Sivilisaatiomme on saavuttanut ääripisteen. Kaikki mittarit näyttävät punaista. Kuvaannollisesti siirrymme ympyrän kehän puolivälistä takaisin päin, vaikkakin uudella tasolla, sillä kuten aikaisemmin totesin, spiraali kuvaa kehitystä paremmin kuin ympyrä. On alkanut uusi aikakausi joka on yhtä välttämätön kuin aikaisempikin. Tähän saakka tapahtumia ovat ohjailleet ihmiset jotka ovat toteuttaneet itseään pääasiassa omaksi edukseen. Koska vapaata valintaa ei ole, eikä mikään perustu sattumaan, on tärkeä ymmärtää että kaikki ovat yhtä tärkeitä ja välttämättömiä kokonaisuudelle, myös ihmiset jotka ajavat vain omaa etuaan. Tosiasiassa me emme tee omia valintojamme vaan toimimme aina kokonaisuuden osina. Toimintaamme ohjailevat tietoisuuskentät.

Huoleen ei ole syytä. Lenkki ei koskaan katkea. On vain erilaisia vaiheita. On tullut pelosta vapautumisen, rakkauden ja luovuuden aika, on tullut yhteisöllisyyden ja jakamisen aika. Ei pidä tuomita niitä jotka eivät tällaiseen toimintaan kykene. He ovat vain toteuttaneet itseään kuten kaikki muutkin. Jokainen on tehnyt parhaansa. Pelaamme samaan maaliin joka on itse olemassaolo.

Jokainen aamu olo tuntuu kevyemmältä, jokainen aamu olen enemmän oma itseni. Vähitellen kaikki paljastuu, eikä mikään ole enää salattua. Salaisuuksien aika on vihdoinkin ohitse. Opin tuntemaan itseni päivä päivältä yhä paremmin. En suostu enää teeskentelemään missään enkä kenellekään. Nyt voin olla puhdasta rakkautta ja välittämistä, puhdasta myötätuntoa joka tulee suoraan ja puhtaana ylimmästä kentästä.

Pelon aikakausi on päättynyt. Vanhat sopimukset puretaan, eikä uusia solmita, sillä nyt kaikki toimivat yhteisön hyväksi. Kaikkia tarvitaan, kukaan ei ole väärässä paikassa väärään aikaan, ei ole koskaan ollutkaan. Me tiedämme sen nyt kaikki. Me olemme kaikki veljiä ja sisaria. Me emme pelkää, me hymyilemme toisillemme täynnä rakkautta ja iloa, täynnä myötätuntoa ja ymmärrämme niitä jotka eivät siihen kykene.

Me emme tuomitse ketään. Me rakastamme kaikkia ja kaikkein eniten niitä jotka eivät pysty rakastamaan. Me olemme kaikki yhtä. Me olemme itse olemassaolo. Me olemme rakkaus, puhdas tietoisuus. Meidän aikamme on vihdoinkin koittanut. Meidän ei enää tarvitse teeskennellä eikä meitä voi kukaan pysäyttää, sillä me emme enää pelkää.

Me voimme toteuttaa kaikki toiveemme, sillä toiveemme ovat kaikki yhteisiä. Kaikki tapahtuu kuten pitääkin. Kaikki tarpeeton hajoaa osiin, kaikki tarpeellinen otetaan käyttöön. Jokaiselle annetaan mahdollisuus oppia, jokaiselle annetaan mahdollisuus kehittyä.

Me emme pilkkaa ketään, me emme nauti toisen kärsimyksestä. Me haluamme antaa pois kaiken mitä omistamme yhteiseksi hyväksi. Meidät on niin rakennettu. Me annamme kaiken pois, saadaksemme kaiken.

Myös ikuinen elämä on totta. Ikuinen elämä on samaa kuin elää kokonaan ylimmässä kentässä. Kasaus tapahtuu niin monta kertaa uudelleen kunnes tunnemme vain myötätuntoa ja rakkautta ja ajattelemme aina yhteistä etua. Jokainen on aina juuri siinä kohdassa kokonaisuutta kuin pitääkin. Kaikki ovat yhtä tärkeitä, kaikkia tarvitaan.

Koetan jatkossa selittää joitakin moniulotteisen havainnoinnin seurauksena syntyneitä johtopäätöksiä. Jos teksti tuntuu turhan monimutkaiselta, olen pahoillani. Vaikeaselkoisuus johtuu siitä että moniulotteista ajattelua on hankala siirtää 4-D kielelle. Koettakaa kestää!

