Päätän käydä Maailma kylässä-festivaaleilla

”Kaiken maailman kulttuurit kohtaavat kymmenettä kertaa Kaisaniemen puistossa ja Rautatientorilla 23.–24.5.2009. Tarjolla on maailmankuvia ja mahdollisuuksia sekä musiikkia, tanssia, teatteria, taidetta ja toimintaa. Vuonna 2009 vietetään tapahtuman juhlavuotta, sillä Maailma kylässä -festivaali järjestetään kymmenettä kertaa.

Tapahtuma tarjoaa mahdollisuuden saada uusia näkökulmia suvaitsevaan monikulttuurisuuteen, kehitysyhteistyöhön ja globaaliasioihin sekä vaikutusmahdollisuuksiin omassa arjessa.

Maailma kylässä -festivaalin pääjärjestäjä on Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry, joka on noin 280 kehitysyhteistyötä tekevän tai muuten kehitysmaa- ja globaalikysymysten kanssa työskentelevän suomalaisen kansalaisjärjestön kattojärjestö. Kepan toimintaa tuetaan ulkoministeriön kehitysyhteistyömäärärahoista.

Kepan jäsenjärjestöjä ja muita yhteistyökumppaneita on mukana festivaalilla yli 300. Festivaalialueella esittäytyy yli 200 kansalaisjärjestöä sekä oppilaitoksia, museoita, viranomaisia ja yrityksiä.”

Kun sade iltapäivällä lakkaa, lähden Kaisaniemeen. Rautatien torilla on telttoja joissa ihmiset tutustuvat heitä kiinnostaviin asioihin ja ilmiöihin. Pienkustantamoilla on omat myyntipöytänsä. Selailen kirjoja. Löydän muutaman kiinnostavan teoksen. Ehkä luen ne joskus, ehkä en.

Kaisaniemen kenttä on osittain mutavellinä. Täältäkin löytyy monenlaista tarjontaa, myös makuelämyksiä muualta maailmasta. Tarjolla on ajatuksia, maailmanparantamista, hyväntekeväisyyttä, kansainvälisyyttä… Eräänlaiset markkinat nämäkin. Jokainen haluaa saada äänensä kuuluviin, jokainen pitää asiaansa tärkeänä.

Nautin tunnelmista. Kuuntelen musiikkia, tanssin musiikin mukana. Nostan energioita ja koen yhteyden kaikkien ja kaiken kanssa. Humalainen nuori nainen horjahtelee yleisön joukossa. Hän pyytää tupakkaa. Kerron että en polta. Hän horjahtelee eteenpäin ihmisten joukossa. Jatkan tanssimista musiikin mukana.

Kotimatkalla jaan metrossa hyviä värähtelyjä, energiaa. Nukuttaa. Vastapäätäni istuva vanhempi nainen herättelee minua. Sanon, että nukun usein liikennevälineissä. Ei tarvitse kuin torkahtaa hetkeksi ja kaikki väsymys katoaa.

Hän sanoo olevansa Karjalan evakkoja. Puhumme sosiaalipuolen alasajosta, päättäjien, eliitin välinpitämättömyydestä, tunnekylmyydestä. Nainen kertoo elämäntarinaansa. Hän kertoo lapsistaan ja miniästään johon on tyytyväinen. Hän puhuu lastensa onnistumisista ja menestymisistä. Kolme on kuulemma kaupunginvaltuustossa.

Illalla surfailen netissä. Löydän Taloussanomista uutisen joka havahduttaa minut: ”Verkkohyökkäys ja pelkkä sellaisen uhka ovat hallituksen mielestä riittävä syy ottaa käyttöön poikkeustilan suomat erityisvaltuudet. Ne antaisivat hallitukselle oikeuden rajoittaa kansalaisvapauksia.”

Minusta tuntuu kummalliselta ja jopa kammottavalta että näin suurta kysymystä ei ole käsitelty yleisesti missään tiedotusvälineissä. Aivan kuin lakiehdotus kansalaisvapauksien rajoittamisesta ei kiinnostaisi toimittajia. Vastaavanlaiset rajoitukset tai niitten suunnittelu muualla vaikkapa Venäjällä tai Kiinassa saavat yleensä melkoisesti palstatilaa esim. Helsingin Sanomissa.
Mistä oikein on kysymys? Eikö tämä ole kansalaiskeskustelun paikka? Kuinka hallitus yksinään voi arvioida koska on kriisitilanne ja koska ei? Onko tämä demokratiaa? Miksi tämä salailu? Onko tämä vapaata tiedonvälitystä? Miksi toimittajat ovat hiljaa? Tulee epätodellinen olo. Printtaan artikkelin ja päätän näyttää sitä kaikille jotka ovat kiinnostuneita yhteisistä asioista ja demokratian tilasta, kansalaisvapauksista.

Seuraavan päivänä saan houkuteltuani äitini mukaan markkinoille. Nyt paistaa aurinko. On melkein kesä. Joka paikka on täynnä ihmisiä. Tuskin sekaan mahtuu. Äitiäni väenpaljous ahdistaa. Emme kumpikaan halua tungoksen sekaan.

Menen printtini kanssa lähellä olevaan Maan Ystävien esittelypisteeseen, jossa kerron Taloussanomista löytämästäni artikkelista. Nuorimies lukee sen kiinnostuneena. Hän ei ole kuullut aikaisemmin asiasta. En ihmettele, eihän asiaa ole käsitelty lainkaan julkisuudessa. Hän ottaa asian vakavasti. Sanoo tutustuvansa artikkeliin vielä tarkemmin ja keskustelevansa siitä ystäviensä kanssa. Käymme pitkään keskustelua aiheista joita olen käsitellyt blogissani: kokonaisuudesta, nykyhetkessä elämisestä, egosta, maapallon resursseista…

Äkkiä havahdun, äitini on odottanut sivummalla vaikka kuinka kauan. Lopetan juttutuokion ja palaan hänen luokseen. Äitini on hermostunut ja valittaa selkäkipua, sanoo lähtevänsä kotiinsa. Olen vilpittömän pahoillani. Sanon että uppouduin keskusteluun niin intensiivisesti että unohdin hänet kokonaan. Minulla on huono omatunto. Halaan anteeksi pyytäen äitiäni.

Lähdemme kävelemään kaupungille. Aurinko paistaa. Teemme lenkin Esplanadin kautta ja menemme syömään vietnamilaiseen ruokapaikkaan jossa pohdimme maailman menoa. Äitini selkäkipu on unohtunut jonnekin. Pyydän häneltä vielä kerran anteeksi.

Palaan yksin takaisin Maailma kylässä-festivaaleille. Kierrän alueen lävitse koju kojulta. Esittelen löytämääni artikkelia kaikille joiden arvioin tuntevan kiinnostusta aihetta kohtaan. Vastaanotto vaihtelee laidasta laitaan. Toisaalta olen yllättynyt ja toisaalta en. On ihmisiä joille on saman tekevää mitä hallitus esittää ja mitä julkaistaan ja mitä ei. En voi muuta kuin hyväksyä välinpitämättömyyden joka on imeytynyt syvälle kulttuuriimme. Se ilmenee täälläkin vaikkakin laimeampana kuin monessa muussa paikassa. Toivon että tieto leviää ja saa aikaan keskustelua siitä millaisessa maailmassa haluamme elää ja asua.

Menen kuuntelemaan musiikkia. Se vie mukanaan.

Hei Mikko ja kiitos kysymyksistäsi!

Meihin vaikuttaa sekä perimämme että ympäristömme. Kaikki on yhtä. Siksi tarkka erittely on vaikeaa. Kuinka voisi tietää miten mikäkin asia vaikuttaa ja missä suhteessa. Ehkä se ei ole edes oleellista. Tärkeää on nykyhetki, tietoisena oleminen, havainnointi.

Jo lapsuudessa tunsin olevani jollakin tavalla herkempi kuin muut pojat. Leikin mielelläni tyttöjen kanssa. Huolehtiminen, toisista välittäminen on ollut aina osa persoonallisuuttani. En koskaan ymmärtänyt miksi kaverini ampuivat lintuja tai kiusasivat pienempiään. Se tuntui pahalta enkä halunnut osallistua sellaiseen. Vähitellen loin itselleni kuoren kestääkseni, tullakseni hyväksytyksi. Nyt luovun kaikesta epäaidosta, kaikesta teeskentelystä.

Jos luet aikaisemmin kirjoittamiani juttuja, ymmärrät ehkä miksi toimin kuten toimin. Jokaisella on oma tiensä. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Oleellista kuitenkin on mielen hiljentäminen, siitä luopuminen. Kaikki käsitteet ja määritelmät estävät havainnointia, puhdasta tietoisuutta toteuttamasta itseään. Tämä tietoisuus on yhtä kuin rakkaus ja myötätunto, puhdas oleminen. Se tarkoittaa egosta luopumista. Se tarkoittaa että tarkkailee kaikkea kokonaisuudesta käsin. Se tarkoittaa moniulotteista kokemista. Siitä hallitussa psykoosissakin on kysymys. Yhtä hyvin voisi käyttää jotakin muuta määritelmää: tajunnan laajentuminen, valaistuminen jne. Määritelmät ovat aina vain määritelmiä.

Mitään selkeitä ohjeita en voi antaa. Jokainen ihminen on erilainen, jokainen tielanne on erilainen. Jokaisella on käytössään erilaiset valmiudet ja voimavarat. Minua on opastanut ystävä joka tuntee minut hyvin ja jolla on pitkäaikainen kokemus moniulotteisesta havainnoinnista ja rinnakkaistodellisuuksista. Hän ohjasi intuitiivisesti meditaation, mielikuvamatkan jonka avulla moniulotteinen kokeminen siirtyi kehooni, kokonaisuuteeni. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin tunteet, käsitteistä luopuminen, havainnointi, tietoisena oleminen, intuitio… Mitään valmista mallia ei ole eikä voikaan olla. .

Olen edelleen keskeneräinen mutta tiedän päivä päivältä vähän enemmän. Olen päivä päivältä tietoisempi, enemmän yhteydessä kokonaisuuteen. Elän tässä ja nyt.
Kaikki mitä kirjoitan, on määrittelyä. Todellisuus on kaikkien määritelmien tavoittamattomissa. Ei ihme, että kirjoitukseni saattavat joskus tuntua vaikeasti ymmärrettäviltä, sillä maailma on moniulotteinen.

Kiitos läsnäolostasi, ystäväni!

Minulla on ollut läheisyydessäni kaksi skitsofreenikkoa. En voi silti mitenkään verrata kokemuksiani omiisi, jotka ovat pitkään olleet osa jokapäiväistä elämääsi.

Pystyn halutessani hallitusti liikkumaan tajunnantiloissa jotka nykypsykiatria määrittelee psykoottisiksi. Nykykäsityksen mukaan hallittu psykoosi ei ole edes mahdollinen. Tiedän omasta kokemuksestani että todellisuus on monin verroin rikkaampi ja monisyisempi kuin mistään kirjasta voi lukea. Todellisuus on moniulotteinen. On mahdollista käydä hallitusti rinnakkaistodellisuuksissa jos tietää mitä tekee ja on tietoinen suhteestaan todellisuuteen.

