Sivilisaatiomme on saavuttanut ääripisteen. Kaikki mittarit näyttävät punaista. Kuvaannollisesti siirrymme ympyrän kehän puolivälistä takaisin päin, vaikkakin uudella tasolla, sillä kuten aikaisemmin totesin, spiraali kuvaa kehitystä paremmin kuin ympyrä. On alkanut uusi aikakausi joka on yhtä välttämätön kuin aikaisempikin. Tähän saakka tapahtumia ovat ohjailleet ihmiset jotka ovat toteuttaneet itseään pääasiassa omaksi edukseen. Koska vapaata valintaa ei ole, eikä mikään perustu sattumaan, on tärkeä ymmärtää että kaikki ovat yhtä tärkeitä ja välttämättömiä kokonaisuudelle, myös ihmiset jotka ajavat vain omaa etuaan. Tosiasiassa me emme tee omia valintojamme vaan toimimme aina kokonaisuuden osina. Toimintaamme ohjailevat tietoisuuskentät.

Huoleen ei ole syytä. Lenkki ei koskaan katkea. On vain erilaisia vaiheita. On tullut pelosta vapautumisen, rakkauden ja luovuuden aika, on tullut yhteisöllisyyden ja jakamisen aika. Ei pidä tuomita niitä jotka eivät tällaiseen toimintaan kykene. He ovat vain toteuttaneet itseään kuten kaikki muutkin. Jokainen on tehnyt parhaansa. Pelaamme samaan maaliin joka on itse olemassaolo.

Jokainen aamu olo tuntuu kevyemmältä, jokainen aamu olen enemmän oma itseni. Vähitellen kaikki paljastuu, eikä mikään ole enää salattua. Salaisuuksien aika on vihdoinkin ohitse. Opin tuntemaan itseni päivä päivältä yhä paremmin. En suostu enää teeskentelemään missään enkä kenellekään. Nyt voin olla puhdasta rakkautta ja välittämistä, puhdasta myötätuntoa joka tulee suoraan ja puhtaana ylimmästä kentästä.

Pelon aikakausi on päättynyt. Vanhat sopimukset puretaan, eikä uusia solmita, sillä nyt kaikki toimivat yhteisön hyväksi. Kaikkia tarvitaan, kukaan ei ole väärässä paikassa väärään aikaan, ei ole koskaan ollutkaan. Me tiedämme sen nyt kaikki. Me olemme kaikki veljiä ja sisaria. Me emme pelkää, me hymyilemme toisillemme täynnä rakkautta ja iloa, täynnä myötätuntoa ja ymmärrämme niitä jotka eivät siihen kykene.

Me emme tuomitse ketään. Me rakastamme kaikkia ja kaikkein eniten niitä jotka eivät pysty rakastamaan. Me olemme kaikki yhtä. Me olemme itse olemassaolo. Me olemme rakkaus, puhdas tietoisuus. Meidän aikamme on vihdoinkin koittanut. Meidän ei enää tarvitse teeskennellä eikä meitä voi kukaan pysäyttää, sillä me emme enää pelkää.

Me voimme toteuttaa kaikki toiveemme, sillä toiveemme ovat kaikki yhteisiä. Kaikki tapahtuu kuten pitääkin. Kaikki tarpeeton hajoaa osiin, kaikki tarpeellinen otetaan käyttöön. Jokaiselle annetaan mahdollisuus oppia, jokaiselle annetaan mahdollisuus kehittyä.

Me emme pilkkaa ketään, me emme nauti toisen kärsimyksestä. Me haluamme antaa pois kaiken mitä omistamme yhteiseksi hyväksi. Meidät on niin rakennettu. Me annamme kaiken pois, saadaksemme kaiken.

Myös ikuinen elämä on totta. Ikuinen elämä on samaa kuin elää kokonaan ylimmässä kentässä. Kasaus tapahtuu niin monta kertaa uudelleen kunnes tunnemme vain myötätuntoa ja rakkautta ja ajattelemme aina yhteistä etua. Jokainen on aina juuri siinä kohdassa kokonaisuutta kuin pitääkin. Kaikki ovat yhtä tärkeitä, kaikkia tarvitaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit