4.

Leila kertoo kokemuksistaan. Hänelle psykoosi ei ole pelkkä mielen luoma harha. Se on liian yksinkertainen selitys. Kaikki liittyy kaikkeen. Hän selittää minulle kuinka tietoisuuden muuttuessa havainnotkin muuttuvat. Hän kertoo aikaulottuvuuksien päällekkäisyyksistä, rinnakkaistodellisuuksista. Hänen kokemuksillaan on yhteys hiukkasfysiikan teorioihin. Hän on löytänyt yhteyden omien kokemustensa ja hiukkasfysikko Matti Pitkäsen TGD-teorian välillä. Teoria käsittelee mm. tietoisuuden olemusta, avaruus-aikalehtiä jne. (Matti Pitkäsen omat sivut)

Kiinnostun aiheesta yhä enemmän. Kysyn Leilalta voisinko hänen mielestään liikkua näissä tietoisuuden tiloissa. Leila pitää sitä täysin mahdollisena. On kuitenkin tärkeää olla tietoinen tekemästään. Leila käyttää nimitystä hallittu psykoosi. (Olen kirjoittanut tästä aiheesta jonkin verran aikaisemminkin.) Ymmärrän että pelkkä nimitys ei kerro itse tilasta vielä mitään.

Leilan käsityksen mukaa (hallitsemattomassa) psykoosissa eri aikatasot sekoittuvat ja lomittuvat keskenään. Kokemus on äärimmäisen sekava ja epämiellyttävä. Henkilö joka tahtomattaan joutuu tähän tilaan, on pahasti eksyksissä, koska ei tiedä mitä tapahtuu, eikä saa keneltäkään todellista apua ahdistukseensa. Hänelle tarjotaan vain turruttavia lääkkeitä, siinä kaikki.

*

Koemme kaiken tietoisuudessamme. Mitään kokemaamme ei voi irrottaa tietoisuudesta.
Erillisyydentunteemme liittyy ajatukseen sisä- ja ulkopuolisesta maailmasta. Tässä tietoisuuden tilassa yhteytemme kokonaisuuteen ei ole suora ja välitön vaan tapahtuu käsitteiden avulla ja välityksellä.

Määrittelemällä, ilman henkilökohtaisia kokemuksia, saatamme ajatella että psykoosi on ainoastaan poikkeava tajunnan tila ja ilmaus psyykkisestä sairaudesta. Näinhän virallinen lääketiedekin asiaan suhtautuu. Käsitteiden maailmassa todellisuus ja tietoisuus ovat kaksi erillistä asiaa. Ajatellaan että sairas luo oman maailmansa ja häntä hoidetaan lääkkeiden avulla. On todellista ja ei todellista. Ihmiset jaotellaan henkisesti sairaisiin ja terveisiin ja kaikkeen siltä väliltä. Ihmisiä tutkitaan irrotettuna tietoisuuden kokonaisuudesta koska eletään käsitteitten vääristämässä maailmassa. Sairauden pelko ohjaa ihmisiä torjumaan sellaisen mikä ei ole yleisesti hyväksyttyä, mikä liittyy yliaistillisiin kokemuksiin ja on ristiriidassa vallalla olevan maailmankuvan kanssa.

Kun meillä on henkilökohtaisia kokemuksia, tiedämme enemmän. Saatamme tutkia sairauden ja terveyden määritelmiä suhteessa omiin kokemuksiimme ja toimintaamme. Miten suhtautua nykyiseen elämäntapaamme, jatkuvaan kilpailuun, luonnonvarojen liikakäyttöön, tehomaatalouteen jne. Oman tietoisuuden tutkiminen, liikkuminen alueilla joilla yleisesti liikuta saattaa paljastaa meille jotakin oleellista itsestämme ja suhteestamme kokonaisuuteen.

Yhä yleisemmäksi on tullut käsitys että kaikki on pohjimmaltaan värähtelyä ja energiaa. Yhä useammalla on yliaistillisia kokemuksia. Asioista puhutaan avoimemmin kuin aikaisemmin. Tutkimustulokset ovat kertoneet meille että maailmankaikkeudesta ylivoimaisesti suurin osa on jotakin mitä ei ainoallakaan mittauslaitteella voida havaita. Kuitenkin tuo 96 % vaikuttaa kaikkeen olemassa olevaan, emme vain tarkalleen tiedä miten. Tietoisuutemme laajetessa voimme ylittää aistiemme rajat. Voimme liikkua alueilla joista ei ole mahdollista tehdä tutkimuksia nykytieteen menetelmin ja välinein. Myös mielikuvitus liittyy kokonaisuuteen.

Egon on vaikea hyväksyä mitään mikä muuttaisi vallitsevaa ihmiskäsitystä ja paljastaisi todelliset mahdollisuutemme. Kuitenkin käy yhä selvemmäksi että maailmankaikkeus on muuttuva, kehittyvä järjestelmä ja että muutoksia tapahtuu kaikkialla. Tietoisuuttamme ei voi erottaa kokonaisuudesta. Meillä jokaisella on oma paikkamme muutosprosessissa.

Kaikki tavallisuudesta poikkeava on helppo leimata ja lokeroida. Myös sairaus ja terveys ovat näkökulmakysymyksiä. Suurimmalle osalle ihmisistä sairaus on yksiselitteinen asia, kunnes asiaa aletaan tutkia syvemmälti. Entäpä jos koko kulttuurimme on sairastunut ja tämä sairastuminen heijastuu tietoisuuteemme käsitteinä ja määritelminä. Ehkäpä nämä käsitykset ja määritelmät tukevat tätä sairautta. Eikö sairaus pohjimmaltaan ole juuri egon aikaansaama ja eikö juuri egon häviäminen paranna meidät erillisyyden harhasta.

On alkamassa uusi aikakausi. Vanhat määritelmät kadottavat merkityksensä. Oleellinen kriteeri hyvään elämää on henkilökohtainen kokemus. Yhä useampi uskaltaa jakaa uudet kokemuksensa ilman leimaantumisen pelkoa. Syntyy uusi tietoisuus, uusi värähtelytaso, uusi maailma.

3.

Pikkuhiljaa Leila pystyy sulkemaan muitten energiat pois tietoisuudestaan. Myös univaikeudet vähenevät. Suhteemme muuttuu mielenkiintoisella tavalla. Kun aluksi kerroin Leilalle asioita joista minulla oli tietoa ja kokemusta, olenkin nyt itse enemmän kuulijan roolissa.

Joka kerran ollessamme yhteydessä toisiimme esitän kysymyksiä siitä miten Leila on jonkin asian kokenut ja nähnyt, mitä hänelle on näytetty. Usein en ymmärrä puoliakaan hänen puheistaan. Kun aikaa kuluu, oivallan enemmän. Saan myös omia kokemuksia jotka ovat yhtäpitäviä Leilan kertomien asioitten kanssa.

Leila on luontainen opettaja. Hän on kehittänyt oman metodinsa ja toiminut opettajien opettajana ilman muodollista pedagogin koulutusta. Hänen oppilaillaan oli maan parhaat oppimistulokset. Minullekin hän osaa antaa uutta tietoa juuri sen verran kuin olen kunakin hetkenä valmis vastaanottamaan. Hän on myös äärimmäisen kärsivällinen.

Kaikkein hauskimmalta tuntuu ja parhaimmat naurut saan kun oivallan asian jonka Leila on kertonut paljon aikaisemmin. Ratkaisu on koko ajan ollut nenäni edessä, en vain sitä siltikään ymmärtänyt. Kun oivallus tapahtuu, en voi muuta kuin nauraa vatsani pohjasta omalle ymmärtämättömyydelleni ja lyhytnäköisyydelleni. Se on paras vaihe oppimisprosessissa. Taitava opettaja kertoo vain sen verran kuin oppilas osaa kysyä. Hän on äärimmäisen kärsivällinen. Hän ei koskaan vie oppilaalta oivaltamisen iloa.

*

Tässä puhutaan asioista jotka liittyvät henkiseen kasvuun ja oppimiseen syvemmässä mielessä. Silloin tieto liikkuu vaakatasossa. Kysymys on tasavertaisesta suhteesta. Kummallakaan ei ole tarvetta asettua toisen ylä- tai alapuolelle. Arvovaltakysymykset hankaloittavat tiedonhankintaa. Terveessä ihmissuhteessa ymmärretään että jokainen on vuorollaan sekä oppilas että opettaja.

Mistä oppimishalu sitten syntyy? Onko motiiveillamme merkitystä? Nämä ovat kysymyksiä joihin ei välttämättä löydy yksiselitteisiä vastauksia, sillä jokainen tilanne on erilainen ja liian tarkka määrittely estää meitä oivaltamasta ja löytämästä oleellisen.

On mielenkiintoista selvittää palveleeko oppimishalu suurempaa kokonaisuutta vai syntyykö se enemmänkin egon tarpeesta päteä uusilla tiedoillaan. Meissä jokaisessa on luonnollinen tarve oppia. Kysymys on kasvamisesta ja omien mahdollisuuksien löytämisestä.

Myös opettamisen halu voi pohjautua tarpeeseen osoittaa oma viisautensa, älykkyytensä jne. Kaikki tuollainen johtaa auttamatta mahdollisuuksien kaventumiseen. Kun oppiminen ja opettaminen tapahtuvat intuitiivisesti, ei oppilaan ja opettajan roolia enää ole olemassa siinä mielessä kuin yleisesti ymmärretään.

Kysymys on tutustumisesta omiin mahdollisuuksiin ja siihen kuinka toinen pystyy toista auttamaan ja tukemaan, siitä kuinka prosessi on molemmille hauska ja luova tapahtuma täynnä iloa ja olemassaolon riemua. Energiataso vaikuttaa oleellisesti oppimiseen.

Oppimistapoja ja on monenlaisia. On mekaanista ajatella, että olisi olemassa jokin yksi muita parempi menetelmä jota voitaisiin aina soveltaa samalla tavalla. On kysymys intuitiosta, kyvystä luottaa kokonaisuuden, nykyhetken voimaan.