Näitä asioita ei voi koskaan ymmärtää vain kirjoja lukemalla. Ne on itse koettava. Silti on asiantuntijoita joilla ei ole mitään henkilökohtaista kokemusta syvemmistä tietoisuuden tiloista ja joilla siksi ei voi olla käsitystä todellisuuden moniulotteisesta luonteesta. Kuitenkin nämä henkilöt esiintyvät alan suurimpina auktoriteetteina.

Ihminen jota pidetään yleisen käsityksen mukaan henkisesti sairaana, liikkuu toisissa todellisuuksissa ja usein nuo todellisuudet sekoittuvat keskenään. Ihminen ei välttämättä ymmärrä lainkaan kokemaansa ja on siksi peloissaan ja kärsii. Kuinka häntä voi auttaa henkilö joka pitää kaikkea vain puhtaana mielen sairautena ja koettaa normalisoida tilanteen pääasiassa voimakkailla lääkkeillä. Sairastuneelle pitäisi kertoa eri todellisuuksista ja kuinka nämä todellisuudet saattavat sekoittua keskenään. Jo pelkästään tuo tieto voisi auttaa häntä hahmottamaan tilannettaan.

Useimmilta puuttuu omakohtainen kokemus tajunnan laajentumisesta ja mielen mahdollisuuksista, mielen rajattomuudesta. On ihmisiä jotka takertuvat egoonsa, asemaansa, oppiarvoihin, teorioihin, kemiaan. Kaikki mikä on heidän kokemuspiirinsä ulkopuolella, on harhaa heidän todellisuudessaan. He ovat tietysti oikeassa katsoessaan asioita omasta tarkkailupisteestään. Voimme kuitenkin vaihtaa näkökulmaamme eikä meidän ei ole pakko tukeutua pelkkiin teorioihin.

Mielestäni maailma, yhteiskunta, elämäntapamme on sairastuttanut meidät, jokaisen meistä. Me voimme herätä, me voimme katsoa todellisuutta suoraan ilman määritelmiä jos meillä vain on tarpeeksi edellytyksiä ja rohkeutta kohdata kaikki elämän meille tarjoamat mahdollisuudet. On yksinkertaista ja helppoa määritellä todellisuus ja ajatella että se voidaan kokea vain yhdellä oikealla tavalla ja kaikki muu on mielen luomaa harhaa. Eikö kaikki tuollainen ole äärimmilleen vietyä henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä. Toiset meistä ovat herkempiä kuin toiset. Enemmistö turruttaa ja koteloi tunteensa ja kadottaa samalla yhteyden omaan itseensä, kokonaisuuteen. Kuka voi sanoa että minun tapani kokea todellisuus on ainoa oikea? Voiko lähimmäisenrakkaus olla pelkkää sopeuttamista sairaaseen ympäristöön?

Ymmärrän hyvin, jos tämä tuntuu asiantuntemattomalta puheelta. Minulla ei ole takanani minkäänlaista psykiatrian koulutusta. En pyri tarjoamaan mitään valmiita ratkaisumalleja. Mitään ei kuitenkaan kannata pitää liian itsestään selvänä. Minua huolestuttaa elämänmuotomme jossa auktoriteetit määrittelevät kaiken. En voi enkä halua kulkea lauman mukana. Kuuntelen sydämeni ääntä ja niin teet varmasti sinäkin.

Tiedän että olet avoin ja ennakkoluuloton ja arvostat luovuutta. Tuo kaikki on osa elämääsi. Et määrittele asioita valmiiksi ja rakkaus on suurin voima jonka tunnet. Kiitos kuvistasi jotka pulppuavat puhdasta elämäniloa!

Jokainen päivä, jokainen hetki on ainutlaatuinen, merkittävä ja tärkeä. Oivallus, että vapaata valintaa eikä sattumaa ole, vapauttaa minut kaikesta ponnistelusta. Kaikki tapahtuu kuin itsestään, omalla painollaan. Kaikki on hyvää, kun toimii kokonaisuuden hyväksi ilman yksityisiä pyrkimyksiä, toiveita tai haluja. Kaikki on yksinkertaista ja selkeää, ei tarvitse kuin olla oma itsensä, löytää oleellisin: puhdas rakkaus joka on luovaa energiaa

Jokin vetää minua jo aamupäivällä kaupungille. Metro oli puolillaan ihmisiä. Vastapäätäni istuu kaksi nuorta, tyttö ja poika. Pojalla ei ole vielä äänenmurrosta, tyttö oli huomiota herättävän kaunis. En voinut välttyä kuulemasta heidän keskusteluaan. Tyttö tyhjentää laukkuaan. Antaa pojalle hajuvesipullon pideltäväksi ja kysyy tietääkö poika mikä se on. Poika sanoo tietenkin tietävänsä. Tyttö kertoo että pullo maksaa 250€. Hän mainitsee myös suunnittelevansa Pradan ostamista. Hinta on kuulemma 800€. Päättelen että hän tarkoittaa jotakin laukkua tai vaatekappaletta.

Lainaus Wipediasta:
”Prada käyttää tuotteidensa valmistajina laittomia maahantulijoita. Italialaisen tutkivan journalismin TV-ohjelman Reportin mukaan laittoman ja järjestäytymättömän työvoiman hyväksikäyttö on yleistä luksusmuotituotteiden alalla. Käytäntö on, että muotitalo suunnittelee tuotteen ja tekee siitä mallikappaleen, mutta sen valmistus on siirretty alihankkijoiden ketjulle, jonka viimeinen lenkki on halpa, laiton työvoima.”

Maailma on ihmeellinen paikka!

Tyttö kertoo menevänsä Britney Spearsin konserttiin, on käynyt kuulemma aikaisemminkin maailmalla tähteä kuuntelemassa. Vielä nuoret puhuivat jostakin koulukaveristaan alentuvaan sävyyn.

Mieleeni tulee 63-vuotias alkoholisoitunut mies jonka kohtasin Vanhan edessä muutama päivä sitten. Hän on entinen yrittäjä joka ei päässyt velkasaneeraukseen. Hänellä on haimasyöpä. Hän nukkuu yleisissä käymälöissä. Hänelle jää eläkkeestä 380€ kuukaudessa kun velkojat ovat ottaneet ”omansa pois”.

Aurinko paistaa Ikuisen Vapun Aukiolle. Vaasan-hallin seinustalla istuu porukkaa auringosta ja juomistaan nauttien. Annan lämmön hyväillä kasvojani. Kävelen hitaasti nauttien joka hetkestä. Lähetän hyväätekevää energiaa kuten aina ihmisten parissa liikkuessani.

Harjukadun ja Hesarin kulmassa jalkakäytävän asvalttiin on kirjoitettu lauseita rakkaan odottamisesta, miltä se tuntuu, millaista elämää on ollut aikaisemmin. ”Olen odottanut sinua koko ikäni.” Kirjoituksia tarkastelee myös keski-ikäinen pariskunta. ”Onkohan tämä nyt sitä katutaidetta?” mies kysyy minulta. ”Todennäköisesti,” vastaan iloisesti. Mies pohtii onko teksti miehen vai naisen kirjoittamaa. Hän on epävarma, sillä teksti tuntuu kyllä hänen mielestään naisen kirjoittamalta, mutta kun siinä on myös sana baby, jota kukaan nainen ei kuulemma voi miehelle sanoa. Jokaisella on oma käsitemaailmansa.

Jatkan matkaani Flemarin mäkeä kohti Kallion kirjastoa. Miehiä ja naisia istuu terasseilla oluitaan nauttien. Kaikki on muuttunut hetkessä. Koen että tämä on muutakin kuin kevään ja auringon aiheuttamaa, vaikka ei niidenkään vaikutusta pidä aliarvioida.

Kirjaston ilmoitustaululla on mainoksia Kallio Kukkii festivaaleista. Kiinnostun asiasta. Olen ollut ennenkin mukana. Kiipeän yläkertaan kierreportaita pitkin Hesaria lukemaan. En ylläty Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) vaatimuksesta että Lex Nokian valvonta yrityksissä pitäisi estää. Olisihan se aika erikoinen laki jos joku sitä vielä valvoisikin! Eliitti tietää mitä haluaa, säilyttää asemansa ja mieluiten ilman valvontaa.

Pyydän alakerrassa virkailijalta apua. Tänään on Kallio Kukkii konsertti. En tiedä missä Dallapénpuisto sijaitsee. Virkailija etsii tiedon netistä: Puisto sijaitsee Harjun nuorisotalon vieressä Aleksis Kiven kadun, Teollisuuskadun ja Kustaankadun rajaamalla alueella. Minulle paikka on aina ollut Harjun ruumishuone.

Paikalla on muutama sata kuulijaa. Aurinko paistaa. Lapset pelaavat nurmikolla isiensä kanssa jalkapalloa. Afrikkalaiset rytmit vievät mukanaan. En pysty pysymään paikallani.

Tuuli on kääntynyt! Ystäväni sanoo, että tämä on elämän kevät.

Me olemme kaikki yhtä. Se on tosiasia joka on vain myönnettävä. On ihmisiä joiden tämänhetkinen tilanne, estää heitä näkemästä tätä tosiasiaa. He haluavat uskoa erillisyyteen, he haluavat pitää kiinni siitä mikä on heidän mielestään totta. He eivät voi sille mitään, eikä heiltä pidä muuta vaatiakaan. Heidän perintötekijänsä aiheuttavat sen että he toimivat siten kuin joskus on ollut välttämätöntä toimia: toimia laumassa, taistella ja paeta jne.

Henkiset voimavaramme ovat loputtomat. Me kykenemme mihin tahansa jos vain kykenemme vapautumaan mielemme kahleista, kahleista jotka on meille annettu, joihin meidät on sidottu niitten toimesta jotka eivät kykene rakkauteen ja myötätuntoon ja jotka haluavat edelleen säilyttää nykyisen tilanteen vain siksi että eivät kykene jakamaan, eivät pysty rakkauteen ja myötätuntoon.

Tehtäväni on herättää ihmiset unesta, kertoa heille että he ovat osa suurta, ääretöntä tietoisuutta ja että heillä on mahdollisuus päästä osalliseksi, yhteyteen siitä mitä he ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan. Me olemme osa rakkauden ja myötätunnon ääretöntä tietoisuutta joka on puhdasta luovuutta.
Ihminen joka on päässyt yhteyteen tuon äärettömän suuren tietoisuuden kautta, eikä sitä kuitenkaan ymmärrä, määritellään mielisairaaksi, psykoottiseksi jne. Mutta on myös mahdollista päästä tuohon tilaan tietoisesti ja ymmärtää mistä siinä lopulta on kysymys.

Tuo hallittu psykoosi on jotakin muuta kuin se mitä asioista on tähän asti käsitetty ja ymmärretty. Hallittu psykoosi on vain nimitys tajunnan laajentumiselle, sille että näemme maailman sellaisena kuin se on ja oman suuruutemme, sillä me kaikki olemme yhtä suurta luovuutta, yhtä suurta rakkautta.

Ja ne jotka hyötyvät siitä että ihmiset pelkäävät, alistuvat näkemään vain osan todellisuudesta, hyvin kapean osan jonka he itse ovat valinneet uskoessaan että maailma on 4D, että ihminen ei pysty suuriin tekoihin, luovuuteen, täydelliseen rakkauteen ja myötätuntoon.

