Kiitos läsnäolostasi, ystäväni!

Minulla on ollut läheisyydessäni kaksi skitsofreenikkoa. En voi silti mitenkään verrata kokemuksiani omiisi, jotka ovat pitkään olleet osa jokapäiväistä elämääsi.

Pystyn halutessani hallitusti liikkumaan tajunnantiloissa jotka nykypsykiatria määrittelee psykoottisiksi. Nykykäsityksen mukaan hallittu psykoosi ei ole edes mahdollinen. Tiedän omasta kokemuksestani että todellisuus on monin verroin rikkaampi ja monisyisempi kuin mistään kirjasta voi lukea. Todellisuus on moniulotteinen. On mahdollista käydä hallitusti rinnakkaistodellisuuksissa jos tietää mitä tekee ja on tietoinen suhteestaan todellisuuteen.

Näitä asioita ei voi koskaan ymmärtää vain kirjoja lukemalla. Ne on itse koettava. Silti on asiantuntijoita joilla ei ole mitään henkilökohtaista kokemusta syvemmistä tietoisuuden tiloista ja joilla siksi ei voi olla käsitystä todellisuuden moniulotteisesta luonteesta. Kuitenkin nämä henkilöt esiintyvät alan suurimpina auktoriteetteina.

Ihminen jota pidetään yleisen käsityksen mukaan henkisesti sairaana, liikkuu toisissa todellisuuksissa ja usein nuo todellisuudet sekoittuvat keskenään. Ihminen ei välttämättä ymmärrä lainkaan kokemaansa ja on siksi peloissaan ja kärsii. Kuinka häntä voi auttaa henkilö joka pitää kaikkea vain puhtaana mielen sairautena ja koettaa normalisoida tilanteen pääasiassa voimakkailla lääkkeillä. Sairastuneelle pitäisi kertoa eri todellisuuksista ja kuinka nämä todellisuudet saattavat sekoittua keskenään. Jo pelkästään tuo tieto voisi auttaa häntä hahmottamaan tilannettaan.

Useimmilta puuttuu omakohtainen kokemus tajunnan laajentumisesta ja mielen mahdollisuuksista, mielen rajattomuudesta. On ihmisiä jotka takertuvat egoonsa, asemaansa, oppiarvoihin, teorioihin, kemiaan. Kaikki mikä on heidän kokemuspiirinsä ulkopuolella, on harhaa heidän todellisuudessaan. He ovat tietysti oikeassa katsoessaan asioita omasta tarkkailupisteestään. Voimme kuitenkin vaihtaa näkökulmaamme eikä meidän ei ole pakko tukeutua pelkkiin teorioihin.

Mielestäni maailma, yhteiskunta, elämäntapamme on sairastuttanut meidät, jokaisen meistä. Me voimme herätä, me voimme katsoa todellisuutta suoraan ilman määritelmiä jos meillä vain on tarpeeksi edellytyksiä ja rohkeutta kohdata kaikki elämän meille tarjoamat mahdollisuudet. On yksinkertaista ja helppoa määritellä todellisuus ja ajatella että se voidaan kokea vain yhdellä oikealla tavalla ja kaikki muu on mielen luomaa harhaa. Eikö kaikki tuollainen ole äärimmilleen vietyä henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä. Toiset meistä ovat herkempiä kuin toiset. Enemmistö turruttaa ja koteloi tunteensa ja kadottaa samalla yhteyden omaan itseensä, kokonaisuuteen. Kuka voi sanoa että minun tapani kokea todellisuus on ainoa oikea? Voiko lähimmäisenrakkaus olla pelkkää sopeuttamista sairaaseen ympäristöön?

Ymmärrän hyvin, jos tämä tuntuu asiantuntemattomalta puheelta. Minulla ei ole takanani minkäänlaista psykiatrian koulutusta. En pyri tarjoamaan mitään valmiita ratkaisumalleja. Mitään ei kuitenkaan kannata pitää liian itsestään selvänä. Minua huolestuttaa elämänmuotomme jossa auktoriteetit määrittelevät kaiken. En voi enkä halua kulkea lauman mukana. Kuuntelen sydämeni ääntä ja niin teet varmasti sinäkin.

Tiedän että olet avoin ja ennakkoluuloton ja arvostat luovuutta. Tuo kaikki on osa elämääsi. Et määrittele asioita valmiiksi ja rakkaus on suurin voima jonka tunnet. Kiitos kuvistasi jotka pulppuavat puhdasta elämäniloa!