Koetan jatkossa selittää joitakin moniulotteisen havainnoinnin seurauksena syntyneitä johtopäätöksiä. Jos teksti tuntuu turhan monimutkaiselta, olen pahoillani. Vaikeaselkoisuus johtuu siitä että moniulotteista ajattelua on hankala siirtää 4-D kielelle. Koettakaa kestää!

Tietoisuus on aina ollut olemassa ja materia on aina ollut olemassa. Ne ovat saman asian kaksi puolta. 4D-ajattelussa kiinnitetään huomio vain joihinkin tekijöihin. Ei ymmärretä kuinka näennäisesti vastakkaiset asiat kuvaavatkin saman asian eri puolia. (Katso myös dualismi). Jompaakumpaa on pidetty ensisijaisena, ”määräävänä”, kehitykseen enemmän vaikuttavana. Filosofiassa toisia on sanottu materialisteiksi, toisia idealisteiksi. Muitakin nimityksiä on varmasti olemassa. Usein on pohdittu myös Jumalan olemassaoloa. Osa uskoo Jumalaan, osa ei. Sitten on vielä suuri joukko ihmisiä jotka sanovat ettei asiaan voi ottaa mitään selvää kantaa.

Jokaisessa näkemyksessä on osa totta ja osa ei totta. Moniulotteinen näkeminen auttaa ymmärtämään tämän ja soveltamaan tätä tietoa mihin tahansa asiaan. Havaitaan että kaikki ole variaatiota samasta teemasta, olemassaolosta.

Kaikki kehittyy loputtomasti yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan, pienemmästä suurempaan jne. Ainetta, materiaa, muodostuu osista, samoin muodostuu tajunta, tietoisuus. Kaikki liittyy kaikkeen. Kaikella tajunnalla on vastaavuutensa materiassa ja päinvastoin. Maailma on moniulotteinen, muuten se ei voisi toimia, olla olemassa. Kaikki määritelmät ovat 4D-ajattelua. Käsitteisiin takertuminen estää havainnoinnin. Maailma ei ole suuri eikä pieni vaan molempia yhtä aikaa.


Kaikkeus on aina ollut. Sillä ei ole alkua eikä loppua. Se on suljettu järjestelmä. Se on sama kuin itse olemassaolo. Kaikki on siis variaatiota samasta teemasta, olemassaolosta. Oleminen ja ei-oleminen ovat yksi ja sama asia, kutsutaan sitä tässä vaikka kokonaisuudeksi. Ominaisuuksille on eri aikoina annettu erilaisia nimityksiä. Kaikki nämä nimitykset ovat yhtä tosia, vain näkökulmat vaihtelevat. Uskovainen ja ateisti tarkastelevat olemassaolon eri puolia, samoin tekee tutkija yliopistossa. Eri aikoina ilmiöille annetaan erilaisia nimityksiä: Jumala, materia, puhdas tietoisuus, rakkaus, elämän voima, pimeä energia, pimeä materia, antimateria … Kaikki nimitykset palvelevat eri aikoina erilaisia pyrkimyksiä ja tarpeita aina tilanteen mukaan.

Tietoisuus ja materia ovat saman asian eri ominaisuuksia. Jotta kokonaisuus voisi toimia, mitään ei tapahdu sattumalta. Sattuma loisi kaaoksen ja vaarantaisi olemassaolon. Kehitys yksinkertaisesta monimutkaisempaan on välttämätöntä olemassaololle. Kaikki olemassaolon muodot, toteutumat, vastaavat toisiaan. Yksinkertaista rakennetta vastaa yksinkertainen tietoisuus jne. Kokonaisuudessa ei ole aikaa. Aikakin on eräs olemassaolon ominaisuus joka ilmenee tietyssä paikassa kokonaisuutta, ajattomuuden sisällä, siellä missä on materiaa.