Niin kauan kun me uskomme sen mitä meille on opetettu, mitä meille koulussa opetetaan, mitä meille psykiatria opettaa, mitä meille yliopistoissa opetetaan, niin kauan kaikki pysyy ennallaan ja pelataan likaista peliä omaan maaliin, hyödytään toisen kustannuksella, hyväksytään se että toiset ovat rikkaita ja toiset köyhiä, hyväksytään henkinen lama, valmiiksi nauretut tv-sarjat, viihde joka turruttaa meidät, pornografia joka eristää meidät elämän voimasta Kaikki sairaat ja kieroutuneet käsitykset ihmisestä palvelevat vain yhtä tarkoitusta, nykyistä valtajärjestelmää jota eliitti hallitsee, eliitti joka on menettänyt kyvyn kokea rakkautta ja myötätuntoa, eliitti jolle on tärkeämpää oma etu kuin rakkauden ja myötätunnon sanoma jota tässä saarnaan.

Katsoessani ympärilleni huomaan että jotakin oleellista ja peruuttamatonta on tapahtunut. Kohtaan ihmisiä jotka haluavat muutosta, jotka ovat kyllästyneet vanhaan ja toteavat että on vihdoinkin muutoksen aika. On jo tapahtunut pieniä ja suurempia ihmeitä.

Muutama päivä sitten eräs nainen joka istui minua vastapäätä metrossa jolle kuten muillekin vaunussa olleille lähetin puhdasta rakkauden ja myötätunnon energiaa, alkoi hymyillä, katsoi minua suoraan silmiin ja me olimme yhtä rakkautta, yhtä iloa ja minä sanoin hänelle: ”Sinä heräsit.” Hän vastasi: ”Minä tiesin että näin tulee tapahtumaan.” Muuta ei tarvittu. Hän jatkoi matkaansa, minä omaani. Tästä lähtien hän levittää hyvää energiaa, iloa ja rakkautta kaikkialle. Tuo rakkauden aalto kulkee jokaisen sydämen lävitse, herättää jokaisen. Ne jotka eivät herää, eivät voi sille mitään. Heidän DNA:staan ei löydy sijaa rakkaudelle. Heillekin annetaan aina uusi mahdollisuus, mahdollisuus oppia, mahdollisuus kehittyä. Tämä oppiminen, tämä kehittyminen muuttaa vähitellen heidät, hekin pääsevät osaksi yhteistä tulevaisuutta.

Maailman loppu on toisen maailman alku, sillä alku ja loppu ovat saman asian eri puolia. Ne joitten sydämestä löytyy rakkaus ja myötätunto aloittavat uuden aikakauden. Ne jotten sydämistä ei vielä löydy rakkautta ja myötätuntoa jatkavat keskenään vanhaan malliin ja pelaavat vanhoja pelejään valtansa säilyttämiseksi kunnes huomaavat että uusi aikakausi on alkanut ja vaatii jokaista muuttumaan.

Vapaata tahtoa ei ole, sattumaa ei ole, siksi jokainen toimii aina ainoalla mahdollisella tavalla, tavalla joka on mahdollista toteutua ja toteutuu.

Tuuli on kääntynyt!

Koska nykyinen lääketiede ja erityisesti psykiatria keskittyy lähes pelkästään käsitteelliseen ajatteluun, on todellisuuden moniulotteisuus jäänyt siltä kokonaan huomaamatta. Monet ilmiöt joita kutsutaan mielen sairauksiksi ja joita ei kyetä ymmärtämään, ovat itse asiassa luovia tiloja jotka paljastavat kokijalleen todellisuuden erilaisia puolia ja sen syvimmän luonteen. Usein näihin tiloihin joutuneet tai päässeet, eivät itse tiedä mistä uudessa tajunnan tilassa kysymys. Ei ihme, että he ovat peloissaan eivätkä tiedä kuinka uusiin kokemuksiin tulisi suhtautua, varsinkin kun heidät leimataan henkisesti sairaiksi.

On mielenkiintoista, kuinka suhde todellisuuteen liittyy valtaan ja nykyiseen elinolosuhteitamme tuhoavaan elämäntapaan. Vain käsitteellinen ajattelu, todellisuuden määrittely on voinut johtaa tilanteeseen jossa elämä maapallolla on vaarantunut. Suhde todellisuuteen on vääristynyt. On korkea aika ymmärtää, että kenelläkään ei voi olla yksinoikeutta määritellä millaisena todellisuus pitää kokea.

Kieli jota käytämme ja käsitteet joiden pohjalta hahmotamme itseämme ja kokonaisuutta, ovat osa valtajärjestelmää. Meillä ei ole välineitä joilla voisimme selkeästi ja yksinkertaisesti ilmaista asioita jotka vaikuttavat itseemme ja ympäristöömme.

Taas on kysymys näkökulmasta. Koen itseni terveeksi, sillä voin sanoa olevani onnellinen. Minulla on yhteys omiin tunteisiini.



Se mitä nyt nimitämme sairaudeksi, osoittautuukin reaktioksi jonka sairas ja rajoittunut nykykäsitys maailmasta ja ihmisestä on luonut. Ilman henkilökohtaista kokemusta ei todellisuuden todellinen luonne voi koskaan paljastua. ”Henkisesti sairaitten hoito” on pääasiassa sopeuttamista sairaaseen ympäristöön. Ne jotka hoitavat sairaita ovat sairastuneet huomaamattaan eikä heillä ei ole mitään todellista yhteyttä kokonaisuuteen. He ovat omaksuneet valmiin mallin jossa koettavat pysyä, roolin jonka taakse kätkeytyvät. He ovat usein menettäneet yhteyden olemassaolon syvimpään olemukseen, rakkauteen.

Mielenterveystyötä tekevät ovat saaneet saman tartunnan kuin useimmat muutkin. He ovat kadottaneet inhimillisen lämmön, rakkauden ja myötätunnon. He kohtaavat toiset ihmiset vain käsitteitten kautta. Heiltä puuttuu yhteys omiin tunteisiinsa.

Muutos on kuitenkin alkamassa.

Olen tämän blogin alkuajoista saakka toistanut tiettyjä asioita. Eräs hyvin usein toistunut lause on: kaikki on yhtä. Myöhemmässä vaiheessa aloin puhua olemassaolosta. Se sisältää kaiken, sillä kaikki mitä on olemassa, sisältyy olemassaoloon, on olemassaolon jokin ominaisuus, variaatio, aspekti.

Tällä kertaa paneudun tarkemmin erääseen kiehtovaan kysymykseen vähän tarkemmin ja uudesta näkökulmasta. Mikä tai mitä on se mitä nimitämme tajunnaksi, tietoisuudeksi. Kuinka se toimii ja mikä sen tarkoitus on suhteessa kokonaisuuteen, suhteessa olemassaoloon.

4D-ajattelussa tajunta jaetaan osiin ja jokaista tajunnan osaa tarkastellaan erillisenä ilmiönä. Näille ilmiöille on annettu erilaisia nimityksiä. 4D-ajattelun avulla ei kyetä ymmärtämään, että kaikki tietoisuuden ilmenemismuodon ovat samaa. Käsitteisiin takertunut ajattelutapa vaikuttaa kaikkeen toimintaamme ja on ollut luomassa nykyisiä ongelmamme. Tämä ajattelutapa on ollut tarpeellinen ja vienyt kehitystä eteenpäin. Tuosta ajattelutavasta on kuitenkin vähitellen muodostunut rasite. Se on johtanut erillisyyteen. Kokonaiskuvan hahmottaminen on käynyt mahdottomaksi.

Koska kaikki liittyy kaikkeen, myös tunne on olemassaolon eräs ominaisuus. Kun tunne-elämämme muuttuu, myös ajattelumme muuttuu ja päinvastoin. Niitä ei voi erottaa toisistaan vaan nekin ovat saman asian eri puolia. 4-Dtietoisuudessa emme kykene todelliseen rakkauteen, rakkautemme on rajoittunutta sillä se katselee kaikkea aina minän, oman egon näkökulmasta. Moniulotteinen kokeminen ja puhdas rakkaus ovat saman asian eri puolia. Vasta egosta luopuminen, mielen hiljentäminen ja siitä luopuminen mahdollistavat tajunnan laajentumisen. Vasta siinä vaiheessa voimme siirtyä äärettömän tietoisuuskentän, puhtaan rakkauden osaksi, vasta tuolloin muutumme osaksi ikuisuutta säilyttäen tietoisuutemme.

Kuten aikaisemmin olen todennut, kehitys tapahtuu yksinkertaisesta monimutkaisempaan ja sitä kuvaa spiraali. Tämä on kuitenkin vain yritys muuntaa kehitys 4-Dkielelle, sillä todellisuus on hologramminen. Olen jo aikaisemmin maininnut, että niin materia kuin tajuntakin ovat saman asian eri puolia. Kysymys on vain siitä mihin ominaisuuteen kulloinkin suuntaamme huomiomme.

Tässä yhteydessä kuvaan olemassaolon ei materiaalista puolta ja tämän puolen eri ominaisuuksia. Valitsen siis eri näkökulmia tutkiakseni ilmiötä. Saattaa olla, että käsite tajunta ja tietoisuus merkitsevät 4D-ajattelussa yhtä ja samaa asiaa. Tässä yhteydessä liitän nämä ilmiön eri ominaisuuksiin. Vanhakantainen ja rajoittunut ajattelutapa ei ole johtanut uusien termien syntymiseen. Siksi moniulotteisen ajattelun muuntaminen kirjalliseen muotoon tuottaa aina vaikeuksia ja saattaa johtaa väärinkäsityksiin jos lukija itse ei koe maailmaa moniulotteisesti.

Olen ehkä käyttänyt sanoja tajunta ja tietoisuus synonyymeina. Nyt haluan kuitenkin erottaa nämä käsitteet toisistaan selventääkseni olemassaolon toimintaperiaatteita ja moniulotteista ajattelua. Se mitä jatkossa tulen esittämään on vain yksi tapa hahmottaa todellisuutta. Samoja kysymyksiä voidaan lähestyä eri suunnilta ja kokonaiskäsitys jää silti lopulta aina vajavaiseksi. Sitä voidaan loputtomasti täydentää ja jossain vaiheessa kaikki menee jälleen uusiksi, tavalla jota ei vielä tässä tilanteessa pystytä hahmottamaan.

Kaiken lähtökohtana on itse olemassaolo joka on aina ollut ja tulee aika olemaan. Se on suljettu, jatkuvasti kehittyvä järjestelmä jossa ei ole aikaa. Sen luonne on hologramminen. Se säätelee itse itseään ja sen tärkein ominaisuus on säilyttää itsensä eli itse olemassaolo. Tätä säätelyä tapahtuu kaikkialla ja kaiken aikaa. Tajunta vaikuttaa materiaan, materia tietoisuuteen. Kehitys, itse olemassaolo edellyttää näiden kahden tekijän, jotka yhdessä muodostavat Kaikkeuden, jatkuvaa vuorovaikutusta. Tämä vuorovaikutus aiheuttaa ilmiön jota nimitämme kehitykseksi. Se on loputon prosessi.

