Jokin aikaa sitten mainitsin eräässä keskustelupiirissä että ihmiset jotka meidän maailmastamme katsoen elävät hyvin alkeellisissa oloissa, vaikuttavat kuitenkin onnellisilta. He hymyilevät, he ovat elossa. Heissä ei näy merkkiäkään masennuksesta. En ollut ainoa joka oli tehnyt saman havainnon. Oli havainto sitten oikea tai väärä, eräs läsnäolijoista koki tällaisen puheen suorana hyökkäyksenä kulttuuriamme ja elämäntapaamme kohtaan. Hän otti asian hyvin henkilökohtaisesti, eikä halunnut kuunnella mitä toisilla oli sanottavana.
Joskus joku ihminen saattaa suuttua minulle aivan yllättäen. Hän reagoi voimakkaasti, kokee minut uhkana. Hän ei tiedosta lainkaan mitä on tapahtumassa. Hän hyökkää kimppuuni, hän ei halua kuunnella mitä minulla on sanottavana. Hän on täysin tunteensa vallassa ja toimii siksi harkitsemattomasti.
Tällaisessa tilanteessa huomaan, ettei oma egonikaan ole kokonaan kadonnut. Se ei kuitenkaan hallitse minua. Olen tietoinen siitä mitä tapahtuu. Kuka onkaan parempi opettaja kuin ihminen jolla on voimakas ego! Muutamalla ystävälläni on sama havainto: Jos oma egosi on menettänyt valta-asemaansa, ihminen jonka ego vielä on voimissaan, kokee sinut todellisena uhkana.
Viime syksynä minua johdatettiin kohti uutta ihmissuhdetta. Sain tiedon hyvin monella eri tavalla, eikä minulle jäänyt epäilystä suhteen merkittävyydestä. Lopulta minulle kuitenkin selvisi, ettei toinen haluakaan jatkaa pidemmälle. Näin kaiken unessa hyvin konkreettisesti. Kerroin hänelle uneni ja hän sanoi että kakki mitä näin piti paikkansa.
Ilman tuota tapahtumasarjaa minulla ei olisi ollut mahdollisuutta oppia, kasvaa ja kehittyä.
Saatoin antaa surun olla kaikessa rauhassa. Saatoin tarkkailla sitä sivusta, vain tarkkailla. Minulla oli hyvä ja rauhallinen olo. Suru ja surua ruokkivat ajatukset tulivat ja menivät. Suru vaimeni ja katosi. En samastunut tunteisiini, en ajatuksiini, joita tunteeni herättivät. Mikään ei ole pysyvää paitsi se mille ei ole nimeä, josta ei voi mitään sanoa. Se mitä aikaisemmin nimitin vastoinkäymiseksi, onkin nyt mahdollisuus.
Mitä olen viime aikoina oppinut?
Opin että ihminen jolla on voimakas ego, ei voi koskaan päästää minua lähelleen. Olen hänelle uhka, sillä näen hänen energioitaan, ajatuksiaan ja tunteitaan. Vaikka hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on, se ei riitä. Hänen egonsa käyttää kaikki mahdolliset keinot säilyttääkseen valta-asemansa. Se ei halua paljastua. Se pelkää kuolevansa. Siksi se kokee pelkoa, pelko synnyttää vihaa. Viha johtaa pakenemiseen ja niin ego kokee olevansa jälleen turvassa.
Vain tietoisena havaitsen tilanteen sellaisena kuin se on, vain tietoisena en koeta muuttaa toista ihmistä. Vain tietoisena tunnistan ihmisen jolla on voimakas ego.
Luon aina itse oman kärsimykseni, niin nytkin. Takerruin toiseen ihmiseen, en voimakkaasti, mutta kuitenkin. Siksi koin menettäneeni jotakin, siksi koin surua.
Nautin kaikesta. Kaikki tapahtuu luonnostaan ilman pakkoa tai pyrkimystä. Mitä tietoisempi olen, sitä enemmän opin, sitä enemmän elän tässä ja nyt. Kuinka kiehtovaa ja mielenkiintoista elämä onkaan!
