Kuvia ja vaikutelmia
JL:n näkemyksiin en osaa tällä hetkellä sanoa mitään sellaista mitä ei jo tiedettäisi. Siksi katselin kuvia jotka kumpuavat puhtaasta tietoisuudesta. Syntyy vaikutelma, kuin olisimme tutkimusmatkailijoita. Kuljemme hetken yhdessä, mutta käännymme sitten eri suuntiin. Tuntuu kuin yhteys katkeaisi. Se on surullista. Toisaalta tuntuu kuin emme olisi vielä edes lähteneet matkaan ja vartioisimme vain tärkeinä näkemyksiämme. Tilanne on tavallaan aika huvittava. Voin nähdä mielessäni kuun tai ehkä se on aurinko, joka hymyilee meille hyväntahtoisena. Kuvat auttoivat minua hahmottamaan tielanteen uudella tavalla. Voisin antaa egolleni täyden vallan ja ryhtyä puolustamaan valintojani. Olisihan se tietysti hauskaa luettavaa, siis sellainen eipäsjuupaseipäs-juttu. Vai olisiko sittenkään? Ehkä kaivauduin turhan syvälle omiin juoksuhautoihini, ehkä otin itseni taas kerran turhan vakavasti. Ehkä olin siirtynyt puolustuskannalle.