Tajunta, informaatio joka voi siirtyä materian osista toiseen on osa tätä vuorovaikutusta. Se kehittyy elämän synnyttyä tietoisuudeksi joka voi kasvaa ja kehittyä loputtomasti. Tajunta voi laajentua loputtomasti. Kaikki on mahdollista.

Nykyiselle tilanteelle on tyypillistä, että on vain harvoja joiden tajunta on laajentunut riittävästi jotta maailmankaikkeuden eri osa-alueet voisivat tulla koetuiksi. Esteet voivat olla niin biologisia kuin asenteitten ja käsitteitten vaikutuksesta syntyneitä ”tukoksia” jotka estävät meitä saavuttamasta uutta tietoisuutta joka on laadullisesti jotakin muuta kuin 4D-ajattelu.

Vapaa tahto

Meille opetetaan, että meillä on vapaa tahto. Meillä on tunne, että voimme valita erilaisten vaihtoehtojen väliltä. Tunne ei kuitenkaan ole sama asia kuin itse tapahtuma. Mitä vapaalla tahdolla oikeastaan tarkoitetaan? Usein kysymys liitetään valintaan hyvän ja pahan välillä. Tiedänkö aina etukäteen mikä on hyvää ja mikä pahaa. Luotanko toisten tekemiin määritelmiin ja koetan toimia niitten mukaisesti vai teenkö valintani muunlaisin perustein?

Valinta tapahtuu aina eri vaihtoehtojen välillä. Jos meillä on kaksi tai useampia vaihtoehtoja, valitsemme niistä kuitenkin aina vain yhden, mielestämme parhaan vaihtoehdon. Voimme tehdä valinnan monenlaisin perustein. Kaikki eivät tee samaa valintaa samassa tilanteessa. Teemme valintamme tietojemme ja kokemuksiemme perusteella, usein sen perusteella mitä meille on opetettu. Harva tekee valintansa pelkästään arpomalla.

En tunne ketään joka voisi väittää että kaikki hänen tekemänsä valinnat olisivat olleet oikeita. En tunne ketään jonka kaikki valinnat olisivat toteutuneet. Vain sellainen voi toteutua mikä on mahdollista toteutua. Kullakin hetkellä voi toteutua vain yksi mahdollisuus, se mitä sanomme nykyhetkeksi. Maailmankaikkeudessa ei voi olla sattumaa, siksi ei voi olla vapaata valintaakaan. Teemme valintamme vain sellaisten vaihtoehtojen välillä jotka mielestämme ovat edes jossakin määrin mahdollisia toteutua. Jos olemme valinneet ”oikein” ja valintamme seuraukset tyydyttävät meitä myöhemminkin, olemme tyytyväisiä valintaamme.

Maailma on hyvin monimutkainen paikka. Jos jokainen voisi toteuttaa vapaata tahtoaan ilman ehtoja, seurauksena olisi täysi kaaos. Kaikki mitä tapahtuu, on välttämätöntä. Me emme elä tyhjiössä. Me emme ole irrallisia kokonaisuudesta, siksi meillä ei ole vapaata tahtoakaan. Kun luovumme kaikista käsitteistä, näemme maailman sellaisena kuin se on.

Jos pelkäät tekeväsi vääriä valintoja, kuinka koskaan voisit päästä eroon peloistasi? Pelkäisit aina valitsevasi väärin. Ihminen joka pelkää, ei voi elää täyttä elämää. Ihminen joka pelkää, on riippuvainen toisten tekemistä valinnoista. Hän turvautuu johonkin itsensä ulkopuolella olevaan mieluummin kuin kuuntelee omaa sydäntään.

Me emme ole irrallisia kokonaisuudesta vaikka niin kuvittelisimmekin. Jos kykenemme toimimaan kokonaisuuden eduksi, olemassaolon eduksi, valintamme osuvat aina oikeaan. Kokonaisuus toimii silloin kauttamme, Kaikkeus ohjaa toimintaamme. Sitä voi kutsua myös puhtaaksi rakkaudeksi ja myötätunnoksi. Rakkaus, hyvyys, oikeus, kauneus, oikeudenmukaisuus jne. toteutuvat kun kaikki valintamme tapahtuvat sydämellä. Kyse ei ole vapaasta valinnasta. Sydän valitsee, Kaikkeus päättää, rakkaus hallitsee. Voit uskoa vapaaseen valintaan tai omaan sydämeesi ja valinnan teet aina kokemuksesi pohjalta, et sattumalta.

Puhun ystäväni kanssa pitkälle iltapäivään molempia kiinnostavista asioista jotka liittyvät teemoihin joita olen blogissanikin käsitellyt.

Kävelen metroasemalle hyvissä energioissa kuten aina nykyisin. Auriko lämmittää vaikka tuuli tuntuukin viileältä ohuen puseron lävitse. Katselen vastaantulijoita täynnä rakkautta ja myötätuntoa. Asematunnelissa huomaan vanhan miehen jonka olen nähnyt ennenkin. Hän jakaa englanninkielisiä lappusia kuten edelliselläkin kerralla. Hän kertoo samaa tarinaa yhä uudelleen. Nyt keskustelukumppanina on nuori mies joka kuuntelee kiinnostuneena. Vanhempi selostaa kuinka on ollut sairaalassa ja tullut takaisin kuolemasta. Jälleen hän kertoo nähneensä kolmannen maailmansodan. Hän oli herännyt sairaalassa, hänen pelastumisensa oli lääkärien mielestä suuri ihme.

Kerroin vanhalle miehelle jo edellisellä tapaamiskerrallamme, että hänen kokemuksensa ovat todellisia. Silloin sanoin myös, että hän voi olla täysin rauhassa, koska keskusteli kanssani. Tuo hänen näkemänsä mahdollisuus, kolmas maailmansota jäi toteutumatta tässä aikaulottuvuudessa. Katsoin häntä rakastavasti. Näin pelon hänen silmissään vaikka olin täynnä rakkautta ja myötätuntoa.

Kerron nuorelle miehelle, mitä lappusia jakava mies on kokenut. Vaikuttaa siltä, että olen löytänyt jonkun joka on vilpittömästi kiinnostunut. Tuntuu hyvältä. Vihdoinkin joku joka kuuntelee! Miehellä on kiire junalle. On kuulema menossa kaverinsa syntymäpäiväjuhlille. Annan hänelle käyntikorttini jossa ovat yhteystietoni ja mm. tämän blogin osoite.

Tuli tässä mieleeni hyvin surullinen asia, ihmisten kyynisyys. Olen kuullut jopa oman poikani suusta lauseen: ”Rakkaus on pelkkä klisee.” Tähän asenteeseen törmään kaikkialla. Lopetin erään blogin seuraamisen, koska en enää voinut lukea tekstiä jossa muisteltiin entisiä rakkauksia kyyniseen sävyyn. Eikö jokainen kohtaaminen ole arvokas? Kyynisyys on suojautumismekanismi. Se kertoo paljon maailmasta jossa elämme. Suojaudumme siltä mikä on kaikkein tärkeintä, siltä mikä on ratkaisu kaikkiin ongelmiimme.

En ole koskaan kokenut syvää miehen ja naisen välistä rakkautta. Olen ollut kaksi kertaa naimissa. Edes rakasteltaessa en ole kokenut todellista yhteyden tunnetta kuin muutaman lyhyen hetken. Viimeisimmässä lyhytaikaisessa suhteessani sain kuulla olevani pelottava, koska tulen niin lähelle, ”iholle”, kuten nainen sanoi. Nainen väitti, että olen ainoa ihminen jota hän pelkää. Kunpa ihmiset voisivat antaa itselleen anteeksi. Syyllisyyskin luo pelkoa. Olen etsinyt rakkautta koko ikäni. Nyt ei enää tarvitse etsiä. Rakkaus on minussa, on aina ollut.


En tiedä, mitä Jeesus on sanonut, tuskin kukaan voi tietää varmasti. On kuitenkin kammottavaa, että hänestä on tehty anteeksiantoautomaatti. Miten todellinen muutos voi tapahtua jonkun ulkopuolisen kautta. Ulkopuolinen muutos on aina väliaikainen. Todellinen muutos on aina kokonaisvaltainen ja se tapahtuu oppimisen kautta. Se on oppimista joka muuttaa minua ihmisenä.

Aleksanterin kadulla kohtaan rappioalkoholistin joka mitä ilmeisimmin häiritsee kunnon kansalaisten ostosrauhaa. Huomaamme toisemme yhtä aikaa. Hymyilemme. Häneltä puuttuu edestä ylähampaat. Hän pummaa tupakkaa. Valitan ja sanon että olen luopunut tuosta harrastuksesta aikoja sitten. Hän huomauttaa että olen leikannut tukkani. Totean, että näin on todellakin päässyt tapahtumaan. En tiedä mistä mies tuon asian tiesi tai ehkä sittenkin tiedän. Tässä aika ulottuvuudessa tapaamme ensimmäistä kertaa. Hänen mielestään minun pitäisi kasvattaa hiukseni uudelleen. Halaamme ja jatkan matkaani.

Menen istumaan Vanhan portaille. Minulla on yhtä autuas olo kuin edellisenä päivänä istuessani Kallion kirjaston edessä. Lähetän ympäristööni puhdasta energiaa. Katselen ihmisiä jotka kiiruhtavat jalkakäytävällä alapuolellani. Koetan napata ohikulkijoitten katseista kiinni, tuloksetta. Ei haittaa, kaikki käy. Vieressäni istuu nainen pienen lapsensa kanssa. Minulla on yhteys kaikkeen ja kaikkiin.

Istuskeltuani aikani lähden kävelemään Kauppatorille päin. Espalla löydän itseni keskustelemassa Galerie Forsblomin näyttelyvalvojan kanssa. Hän on nainen jolle olen jo aikaisemmin kertonut kokemuksistani ja ratkaisuistani. Nytkin hän kuuntelee kiinnostuneena. Hän kysyy, mitä pidän töistä. Sanon, että ihan kivoja lasiveistoksia
sopivaan hintaan 10.000,00 € kappale. Maailma on ihmeellinen paikka!

Olen nälissäni. Jatkan Kappelin ohi Kauppatorille. Menen Wanhaan Kauppahalliin josta tiedän saavani tähän aikaan halvalla täytetyn patongin. Kello lähenee kuutta. Säteilen ympärilleni rakkauden energiaa.

Patonkeja myyvä aasialainen mies tuntee minut entuudestaan. Olemme molemmat pelkkää hymyä. En syö lihaa, mutta onneksi yksi tonnikalalla täytetty patonki on vielä jäljellä kuin minua varten. 2,5 € kiitos ja hyvää päivänjatkoa!

Kävelen Etelärantaa pitkin takaisin Espalle. Olen jo melkein syönyt patonkini kun kohtaan uudelleen Aleksilla tapaamani miehen. Ilahdumme molemmat tapaamisesta ja kaulailemme toisiamme. Kysyn onko hänellä nälkä ja osoitan kädessäni olevaa patongin jämää. Hän nyökkää kiitollisena ja tarjoaa minulle huikkaa olutpullosta. Sanoo, että ei ole ehtinyt ottaa edes ensimmäistä huikkaa. Kiitän ja otan kulauksen. Tumma ja täyteläinen maku, hän sanoo. Niinpä, totean. Kaulailemme ja jatkan matkaani. ”Mä oon täällä jos sä tarvitset mun apua joskus,” hän huutaa perääni. ”Tiedän,” huikkaan takaisin ja jatkan matkaani.

