”Itselläni on kokemus, jossa myös ajattelu, tunteet ja persoonallisuus ovat luonnollinen osa samaa suurta kokonaisuutta ja ykseyttä, eivätkä mitenkään siitä erillään. Kuinka sinä näkisit tälläisen kokemuksen?”
Jokainen elää kokemuksiensa luomassa maailmankaikkeudessaan. Aikaisemmin koettu vaikuttaa siihen millainen on tietoisuutemme, kuinka koemme nykyhetken.
Olet kokenut selvästikin jotakin mielestäsi merkittävää ja oleellista. Kuvaamasi perusteella en kykene tarkemmin ymmärtämään millainen kokemuksesi on ollut. Ymmärrän jotenkin rivien välistä, että pidät ajattelua luonnollisena osana kokonaisuutta ja tuskin haluat siitä luopua. Luonnollisuudella tarkoitat ehkä toimimista ilman pakotteita tavalla joka on sinulle luontainen tai sitten sinulla on jokin käsitys luonnollisuudesta johon suhteutat kokemuksesi, en tiedä. Jos haluat, voit kertoa asiasta enemmän.
Jokaisella on oma tiensä. Havaitsin, että ajattelulla pääsen tiettyyn pisteeseen mutta en pidemmälle. Olen aikaisemmin kirjoittanut paljon ajatteluun ja egoon liittyvää. Minulla ei ole nyt mitään uutta sanottavaa aiheesta. Kerron myöhemmin lisää käytännön kokemuksistani. Löydän silloin toivottavasti uusia näkökulmia ajatteluun, egoon, nykyhetkessä elämiseen, oivaltamiseen, suoraan kokemiseen, ykseyteen, tietoisuuden ja todellisuuden väliseen suhteeseen jne.
”Sanoit, että tietoisuutesi lepää tässä hetkessä. Itse olen kokenut, että ajatukset ja tunteetkin tapahtuvat tässä hetkessä. Mitä mieltä olet sellaisesta kokemuksesta?”
Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Kysymys on siis siitä, kuinka koemme tämän hetken ja mikä on ajattelun osuus kokonaisuudessa tapahtuvassa prosessissa. On kiinnostavaa kuinka ajattelu vaikuttaa kokemiseen, tunteisiimme, toimintaamme, tietoisuuteemme, luovuuteemme, intuitioon… On mielenkiintoista tutkia onko ajattelu, sisäinen dialogi ainoa tapa ymmärtää sitä mitä nimitämme todellisuudeksi, onko ainoa mahdollisuus kokea havaitsija ja havaitsemisen kohde erillisiksi toisistaan.
Ymmärrän hyvin kuinka vaikea on luopua kaikesta mitä olemme oppineet pitämään itsestään selvänä. Koko nykyinen kulttuurimme ja kasvatuksemme perustuu käsitteille ja määritelmille. Myös käsitys itsestä on valtava käsitejärjestelmäkasauma. Kysymys kuuluu, luotammeko siihen mitä ei voi määritellä, annammeko maailmankaikkeuden voimien vaikuttaa ilman esteitä. Toimimmeko harmoniassa kokonaisuuden kanssa vai omien käsitystemme ja määritelmiemme mukaisesti.
