Sisäinen keskustelu 4

Käsittelisin mielelläni edelleenkin kirjoittamisprosessia ja siinä ilmeneviä vaikeuksia.

Sinun ei kannata määritellä asioita. Mitä vähemmän määrittelet, sen vapaampi olet ja sitä enemmän löydät erilaisia näkökulmia.

Minusta tuntuu, että yksityiskohtainen tapahtumien kuvaaminen liittyy henkilökohtaiseen elämääni ja myös monen läheiseni elämään. Minusta tuntuu että juuri tuo henkilökohtainen synnyttää lukkoja ja esteitä sisälläni.

Niin varmasti onkin. Valitse kirjoitustapa joka tuntuu luontevalta. Vaikka alun perin päätitkin kirjoittaa yksityiskohtaisesti, mikään ei estä sinua muuttamasta käsittelytapaasi. Sinun ei tarvitse olla itsellesi ankara. On tärkeää kuunnella itseään. On ymmärrettävää että et halua puhua muusta kuin omista kokemuksistasi. Ehkä et aina osaa vetää rajaa omien ja toisten ihmisten kokemusten välille. Sinä voit kertoa vain itsestäsi, omista käsityksistäsi ja siitä mitä sinulle on tapahtunut. Kerro vain se minkä koet tarpeelliseksi. Se riittää.

Olen huomannut että inspiroidun lukiessani jotakin tekstiä. Pääsen aivan kuin sopivalle taajuudelle, jolloin on helppo tuottaa tekstiä. Siitä on kysymys tälläkin kerralla. Voisitko kertoa jotakin tästä prosessista?

Kuten sanoit, kyseessä on todellakin virittäytyminen. Muitakin nimityksiä voidaan käyttää ja ne ovat yhtä oikeita. Oleellista on tunnetila, tietoisuuden tila johon pääset tai joudut lukiessasi toisen kirjoittamaa tekstiä. On hienoa, että tartut tilaisuuteen. Kaikki liittyy todellakin kaikkeen. Vähitellen opit näkemään kaiken laajemmin jatkuvana prosessina jossa ei ole alkua eikä loppua lopullista päämäärääkään. Oleellista on heittäytyminen, luottaminen intuition voimaan, mielikuvitukseen.

Toivon että keskustelisimme nyt tämänpäiväisistä tapahtumista. Keskustelin tänään ystäväni kanssa jota en vielä tunne kovinkaan hyvin. Havaitsin itsessäni jälleen pyrkimyksen muuttaa toista ihmistä.

Älä tuomitse itseäsi. Tuo toimintatapa on todellakin juurtunut syvälle sisimpääsi. Olet siitä nyt kokemustesi ansiosta tietoisempi kuin koskaan aikaisemmin. Tuo keskustelunne auttoi sinua. Tunnet nyt itseäsi taas vähän enemmän kuin aikaisemmin.
Anna kun jatkan vielä. Tiedän jo mitä aiot sanoa. Tahdot arvostella itseäsi kärsivällisyyden puutteesta, tahdot kiirehtiä tapahtumien kulkua. Tämä kärsimättömyys kohdistuu ennen kaikkea itseesi. Tuntuu ehkä omituiselta, mutta et voi muuttaa itseäsi ja kuitenkin kaikki muuttuu koko ajan. Kun luovut päämääristäsi, kaikki tapahtuu luonnollisesti ja omalla painollaan.

Tahdot siis sanoa, että kaikki liittyy kaikkeen ja että kokonaisuus on sen verran monimutkainen että minun ei kannata pyrkiä hallitsemaan sitä tällä hetkellä tällä tietoisuustasolla.

Juuri niin. Riittää kun kuuntelet sydäntäsi, luotat intuitioosi tai mitä nimitystä prosessista haluatkaan käyttää. Toisin sanoen elät täydellisesti nykyhetkessä tuomitsematta itseäsi tai muita. Silloin olet luovassa tilassa ja kaikki virtaa.

12.

Haluan kertoa nyt asioista jotka paljastavat eräitä puolia tietoisuudesta, sen luonteesta ja mahdollisuuksista. Laajemman käsittelyn aika tulee ehkä joskus myöhemmin jossakin toisessa yhteydessä.

