”Mikset enää kirjota omia kokemuksia?
Oon pitkään katellu sun juttuja, välilä niitä oli hauska lukea ku oli vähän persoonallisempaa otetta.
Nyt tuntuu, että tyyli mihin oot
palannu ei ole niin mielenkiintoista luettavaa. Eikös kirjaston hyllyt jo oo tarpeeksi pullollaan samaan henkeen kirjotettuja "totuuksia"...
Sulla tuli vaihe, että täyty kääntyä sisäänpäin. Sen jälkeen et oo enää kirjotellu henkilökohtasella tasolla. Miks näin? Ois mukava kuulla miten sulla menee.”
Se että olet kiinnostunut kirjoituksistani edes jossakin määrin, on sinänsä jo harvinaista. Lukiessani toisten blogeja, olen havainnut että henkilökohtaisista asioista ja suoraan omasta elämästä kirjoitetut tekstit ovat saaneet suurimman lukijakunnan. Siinä ei ole mitään yllättävää.
Saattaa tuntua oudolta, mutta kaikki kirjoittamiseni pohjautuu henkilökohtaiseen kokemiseen tavalla tai toisella. Tarkoituksenani ei ole laukoa mitään ehdottomia totuuksia. Tietoisuuteni muuttuu. Ei ole olemassa yhtä oikeaa näkökulmaa. Tämä liittyy asiaan josta olen kirjoittanut aikaisemminkin, nimittäin moniulotteiseen havainnointiin.
Minulle on tapahtunut paljon asioita, enkä ole kaikesta vielä raportoinut. On tapahtunut sellaistakin mitä en ymmärrä enkä kykene selittämään. Vie siis aikansa ennen kuin saan asiat jollakin tavalla mielekkääseen muotoon. Saattaa myös olla että tapahtumissa on ollut mukana henkilö joka ei halua että asioita käsitellään julkisesti. Kunnioitan tällaista pyyntöä.
Luen vain tekstejä jotka itseäni kiinnostavat. Samaa suosittelen sinullekin. Hyppää vain reilusti yli jos tuntuu tylsältä tai puisevalta!
Vastaan mielelläni kysymyksiisi. Kysymysten avulla minulle selviää mistä olet kiinnostunut. Samalla joudun kohtaamaan asioita joita en muuten tule ajatelleeksi. Nautin kaikesta vuorovaikutuksesta.
Hyviä värähtelyjä sinulle!