Opettajan ja oppilaan on hyvä virittäytyä samalle aaltopituudelle Kun molemmilla osapuolilla on tarpeeksi korkea energiataso, tapahtuu oppiminen kuin itsestään puhtaan innostuneessa ilmapiirissä. Silloin molemmat ovat tietoisia toistensa tarpeista. Vuorovaikutus tapahtuu luonnollisesti, voidaan käyttää kaikkia olemassa olevia mahdollisuuksia ilman mielen luomia rajoituksia. Kaikenlaiset ennakkokäsitykset estävät luonnollista oppimisprosessin toteutumista.

Jokaisella on sellaista tietoa jota ei ole kenelläkään muulla. Jokaisella on ainutlaatuisia kokemuksia. Rauhoittumalla ja meditatiivisessa tilassa kykenemme löytämään juuri sen mitä tarvitsemme ja antamaan sitä mitä toinen eniten tarvitsee. Kaikenlaiset ennakkoluulot ja asenteet joita oppimiseen ja toiseen ihmiseen kohdistuu hankaloittavat prosessia ja alentavat energiatasoa.

Välisoitto

On keskiviikko. Olen Valonkantajissa välittämässä energiaa. Minulla on tapana myös pitää ”yksityisvastaanotto” takahuoneessa. Kerron ”potilaanani” olevalle naiselle tavastani toimia. Jokainen ihminen ja tilanne ovat erilaisia. Siksi ei ole mitään valmista menetelmää joka sopisi kaikille. Kerron eri mahdollisuuksista. Päädymme ratkaisuun jossa menen kevyeen transsiin ja kerron mitä näen.

Ensimmäisessä kuvassa nainen kutoo puikoilla.
Toisessa kuvassa näen lautasella kakunpalan kumollaan. Lautanen purjehtii naisen kasvojen editse. Näen kuinka hän lyö kiukkuisesti kakunpalaan lusikan pystyyn. Koen että tilanteeseen liittyy paljon agressiivista energiaa.

Olen hätäinen enkä kysy mitä kuva naiselle kertoo. Tiedustelen onko hänelle mahdollisesti tehty joku houkutteleva tarjous, josta hän on kieltäytynyt.

Ilmenee, että kaikki on paljon yksinkertaisempaa. Molemmat näyt ovat suoraan hänen arkielämästään. Hän tekee paljona käsitöitä ja on tällä hetkellä laihdutuskuurilla. Tilanteessa on jotakin hyvin huvittavaa. Emme voi muuta kuin nauraa.

On ymmärrettävää että jos ihmisellä ei ole suuria ongelmia tai traumoja, transsissa näkemäni ja kokemani liittyvät pelkkiin arkipäivän tapahtumiin. Kysyttäessä nainen kokee itsekin että kaikki on jotakuinkin hyvin. Päädymme siihen että energiakentän välittämiä kuvia ei kannata katsella enempää.

Tiedustelen, onko hänellä mitään kysyttävää. Hänellä on eräs kysymys johon hän toivoisi saavansa vastauksen. Menen uudelleen transsiin ja kanavoin aiheesta pitkään.

Jälkikäteen nainen kertoo, että kanavoinnin kautta moni asia selvisi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Raitiovaunussa pohdin naisen kanssa kuinka näkeminen konkreettisesti osoittaa kaiken olevan yhtä ja samanaikaisesti jokainen on oma erityinen yksilönsä. Ehkä jonakin päivänä kun ihmiset ovat luopuneet egostaan eikä kukaan enää teeskentele tai esitä mitään roolia, näemme toisemme sellaisina kuin todella olemme. Ehkä puhuttu kielikin käy silloin ainakin osittain tarpeettomaksi. Kaikki on mahdollista

2.

Vähitellen Leila kertoo minulle enemmän kyvystään liikkua eri tietoisuuskentissä ja rinnakkaistodellisuuksissa. Osittain hänen kokemuksensa vastaavat omiani. Olen muutaman kerran käynyt syvässä rentoutumisen tilassa henkioppaani avustuksella tutustumassa alueisiin joilla Leila on liikkunut käytännöllisesti katsoen koko ikänsä. Nähtävää on loputtomasti. Itselleni on syntynyt vaikutelma että kaikki menneet ja tulevat, ylipäätään kaikki mikä on joskus ollut tai tulee joskus olemaan on taltioituneena tuohon kenttään.

Tästä tietoa muualta: ”Erwin Lazlo on nimennyt tämän kentän Akasha kentäksi, lyhyemmin sanottuna A-kentäksi, jonka mukaan uusi todellisuuskäsitys perustuu äärettömään kvanttivirtausten mereen, joka toimii kaikkien asioiden muistipankkina, mitä koskaan on tapahtunut ja mitä koskaan tulee tapahtumaan. Se on valtava informaationvarastoija ja yhdistää kaikki paikat jokaiseen muuhun paikkaan todellisuuden syvätasolla. Sitä voidaan mitata epäsuoralla tavalla, sen kaikkialla läsnä olevan luonteen takia, joka toisaalta tekee sen meille vaikeaksi havaita. Nämä ilmiöt sisältävät useita eri aiemmin käsittämättöminä pidettyjä ilmiöitä eli anomalioita, kvanttifysiikan, biologian, kosmologian ja tietoisuudentutkimuksen alueilla.” Lainaus on Anu Kumpulaisen kolumnista.