Tietoisuus on aina ollut olemassa ja materia on aina ollut olemassa. Ne ovat saman asian kaksi puolta. 4D-ajattelussa kiinnitetään huomio vain joihinkin tekijöihin. Ei ymmärretä kuinka näennäisesti vastakkaiset asiat kuvaavatkin saman asian eri puolia. (Katso myös dualismi). Jompaakumpaa on pidetty ensisijaisena, ”määräävänä”, kehitykseen enemmän vaikuttavana. Filosofiassa toisia on sanottu materialisteiksi, toisia idealisteiksi. Muitakin nimityksiä on varmasti olemassa. Usein on pohdittu myös Jumalan olemassaoloa. Osa uskoo Jumalaan, osa ei. Sitten on vielä suuri joukko ihmisiä jotka sanovat ettei asiaan voi ottaa mitään selvää kantaa.

Jokaisessa näkemyksessä on osa totta ja osa ei totta. Moniulotteinen näkeminen auttaa ymmärtämään tämän ja soveltamaan tätä tietoa mihin tahansa asiaan. Havaitaan että kaikki ole variaatiota samasta teemasta, olemassaolosta.

Kaikki kehittyy loputtomasti yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan, pienemmästä suurempaan jne. Ainetta, materiaa, muodostuu osista, samoin muodostuu tajunta, tietoisuus. Kaikki liittyy kaikkeen. Kaikella tajunnalla on vastaavuutensa materiassa ja päinvastoin. Maailma on moniulotteinen, muuten se ei voisi toimia, olla olemassa. Kaikki määritelmät ovat 4D-ajattelua. Käsitteisiin takertuminen estää havainnoinnin. Maailma ei ole suuri eikä pieni vaan molempia yhtä aikaa.


Kaikkeus on aina ollut. Sillä ei ole alkua eikä loppua. Se on suljettu järjestelmä. Se on sama kuin itse olemassaolo. Kaikki on siis variaatiota samasta teemasta, olemassaolosta. Oleminen ja ei-oleminen ovat yksi ja sama asia, kutsutaan sitä tässä vaikka kokonaisuudeksi. Ominaisuuksille on eri aikoina annettu erilaisia nimityksiä. Kaikki nämä nimitykset ovat yhtä tosia, vain näkökulmat vaihtelevat. Uskovainen ja ateisti tarkastelevat olemassaolon eri puolia, samoin tekee tutkija yliopistossa. Eri aikoina ilmiöille annetaan erilaisia nimityksiä: Jumala, materia, puhdas tietoisuus, rakkaus, elämän voima, pimeä energia, pimeä materia, antimateria … Kaikki nimitykset palvelevat eri aikoina erilaisia pyrkimyksiä ja tarpeita aina tilanteen mukaan.

Tietoisuus ja materia ovat saman asian eri ominaisuuksia. Jotta kokonaisuus voisi toimia, mitään ei tapahdu sattumalta. Sattuma loisi kaaoksen ja vaarantaisi olemassaolon. Kehitys yksinkertaisesta monimutkaisempaan on välttämätöntä olemassaololle. Kaikki olemassaolon muodot, toteutumat, vastaavat toisiaan. Yksinkertaista rakennetta vastaa yksinkertainen tietoisuus jne. Kokonaisuudessa ei ole aikaa. Aikakin on eräs olemassaolon ominaisuus joka ilmenee tietyssä paikassa kokonaisuutta, ajattomuuden sisällä, siellä missä on materiaa.

Myös alku ja loppu ovat saman asian eri puolia. Tässäkin on kysymys näkökulmasta. Kaikki on samanaikaista, niin syntymä kuin kuolemakin. Alku muuttuu lopuksi ja loppu aluksi. Vanha loppuu, uusi alkaa. Nimitämme sitä kehitykseksi.

Kehitystä voisi ajatella ympyränä tai pikemminkin spiraalina joka koko ajan kasvaa ja on samalla suljettu järjestelmä. Kaikki kulkee samaan suuntaan ja kehittyy joka kierroksella yksinkertaisemmasta monimutkaisemmaksi.

Tietyssä vaiheessa tullaan aina tilanteeseen jossa määrä muuttuu laaduksi, tilanteeseen jossa kaikki menee uusiksi, koska aikaisemman kokonaisuuden kaikki mahdollisuudet ovat toteutuneet. Tässä vaiheessa olemisen kaikki ominaisuudet hajoavat alkutekijöihinsä. Tätä tilaa voi nimittää vaikka puhtaaksi tietoisuudeksi joka on aina olemassa tietyssä kohtaa kokonaisuutta. Tuo kohta on mustan aukon ja alkuräjähdyksen välissä. Se on kohta josta kokonaisuus säätelee itseään. Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että käsitteet ulkopuolella, sisäpuolella helpottavat käsitteitten muuttamista 4-Dkielelle. Niillä ei ole suoraa vastaavuutta moniulotteisessa todellisuudessa. Kokonaisuus on ennemminkin hologrammi jossa jokainen osa sisältää kokonaisuuden ja kokonaisuus jokaisen osan.