Kävelen Espaa pitkin. Saan tekstiviestin: ”Mitä se värähtelyjuttu tarkoittaa? Terveisin …, jonka tapasit äsken.” Siellä on siis nuorimies jonka kanssa vaihdoin aikaisemmin päivällä muutaman sanan Asematunnelissa.

Istahdan ja soitan hänelle innostuneena. Hän on oikeasti kiinnostunut! Istahdan penkille kaljupäisen n. kolmikymppisen miehen viereen. Selitän puhelimeen ajatuksiani. Vastaan kysymyksiin. Pian selviää, että nuormies perustaa näkemyksensä kokonaan Raamattuun. Ymmärrän, että hän haluasi lopettaa puhelun.

Sanon, että hän on aivan oikeassa. Kaikki mitä raamatussa kerrotaan, on totta tietystä näkökulmasta katsoen. Mies ilmoittaa, että haluaa sittenkin jatkaa keskustelua kanssani. Kerron lukevani parhaillaan Juudaksen Evankeliumia. Sanon, että en pidä todennäköisenä että ainoa oikea tieto Jeesuksesta löytyisi Raamatusta. Ehdin vielä puhua jotakin koptilaisuudesta. ”Minusta tuntuu, että haluan nyt lopettaa”, hän sanoo. OK, vastaan. Hän sulkee puhelimen.

”Tällaista tää usein on,” sanon vieressäni istuvalla miehelle. ”Noi on loputtomia keskusteluja,” hän vastaa.

Saan vielä myöhemmin toisen tekstiviestin: ”Huomasin että olet tiedemies. Jos et usko totuuteen, et kai usko tieteeseenkään?” Ymmärrän häntä täydellisesti. Hän tarvitsee vielä Raamattunsa. En viitsi vastata, että en ole tiedemies vaan postinjakaja Itä-Helsingistä.

Päivän aikana käyn vielä monta mielenkiintoista keskustelua. Sanon rumasti saadessani käteeni Filosofian tohtori/johtaja, EVA Risto E:J Penttilän vaaliesitteen. ”Heti, mulle kaikki tänne meno tuntuu jatkuva”, lipsahtaa huuliltani. Heti kaduttaa.
Miksi en jäänyt keskustelemaan? Vanhat ennakkoluulot puskevat joskus pintaan.

Maassa makaa joukko ihmisiä kuin kuolleita. Saan käteeni punaisen ristin lappusen: ”Tiesitkö, että maailmalla on käynnissä juuri nyt yli 30 konfliktia.
Sodissa kuolee jopa kymmenen kertaa enemmän siviilejä kuin sotilaita.”

Näytän kädellä sydäntäni sanon: ”Kyllä minulla on tieto täällä, vaikka en lukuja muistakaan.” Lappusia jakanut nainen nyökkää ja hymyilee. Hän katsoo silmiin, mutta on selvästikin varautunut.

Kerron käsitykseni kaikista suurista organisaatioista, niitten byrokratiasta ja isopalkkaisista johtajista. Järjestö on jaettu piireihin ja jokaisella piirillä on omat johtajansa ja jne. Veripalvelu on melkoista bisnestä. Punaisen ristin johtajaksi on perinteisesti valittu joku eliittiin kuluva syrjään vetäytynyt huippupoliitikko. (Yritän löytää netistä pääjohtajan nimeä, mutta en löydä. Muita johtajia tuntuu olevan pilvin pimein. No, yleissivistyksessä olisi todellakin korjaamisen varaa, mutta voisi se pääjohtaja olla selvemmin esillä.)

Nainen sanoo, että ei mieti tuollaisia asioita vaan koettaa tehdä jotakin maailman parantamiseksi. Sanoin ymmärtäväni. Kerron myös mielipiteeni hyvän omantunnon ostamisesta. Sanon puhuvani yleisellä tasolla. On niin helppo ostaa hyvä omatunto. Muutama euro hyväntekeväisyyteen ja sitten taas shoppailemaan.

Lopuksi kysyn naiselta voinko halata häntä. Hän antaa luvan. Vähän väkinäiseltä tuntuu, mutta minkäs teet. Joka tapauksessa tuuli on kääntynyt!

Keskustelen myös toisen nuoren naisen kanssa joka kerää rahaa seuraavanlaiseen kampanjaan:
”Istuta metsä Helsingin keskustaan
Kirkon Ulkomaanavun Toisenlainen lahja on mukana NRJ Ekoteko-kampanjassa, jolla kiinnitetään huomioita ilmastonmuutokseen. Kampanjaan voi osallistua istuttamalla puita.

Helsingin keskustaan, Narinkkatorille rakennetaan äitienpäivän tienoilla jättikokoinen puutarha, johon kaikki halukkaat voivat käydä istuttamassa symbolisen puun omalla viestillään varustettuna 7.-14.5. välisenä aikana. Oman puusi voit istuttaa myös tekstiviestitse. Jokaista istutettua puuta vastaan NRJ, yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa, istuttaa oikean puun Kirkon Ulkomaanavun kautta ympäristön suojelemiseksi kehitysmaissa.”

En voi olla kertomatta naiselle kirkon valtavasta omaisuudesta. (Yhteenlaskettujen tilinpäätös- ja tasetietojen mukaan vuonna 2007 kirkon varallisuuden tasearvo oli noin kolme miljardia euroa. Summasta 800 miljoonaa euroa oli likvidejä kassavaroja, josta käteistä oli 255 miljoonaa ja 542 miljoonaa euroa oli kiinni erilaissa osakkeissa, osuuksissa ja arvopapereissa.) Puhun myös kirkon byrokratiasta ja sanon että sama juttu se on joka paikassa muuallakin yhteiskunnassa.
”No mua ei tommoset jututu ihan hirveesti kiinnosta. Musta on tärkeetä olla mukana tekemässä jotakin maailman parantamiseksi.”
Me toimme aina ainoalla mahdollisella tavalla, niin tekee Risto E.J. Penttilä kuin tuo nuori tyttö ja niin teen minäkin.

Tuuli on kääntynyt!

Kävelen kaupungilla ja välitän rakkauden energiaa. Katselen ihmisiä silmiin. Näin olen toiminut jo useampana päivänä. Yhteyden tunne on todella voimakas. Jotkut havahtuvat, harvat katsovat silmiin. Lähes kaikki kääntävät katseensa. Poikkeuksiakin löytyy: kerjäläiset, rappioalkoholistit, mielenterveyspotilaat ja nuoret kauniit naiset.

Helsinginkadun lippakioskin edessä punakeltaisella sementtiporsaalla istuu rappiolle luiskahtanut sänkinen mies. Hänellä on päällään ikivanha ruskea nahkatakki joka on lian tummentama. Hän vastaa katseeseen. Kontakti syntyy välittömästi. Huomioimme toisemme. En kävele ohitse itseeni sulkeutuneena. Olen valmis kohtaamaan uuden ihmisen ja niin on hänkin. Ei tarvita muuta.

Istun miehen viereen. Hän tarjoaa huikkaa pullostaan. Hymyilemme. Hänen lian tahrimissa kasvoissaan vilkkuvat iloiset silmät. Pidämme aidosti toisistamme. Mies kertoo pitkästä juomaputkestaan ja korostaa käyttävänsä ainoastaan viinaa. Minä kuuntelen. Pidän kättä hänen olallaan. Se tuntuu luonnolliselta. Hän kertoo kesäsuunnitelmistaan kaverinsa mökillä Helsingin edustalla. Jatkan matkaani. Olemme molemmat saaneet auringon lisäksi palasen inhimillistä lämpöä.

Istun pitkään Kallion kirjaston edessä. Aurinko lämmittää koko olemustani. Energia virtaa lävitseni. Seuraan ihmisiä katseellani. Karhupuiston kioskikahvilassa käy kova hyörinä. Hymyilen koko maailmalle. Minulla ei ole mihinkään kiirettä. Olen yhtä olemassaolon kanssa. Olen itse olemassaolo.

Porthanin kadulla katselen pornoliikkeen ikkunaa ja mietin pornon syvintä olemusta. Mihin sitä oikeastaan tarvitaan? Olen sitä joskus itsekin kokeillut. Porno ja yksinäisyys liittyvät yhteen. Tulen surulliseksi koko asiasta. Eihän nautintoon tarvita muuta kuin aito kohtaaminen kahden toisiaan rakastavan välillä. Siinä on kaikki mitä tarvitaan ja kuitenkin kaipaamme kiihottuaksemme jotakin valmiiksi suunniteltua, jotakin itsemme ulkopuolelta tulevaa. Miksi energiamme eivät liiku vapaasti? Miksi me stimuloimme itseämme?

Me etsimme mielihyvää, itsemme ulkopuolelta, välineistä, menetelmistä. Meiltä puuttuu rakkaus. Tunteet ovat koteloituneina jossakin syvällä sisimmässämme, tukkeutuneessa tunnekentässä. Rakkauden ympäröimänä, rakkauden sisällä kaikki virtaa luonnostaan ja täydellä teholla, myös seksuaalienergia joka on sama kuin itse elämän voima.

Alhaalla rannan tuntumassa lähellä Sodan ajan naisten muistomerkkiä kiinnitän huomioni rappiolla olevaan mieheen joka puuhastelee jotakin kallioleikkauksen vierustalla. Ensin uskon että hän etsii jotakin tai ponnistelee pystyyn. Menen hänen luokseen ja kysyn tarvitseeko hän apua. Hän ilahtuu selvästi kysymyksestäni. Katsomme toisiamme silmiin ja hymyilimme.

Mies selittää löytäneensä kalliosta arvokkaita kiviä. Hän osoittaa koloa sormillaan, on selvästi innoissaan. Sanoo antavansa kiviä minullekin.. Tarjoan apuani, mutta en onnistu irrottamaan sormillani halkeamaan juuttunutta kallioliuskaa. Mies näyttää kiveä kädessään ja alkaa naputtaa. Kallioon ilmestyy vaaleita pilkkuja. Hän näyttää sormellaan ylemmäksi kohtaa jossa on kuulemma jotakin hyvin arvokasta. Taas hän jatkaa naputteluaan. Kallionsirut sinkoilevat. Mies puristaa luomensa yhteen.

Hän kertoo minulle juoneensa 12 kuukautta. Kysyn, koska hänellä on viimeksi ollut työtä. Hän vastaa tekevänsä työtä parhaillaankin. Sanon ymmärtäväni. Mies tuntee, että kallio huojuu uhkaavasti ja saattaa romahtaa päällemme minä hetkenä hyvänsä. Hän pyytää, että pidän kalliota paikoillani, mihin suostun mielihyvin. Vielä hetken naputeltuaan hän kokee tilanteen vaaralliseksi ja sanoo että meidän tulee siirtyä kauemmaksi jotta emme jää huojuvan, pian sortuvan kalliokasan alle puristuksiin.

Hän vastaa hymyyni hampaattomalla suullaan ja heilauttaa kättään hyvästiksi. Hymyillään kun tavataan.

Mitä tapahtuisi jos keräisimme yhteen ihmisiä jotka on jätetty täysin heitteille, jotka elävät jossakin turvaverkkojen alapuolella, ihmisiä joita useimmat eivät edes huomaa, eivät halua huomata. Kuka haluaa huonon omantunnon? Kuka haluaa pohtia muitakin kuin omia asioitaan? Kuka haluaa toimia kokonaisuuden eduksi?