Meillä on molemmilla tunne, että voimme keskustella mistä tahansa aiheesta ilman leimaantumisen pelkoa, kumpikaan ei ole vastaavaa aikaisemmin kokenut. Ystävyytemme syventyessä huomaan kuinka paljon on asioita joista en ole koskaan aikaisemmin kuullut keneltäkään muulta.

Leila on ollut useamman kerran psykoosissa. Hän on kokenut tilat poikkeuksetta miellyttäviksi, tietoisuutta laajentavaksi. Minua ei lainkaan kiinnosta se miksi psykiatria jonkin asian virallisesti määrittelee. Ymmärrän että jokaisen ihmisen henkilökohtaiset kokemukset ovat todellisia vaikka en itse olisikaan kokenut mitään vastaavaa. Kuinka kukaan voi määritellä mikä on oikea tapa kokea todellisuus. Sellainen toiminta on mielestäni pitkälle vietyä vallankäyttöä. En halua tyrmätä kenenkään kokemuksia vain sillä perusteella että en itse ole kokenut mitään vastaavaa. Päinvastoin, haluan kuulla lisää yksityiskohtia.

*

Todellisuuskäsityksemme muuttuvat. Uusi aika on jo alkanut. Todellisuus ja tietoisuus nähdään vähitellen erottamattomina. Ymmärretään että kokemaamme ei voi irrottaa tietoisuudestamme ja kaikki liittyy kaikkeen.

Nykypsykiatria määrittelee ihmisen mielenterveyden useimmiten toimintakyvyn mukaan. Tärkeää on, kykeneekö ihminen vastaamaan hänelle esitettyihin vaatimuksiin, onko hän työkykyinen ja palveleeko hän kulutusyhteiskunnan tarpeita. Ihmisen oma todellisuuskäsitys voi kuitenkin olla toinen. Hän saattaa nähdä olemassaolonsa merkityksen muuna kuin ympäristön vaatimusten täyttämisenä. Hän saattaa löytää merkityksellisyyttä yhteiskunnan ja talousjärjestelmän suljettujen rajojen ulkopuolelta.

Kokemukset saattavat olla seurausta paineista joita nyky-yhteiskunta tai läheiset ihmiselle asettavat. Herkkyys, kyky nähdä toisia todellisuuksia jne. leimataan sairaudeksi pohtimatta lainkaan kokonaisuuden ja tietoisuuden olemusta.

Monet mielenterveystyötä tekevät ovat itse sairastuneet. Usein ilmenee lääkkeiden väärinkäyttöä ja vallankäyttöä. Hoitotyötä tekevät eivät ole lainkaan yhteydessä tietoisuuden eri tasojen ja mahdollisuuksien kanssa. He vain koettavat soveltaa muilta oppimaansa tapauskohtaisesti. He ovat toistaiseksi roolinsa vankeja kuten suurin osa ihmisistä.

Kun tietoisuus kasvaa, havaitsemme kaikki kokonaisuuteen sisältyvät mahdollisuudet. Havaitsemme että voimme liikkua tietoisuuskentässä, vaihtaa tietoisuustasoamme, värähtelytasoamme. Jokaisella tasolla havaintomme kokonaisuudesta muuttuvat. Tietoisuutta ei voi irrottaa havainnosta, kuitenkin usein käsittelemme niitä erillisinä.

Tulee aika jolloin voimme katsoa kaikkea uusin silmin ja huomaamme miten asiat liittyvät toisiinsa. Tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja kykyä luopua valmiista ajattelumalleista ja ennen kaikkea ihmisten välistä yhteistyötä.

1.

Käyn aina silloin tällöin Parapsykologisen tutkimusseuran tilaisuuksissa kuuntelemassa alustuksia ja keskustelemassa. Joskus viime syksyn alussa huomaan että paikalle on tullut nainen jota voisin ehkä auttaa tavalla tai toisella. Koen että hän tarvitsee lisää energiaa. Myöhemmin saan Leilaksi paljastuvan naisen puhelinnumeron eräältä seuran jäseneltä. Soitan naiselle ja kerron havainnostani ja tavastani auttaa ihmisiä. Nainen kiinnostuu asiasta ja tapaamme.

Tapaamisessamme katselen kuvia joita Leilan energiakentässä näen. Kerron hänen lapsuudestaan, ihmissuhteistaan, jumalsuhteestaan ja monista muistakin asioista. Hän sanoo että olen ensimmäinen ihminen joka todella näkee hänet sellaisena kuin hän on.

