Uusi asia, uusi idea on ensin kuin pieni taimi. Se vaatii tukea ja huolenpitoa. Jos mahdollista, kannattaa toimia yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa muitten kanssa. Harvoin pelto on valmiiksi muokattu. Joskus joudutaan turvautumaan epätavallisiin keinoihin tai altistumaan ympäristön arvostelulle. Sellaisessa tilanteessa vaaditaan paljon kärsivällisyyttä ja itsehillintää. Paljon on kiinni asenteesta, suhtautumistavasta ulkoa tuleviin paineisiin.

Tilanteessa jossa tuntuu että kädet ja jalat ovat sidotut ja ollaan täysin ympäristön armoilla, on hyvä muistaa että mikään olotila ei ole pysyvä. Vapautuminen saattaa tulla yllättäen ja odottamattomalta taholta. Usein ihminen sitoo itse itsensä omilla käsityksillään ja ennakkoluuloillaan. Tiedostaminen mahdollistaa vapautumisen ja irtipäästämisen. Käsitteistä irrottautuminen synnyttää luonnollisen vuorovaikutuksen kokonaisuuteen ja sen osiin. Irtipäästäminen voi tuntua tuskalliselta jos se suoritetaan pakolla. Pakko on käsitteissä kiinnipysymistä, se on ilmaus luottamuksen puutteesta. Luottamus elämään ja sen parantavaan voimaan, auttaa ja helpottaa muutosprosesseissa. Irtipäästäminen on heittäytymistä hetkeen, elämään tässä ja nyt.

Uusi kohtaa aina vastustusta. Joudutaan ympäristön painostuksen ja paheksunnan kohteeksi. Oman suhtautumistavan tarkkailu auttaa ymmärtämään omia sidonnaisuuksia ja lukkiutuneita asenteita. On valtava määrä asioita joita pidetään helposti itsestään selvinä. Käsitteet ja määritelmät pitävät kiinni menneisyydessä ja estävät luovan havaitsemisen.

Kokeminen voi olla aktiivista tai passiivista. Passiivinen kokija pitää kaiken ennallaan ja alistuu vallitseviin olosuhteisiin. Uudenlainen kokeminen johtaa uudenlaiseen toimintaan. Uudenlainen toiminta on mielen luomien rajojen rikkomista. Rajojen havaitseminen vaatii tietoista läsnäoloa.

Toiminta vaatii energiaa. Siksi kannattaa välillä pysähtyä ja kerätä voimia myöhempää käyttöä varten. Elämästä nauttiminen auttaa piilevien, luovien voimavarojen löytämisessä ja käyttöönotossa. Mitään ei kannata ottaa liian vakavasti, ei varsinkaan itseään. Tietoinen läsnäolo helpottaa asiayhteyksien löytymisessä, oivaltamisessa. Oivaltaminen tuo lisää iloa elämään. Yhteistoiminta, synergia nostaa energiatasoa ja luovuutta. Kilpailuasenteesta luopuminen vähentää ristiriitoja ja edistää yhteistä hyvää.

Myös puhdistautumista kaivataan. Aika ajoin on hyvä tarkistaa mistä kaikesta on syytä luopua, mikä hankaloittaa ja hidastaa kehitystä, estää kokonaisuuden etua toteutumasta. Liiallinen ahnehtiminen kostautuu yleensä ennemmin tai myöhemmin. Luonnollinen, tilanteesta itsestään syntyvä toiminta luo harmoniaa ja vie kehitystä eteenpäin. Turhasta painolastista luopuminen auttaa nousemaan uudelle tasolle ja asioihin saadaan etäisyyttä, jolloin kokonaisuus nähdään selkeämmin.
Kaikenlainen syyttely, tuli se sitten sisältä tai ulkoa, estää nykyhetkessä elämisen, siitä nauttimisen. Se laskee energiatasoa. Syyllisyydentunto voi olla suuri este ratkaisun löytymiselle. Se saattaa viedä huomion pois oleellisesta ja estää ulospääsyväylän löytymisen. Syyllisyys pitää kiinni menneisyydessä. Syyllisyydestä vapautuminen puhdistaa ja muokkaa maaperää uudelle ja mahdollistaa kasvun, henkisen vallankumouksen.

On monia teitä eikä koskaan voi tietää viekö yksikään niistä perille sillä kaikkihan on liikkeessä ja muutoksen tilassa. Ehkä mitään tietä ei edes ole olemassa. Kaikkea voi katsoa ilman määritelmiä ja kokea suoraan ja välittömästi. Mitä tämä suora näkeminen tarkoittaa? Se on avoimuutta, se on nykyhetkessä elämistä. Kaikki menneisyyden haamut, kaikki tulevaisuuden odotukset ovat silloin haihtuneet ilmaan, niitä ei tarvita, ne johtavat harhaan. Jos noudattaa aina valmiita ohjeita tai valmista käsikirjoitusta, ei koskaan voi elää tässä hetkessä.

Jokainen tarjoaa omaa menetelmäänsä, omaa tapaansa hahmottaa todellisuutta. Me olemme kuitenkin kaikki erilaisia, me näemme maailman omien kokemuksiemme lävitse. Siksi ei voi olla mitään valmista menetelmää joka ohjaisi tähän hetkeen, kokonaisuuden kokemiseen.

Turvallisuudentunne on sidoksissa myös geeneihimme. Jo pienissä lapsissa huomaa eroja. Toinen syöksyy suoraan toimintaan kun toinen taas seuraa mieluummin asioita sivusta ja katsoo kannattaako mukaan mennä vai ei. Molemmat toimintatavat ovat yhtä perusteltuja. Tilanteet vaihtelevat. Joskus sopii toinen malli, joskus toinen.

Kun luopuu, havaitsee kuinka tieto tulee muuta kuin loogista ajattelua käyttäen. Havainnointi tapahtuu koko olemuksella. Joskus tästä käytetään nimitystä kuudes aisti. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin. Tätä ilmiötä on hyvin vaikea selittää, se on erittäin kokonaisvaltainen. Asiat tapahtuvat kun niitten antaa tapahtua.

Kun ei ole enää jäljellä kärsimättömyyttä, elää täysin nykyhetkessä. Kärsimättömyys liittyy odotuksiin, odotukset liittyvät epävarmuuteen. Epävarmuus liittyy luottamuksen puutteeseen. Luottamus syntyy kokemuksen kautta. Kaikki liittyy kaikkeen.

Mieli on mielenkiintoinen huijari. Se johtaa meitä johonkin jota se pitää tärkeänä ja merkityksellisenä. Mieli on aina rajoittunut, se toimii menneisyyden luomilla käsitteillä. Se soveltaa vanhaa tietoa uuteen tilanteeseen. Kuinka ongelman voisi ratkaista samalla menetelmällä joka on sen luonut. Me voimme oppia kuuntelemaan itseämme, viestejä jotka hukkuvat mielemme luoman hälyn alle, taakse ja sisälle, viestejä jotka eivät toistaiseksi saavuta tietoisuuttamme.

Tarvitaan uutta tapaa kokea kokonaisuus ja itsensä kokonaisuuden osana. On tarpeellista löytää yhteys joka on katkennut sivilisaation kehityksen myötä. Irrottautuminen luonnosta on merkinnyt irrottautumista omasta kokonaisuudestamme.