Jokainen päivä, jokainen hetki on ainutlaatuinen, merkittävä ja tärkeä. Oivallus, että vapaata valintaa eikä sattumaa ole, vapauttaa minut kaikesta ponnistelusta. Kaikki tapahtuu kuin itsestään, omalla painollaan. Kaikki on hyvää, kun toimii kokonaisuuden hyväksi ilman yksityisiä pyrkimyksiä, toiveita tai haluja. Kaikki on yksinkertaista ja selkeää, ei tarvitse kuin olla oma itsensä, löytää oleellisin: puhdas rakkaus joka on luovaa energiaa

Jokin vetää minua jo aamupäivällä kaupungille. Metro oli puolillaan ihmisiä. Vastapäätäni istuu kaksi nuorta, tyttö ja poika. Pojalla ei ole vielä äänenmurrosta, tyttö oli huomiota herättävän kaunis. En voinut välttyä kuulemasta heidän keskusteluaan. Tyttö tyhjentää laukkuaan. Antaa pojalle hajuvesipullon pideltäväksi ja kysyy tietääkö poika mikä se on. Poika sanoo tietenkin tietävänsä. Tyttö kertoo että pullo maksaa 250€. Hän mainitsee myös suunnittelevansa Pradan ostamista. Hinta on kuulemma 800€. Päättelen että hän tarkoittaa jotakin laukkua tai vaatekappaletta.

Lainaus Wipediasta:
”Prada käyttää tuotteidensa valmistajina laittomia maahantulijoita. Italialaisen tutkivan journalismin TV-ohjelman Reportin mukaan laittoman ja järjestäytymättömän työvoiman hyväksikäyttö on yleistä luksusmuotituotteiden alalla. Käytäntö on, että muotitalo suunnittelee tuotteen ja tekee siitä mallikappaleen, mutta sen valmistus on siirretty alihankkijoiden ketjulle, jonka viimeinen lenkki on halpa, laiton työvoima.”

Maailma on ihmeellinen paikka!

Tyttö kertoo menevänsä Britney Spearsin konserttiin, on käynyt kuulemma aikaisemminkin maailmalla tähteä kuuntelemassa. Vielä nuoret puhuivat jostakin koulukaveristaan alentuvaan sävyyn.

Mieleeni tulee 63-vuotias alkoholisoitunut mies jonka kohtasin Vanhan edessä muutama päivä sitten. Hän on entinen yrittäjä joka ei päässyt velkasaneeraukseen. Hänellä on haimasyöpä. Hän nukkuu yleisissä käymälöissä. Hänelle jää eläkkeestä 380€ kuukaudessa kun velkojat ovat ottaneet ”omansa pois”.

Aurinko paistaa Ikuisen Vapun Aukiolle. Vaasan-hallin seinustalla istuu porukkaa auringosta ja juomistaan nauttien. Annan lämmön hyväillä kasvojani. Kävelen hitaasti nauttien joka hetkestä. Lähetän hyväätekevää energiaa kuten aina ihmisten parissa liikkuessani.

Harjukadun ja Hesarin kulmassa jalkakäytävän asvalttiin on kirjoitettu lauseita rakkaan odottamisesta, miltä se tuntuu, millaista elämää on ollut aikaisemmin. ”Olen odottanut sinua koko ikäni.” Kirjoituksia tarkastelee myös keski-ikäinen pariskunta. ”Onkohan tämä nyt sitä katutaidetta?” mies kysyy minulta. ”Todennäköisesti,” vastaan iloisesti. Mies pohtii onko teksti miehen vai naisen kirjoittamaa. Hän on epävarma, sillä teksti tuntuu kyllä hänen mielestään naisen kirjoittamalta, mutta kun siinä on myös sana baby, jota kukaan nainen ei kuulemma voi miehelle sanoa. Jokaisella on oma käsitemaailmansa.

Jatkan matkaani Flemarin mäkeä kohti Kallion kirjastoa. Miehiä ja naisia istuu terasseilla oluitaan nauttien. Kaikki on muuttunut hetkessä. Koen että tämä on muutakin kuin kevään ja auringon aiheuttamaa, vaikka ei niidenkään vaikutusta pidä aliarvioida.

Kirjaston ilmoitustaululla on mainoksia Kallio Kukkii festivaaleista. Kiinnostun asiasta. Olen ollut ennenkin mukana. Kiipeän yläkertaan kierreportaita pitkin Hesaria lukemaan. En ylläty Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) vaatimuksesta että Lex Nokian valvonta yrityksissä pitäisi estää. Olisihan se aika erikoinen laki jos joku sitä vielä valvoisikin! Eliitti tietää mitä haluaa, säilyttää asemansa ja mieluiten ilman valvontaa.