Leila kertoo omasta näkemisestään. Hän ei voi välttää toisten ihmisten energioita, kuvia tulevista tapahtumista, ihmisten yksityiselämästä. Se tuntuu Leilasta kovin kiusalliselta ja epämiellyttävältä. Leilan tekisi mieli kertoa ihmisille kuinka heidän kannattaisi toimia välttääkseen valintojensa epämiellyttävät seuraukset, seuraukset jotka Leila kykenee näkemään ennakkoon. Joskus hän on kertonut näkemänsä. Useimmiten ihmiset eivät ole ottaneet uskoakseen Leilan neuvoja. Tuollainen näkeminen on ymmärrettävästi hyvin raskasta.

Näkeminen hankaloittaa jokapäiväistä elämää ja siksi Leila on joutunut eristäytymään muista ihmisistä. Lisäksi hänellä on univaikeuksia. Koen että hänen energiakenttänsä on levinnyt laajalle alueelle kehon ulkopuolelle. Olen oppinut maadoitusmeditaation jonka avulla voi hallita liikaa irrottautumista omasta kehosta. Kerron tämän menetelmän Leilalle. Kuvien katselun jälkeen kanavoin. Siitäkin tuntuu olevan apua. Kanavointi vahvistaa hänen käsityksiään ja helpottaa omien valintojen tekemistä. Tapaamisen päätteeksi annan hänelle energiaa jonka vaikutukset hän tuntee välittömästi.

Myöhemmin keskustelemme usein puhelimessa jolloin annan samalla myös energiaa. Joskus katselen kuvia tai kanavoin. Vähitellen Leilan univaikeudet helpottavat. Ystävystymme. Meille molemmille on tärkeää elää nykyhetkessä ilman määritelmiä ja valmiita käsitteitä. Kerron oppimistani asioista. Kerron myös kokemistani materialisoitumisista ja muista paranormaaleista ilmiöistä kuten mediaalisuudesta. Leila on luonut osittain aivan oman käsitejärjestelmänsä jolle löytyy vastaavuuksia buddhalaisuuden, teosofian ja muitten vastaavien oppijärjestelmien piiristä.

*

Kun kohtaamme uuden ihmisen, meillä on oiva tilaisuus osoittaa pätevyytemme, älykkyytemme jne.. Yritämme tehdä toiseen ihmiseen vaikutuksen. Yritämme todistaa oman olemassaolomme merkityksen. Tämä kaikki tapahtuu useimmiten täysin tiedostamatta. Useat ihmissuhteet muodostuvat valtasuhteiksi. Tämä koskee niin ystävyyttä kuin muitakin kanssakäymistä.

Kun elämme täysin nykyhetkessä, kaikki tapahtuu luonnollisesti, myös toisen ihmisen kohtaaminen. Silloin meillä ei ole mitään odotuksia tai toiveita ja kaikki tapahtuu luonnonlakien, energioiden puhtaana liikkeenä ja kasvuna. Ei ole mitään tiettyä asiaa jota ajaisimme. Tärkeintä on vain kohtaaminen, oppiminen ja kasvaminen. Kaikki tapahtuu luonnollisesti meissä lepäävien ominaisuuksien ja mahdollisuuksien mukaisesti. Tällaiset tasavertaiset kohtaamiset ja ystävyyssuhteet ovat toistaiseksi vielä melko harvinaisia, mutta niitten aika on jo tullut.

Meidän ei tarvitse pelata vanhoja pelejämme. Me voimme aloittaa uuden aikakauden. Silloin olemme luopuneet egostamme, vallantavoittelusta, pyrkimyksistä alistaa toisia, tarpeestamme todistaa oma merkittävyytemme. Me emme yksinkertaisesti tarvitse mitään sellaista. Olemme oivaltaneet kaikki ne mahdollisuudet mitä meillä on käytettävänämme. Nämä mahdollisuudet ovat odottamassa meitä. Niitä ei tarvitse keksiä. Ne tulevat meille todellisiksi käytännön toiminnan kautta. Energiat virtaavat vapaasti ilman mitään häiriötekijöitä joita mielemme luomat odotukset toiveet ja pyrkimykset synnyttävät.

Tämä ei koske vain ihmissuhteita, se koskee kaikkea olemassaoloon liittyvää. Alamme nähdä kaikkialla merkityksiä ja elämämme muuttuu rikkaaksi ja mielenkiintoiseksi.
Samalla autamme toisiamme ilman valtapyrkimyksiä puhtaasta ilosta ja rakkaudesta kaikkea olevaa kohtaan.

Vuosi sitten

Tutustun uusiin ihmisiin ja käyn erilaisissa tilaisuuksissa ja keskustelupiireissä joissa käsitellään rajatietoon liittyviä asioita. Ne ovat tulleet osaksi arkipäivääni. Kun tietoisuuteni kasvaa, yhteyteni kokonaisuuteen kehittyy.

Parityöskentelyssä löydän ensimmäistä kertaa mediaaliset taipumukseni. Näen kuinka parilleni ilmestyy vanhempi nainen toiselta tasolta. Näen naisen ulkonäön, vaatetuksen, luonteen ja harrastukset. Saan myös tietää naisen etunimen. Parini vahvistaa, että pitää paikkansa naisen etunimeä myöten. Lopuksi välitän naiselta saamani viestin parilleni.