Myös alku ja loppu ovat saman asian eri puolia. Tässäkin on kysymys näkökulmasta. Kaikki on samanaikaista, niin syntymä kuin kuolemakin. Alku muuttuu lopuksi ja loppu aluksi. Vanha loppuu, uusi alkaa. Nimitämme sitä kehitykseksi.

Kehitystä voisi ajatella ympyränä tai pikemminkin spiraalina joka koko ajan kasvaa ja on samalla suljettu järjestelmä. Kaikki kulkee samaan suuntaan ja kehittyy joka kierroksella yksinkertaisemmasta monimutkaisemmaksi.

Tietyssä vaiheessa tullaan aina tilanteeseen jossa määrä muuttuu laaduksi, tilanteeseen jossa kaikki menee uusiksi, koska aikaisemman kokonaisuuden kaikki mahdollisuudet ovat toteutuneet. Tässä vaiheessa olemisen kaikki ominaisuudet hajoavat alkutekijöihinsä. Tätä tilaa voi nimittää vaikka puhtaaksi tietoisuudeksi joka on aina olemassa tietyssä kohtaa kokonaisuutta. Tuo kohta on mustan aukon ja alkuräjähdyksen välissä. Se on kohta josta kokonaisuus säätelee itseään. Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että käsitteet ulkopuolella, sisäpuolella helpottavat käsitteitten muuttamista 4-Dkielelle. Niillä ei ole suoraa vastaavuutta moniulotteisessa todellisuudessa. Kokonaisuus on ennemminkin hologrammi jossa jokainen osa sisältää kokonaisuuden ja kokonaisuus jokaisen osan.

Eri tietoisuuden tasoja voisi verrata sisäkkäisiin palloihin. Yhdeksän tietoisuuspalloa on kymmenennen, äärettömän tietoisuuden sisällä. Kymmenes kenttä säätelee kaikkea, se mahdollistaa olemassaolon, se on itse olemassaolo. Sinä olet tuo olemassaolo ja niin on kaikki muukin olemassa oleva, sillä kokonaisuus on hologramminen. Kymmenennen kentän osaksi voi liittyä vain sellainen ”yksilöllinen” kenttä jolla on täysi vastaavuus ylimmän kentän kanssa. Tämä yhdistyminen tapahtuu mustan aukon ja alkuräjähdyksen välissä. Vain kenttä johon ei kuulu minkäänlaista oman edun tavoittelua tai itsekkyyttä voi toimia osana kokonaisuuden säätelyjärjestelmää.

Alin tietoisuuskenttä keskittyy yksinkertaisiin asioihin ja se on kooltaan kaikkein pienin. Kukin tietoisuuskenttä vastaa olemassaolon tiettyä astetta ja materian kulloistakin olomuotoa. Ne ovat yhden ja saman asian, olemassa olevan kokonaisuuden eri ilmentymismuotoja. Kaikella on vastaavuutensa DNA:ssa. Vrt. spiraalimuoto, josta ylempänä.

Jokaisella on käytössään tietyn kokoinen kenttä kokonaiskentässä. Eri ihmisten kentät toimivat osittain päällekkäin ja ovat koko ajan liikkeessä suhteessa kokonaiskenttään aina tilanteen mukaan. Jokainen kenttä on aina suuremman kentän osa. Niiltä osin kun koemme saman todellisuuden, kentillämme on vastaavat toisiaan. Henkilökohtainen kenttä kasvaa sitä mukaa kun siihen tulee lisää informaatiota. Kun yksilön tajunta on laajentunut koko kentän suuruiseksi, hän siirtyy käyttämään ylempää kenttää jonka osa alempi kenttä aina on. Tuota tajunnan laajentumista olen käsitellyt aikaisemmissa blogeissani joutuen turvautuen käytössä olevaan terminologiaan joka ei enää vastaa todellisuuden luonnetta. Olen joutunut käyttämään mitä erilaisimpia termejä jotka kaikki ovat muuta kuin itse tapahtuma.