Pyydän alakerrassa virkailijalta apua. Tänään on Kallio Kukkii konsertti. En tiedä missä Dallapénpuisto sijaitsee. Virkailija etsii tiedon netistä: Puisto sijaitsee Harjun nuorisotalon vieressä Aleksis Kiven kadun, Teollisuuskadun ja Kustaankadun rajaamalla alueella. Minulle paikka on aina ollut Harjun ruumishuone.

Paikalla on muutama sata kuulijaa. Aurinko paistaa. Lapset pelaavat nurmikolla isiensä kanssa jalkapalloa. Afrikkalaiset rytmit vievät mukanaan. En pysty pysymään paikallani.

Tuuli on kääntynyt! Ystäväni sanoo, että tämä on elämän kevät.

Me olemme kaikki yhtä. Se on tosiasia joka on vain myönnettävä. On ihmisiä joiden tämänhetkinen tilanne, estää heitä näkemästä tätä tosiasiaa. He haluavat uskoa erillisyyteen, he haluavat pitää kiinni siitä mikä on heidän mielestään totta. He eivät voi sille mitään, eikä heiltä pidä muuta vaatiakaan. Heidän perintötekijänsä aiheuttavat sen että he toimivat siten kuin joskus on ollut välttämätöntä toimia: toimia laumassa, taistella ja paeta jne.

Henkiset voimavaramme ovat loputtomat. Me kykenemme mihin tahansa jos vain kykenemme vapautumaan mielemme kahleista, kahleista jotka on meille annettu, joihin meidät on sidottu niitten toimesta jotka eivät kykene rakkauteen ja myötätuntoon ja jotka haluavat edelleen säilyttää nykyisen tilanteen vain siksi että eivät kykene jakamaan, eivät pysty rakkauteen ja myötätuntoon.

Tehtäväni on herättää ihmiset unesta, kertoa heille että he ovat osa suurta, ääretöntä tietoisuutta ja että heillä on mahdollisuus päästä osalliseksi, yhteyteen siitä mitä he ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan. Me olemme osa rakkauden ja myötätunnon ääretöntä tietoisuutta joka on puhdasta luovuutta.
Ihminen joka on päässyt yhteyteen tuon äärettömän suuren tietoisuuden kautta, eikä sitä kuitenkaan ymmärrä, määritellään mielisairaaksi, psykoottiseksi jne. Mutta on myös mahdollista päästä tuohon tilaan tietoisesti ja ymmärtää mistä siinä lopulta on kysymys.

Tuo hallittu psykoosi on jotakin muuta kuin se mitä asioista on tähän asti käsitetty ja ymmärretty. Hallittu psykoosi on vain nimitys tajunnan laajentumiselle, sille että näemme maailman sellaisena kuin se on ja oman suuruutemme, sillä me kaikki olemme yhtä suurta luovuutta, yhtä suurta rakkautta.

Ja ne jotka hyötyvät siitä että ihmiset pelkäävät, alistuvat näkemään vain osan todellisuudesta, hyvin kapean osan jonka he itse ovat valinneet uskoessaan että maailma on 4D, että ihminen ei pysty suuriin tekoihin, luovuuteen, täydelliseen rakkauteen ja myötätuntoon.

Niin kauan kun me uskomme sen mitä meille on opetettu, mitä meille koulussa opetetaan, mitä meille psykiatria opettaa, mitä meille yliopistoissa opetetaan, niin kauan kaikki pysyy ennallaan ja pelataan likaista peliä omaan maaliin, hyödytään toisen kustannuksella, hyväksytään se että toiset ovat rikkaita ja toiset köyhiä, hyväksytään henkinen lama, valmiiksi nauretut tv-sarjat, viihde joka turruttaa meidät, pornografia joka eristää meidät elämän voimasta Kaikki sairaat ja kieroutuneet käsitykset ihmisestä palvelevat vain yhtä tarkoitusta, nykyistä valtajärjestelmää jota eliitti hallitsee, eliitti joka on menettänyt kyvyn kokea rakkautta ja myötätuntoa, eliitti jolle on tärkeämpää oma etu kuin rakkauden ja myötätunnon sanoma jota tässä saarnaan.

Katsoessani ympärilleni huomaan että jotakin oleellista ja peruuttamatonta on tapahtunut. Kohtaan ihmisiä jotka haluavat muutosta, jotka ovat kyllästyneet vanhaan ja toteavat että on vihdoinkin muutoksen aika. On jo tapahtunut pieniä ja suurempia ihmeitä.