Katselen ihmisten energioista näkemiäni kuvia. Ne auttavat ihmisiä tuntemaan itsensä paremmin henkisen kasvun tiellä.

Jatkan energiahoitoja, parantavan energian välittämistä.

Kanavoinnista ihmiset saavat lisää tietoa jonka avulla heidän on helpompi tehdä ratkaisuja, kohdata vaikeita asioita jne. He kokevat saavansa juuri sellaista tietoa kuin tarvitsevat.

Erään kerran käydessäni äitini luona hän ojentaa minulle rannekellon ja pyytää että kerron mitä kuvia se tuo tietoisuuteeni. Pidän kelloa käsieni välissä. Näen ikkunan ja ikkunalaudalla kukkia. Tunnistan paikan mummoni asunnoksi. Seuraavassa kuvassa kukat ovat kuihtuneet. Selostan näkemäni. Äidilleni tulee kyyneleet silmiin ja hän kertoo että mummoni joutuessa sairaalaan tämä jätti sormuksensa ja kellonsa kotiinsa. Mummo ei palannut enää takaisin. Mummoni kuolema tuntui äidistäni niin ahdistavalta, ettei hän pystynyt käymään äitinsä asunnolla. Kukat ikkunalla kuolivat veden puutteeseen.

*

Tietoisuutemme kautta ja välityksellä havaitsemme asioita. Kaikki mikä on meille olemassa, on yhteydessä tietoisuuteemme. Ei ole mitään ilman tietoisuutta ja tietoisuus on yhteydessä toisiin tietoisuuksiin. Tämän voimme oivaltaa ja kokea kun luovumme kaikista määritelmistä ja annamme asioitten tapahtua luonnollisesti ja omalla painollaan ilman että asetamme mitään havainnoistamme kyseenalaiseksi vai siksi että ne ovat ristiriidassa aikaisempien kokemustemme tai käsitystemme kanssa.

Luovuus syntyy vain ja ainoastaan täysin pakottamatta ja luonnollisesti ilman minkäänlaisia mielen luomia esteitä. Havaitsemme maailman moninaisuuden ja ymmärrämme paljon sellaista mistä aikaisemmin emme mitään tienneet. Tämä oivaltaminen muuttaa tietoisuutemme. Tietoisuutemme on kaikki mitä omistamme. Tietoisuutemme on maailmamme, henkilökohtainen maailmamme.

Kun tietoisuustasomme vastaa toisten ihmisten tietoisuustasoa, ovat kaikki tietoisuudet harmonisessa yhteydessä toisiinsa. Toisin sanoen tietoisuuksien välillä ei ole esteitä eikä määritelmiä, ei mitään mikä voisi vääristää kokemustamme. On vain puhdas tietoisuus jossa kaikki tapahtuu. Tässä tilassa kaikki tietoisuudet toimivat harmonisessa yhteistyössä keskenään ja siirrymme kokonaan uudelle tasolle uuteen maailmaan joka on jo odottamassa ja olemassa. Meissä jokaisessa on tuo mahdollisuus jonka otamme käyttöömme heti kun olemme siihen valmiita. Aikakin on mielemme luoma käsite.

Kärsimättömyys syntyy pyrkimyksistä. Pyrkimyksemme syntyvät ristiriidasta jota koemme tietoisuutemme sisällä. Kun ristiriita katoaa, egomme katoaa. Kun luovumme kaikista määritelmistä ja pyrkimyksistä, elämme täysin nykyhetkessä mikä on ainoa tietoisuuden tila jossa voimme kokea kaiken. Tuossa tilassa näemme selkeästi muutoksen. Olemme itse tuo muutos. Henkiset voimavaramme ovat lukittuna, monin tavoin suljettuna salpojen taakse. Lukot ja salvat ovat energiatukoksia, käsityksiä ja määritelmiä jotka ovat egon synnyttämiä. Ne ovat opittuja asioita joita pidämme totena. Ne ovat olemassa niin kauan kuin pidämme niistä kiinni mutta jotka haihtuvat sinä hetkenä kun luovumme kaikista määritelmistä ja olemme kokonaan tietoisia itsestämme ja maailmasta joka on sama asia. Olemme maailmankaikkeus. Tietoisuutemme on kaikki mitä meillä on. Emme voi koskaan havaita mitään tai kokea mitään ilman tietoisuutta. Havaitseminen tapahtuu tietoisuudessamme. Tietoisuutemme muuttuessa havaintomme muuttuvat.

Näemme maailman aina uudella tavalla kokemustemme karttuessa. Nuo havainnot voivat olla vahvistavia ja täynnä rakkautta ja iloa. Kaikki riippuu siitä mikä on tietoisuustasomme. Tietoisuustasokin on vain sana mutta meillä on mahdollisuus kokea tuo tila, autuus tässä ja nyt. Meidän ei tarvitse odottaa että pääsisimme irti fyysisyydestämme.