Eri tietoisuuden tasoja voisi verrata sisäkkäisiin palloihin. Yhdeksän tietoisuuspalloa on kymmenennen, äärettömän tietoisuuden sisällä. Kymmenes kenttä säätelee kaikkea, se mahdollistaa olemassaolon, se on itse olemassaolo. Sinä olet tuo olemassaolo ja niin on kaikki muukin olemassa oleva, sillä kokonaisuus on hologramminen. Kymmenennen kentän osaksi voi liittyä vain sellainen ”yksilöllinen” kenttä jolla on täysi vastaavuus ylimmän kentän kanssa. Tämä yhdistyminen tapahtuu mustan aukon ja alkuräjähdyksen välissä. Vain kenttä johon ei kuulu minkäänlaista oman edun tavoittelua tai itsekkyyttä voi toimia osana kokonaisuuden säätelyjärjestelmää.

Alin tietoisuuskenttä keskittyy yksinkertaisiin asioihin ja se on kooltaan kaikkein pienin. Kukin tietoisuuskenttä vastaa olemassaolon tiettyä astetta ja materian kulloistakin olomuotoa. Ne ovat yhden ja saman asian, olemassa olevan kokonaisuuden eri ilmentymismuotoja. Kaikella on vastaavuutensa DNA:ssa. Vrt. spiraalimuoto, josta ylempänä.

Jokaisella on käytössään tietyn kokoinen kenttä kokonaiskentässä. Eri ihmisten kentät toimivat osittain päällekkäin ja ovat koko ajan liikkeessä suhteessa kokonaiskenttään aina tilanteen mukaan. Jokainen kenttä on aina suuremman kentän osa. Niiltä osin kun koemme saman todellisuuden, kentillämme on vastaavat toisiaan. Henkilökohtainen kenttä kasvaa sitä mukaa kun siihen tulee lisää informaatiota. Kun yksilön tajunta on laajentunut koko kentän suuruiseksi, hän siirtyy käyttämään ylempää kenttää jonka osa alempi kenttä aina on. Tuota tajunnan laajentumista olen käsitellyt aikaisemmissa blogeissani joutuen turvautuen käytössä olevaan terminologiaan joka ei enää vastaa todellisuuden luonnetta. Olen joutunut käyttämään mitä erilaisimpia termejä jotka kaikki ovat muuta kuin itse tapahtuma.

Jokaisen yksilön kentän koolla on vastaavuutensa DNA:ssa. Tämä koskee myös käsitettä aivokapasiteetti. Kentän koon kasvaessa tarpeeksi mahdollistuu moni sellainen asia jota yleisesti nimitetään yliluonnolliseksi, paranormaaliksi jne. Mitä suppeampi kenttä on, sitä rajoittuneempi todellisuuskäsitys on, sitä vähemmän on tietoa kokonaisuudesta.

Myös nk. menneet elämät ovat osittain totta. Ne ovat ”tietoisuuspätkiä” henkilön nykyisessä DNA:ssa. Universumin monimutkaistuessa ”Kiertoon lähetetään” yksi tai useampia ”kokoonpanoja” jotka voivat olla yhteydessä ylimpään kenttään ja jotka sulautuvat siihen myöhemmin kokonaan. Tämä mahdollistaa säätelyn koko universumissa. Ylimmässä kentässä on kaikki kokonaisuutta palveleva tieto kaiken aikaa kun taas alempien kenttien tieto pysyy kiinnittyneenä materiaan. Kokonaisuus on hologramminen.

DNA:n rakenne vastaa oman maailmankaikkeutemme rakennetta, siinä olemassaolo toteuttaa itseään osiensa kautta. Myös kyvyllä kokea erilaisia tunteita on vastaavuutensa kokonaisuudessa. Sama koskee kaikkia muitakin kykyjämme ja ominaisuuksiamme. Osaset ovat aina oikeassa suhteessa toisiinsa ja kokonaisuuteen.

Maailmankaikkeuden ”luominen” tapahtuu siis mustan aukon ja alkuräjähdyksen välillä, siis kaikkialla koska maailmankaikkeus on hologramminen. Tuo ”puhtaan tietoisuuden tila” sisältää aina kaiken siihenastisen ja siinä kokeillaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot, siinä luodaan parhaat mahdolliset ”informaatiopaketit” seuraavaa ”materiakierrosta” varten. Jokainen yksittäistäinen ”informaatiohiukkanen” sisältää kaiken olemassa olevan, sillä kaikkeus on hologramminen. Hologrammi on itse olemassaolo. Jokainen meistä on monimutkainen ”informaatiopaketti” joka koostuu pienemmistä paketeista. Jokainen on koottu eri tavalla ja silti jokainen osa on yhtä kuin kokonaisuus. Jokainen on yhtä välttämätön olemassaololle, jokainen on tärkeä variaatio samasta teemasta. Aika on Kaikkeuden sisällä, eräs sen ominaisuus.