Muutama päivä sitten eräs nainen joka istui minua vastapäätä metrossa jolle kuten muillekin vaunussa olleille lähetin puhdasta rakkauden ja myötätunnon energiaa, alkoi hymyillä, katsoi minua suoraan silmiin ja me olimme yhtä rakkautta, yhtä iloa ja minä sanoin hänelle: ”Sinä heräsit.” Hän vastasi: ”Minä tiesin että näin tulee tapahtumaan.” Muuta ei tarvittu. Hän jatkoi matkaansa, minä omaani. Tästä lähtien hän levittää hyvää energiaa, iloa ja rakkautta kaikkialle. Tuo rakkauden aalto kulkee jokaisen sydämen lävitse, herättää jokaisen. Ne jotka eivät herää, eivät voi sille mitään. Heidän DNA:staan ei löydy sijaa rakkaudelle. Heillekin annetaan aina uusi mahdollisuus, mahdollisuus oppia, mahdollisuus kehittyä. Tämä oppiminen, tämä kehittyminen muuttaa vähitellen heidät, hekin pääsevät osaksi yhteistä tulevaisuutta.

Maailman loppu on toisen maailman alku, sillä alku ja loppu ovat saman asian eri puolia. Ne joitten sydämestä löytyy rakkaus ja myötätunto aloittavat uuden aikakauden. Ne jotten sydämistä ei vielä löydy rakkautta ja myötätuntoa jatkavat keskenään vanhaan malliin ja pelaavat vanhoja pelejään valtansa säilyttämiseksi kunnes huomaavat että uusi aikakausi on alkanut ja vaatii jokaista muuttumaan.

Vapaata tahtoa ei ole, sattumaa ei ole, siksi jokainen toimii aina ainoalla mahdollisella tavalla, tavalla joka on mahdollista toteutua ja toteutuu.

Tuuli on kääntynyt!

Koska nykyinen lääketiede ja erityisesti psykiatria keskittyy lähes pelkästään käsitteelliseen ajatteluun, on todellisuuden moniulotteisuus jäänyt siltä kokonaan huomaamatta. Monet ilmiöt joita kutsutaan mielen sairauksiksi ja joita ei kyetä ymmärtämään, ovat itse asiassa luovia tiloja jotka paljastavat kokijalleen todellisuuden erilaisia puolia ja sen syvimmän luonteen. Usein näihin tiloihin joutuneet tai päässeet, eivät itse tiedä mistä uudessa tajunnan tilassa kysymys. Ei ihme, että he ovat peloissaan eivätkä tiedä kuinka uusiin kokemuksiin tulisi suhtautua, varsinkin kun heidät leimataan henkisesti sairaiksi.

On mielenkiintoista, kuinka suhde todellisuuteen liittyy valtaan ja nykyiseen elinolosuhteitamme tuhoavaan elämäntapaan. Vain käsitteellinen ajattelu, todellisuuden määrittely on voinut johtaa tilanteeseen jossa elämä maapallolla on vaarantunut. Suhde todellisuuteen on vääristynyt. On korkea aika ymmärtää, että kenelläkään ei voi olla yksinoikeutta määritellä millaisena todellisuus pitää kokea.

Kieli jota käytämme ja käsitteet joiden pohjalta hahmotamme itseämme ja kokonaisuutta, ovat osa valtajärjestelmää. Meillä ei ole välineitä joilla voisimme selkeästi ja yksinkertaisesti ilmaista asioita jotka vaikuttavat itseemme ja ympäristöömme.

Taas on kysymys näkökulmasta. Koen itseni terveeksi, sillä voin sanoa olevani onnellinen. Minulla on yhteys omiin tunteisiini.



Se mitä nyt nimitämme sairaudeksi, osoittautuukin reaktioksi jonka sairas ja rajoittunut nykykäsitys maailmasta ja ihmisestä on luonut. Ilman henkilökohtaista kokemusta ei todellisuuden todellinen luonne voi koskaan paljastua. ”Henkisesti sairaitten hoito” on pääasiassa sopeuttamista sairaaseen ympäristöön. Ne jotka hoitavat sairaita ovat sairastuneet huomaamattaan eikä heillä ei ole mitään todellista yhteyttä kokonaisuuteen. He ovat omaksuneet valmiin mallin jossa koettavat pysyä, roolin jonka taakse kätkeytyvät. He ovat usein menettäneet yhteyden olemassaolon syvimpään olemukseen, rakkauteen.

Mielenterveystyötä tekevät ovat saaneet saman tartunnan kuin useimmat muutkin. He ovat kadottaneet inhimillisen lämmön, rakkauden ja myötätunnon. He kohtaavat toiset ihmiset vain käsitteitten kautta. Heiltä puuttuu yhteys omiin tunteisiinsa.

Muutos on kuitenkin alkamassa.