Kehityksessä on erilaisia vaiheita. Kaikki tapahtuu luonnossa omien lakiensa mukaisesti. Nämä luonnonlait, toimintatavat tai mitä nimitystä muutoksista, prosesseista haluammekaan käyttää, ovat meissä. Me olemme kaikki yhtä suurta tietoisuutta. Meidän kehityksemme tulee olemaan nopeaa heti kun luovumme vanhasta ja otamme vastaan kokemukset sellaisenaan tässä ja nyt. Kun suhtaudumme kaikkeen avoimesti ja ilman ennakkoluuloja. Kun emme määrittele enää mitään vanhojen mallien mukaisesti, tapahtuu suuri muutos, muutos joka on jo alkanut ja joka edelleen vie meitä kohti uutta tietoisuutta, uutta yhteisyyttä. Sillä ei ole mitään tekemistä vanhojen käyttäytymismallien ja ristiriitojen kanssa. Osa meistä elää jo tuossa uudessa maailmassa.

Kun olet itse siirtynyt uudelle tietoisuuden tasolle, huomaat muutoksia myös toisissa ihmisissä, kaikessa mikä on elävää. Toimimme aina välikappaleina joko tietoisena tai tiedostamatta. Tietoisena roolimme on vain suurempi. Tieto ilmenee havainnon ja toiminnan kautta. Kaikki on yhtä…

Seuraava tapaaminen:

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 5.12. klo 15–18

Samaa asiaa voi lähestyä monin eri tavoin. Paljon riippuu siitä minkä käsitejärjestelmän tai valmiin maailmankatsomuksen havaitsija on omaksunut. Samasta ilmiöstä tai tapahtumasta voidaan puhua käyttäen hyvin erilaisia termejä ja selitysmalleja. Joku lähestyy kysymystä psykologian avulla, toinen käyttää uskonnollista terminologiaa, kolmas luottaa nk. terveeseen järkeen jne..

Mitä lukkiutuneempia olemme valmiisiin malleihin ja käsitejärjestelmiin, sitä vähemmän näemme ja ymmärrämme. Vaikka kaksi ihmistä puhuisi samasta asiasta, voi olla, ettei löydy yhteistä kieltä ja kumpikin pitää omaa lähestymistapaansa ainoana oikeana. Jokainen tarkkailee kokonaisuutta oman todellisuusputkensa lävitse. Jokainen elää siis omassa maailmankaikkeudessaan.

Todellisuus on monin verroin ihmeellisempi ja mielenkiintoisempi kuin mitkään määritelmät. Ei kannata sulkea silmiään vain siksi että jokin tapahtuma ei sovi yhteen omaksumiemme ajatusmallien kanssa.
On mielenkiintoista pohtia miksi koemme todellisuuden eri tavoin ja kuinka paljon valmiit käsitykset ja tietoisuutemme tila vaikuttavat havaintoihimme ja konkreettisesti fyysiseen todellisuuteemme.

*

Olen jo aikaisemmin kertonut joistakin itselleni tapahtuneista aineellisen tason ilmiöistä. Mielenkiintoinen tapahtuma on materialisoituminen eli apportti. (Vähän vastaavanlaisia juttuja löytyy myös täältä.)

Tämä tapahtui vähän yli vuosi sitten:

Löydän makuuhuoneestani punaisia lautasliinoja useampana perättäisenä päivänä. Niitä ilmestyy makuuhuoneeni lattialle ja jopa työpaikallani kaapissa säilyttämääni reppuun.

Kun tutkin liinoja tarkemmin, oivallan että ne kuvaavat ihmisiä joilla tulee olemaan merkitystä elämäni myöhemmässä vaiheessa. Näen kuinka liinoihin ilmestyy uusia taitoksia silmieni edessä. Muutos on todellakin mahdollinen! Nauran sydämeni pohjasta. Nauruni tuntuu lävistävän koko maailmankaikkeuden.

Kuten kuvastakin saattaa havaita, suurin liina on aavistuksen verran tummempi ja suurempi kuin muut. Siinä ei myöskään ole samanlaisia taitoksia kuin muissa liinoissa. Joidenkin liinojen taitokset muistuttavat hämmästyttävässä määrin toisiaan.

Olen vuoden aikana tutustunut uusiin ihmisiin joista osa käy nyt keskusteluryhmässä. Meillä on samantyyppisiä kokemuksia todellisuuden luonteesta. Liikumme ”korkeamman” tietoisuuden tiloissa, meillä on nk. yliaistillisia kokemuksia. Voimme vaihtaa keskenämme kokemuksia ilman että kukaan tulee tyrmätyksi pelkkien ennakkoluulojen perusteella.

Muistan vielä ajan jolloin elämääni kuuluivat etelänmatkat, television tarjoamat tunne-elämykset, menneisyyden harmittelu ja haavemaailmassa eläminen. Kuinka tylsältä materialismin kyllästämä valtaan ja jatkuvaan taloudelliseen kasvuun pohjautuva elämäntapa tuntuukaan, kuinka kohtalokkaita sen seuraukset voivat lopulta kokonaisuuden kannalta olla.