Kaikki yllä oleva kirjoittelu sisältää pelkkiä osatotuuksia. Tapahtumia on tutkiskeltu muutamasta eri näkökulmasta. Tapahtumia voisi tutkia äärettömän monesta muustakin kohdasta kokonaisuutta ja ne olisivat yhtä oikeita tai vääriä kuin nämäkin.
Tällä hetkellä minusta tuntuu että olen aika yksin näitten asioitten kanssa. Siksi en haluakaan jatkaa samalla tavalla ennen kuin syntyy vuoropuhelua todellista vuoropuhelua. Ehkä jollakin on jotakin kysyttävää. Meillä on ollut ystäväni kanssa yhteinen tunnuslause joka sopii hyvin tähänkin tilanteeseen: Kaikki käy!

Kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu juuri niin kuin pitääkin. Tuuli on kääntynyt! Rakastan teitä kaikkia!

Mitä luominen oikeastaan on? Voiko tyhjästä syntyä jotakin? Mitä on tyhjyys?

Mieli sanoo että tyhjyydessä ei ole mitään joten siitä ei voi mitään syntyä. Moniulotteisesti havainnoiden ymmärrät, kuinka luomista tapahtuu kaikilla tasoilla kaiken aikaa. Äärettömyys ja rajallisuus ovat yhtä aikaa. Rajallisuus on äärettömyyden osa. Kaikki mikä on olemassa, muodostuu osista. Äärettömyys kasvaa koko ajan. Äärettömyys, kokonaisuus luo koko ajan lisää jotakin mikä ei ole äärettömyyttä. Se mitä luodaan, muuttuu osaksi äärettömyyttä. Äärettömyydessä on jo kaikki ja samalla se luo koko ajan lisää äärettömyyttä joka sulautuu äärettömyyteen. 4:D mieli ei voi kokea äärettömyyttä, siksi se ei voi sitä ymmärtää. Se näkee aina vain äärettömyyden osan koska tarkkailee kokonaisuutta yhdestä pisteestä kerrallaan.

Mielikuvitus toimii linkkinä kokonaisuuteen, yhteen suureen tietoisuuteen joka lävistää kaiken ja toteuttaa itseään äärettömän monella eri tavalla. Tietoisuus ilmentää itseään kauttamme ja tekemämme valinnat ovat osa prosessia . Erillisyys on osa kokonaisuutta, kokonaisuus on jokaisessa osassa. Vain mieli erottaa asiat toisistaan eikä siksi näe kokonaisuutta.

Myös uskonnot ja erilaiset oppijärjestelmät estävät moniulotteisen havaitsemisen sillä niihin sisältyy myös paljon todellista johon mielen on helppo kiinnittyä. 4D ajattelu näkee vain sen mikä on totta eikä huomaa sitä mikä liittyy valtaan ja ns. salattuun tietoon. Uskonnot koettavat kertoa meille kuinka vaikeaa, itse asiassa mahdotonta on moniulotteinen havaitseminen. Ne pitävät meidät kiinni menneisyydessä, ne estävät kehityksen. Kuitenkaan ei ole olemassa mitään salaisuuksia, mitään mitä ei voisi ymmärtää tässä ja nyt.

Meille opetetaan, että moniulotteisuuden voi ymmärtää vasta sitten kun emme ole nykyisessä olomuodossamme. Meille saatetaan opettaa että on olemassa erilaisia todellisuuksia. Tämä on totta, mutta aivan yhtä totta on vain yksi todellisuus. Meille voidaan opettaa mitä tahansa ja kaikki se on totta ja samalla ei totta sillä kaikki totuudet ovat vain osatotuuksia, loputtomasti. Mitä tietoisempia olemme, sen pitemmälle pääsemme mutta emme koskaan perille. Sinä hetkenä kun tietäisimme kaiken kaikesta, maailmankaikkeus lakkaisi olemasta. Havaitseminen tapahtuu aina vastakohtien kautta. Havaitseminen ei ole mahdollista ilman näkökulmaa. Täytyy olla jotain johon verrata. Jos tämä vertailukohta puuttuu, koko ilmiötä ei ole olemassa sillä sitä ei voi havaita.

Kaikki mitä voimme kuvitella on mahdollista. Mitä ei pysty kuvittelemaan, sitä ei voi olla olemassa. Jos kuvittelet jotakin mitä kukaan muu ei aikaisemmin ole kuvitellut samalla tavalla, olet luonut jotakin uutta universaaliin tietoisuuteen. Näin toimii jokainen tietoisuuden osa jossakin vaiheessa jossakin tilanteessa. Me olemme kaikki luojia.