sunnuntai 4. lokakuuta 2009


80-luvun alkupuolella harrastin vuosien ajan meditaatiota eri muodoissaan. Havaitsin yhteneväisyyksiä buddhalaisuuden ja shamanismin välillä. Tuolloin irtauduin myös ruumiistani Carlos Castanedan opettamien menetelmien avulla. Kokemus oli ainutlaatuinen, suorastaan ylimaallinen, eikä sitä kannata edes yrittää sanoin kuvailla.

Halusin lopettaa sisäisen dialogin. Pystyin olemaan joitakin hetkiä ilman käsitteellistä ajattelua, mutta pian painostava tuonne esti sisäisen hiljaisuuden jatkumisen. Kuten aikaisemmin ja myöhemmin niin monessa muussakin asiassa suorituskeskeisyydestä oli pelkää haittaa.

*

Joskus 90-luvun alussa mennessäni aamulla vessaan, vatsassani ja koko olemuksessani oli tunne, jota en kykene tarkemmin määrittelemään. Kuulin oven takaa voimakkaan kumahduksen. Pesukoneen kylkeen oli lentänyt jokin esine kovalla voimalla. Avasin oven ja huomasin hammasharjan lattialla pesukoneen edessä. Ymmärsin, että hammasharjan paiskautumisella ja omalla energiallani oli keskinäinen yhteys.

Toinen tapaus: Minulla oli kova riita isäni kanssa. Hän lähti vihaisena ja ovet paukkuen vierailultaan. Seisoin makuuhuoneessa ja havaitsin sivusilmällä, että jokin sinkoutui kovalla voimalla kaapin päältä ja peltisestä paperikorista kuului voimakas pamahdus. Katsoin mitä koriin on paiskautunut. Roskiksen pohjalla oli pelkkä isäni minusta ottama valokuva. Hämmentyneenä tapahtuneesta ihmettelin kuinka pelkkä paperikuva ilman kehystä voi iskeytyä valtavalla voimalla ja aiheuttaa niin voimakkaan äänen. Pian tapahtuman sisältämä viesti selvisi minulle: Isäni ei halunnut olla kanssani missään tekemisissä, hän ei enää vastannut yhteydenottoyrityksiini.

Varsinkin edellä mainittujen tapahtumien seurauksena todellisuuskäsitykseni muuttui ja avartui. Minulle oli tärkeää jakaa kokemukseni toisten kanssa. Vähitellen kuitenkin havaitsin, että yritys oli tuhoon tuomittu, sillä onhan luonnollista että jokainen haluaa pitää kiinni omista näkemyksistään. Sain osakseni lähinnä oudoksuvia ja kiusaantuneita katseita ja vaikenemista. Kertomani oli liian suuressa ristiriidassa ystävieni kokemusten ja yleisesti hyväksytyn, vallalla olevan nk. tieteellisen maailmankuvan kanssa.



Seuraava tapaaminen: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Aika: 10.10. klo 15–18.
Tervetuloa!