Jokaisen yksilön kentän koolla on vastaavuutensa DNA:ssa. Tämä koskee myös käsitettä aivokapasiteetti. Kentän koon kasvaessa tarpeeksi mahdollistuu moni sellainen asia jota yleisesti nimitetään yliluonnolliseksi, paranormaaliksi jne. Mitä suppeampi kenttä on, sitä rajoittuneempi todellisuuskäsitys on, sitä vähemmän on tietoa kokonaisuudesta.

Myös nk. menneet elämät ovat osittain totta. Ne ovat ”tietoisuuspätkiä” henkilön nykyisessä DNA:ssa. Universumin monimutkaistuessa ”Kiertoon lähetetään” yksi tai useampia ”kokoonpanoja” jotka voivat olla yhteydessä ylimpään kenttään ja jotka sulautuvat siihen myöhemmin kokonaan. Tämä mahdollistaa säätelyn koko universumissa. Ylimmässä kentässä on kaikki kokonaisuutta palveleva tieto kaiken aikaa kun taas alempien kenttien tieto pysyy kiinnittyneenä materiaan. Kokonaisuus on hologramminen.

DNA:n rakenne vastaa oman maailmankaikkeutemme rakennetta, siinä olemassaolo toteuttaa itseään osiensa kautta. Myös kyvyllä kokea erilaisia tunteita on vastaavuutensa kokonaisuudessa. Sama koskee kaikkia muitakin kykyjämme ja ominaisuuksiamme. Osaset ovat aina oikeassa suhteessa toisiinsa ja kokonaisuuteen.

Maailmankaikkeuden ”luominen” tapahtuu siis mustan aukon ja alkuräjähdyksen välillä, siis kaikkialla koska maailmankaikkeus on hologramminen. Tuo ”puhtaan tietoisuuden tila” sisältää aina kaiken siihenastisen ja siinä kokeillaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot, siinä luodaan parhaat mahdolliset ”informaatiopaketit” seuraavaa ”materiakierrosta” varten. Jokainen yksittäistäinen ”informaatiohiukkanen” sisältää kaiken olemassa olevan, sillä kaikkeus on hologramminen. Hologrammi on itse olemassaolo. Jokainen meistä on monimutkainen ”informaatiopaketti” joka koostuu pienemmistä paketeista. Jokainen on koottu eri tavalla ja silti jokainen osa on yhtä kuin kokonaisuus. Jokainen on yhtä välttämätön olemassaololle, jokainen on tärkeä variaatio samasta teemasta. Aika on Kaikkeuden sisällä, eräs sen ominaisuus.

Kaikki yllä oleva kirjoittelu sisältää pelkkiä osatotuuksia. Tapahtumia on tutkiskeltu muutamasta eri näkökulmasta. Tapahtumia voisi tutkia äärettömän monesta muustakin kohdasta kokonaisuutta ja ne olisivat yhtä oikeita tai vääriä kuin nämäkin.
Tällä hetkellä minusta tuntuu että olen aika yksin näitten asioitten kanssa. Siksi en haluakaan jatkaa samalla tavalla ennen kuin syntyy vuoropuhelua todellista vuoropuhelua. Ehkä jollakin on jotakin kysyttävää. Meillä on ollut ystäväni kanssa yhteinen tunnuslause joka sopii hyvin tähänkin tilanteeseen: Kaikki käy!

Kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu juuri niin kuin pitääkin. Tuuli on kääntynyt! Rakastan teitä kaikkia!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei!

Mukava löytää blogisi, ajattelen asioista samalla tavalla. Tietoisuudesta, heräämisestä, energioista, rakkauden voimasta. Minulla oli "tajunnanlaajenemisen" kokemus jonka myötä kiinnostuin näistä asioista ja aloin nähdä asiat eri lailla. Ikävää että tunnet olevasi yksin: et ole! Kiitos että olet olemassa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit