JL: ”Koin nämä kertomasi tapaukset hyvin mielenkiintoisina. Toisaalta jokaisella tarinalla on aina useampi puoli ja näkökulma. Ymmärrän tavallaan mitä ajat takaa, enkä epäile ollenkaan, ettetkö kokisi tilanteita niin kuin koet, jolloin se on sinun osaltasi totta.”
Me todellakin koemme maailman eri tavoin. Meillä jokaisella on omat kokemuksemme.
JL: ”Samalla kyseenalaistan voiko esimerkiksi toimimattoman kommunikaatiotan tapahtuessa syyttää siitä toisen egoa.”
Kaikenlainen syyttely on aivan turhaa. Vaikuttaa siltä kuin kokisit havaintoni egon toiminnasta syytökseksi. Miksiköhän? En vihaa ketään, en syytä ketään, en koe itseäni uhriksi tai väärinkohdelluksi. En ole kieltäytynyt kommunikaatiosta kenenkään kanssa. Kuten jo aikaisemmin totesin, ego hyökkää, ego puolustautuu, ego arvottaa ja luokittelee.
Kaikilla asioilla on monta puolta. Ei ole vain hyvää tai pahaa. Jokainen asia ja tilanne on kokonaisuus. Mieli, ajatus (=ego), pilkkoo, analysoi. Se kokee itsensä erilliseksi. Siitä syntyy ristiriita, siitä syntyy kärsimys. Todellisuus on aina muuta kuin määritelmät.
JL: ”Jos henkilö katselee maailmaa ego-idean läpi, voi varmasti helposti tapahtua, että kun ihmiset kohtaavat ja epäonnistuvat kommunikaatiossa, niin molemmat ovat sitä mieltä, että toisella on voimakas ego, mikä aiheutti ongelman. ”
En tiedä varmasti mitä tarkoitat ego-idean läpi katsomisella. Kun ei ole ajatuksia, ei ole myöskään mitään ideaa, käsitystä, määritelmää. Vaikuttaa siltä, että pidät egon käsitettä jonkinlaisena menetelmänä menetelmien joukossa. Kun luovut ajattelusta, määrittelystä, näet kaiken uusin silmin. Tuo tila on kaikkien määritelmien tavoittamattomissa. Niin kauan kuin sinulla on jokin käsitys ego-ideasta, niin kauan kuin kiinnität huomiosi mihin tahansa käsitteeseen ja pidät sitä ehdottomana totuutena, et voi saavuttaa tilaa josta puhun.
JL: ”Samalla tämä on molemmin puolin vain kuvakulmasta johtuvaa.”
Mitä tapahtuu, jos et enää etsi mitään syytä tapahtumalle, jos vain olet tietoinen kaikesta mitä tapahtuu ilman määritelmiä. Onko se mahdotonta? Käytät käsitettä kuvakulma. Jos kysyn sinulta, mitä se tarkoittaa, annat minulle määritelmän. Onko tuo määritelmä sama kuin itse tapahtuma? Eikö juuri määritelmä estä näkemästä totuutta, itse tapahtumaa?
JL: ”Toista ihmistä on varsin vaikeaa ymmärtää täysin, jollei voi vaihtaa kehomieltä ja perspektiiviä tämän kanssa ja katsella maailmaa toisen silmin.”
Mitä tarkoitat toisen ihmisen ymmärtämisellä? Jokaiselle ymmärtäminen merkitsee eri asiaa. Ehkä ajattelet, että ristiriita syntyy kun ei ymmärrä toista ihmistä. Onko todella näin? Eikö riitä että elää nykyhetkessä, näkee kaiken ilman määritelmiä. Todellinen kohtaaminen, rakkaus ja myötätunto ovat mahdollisia vain ilman määritelmiä. Eikö erilainen perspektiivi synny määrittelyjen kautta: Mitä tuo toinen minusta pohjimmaltaan ajattelee? Ymmärtääkö hän minua? Miksi hän ei ymmärrä minua? Mitä hän tuolla kaikella loppujen lopuksi tarkoittaa? Voinko luottaa häneen?
JL: ”Varmasti aina tulee olemaan ihmisiä, jotka näkevät asiat eri tavalla kuin minä tai sinä - johtuen jo pelkästä perspektiivierosta.”
Pidän mahdollisena tuotakin vaihtoehtoa. Melkein kaikilla on ego. Kuka siitä haluaa luopua?