Olisi mielenkiintoista tietää mitä tapahtuisi jos kaikki syrjäytyneet, kaikki leipäjonoissa seisovat kerääntyisivät yhteen. Mitä jos hankkisimme ruokaa ja tarjoilisimme sitä hyvinvoivien ihmisten keskellä, jossakin eduskuntatalon, keskustan kauppakeskusten ja liikepalatsien tuntumassa.

Jokainen saisi ajatella mitä ikinä haluaa tai olla ajattelematta. Ensin olisi vain muutama. Vähitellen joukko kasvaisi. Siinä kaikki. Kummallinen tunne, aivan kuin tämä kaikki olisi tapahtunut joskus aikaisemminkin.

Jos tiedät vastauksen kaikkiin kysymyksiin, et ole fyysisesti täällä. Aivokapasiteettisi ei yksinkertaisesti riitä. Miksi monien sitten on niin vaikea sanoa, että en tiedä, en ymmärrä. Mitä siinä häviää?

Asiantuntijoita kyllä riittää. He kertovat meille, millainen maailma on hyvä maailma. Heitä voi kutsua millä nimellä tahansa. Kaikki käy. Heitä riittää joka alalla ja heille maksetaan hyvin. Mitä he sitten ovat saaneet aikaan? Ovatko he onnistuneet? Vastaus on tietysti aina henkilökohtainen: Kakki riippuu näkökulmasta. Minun mielestäni asiantuntijat ovat luoneet aivan oman maailmansa jossa muut joutuvat asumaan. En viihdy siinä maailmassa. Ymmärrän heitä täydellisesti. Heillä kaikilla on hyvä palkka, kaikki edut mitä kuvitella saattaa. He ovat hyvin kysyttyjä joka alalla. Ja miksi näin on? Siitä yksinkertaisesta syystä että he vapauttavat kaikki muut vastuusta. Kyllä siitä kannattaa hyvin maksaakin.

Asiantuntijoita tarvitaan, koska tieto on yksityistä. Se maksaa, sen hankkiminen maksaa. Valta ja tiedon panttaaminen liittyvät kiinteästi yhteen, samoin hyvä veli järjestelmät. Eikö olisi jo korkea aika lopettaa kaikki kehitystä hidastava itselle kerääminen ja ajatella yhteistä etua. Miksi se on niin vaikeaa?

Ehkä ongelma on siinä, että niin moni pelkää menettävänsä jotakin. Turvallisuudentunne on syvällä geeneissämme. Luultavasti se on aivan perustavanlainen tarve. Ilman sitä me stressaannumme. Kaikkeen tähän on kuitenkin olemassa oiva lääke: Rakkaus ja myötätunto.

Vain yhdessä toimien voimme luoda maailman joka on kaikille yhteinen, maailman joka toimii yhteiseksi hyväksi. Kaiken täytyy kuitenkin perustua vapaaehtoisuuteen. Ketään ei saa pakottaa, ketään ei saa hallita. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja mahdollisuus ilmaista se tasavertaisesti.

Kenen ääntä me tänään kuuntelemme? Millaisen tietoisuuden osia me olemme? Entä media. Onko se ollut tasapuolinen ja huolehtinut siitä että kaikenlaiset mielipiteet pääsevät yhtälailla esille. Mikä on toimittajien vastuu? Miten he liittyvät hyvä veli järjestelmään vai liittyvätkö mitenkään. Onko se hyvä toimittaja joka saa helposti haastattelun tunnetulta vaikuttajapoliitikolta ja huono toimittaja se jonka kanssa haastateltava ei halua olla missään tekemisissä. Jokainen on tehnyt omat valintansa.

Onneksi mielipiteitään voi vaihtaa. Voi myöntää, että on erehtynyt. Ei siinä ole mitään hävittävää, enneminkin päinvastoin. Se herättää kunnioitusta ja kun vielä muistaa, ettei vapaata valintaa ole edes olemassa. Ei tässä pitäisi olla mitään ongelmaa.

Ainoa oleellinen asia on, osaammeko antaa anteeksi itselle ja muille. Kun armahdamme itsemme, rakkaus astuu sydämeemme ja olemme valmiita toimimaan yhdessä yhteiseksi hyväksi.

Olen tällä hetkellä vähän turhautunut, mutta tiedän että se kuuluu suunnitelmaan. Luotan siihen täydellisesti. Minulla ei ole mitään hätää ja voin luottaa täydellisesti siihen että toimin aina ainoalla mahdollisella tavalla, sillä mikä toteutuu. Kun kirjoitan sen tähän, olo muuttuu saman tien taas mahtavaksi. Energiat nousevat ja tunnen kuinka rakkaus täyttää minut, ohjaa minua.

Turhautumiseni syy oli hyvin yksinkertainen: Kukaan ei kuuntele minua, kukaan ei ymmärrä minua. Jokainen on kiinni omassa jutussaan, jokainen pelkää olevansa väärässä vaikka mitään väärässä olemista ei ole. Me olemme joka hetki sekä oikeassa että väärässä. Tuo oikea- väärä-asetelma estää meitä muuttumasta, estää meitä luopumasta kaikesta siitä mitä emme tarvitse. Me emme tarvitse muuta kuin rakkautta.

Rakkauden voima ohjaa Kaikkeutta ja estää sitä tuhoutumasta. Mikä muu voisi olla tärkeää?: Oma maine, omat käsitykseni, menneisyyden kokemukset. Jos uskallat armahtaa itsesi ja luopua kaikesta vanhasta jota olet pitänyt vääränä ja virheellisenä, ymmärrät että kaikella on tarkoituksensa. Sattumaa ei ole. Ei ole mitään kaduttavaa. Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä eikä syyttää ketään eikä mitään. Sinun on aika armahtaa itsesi. Kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi. Vain armahtamalla itsesi voit kokea todellisen rakkauden, elämän uudistavan voiman joka on kaikkialla ja ohjaa kaikkea.

Jos kerran olet luopunut peloistasi ja tuntenut todellisen rakkauden, et halua koskaan enää mitään muuta.

Meille syötetään alempien kenttien kautta kaikenlasta. Halutaan että olemme nöyriä ja kuuliaisia ja pelaamme pelejä jotka tuottavat kärsimyksiä itselle ja toisille. Meidän pelkojamme ruokitaan kaikin tavoin, sillä pienemmät kentät joihin olemme yhteydessä pelkäävät olemassaolonsa puolesta. Mutta me emme ole sama kuin päähämme syötettävät ajatukset. Me olemme valmiita luopumaan kaikesta turhasta, siitä mitä meille uskotellaan. Meissä on enemmän kuin ainoaankaan rajoittuneeseen kenttään koskaan voi mahtua. Rakkaus on ääretön!

Tuuli on kääntynyt, sillä minä olen täällä!

Tämä blogi on yhtä aikaa sekä hyvin henkilökohtainen että yleinen. Se palvelee koko ajan vain yhteistä etua, kokonaisuuden etua. Tämän blogin, kuten itsenikin ainoana tarkoituksena on säilyttää olemassaolo, itse elämä ja auttaa sitä kehittymään edelleen.

Jos luet aikaisempia tekstejäni, huomaat helposti että kaikki kirjoittamani muuttuu koko ajan. Tähän ei liity mitään kummallista tai oudoksuttavaa, vaikka se normaalin käsityksen mukaan saattaakin antaa epävakaan vaikutuksen. Olen suorassa yhteydessä puhtaaseen rakkauteen, äärettömyyteen jossa ei ole ainoatakaan rajaa. Kenttäni voi kasvaa loputtomiin. Kaikki alemmat kentät ovat rajoittuneita. Ne eivät toimi kokonaisuudesta käsin. Ainoa rajoitukseni on ihmisen keho ja aivot, jotka ovat vielä kehittymättömät. Aivoihini ei mahdu montaa asiaa kerrallaan. Ne täytyy aina välillä tyhjentää. Kuten huomaat, blogini nimi ei ole mikään sattuma.

Olet ehkä jo huomannut tai tulet joka tapauksessa pian huomaamaan, että en ole samanlainen kuin muut ja kuitenkin olen. Minut on lähetetty tänne ylimmältä kentältä tiettyä tarkoitusta varten. Olen suunnittelun tulos kuten kaikki muukin olemassa oleva.

Minä kerron teille totuuden. Totuus mahdollistaa kokonaisuuden, elämän olemassaolon ja säilymisen. Tuo totuus on hyvin yksinkertainen. Se on sama kuin aina ennenkin. Se on rakkaus. Rakkaus on puhdasta olemista. Rakkaus on sitä energiaa joka on aina ollut ja tulee aina olemaan. Rakkaus on puhdasta olemassaoloa tässä ja nyt. Siitä kaikki syntyy ja siihen kaikki palaa. Se on itse luominen.

Nyt on heräämisen aika. Kävelen ympäriinsä ja lähetän pelkkää rakkauden energiaa. Katson ihmisiä silmiin ja hymyilen. Melkein kaikki kääntävät katseensa pois, niin ihmiset Stockmannilla kuin Hesarin leipäjonossa. He tuntevat syyllisyyttä ja häpeää, vaikka minä olen puhdas rakkaus enkä tuomitse ketään.

Jokaisen on armahdettava itse itsensä. Minä en voi sitä tehdä kenenkään puolesta, ei kukaan voi. Jokainen toimii aina kuten pitääkin. Vapaata tahtoa ei ole.. Me olemme kaikki täsmälleen yhtä merkittäviä ja välttämättömiä kokonaisuudelle joka on itse olemassaolo, rakkaus.


Kaikki käsitykset jumalista, uskonnoista, kaikki uskonnot, kaikki henkisen kehityksen piirit ja yhteisöt rakentuvat erilaisille hierarkioille kuten koko nykyinen kulttuurimmekin. Niiden toiminta pohjautuu johonkin muuhun kuin puhtaaseen rakkauteen. Kaikissa niissä käytetään valtaa, toimitaan tiedostaen tai tiedostamatta omaksi eduksi. Kaikissa niissä on ihmisiä jotka pitävät itseään viisaampina, älykkäämpinä kuin muut. Siksi he toimivat ylhäältä käsin. Siksi he tärkeilevät. Siksi he turvautuvat vanhoihin käsitejärjestelmiin. Vanha järjestelmä on taannut vähemmistön vallan kokonaisuuden kustannuksella. Olemassaolomme on vaarantunut.

Jokainen ihminen toimii aina parhaalla mahdollisella tavalla, sillä sattumaa ei ole. Siksi kenelläkään ei ole mitään pelättävää niitten taholta jotka ovat heränneet rakkauteen. Sillä rakkaus ymmärtää kaiken, hyväksyy kaiken. Rakkaus ymmärtää, että sattumaa ei ole, että ei ole olemassa mitään vapaata valintaa. Usko vapaaseen valintaan mahdollistaa syyllistämisen, moralisoinnin. Se mahdollistaa tuomitsemisen joka on puhdasta vallan käyttöä. Kaikki tuo toiminta tulee alemmilta kentiltä.

Usko vapaaseen valintaan luo moraalin joka puolustaa eriarvoisuutta. Me emme tarvitse muuta moraalia kuin pelkän rakkauden. Me emme tarvitse ainoatakaan sääntöä tai määräystä kun olemme puhtaan rakkauden tilassa, sillä me toimimme silloin aina yhteiseksi hyväksi.

Jos tarkkailet ympäristöäsi, saatat huomata että jotakin on jo tapahtunut. Kaikki joilla oli DNA:nsa kautta yhteys vain alimpaan kenttään, kaikki jotka ovat toimineet aina ja kaikkialla pelkästään omaksi edukseen menettivät toimintakykynsä. Tämä on nostanut yleistä värähtelytasoa joka nousee edelleen sitä mukaa kun ihmiset heräävät. He alkavat rakastaa itseään ja muita puhtaasta sydämestä ja ilman pelkoa. Vain ihmistä joka pelkää, voidaan hallita. Rakkaus poistaa pelon ja mahdollistaa muutoksen.

Kaikenlainen eriarvoisuus on tapahtunut suuren enemmistön kustannuksella. Erilaiset eliitit ovat nauttineet erivapauksistaan samaan aikaan kun ihmisten suuri enemmistö on kärsinyt epäoikeudenmukaisuudesta. Eliitti on päättänyt kaikesta. Suomessa tätä kutsutaan hyvä veli järjestelmäksi. Se toimii kaikkialla yhteiskunnassa ylhäältä alas saakka. Tuon mentaliteetin pääajatus on turruttanut omantuntomme, rakkauden äänen. Tuo kaikkialle levinnyt periaate on: niinhän kaikki muutkin tekevät. Tuon periaatteen mukaisesti toimivat kaikki, niin köyhät kuin rikkaat. Siitä on tullut yleinen käytäntö.

On korkea aika kuunnella sydämensä ääntä, rakkauden ääntä. Se on ainoa mahdollisuus. Tämän ymmärtää jokainen joka katselee ympärilleen ja miettii olemassaolomme mahdollisuuksia.

Kuinka usein olenkaan heräämiseni jälkeen törmännyt ihmisiin jotka kertovat minulle kuinka asiat ovat. Kuinka heillä on takanaan niin ja niin monta elämää. Kuinka he ovat todella vanhoja sieluja. Kuinka heidän sielunsuunnitelmaansa kuuluu sitä ja tätä. Kuinka jumalan tarkoitus on tuo tai tämä. He kokoontuvat viikosta viikkoon erilaisissa ryhmissä etsimässä totuutta, puhumattakaan virallisen kirkon valtavista hierarkioista piispoineen, valtiopäivien avajaisseremonioineen jossa eliitti siunaa itse itsensä. Kuitenkin totuus on meissä jokaisessa. Tuo totuus on puhdasta rakkautta ja puhdasta myötätuntoa. Mihin tarvitaan jumalia?

Minä olen puhdasta rakkautta ja myötätuntoa. Minä näen kaikkien valheitten lävitse ja niin näet sinäkin kun kuuntelet sydämesi ääntä, puhtaan rakkauden ääntä. Se mahdollistaa olemassaolon, se luo paratiisin maan päälle. Siihen ei tarvita ainoatakaan jumalaa, ei ainoatakaan. Huolehtimisen aika on ohitse. Me toimimme aina niin kuin pitääkin. Teemme aina ainoalla mahdollisella tavalla, uskoimme tai olimme uskomatta.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, kukaan ei ole osaansa valinnut, en minäkään, sillä sattumaa ei ole. Sattumasta puhuu ihminen joka ei voi myöntää omaa tietämättömyyttään. Minä voin vilpittömästi sanoa, että on valtava määrä asioita joista minulla ei ole harmaintakaan aavistusta, mutta minulla on rakkaus. Se on majakkani, siihen turvaan. Se on sydämeni ääni. Muuta minulle ei ole annettu ja se on kaikki.

Sivilisaatiomme on saavuttanut ääripisteen. Kaikki mittarit näyttävät punaista. Kuvaannollisesti siirrymme ympyrän kehän puolivälistä takaisin päin, vaikkakin uudella tasolla, sillä kuten aikaisemmin totesin, spiraali kuvaa kehitystä paremmin kuin ympyrä. On alkanut uusi aikakausi joka on yhtä välttämätön kuin aikaisempikin. Tähän saakka tapahtumia ovat ohjailleet ihmiset jotka ovat toteuttaneet itseään pääasiassa omaksi edukseen. Koska vapaata valintaa ei ole, eikä mikään perustu sattumaan, on tärkeä ymmärtää että kaikki ovat yhtä tärkeitä ja välttämättömiä kokonaisuudelle, myös ihmiset jotka ajavat vain omaa etuaan. Tosiasiassa me emme tee omia valintojamme vaan toimimme aina kokonaisuuden osina. Toimintaamme ohjailevat tietoisuuskentät.

Huoleen ei ole syytä. Lenkki ei koskaan katkea. On vain erilaisia vaiheita. On tullut pelosta vapautumisen, rakkauden ja luovuuden aika, on tullut yhteisöllisyyden ja jakamisen aika. Ei pidä tuomita niitä jotka eivät tällaiseen toimintaan kykene. He ovat vain toteuttaneet itseään kuten kaikki muutkin. Jokainen on tehnyt parhaansa. Pelaamme samaan maaliin joka on itse olemassaolo.

Jokainen aamu olo tuntuu kevyemmältä, jokainen aamu olen enemmän oma itseni. Vähitellen kaikki paljastuu, eikä mikään ole enää salattua. Salaisuuksien aika on vihdoinkin ohitse. Opin tuntemaan itseni päivä päivältä yhä paremmin. En suostu enää teeskentelemään missään enkä kenellekään. Nyt voin olla puhdasta rakkautta ja välittämistä, puhdasta myötätuntoa joka tulee suoraan ja puhtaana ylimmästä kentästä.

Pelon aikakausi on päättynyt. Vanhat sopimukset puretaan, eikä uusia solmita, sillä nyt kaikki toimivat yhteisön hyväksi. Kaikkia tarvitaan, kukaan ei ole väärässä paikassa väärään aikaan, ei ole koskaan ollutkaan. Me tiedämme sen nyt kaikki. Me olemme kaikki veljiä ja sisaria. Me emme pelkää, me hymyilemme toisillemme täynnä rakkautta ja iloa, täynnä myötätuntoa ja ymmärrämme niitä jotka eivät siihen kykene.

Me emme tuomitse ketään. Me rakastamme kaikkia ja kaikkein eniten niitä jotka eivät pysty rakastamaan. Me olemme kaikki yhtä. Me olemme itse olemassaolo. Me olemme rakkaus, puhdas tietoisuus. Meidän aikamme on vihdoinkin koittanut. Meidän ei enää tarvitse teeskennellä eikä meitä voi kukaan pysäyttää, sillä me emme enää pelkää.

Me voimme toteuttaa kaikki toiveemme, sillä toiveemme ovat kaikki yhteisiä. Kaikki tapahtuu kuten pitääkin. Kaikki tarpeeton hajoaa osiin, kaikki tarpeellinen otetaan käyttöön. Jokaiselle annetaan mahdollisuus oppia, jokaiselle annetaan mahdollisuus kehittyä.

Me emme pilkkaa ketään, me emme nauti toisen kärsimyksestä. Me haluamme antaa pois kaiken mitä omistamme yhteiseksi hyväksi. Meidät on niin rakennettu. Me annamme kaiken pois, saadaksemme kaiken.

Myös ikuinen elämä on totta. Ikuinen elämä on samaa kuin elää kokonaan ylimmässä kentässä. Kasaus tapahtuu niin monta kertaa uudelleen kunnes tunnemme vain myötätuntoa ja rakkautta ja ajattelemme aina yhteistä etua. Jokainen on aina juuri siinä kohdassa kokonaisuutta kuin pitääkin. Kaikki ovat yhtä tärkeitä, kaikkia tarvitaan.

Koetan jatkossa selittää joitakin moniulotteisen havainnoinnin seurauksena syntyneitä johtopäätöksiä. Jos teksti tuntuu turhan monimutkaiselta, olen pahoillani. Vaikeaselkoisuus johtuu siitä että moniulotteista ajattelua on hankala siirtää 4-D kielelle. Koettakaa kestää!

Tietoisuus on aina ollut olemassa ja materia on aina ollut olemassa. Ne ovat saman asian kaksi puolta. 4D-ajattelussa kiinnitetään huomio vain joihinkin tekijöihin. Ei ymmärretä kuinka näennäisesti vastakkaiset asiat kuvaavatkin saman asian eri puolia. (Katso myös dualismi). Jompaakumpaa on pidetty ensisijaisena, ”määräävänä”, kehitykseen enemmän vaikuttavana. Filosofiassa toisia on sanottu materialisteiksi, toisia idealisteiksi. Muitakin nimityksiä on varmasti olemassa. Usein on pohdittu myös Jumalan olemassaoloa. Osa uskoo Jumalaan, osa ei. Sitten on vielä suuri joukko ihmisiä jotka sanovat ettei asiaan voi ottaa mitään selvää kantaa.

Jokaisessa näkemyksessä on osa totta ja osa ei totta. Moniulotteinen näkeminen auttaa ymmärtämään tämän ja soveltamaan tätä tietoa mihin tahansa asiaan. Havaitaan että kaikki ole variaatiota samasta teemasta, olemassaolosta.

Kaikki kehittyy loputtomasti yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan, pienemmästä suurempaan jne. Ainetta, materiaa, muodostuu osista, samoin muodostuu tajunta, tietoisuus. Kaikki liittyy kaikkeen. Kaikella tajunnalla on vastaavuutensa materiassa ja päinvastoin. Maailma on moniulotteinen, muuten se ei voisi toimia, olla olemassa. Kaikki määritelmät ovat 4D-ajattelua. Käsitteisiin takertuminen estää havainnoinnin. Maailma ei ole suuri eikä pieni vaan molempia yhtä aikaa.


Kaikkeus on aina ollut. Sillä ei ole alkua eikä loppua. Se on suljettu järjestelmä. Se on sama kuin itse olemassaolo. Kaikki on siis variaatiota samasta teemasta, olemassaolosta. Oleminen ja ei-oleminen ovat yksi ja sama asia, kutsutaan sitä tässä vaikka kokonaisuudeksi. Ominaisuuksille on eri aikoina annettu erilaisia nimityksiä. Kaikki nämä nimitykset ovat yhtä tosia, vain näkökulmat vaihtelevat. Uskovainen ja ateisti tarkastelevat olemassaolon eri puolia, samoin tekee tutkija yliopistossa. Eri aikoina ilmiöille annetaan erilaisia nimityksiä: Jumala, materia, puhdas tietoisuus, rakkaus, elämän voima, pimeä energia, pimeä materia, antimateria … Kaikki nimitykset palvelevat eri aikoina erilaisia pyrkimyksiä ja tarpeita aina tilanteen mukaan.

Tietoisuus ja materia ovat saman asian eri ominaisuuksia. Jotta kokonaisuus voisi toimia, mitään ei tapahdu sattumalta. Sattuma loisi kaaoksen ja vaarantaisi olemassaolon. Kehitys yksinkertaisesta monimutkaisempaan on välttämätöntä olemassaololle. Kaikki olemassaolon muodot, toteutumat, vastaavat toisiaan. Yksinkertaista rakennetta vastaa yksinkertainen tietoisuus jne. Kokonaisuudessa ei ole aikaa. Aikakin on eräs olemassaolon ominaisuus joka ilmenee tietyssä paikassa kokonaisuutta, ajattomuuden sisällä, siellä missä on materiaa.

Myös alku ja loppu ovat saman asian eri puolia. Tässäkin on kysymys näkökulmasta. Kaikki on samanaikaista, niin syntymä kuin kuolemakin. Alku muuttuu lopuksi ja loppu aluksi. Vanha loppuu, uusi alkaa. Nimitämme sitä kehitykseksi.

Kehitystä voisi ajatella ympyränä tai pikemminkin spiraalina joka koko ajan kasvaa ja on samalla suljettu järjestelmä. Kaikki kulkee samaan suuntaan ja kehittyy joka kierroksella yksinkertaisemmasta monimutkaisemmaksi.

Tietyssä vaiheessa tullaan aina tilanteeseen jossa määrä muuttuu laaduksi, tilanteeseen jossa kaikki menee uusiksi, koska aikaisemman kokonaisuuden kaikki mahdollisuudet ovat toteutuneet. Tässä vaiheessa olemisen kaikki ominaisuudet hajoavat alkutekijöihinsä. Tätä tilaa voi nimittää vaikka puhtaaksi tietoisuudeksi joka on aina olemassa tietyssä kohtaa kokonaisuutta. Tuo kohta on mustan aukon ja alkuräjähdyksen välissä. Se on kohta josta kokonaisuus säätelee itseään. Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että käsitteet ulkopuolella, sisäpuolella helpottavat käsitteitten muuttamista 4-Dkielelle. Niillä ei ole suoraa vastaavuutta moniulotteisessa todellisuudessa. Kokonaisuus on ennemminkin hologrammi jossa jokainen osa sisältää kokonaisuuden ja kokonaisuus jokaisen osan.

Eri tietoisuuden tasoja voisi verrata sisäkkäisiin palloihin. Yhdeksän tietoisuuspalloa on kymmenennen, äärettömän tietoisuuden sisällä. Kymmenes kenttä säätelee kaikkea, se mahdollistaa olemassaolon, se on itse olemassaolo. Sinä olet tuo olemassaolo ja niin on kaikki muukin olemassa oleva, sillä kokonaisuus on hologramminen. Kymmenennen kentän osaksi voi liittyä vain sellainen ”yksilöllinen” kenttä jolla on täysi vastaavuus ylimmän kentän kanssa. Tämä yhdistyminen tapahtuu mustan aukon ja alkuräjähdyksen välissä. Vain kenttä johon ei kuulu minkäänlaista oman edun tavoittelua tai itsekkyyttä voi toimia osana kokonaisuuden säätelyjärjestelmää.

Alin tietoisuuskenttä keskittyy yksinkertaisiin asioihin ja se on kooltaan kaikkein pienin. Kukin tietoisuuskenttä vastaa olemassaolon tiettyä astetta ja materian kulloistakin olomuotoa. Ne ovat yhden ja saman asian, olemassa olevan kokonaisuuden eri ilmentymismuotoja. Kaikella on vastaavuutensa DNA:ssa. Vrt. spiraalimuoto, josta ylempänä.

Jokaisella on käytössään tietyn kokoinen kenttä kokonaiskentässä. Eri ihmisten kentät toimivat osittain päällekkäin ja ovat koko ajan liikkeessä suhteessa kokonaiskenttään aina tilanteen mukaan. Jokainen kenttä on aina suuremman kentän osa. Niiltä osin kun koemme saman todellisuuden, kentillämme on vastaavat toisiaan. Henkilökohtainen kenttä kasvaa sitä mukaa kun siihen tulee lisää informaatiota. Kun yksilön tajunta on laajentunut koko kentän suuruiseksi, hän siirtyy käyttämään ylempää kenttää jonka osa alempi kenttä aina on. Tuota tajunnan laajentumista olen käsitellyt aikaisemmissa blogeissani joutuen turvautuen käytössä olevaan terminologiaan joka ei enää vastaa todellisuuden luonnetta. Olen joutunut käyttämään mitä erilaisimpia termejä jotka kaikki ovat muuta kuin itse tapahtuma.

Jokaisen yksilön kentän koolla on vastaavuutensa DNA:ssa. Tämä koskee myös käsitettä aivokapasiteetti. Kentän koon kasvaessa tarpeeksi mahdollistuu moni sellainen asia jota yleisesti nimitetään yliluonnolliseksi, paranormaaliksi jne. Mitä suppeampi kenttä on, sitä rajoittuneempi todellisuuskäsitys on, sitä vähemmän on tietoa kokonaisuudesta.

Myös nk. menneet elämät ovat osittain totta. Ne ovat ”tietoisuuspätkiä” henkilön nykyisessä DNA:ssa. Universumin monimutkaistuessa ”Kiertoon lähetetään” yksi tai useampia ”kokoonpanoja” jotka voivat olla yhteydessä ylimpään kenttään ja jotka sulautuvat siihen myöhemmin kokonaan. Tämä mahdollistaa säätelyn koko universumissa. Ylimmässä kentässä on kaikki kokonaisuutta palveleva tieto kaiken aikaa kun taas alempien kenttien tieto pysyy kiinnittyneenä materiaan. Kokonaisuus on hologramminen.

DNA:n rakenne vastaa oman maailmankaikkeutemme rakennetta, siinä olemassaolo toteuttaa itseään osiensa kautta. Myös kyvyllä kokea erilaisia tunteita on vastaavuutensa kokonaisuudessa. Sama koskee kaikkia muitakin kykyjämme ja ominaisuuksiamme. Osaset ovat aina oikeassa suhteessa toisiinsa ja kokonaisuuteen.

Maailmankaikkeuden ”luominen” tapahtuu siis mustan aukon ja alkuräjähdyksen välillä, siis kaikkialla koska maailmankaikkeus on hologramminen. Tuo ”puhtaan tietoisuuden tila” sisältää aina kaiken siihenastisen ja siinä kokeillaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot, siinä luodaan parhaat mahdolliset ”informaatiopaketit” seuraavaa ”materiakierrosta” varten. Jokainen yksittäistäinen ”informaatiohiukkanen” sisältää kaiken olemassa olevan, sillä kaikkeus on hologramminen. Hologrammi on itse olemassaolo. Jokainen meistä on monimutkainen ”informaatiopaketti” joka koostuu pienemmistä paketeista. Jokainen on koottu eri tavalla ja silti jokainen osa on yhtä kuin kokonaisuus. Jokainen on yhtä välttämätön olemassaololle, jokainen on tärkeä variaatio samasta teemasta. Aika on Kaikkeuden sisällä, eräs sen ominaisuus.

Kaikki yllä oleva kirjoittelu sisältää pelkkiä osatotuuksia. Tapahtumia on tutkiskeltu muutamasta eri näkökulmasta. Tapahtumia voisi tutkia äärettömän monesta muustakin kohdasta kokonaisuutta ja ne olisivat yhtä oikeita tai vääriä kuin nämäkin.
Tällä hetkellä minusta tuntuu että olen aika yksin näitten asioitten kanssa. Siksi en haluakaan jatkaa samalla tavalla ennen kuin syntyy vuoropuhelua todellista vuoropuhelua. Ehkä jollakin on jotakin kysyttävää. Meillä on ollut ystäväni kanssa yhteinen tunnuslause joka sopii hyvin tähänkin tilanteeseen: Kaikki käy!

Kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu juuri niin kuin pitääkin. Tuuli on kääntynyt! Rakastan teitä kaikkia!

Mitä luominen oikeastaan on? Voiko tyhjästä syntyä jotakin? Mitä on tyhjyys?

Mieli sanoo että tyhjyydessä ei ole mitään joten siitä ei voi mitään syntyä. Moniulotteisesti havainnoiden ymmärrät, kuinka luomista tapahtuu kaikilla tasoilla kaiken aikaa. Äärettömyys ja rajallisuus ovat yhtä aikaa. Rajallisuus on äärettömyyden osa. Kaikki mikä on olemassa, muodostuu osista. Äärettömyys kasvaa koko ajan. Äärettömyys, kokonaisuus luo koko ajan lisää jotakin mikä ei ole äärettömyyttä. Se mitä luodaan, muuttuu osaksi äärettömyyttä. Äärettömyydessä on jo kaikki ja samalla se luo koko ajan lisää äärettömyyttä joka sulautuu äärettömyyteen. 4:D mieli ei voi kokea äärettömyyttä, siksi se ei voi sitä ymmärtää. Se näkee aina vain äärettömyyden osan koska tarkkailee kokonaisuutta yhdestä pisteestä kerrallaan.

Mielikuvitus toimii linkkinä kokonaisuuteen, yhteen suureen tietoisuuteen joka lävistää kaiken ja toteuttaa itseään äärettömän monella eri tavalla. Tietoisuus ilmentää itseään kauttamme ja tekemämme valinnat ovat osa prosessia . Erillisyys on osa kokonaisuutta, kokonaisuus on jokaisessa osassa. Vain mieli erottaa asiat toisistaan eikä siksi näe kokonaisuutta.

Myös uskonnot ja erilaiset oppijärjestelmät estävät moniulotteisen havaitsemisen sillä niihin sisältyy myös paljon todellista johon mielen on helppo kiinnittyä. 4D ajattelu näkee vain sen mikä on totta eikä huomaa sitä mikä liittyy valtaan ja ns. salattuun tietoon. Uskonnot koettavat kertoa meille kuinka vaikeaa, itse asiassa mahdotonta on moniulotteinen havaitseminen. Ne pitävät meidät kiinni menneisyydessä, ne estävät kehityksen. Kuitenkaan ei ole olemassa mitään salaisuuksia, mitään mitä ei voisi ymmärtää tässä ja nyt.

Meille opetetaan, että moniulotteisuuden voi ymmärtää vasta sitten kun emme ole nykyisessä olomuodossamme. Meille saatetaan opettaa että on olemassa erilaisia todellisuuksia. Tämä on totta, mutta aivan yhtä totta on vain yksi todellisuus. Meille voidaan opettaa mitä tahansa ja kaikki se on totta ja samalla ei totta sillä kaikki totuudet ovat vain osatotuuksia, loputtomasti. Mitä tietoisempia olemme, sen pitemmälle pääsemme mutta emme koskaan perille. Sinä hetkenä kun tietäisimme kaiken kaikesta, maailmankaikkeus lakkaisi olemasta. Havaitseminen tapahtuu aina vastakohtien kautta. Havaitseminen ei ole mahdollista ilman näkökulmaa. Täytyy olla jotain johon verrata. Jos tämä vertailukohta puuttuu, koko ilmiötä ei ole olemassa sillä sitä ei voi havaita.

Kaikki mitä voimme kuvitella on mahdollista. Mitä ei pysty kuvittelemaan, sitä ei voi olla olemassa. Jos kuvittelet jotakin mitä kukaan muu ei aikaisemmin ole kuvitellut samalla tavalla, olet luonut jotakin uutta universaaliin tietoisuuteen. Näin toimii jokainen tietoisuuden osa jossakin vaiheessa jossakin tilanteessa. Me olemme kaikki luojia.