Tilalla josta nyt puhun, on monta nimeä. Nimellä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Ei myöskään menetelmällä jolla tähän tilaan päästään. Jos sinulla on jokin käsitys tästä tilasta, se on todennäköisesti väärä. Jos olet tässä tilassa, mitään määritelmiä ei luonnollisestikaan tarvita.
Jos ajattelet, että tilaan on vaikea päästä, tuo ajatuksesi on este muuttumiselle. Jos pyrit muuttumaan, sekin kiinnittää huomiosi itse yrittämiseen ja sitoo siten energiaasi.
Tila josta puhun, on ihmisen luonnollinen olotila. Siihen ei liity mitään mystistä tai yliluonnollista. Mystinen ja yliluonnollinen ovat nekin pelkkiä käsitteitä. Tilassa josta puhun näet kokonaisuuden ja toimit aina kokonaisuuden vaatimalla tavalla.
Tila josta puhun, ei tarkoita passiivista paikallaan oloa. Tuo tila on hyvin aktiivinen ja joustava sillä se on täydellisen luova.
Lapset ovat tuossa tilassa kunnes heidät saadaan vakuuttuneeksi siitä millainen maailma on. Heille kerrotaan ”tosiasioita”. Heille kerrotaan mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta. Heitä muokataan ja manipuloidaan omaksumaan tietty yleisesti hyväksytty ja siis ainoa oikea selitysmalli maailmasta. He saavat rangaistuksen, jos eivät toimi tämän mallin mukaisesti.
Kadotettu paratiisi on ihmisen alkukoti, aika ennen sivilisaatioita. Tuolloin meillä oli yhteys kokonaisuuteen. Ilman tuota yhteyttä emme olisi selvinneet. Meidän tuli oivaltaa, mikä kasvi oli ravinnoksi kelpaava ja mitä tuli välttää. Metsästämään lähtevät tiesivät mihin suuntaan tuli lähteä, missä saaliseläimet liikkuivat, autiomaasta löytyi vettä jne. Ihmiset elivät täydellisesti nykyhetkessä osana kokonaisuutta.
Sivilisaatiossa lapsi menettää yhteytensä kokonaisuuteen. Hänet opetetaan hyväksymään epäoikeudenmukaisuus erilaisten selitysmallien mukaisesti. Kaikki perustellaan loogisesti: luonnon hyväksikäyttö, köyhien ja rikkaiden erot, sotien tarpeellisuus, jatkuvan kasvun välttämättömyys, itsekkyys ja omaneduntavoittelu osana ihmisluontoa. Onnellisesta lapsesta kasvatetaan onneton ja ahdistunut aikuinen, kunnon kansalainen.