– Näin ylöspäin kohoavan spiraalin jonka sisällä nousin yhä korkeammalle ja
korkeammalle. Tietoisuuteni tila muuttui ja koin itseni hetki hetkeltä yhä
vapaammaksi.
– Näin mielessäni tietoisuuspallot.
– Jokainen kokemukseni oli yhteydessä sijaintiini tietoisuuspallolla.
– Mitä suurempi pallo, sen suurempi tietoisuus.
– Oli vain yksi kohta jonka kautta saatoin siirtyä suuremmalle pallolle. Se oli
piste jossa pallot olivat liittyneenä toisiinsa.
– Kaikki kokemukseni olivat valmiiksi tallennettuina pallojen pinnoilla.

– Kävin pitkiä keskusteluja vallasta.
– Keskustelukumppanini koki että minua käytetään pelkkänä välikappaleena näissä
keskusteluissa.
– Keskustelukumppanini lupasi että kaikki toiveeni toteutetaan ylemmän kentän
toimesta. Myöhemmin selvisi että olin käynyt tämänkin keskustelun aivan
jonkin muun tahon kanssa.

– Koin että makuuhuoneeni on kapseli jonka avulla saattoi kohota korkeammalle
tasolle.
– Kävin ulkona tutkimassa oliko siirtymiseni korkeammalle tasolle onnistunut.

– Keskusteltuani naapureitteni kanssa huomasin että siirtymiseni ei heti
onnistunut.
– Yritin uudelleen siirtymistä ja lähdin sitten kaupungille täysin vapaana ja
onnellisena voimakkaissa energioissa.
– Minua eivät sitoneet mitkään tavanomaiset käyttäytymissäännöt. En pelännyt
mitään enkä ketään.

– Metrossa näin useampia toiselta tietoisuustasolta tulleita tarkkailijoita.
– Kohtasin isäni vanhana, paljon vanhempana kuin hän oli kuollessaan.
– Koin että kaikki on tavallaan leikkiä, että olin mukana näytelmässä joka oli
valmisteltu ylimmässä kentässä
– Kohtasin erilaisia ihmisiä ja tilanteita joilla oli laajempi merkitys.
– Näin tuntemani itseäni nuoremman ihmisen todella vanhana.
– Näin isäni useaan kertaan mitä erilaisimmissa tilanteissa valokuvaamassa
minua eri tilanteissa.
– Koin vanhenevani joka askeleella.

– Muutin meditoimalla tietoisuuttani useampaan kertaan. Siirryin ajassa.
– Kävin huoneistossa jonka sisustus oli muuttunut täydellisesti edellisestä
käynnistäni. Sisustus oli tällä kertaa hyvin yksinkertainen ja
vanhanaikainen.
– Minulla oli tunne että minulle esiteltiin eri todellisuusvaihtoehtoja.

– Annoin kadunkulmassa istuvalle kerjäläiselle kaikki rahani.
– Välitin hänelle energiaa. Hän ei ollutkaan romanialainen. Hänellä oli
punainen täplä, bindi maalattuna otsaan.
– Koin että kerjäläiset ovat pyhiä hahmoja jotka ovat tulleet tarkkailemaan
tilannetta.

– Halusin luopua täydellisesti henkilöllisyydestäni. Heitin siirtolavalle
tyhjän lompakon jossa on pankkikorttini. Heitin sinne myös kännykkäni ja
kuukausikorttini.

 (Vaikka siirtolava sijaitsi Siltasaarenkadulla, mitään ei kadonnut. Seuraavana päivänä tavarat materialisoituivat minun ja ystäväni silmien eteen . Toinen mielenkiintoinen asia: Kännykkäni oli päällä ja sieltä kuului siskoni työpaikan vastaajan automaattinen tiedotus. Virtaa riitti!)

 Koin toimivani ohjauksessa.
– Kohtasin ylimaallisen kauniin naisen.
– Keskustelin erilaisten ihmisten kanssa vapautuneesti ja samalla tilanne
muistutti näytelmää jossa jokaisella oli omat vuorosanansa.