toinen
Nyt puhutaan vain kokemisesta, nyt puhutaan vain havainnosta, pelkästä havainnosta eikä mistään muusta. Et määrittele, et luokittele, et aseta paremmuusjärjestykseen. Et etsi mitään lopullista totuutta, totuutta kaiken takana. Kaikki on läsnä tässä ja nyt. Muuta ei tarvita. Tässä on mennyt ja tuleva, kuolleet ja elävät. Aikaa ei ole, kuolemaa ei ole. Mutta mikä oikeastaan muuttuu. Tuoli on yhä tuoli, pöytä on pöytä. Mikään todellisuudessa ei muutu. Sinä vain lopetat kaiken määrittelemisen. Et enää ole erillinen, et ole enää havainnoija tai havaittu. Kaikki on yhtä ja samaa prosessia. Tärkeintä on siis havainnointi ilman ennakkoluuloja, ilman määritelmiä, ilman mitään. On vain pelkkä havainnointi. Mitä silloin tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Miten koet maailman kun mielesi on täysin tyhjä ja tyyni. Mikä oikeastaan on oleellista? Oleellista on se minkä me havaitsemme. Kaikki muu on pelkkää teoretisointia. Havaitseminen voi olla suoraa tai epäsuoraa. Epäsuorassa havainnoinnissa on aina