Anthony de Mello kirjoittaa kirjassaan Havahtuminen: ”Jotkut meistä havahtuvat kohdatessaan elämän kovat tosiasiat. Kärsimme niin paljon, että heräämme. Mutta ihmiset törmäilevät jatkuvasti elämässään. He kävelevät unissaan. He eivät herää koskaan. Heidän mieleensä ei juolahda, että saattaisi olla olemassa toinenkin tie. Se on traagista. Heidän mieleensä ei koskaan juolahda, että saattaisi olla olemassa parempikin tie. On kuitenkin olemassa tie jota voi kulkea, vaikka ei olisikaan törmäillyt elämässään riittävästi eikä kärsinyt tarpeeksi: kuuntelemisen tie.”
Ehkä jotkut ovat kärsineet tarpeeksi, ehkä jotkut haluavat kuunnella.
JL: ”Mutta jos jollakin on erilainen tapa kokea maailmaa, erilaisia näkemyksiä tai mitä vaan, niin voiko sitä kutsua egoksi?”
Egon toimintamuodot ovat hyvin moninaiset. Kun luovumme mielen toiminnasta, ajattelusta, määrittelystä, meillä ei enää ole egoa. Siihen saakka toimimme ja tarkastelemme maailmaa egon kautta. Koemme itsemme erillisiksi.
JL: ”Sama asia, jos joku ei viihdy seurassasi, niin voiko siitä syyttää voimakasta egoa?”
Miksi kenenkään täytyisi viihtyä seurassani? Miksi oma onnellisuuteni olisi jollakin tavalla riippuvainen toisten ihmisten seurasta? Mihin syyttelyä tarvitaan? Jos minulla ei ole egoa, en tarvitse kenenkään hyväksyntää. Silloin olen yhtä onnellinen yksin ja seurassa, en takerru mihinkään enkä keneenkään. Joku viihtyy seurassani, toinen taas ei. Hyväksyn maailman sellaisena kuin se on. Odotukset ja vaatimukset synnyttävät ristiriitoja. Ristiriidoista syntyy kärsimys.
JL: ”Ehkä nämä henkilöt ovat vain oma itsensä ja toimivat oman elämäntiensä mukaan ja sen edellyttämällä tavalla?”
Juuri näin! Jokainen elää omassa maailmankaikkeudessaan. Jokaisella on täydellinen henkilökohtainen vapaus toimia parhaaksi katsomallaan tavalla.
JL: ”Vaikka sitä olisikin vaikea ymmärtää, että miksi he tekevät, mitä tekevät.”
Miksi emme ota asioita ja ihmisiä sellaisena kuin ne ovat. Me voimme nauttia elämästä, me voimme olla tietoisia, riippumatta siitä mitä ratkaisuja toiset tekevät.
JL: ”Ihmettelen edelleen, mikä antaa sinulle oikeuden määritellä toisten ihmisten kohdalta, mikä on toimimista harmoniassa maailmankaikkeuden kanssa, ja mikä on egoa?”
Jos olen toiminut tuolla tavalla, egoni on tehnyt minulle melkoisen tepposen! Se ei olisi ensimmäinen kerta! Luulin vain kertovani tavastani kokea ja olla olemassa. Sinä olet kokenut asiat toisin. Tutkin asiaa omalta osaltani. Olisin kiitollinen jos kertoisit minulle ne kohdat kirjoituksissani joissa olen mielestäni toiminut mainitsemallasi tavalla.
Se että sanon jollakin olevan voimakas ego, ei tee hänestä parempaa tai huonompaa. En ole huomannut jakavani ihmisiä vuohiin ja lampaisiin. Ehkä niin on kuitenkin tiedostamatta päässyt tapahtumaan. Ehkä olen korostanut omaa paremmuuttani. Siinä tapauksessa minun on syytä olla entistä tietoisempi. Miten muut ovat asian kokeneet? Olen kiitollinen kaikista kommenteista.
JL: ”Oma kokemukseni on, että henkilöiden ja maailmankaikkeuden toimintaa on hyvin vaikea täysin ymmärtää, koska oma yksilöllinen perspektiivi ei ole kaikenkattava, vaikka ymmärtäisinkin kaiken ykseysluonteen omassa itsessäni.”
Voin elää ilman ristiriitoja. Minun ei tarvitse koko ajan ajatella syitä ja seurauksia, mennyttä ja tulevaa. Minulla on nykyhetki. Siinä tapahtuu kaikki. Jos minulla ei olisi kaikkea mitä tarvitsen, luonnollinen kasvu ei olisi mahdollista. Jokainen elävä olento kasvaa ja kehittyy saman periaatteen mukaisesti. Siemenessä ja kasvuympäristössä on kaikki mitä puu kunakin hetkenä kasvaakseen tarvitsee. Kasvu voi tapahtua vain nykyhetkessä. Samoin on minunkin laitani. Vain ego, joka on harhaa, kuvittelee muuta.
Kiitos kaikesta! Ehkä otat pian taas yhteyttä.