Elämä on parhaimmillaan luovaa leikkiä. Tulkaamme lasten kaltaisiksi! Tutkikaamme maailmaa avoimin silmin ilman ennakkoluuloja!

Tuuli on kääntynyt!

Vierailu

Noin vuosi sitten jokin sinisessä lipastossani vetää puoleensa. Huomaan laatikon pohjalla kirjeen jonka tätini on kirjoittanut vuosia sitten. On kulunut todella paljon aikaa siitä kun olen tavannut hänet edellisen kerran. Kirjeessä on runo joka käsittelee sanojen suhteellisuutta ja hiljaisuuden merkityksestä. Kirjeen luettuani ymmärrän että minun on otettava tätiini välittömästi yhteyttä. Vierailustani alkaa uusi ystävyytemme.

Keskustelemme pitkään. On mielenkiintoista havaita kuinka tätiäni kiehtovat samat kysymykset kuin itseänikin. Henkisessä rakenteessamme on jotakin samaa. Tätiäni kiinnostaa kovasti miten olen soveltanut lukemaani käytäntöön ja miten todellisuudesta on paljastunut minulle kokonaan uusia puolia.

Tätini kertoo pitkään jatkuneesta selkäkivustaan. Samassa kysyn haluaako hän energiahoitoa. En ole välittänyt energiaa kenellekään aikaisemmin. Asetan käteni hänen selälleen ja annan energia virrata. Olen ajatuksettomassa tilassa. Tunnen energioiden virtaavan päälaeltani kurkun kautta kämmeniini. Jatkan hoitoa noin kymmenen minuuttia.

Istumme takaisin kahvipöytään. Hetken kuluttua tätini huudahtaa hämmästyneenä. Kaikki kipu on hävinnyt. Hän nostaa kätensä päänsä yläpuolelle sanoen, ettei tällainen ole ollut mahdollista yli vuoteen.

Kerron tädilleni kuinka Spiritualistisessa seurassa olen havainnut voivani katsoa ihmisten energiakenttiä. Tätini toivoo että katsoisin häntä ja kertoisin näkemästäni. Rentoudun ja suljen silmäni. Näen tai minulle näytettään kuvia jotka liittyvät menneisiin tapahtumiin, ihmisiin ja esineisiin jotka ovat olleet merkittävä osa tätini elämää. Hän muistaa nyt paljon sellaista minkä on torjunut tai unohtanut. Kuvat eivät ole mitenkään ahdistavia, pikemminkin vain hauskoja. Tällä tavalla vaikeittenkin asioitten käsittely on mahdollista ja vapautuu paljon patoutuneena ollutta energiaa.

Myöhemmin puhelimessa tätini kertoo että on päässyt uniongelmistaan ja migreenikin on irrottanut otteensa. Hän on pohtinut paljon näkemiäni kuvia ja sanoo tuntevansa itsensä rauhallisemmaksi ja energisemmäksi kuin pitkään aikaan.

Tästä eteenpäin vierailen usein tätini luona. Opin tuntemaan hänet paremmin. Joinakin kertoina katson myös ”toiselle puolelle”. Sieltä välittyy viestejä mm. mummoltani, tätini äidiltä joka kuoli kun olin vielä aivan pieni.

Huomaan että ryhdyttyäni kirjoittamaan ”henkimaailman” jutuista, osa lukijoistani menetti kiinnostuksensa syystä tai toisesta. Se ei ole mikään yllätys. Olisin todennäköisesti toiminut samalla tavalla ennen kuin sain omakohtaisia kokemuksia tietoisuuden eri tiloista ja todellisuuden monikerroksisesta luonteesta. Ennen näitä kokemuksia maailmankuvani pohjautui vain puhtaaseen järkeen ja ”tieteelliseen maailmankatsomukseen”.

On myös ihmisiä joilla on voimakas Raamattuun pohjautuva näkemys. Heitä kuvailemani tapahtumat saattavat jopa pelottaa.

*

Viime syksynä osallistuin Spiritualistisessa seurassa ryhmään, jossa teimme erilaisia mielikuvaharjoituksia. Eräässä tehtävä oli sanoa mikä puu tuli mieleen tarkasteltavasta henkilöstä. Minua katsonut nainen sanoi että tuon hänen mieleensä vaahteran.

Teimme myös meditaation jossa kuvittelimme kulkevamme upeassa puutarhassa. Jatkoimme matkaamme metsään. Siellä näimme eläimen joka antoi lahjan jolla oli erityinen merkitys. Näin oravan jolla oli käpälissään tammenterho.

Noin viikkoa myöhemmin näin oravan pihanurmikolla. Se piti käpälissään tammenterhoa ja kätki sen sitten vaahteran alle. Samalla hetkellä tietoisuuteeni tuli uudenlainen meditaatio aivan kuin lahjana. Tämä meditaatio liittyy sisäisen hiljaisuuden oppimiseen ja näkemiseen. Hämmästyin kuinka yksinkertainen se oli. Olin kiitollinen saamastani lahjasta.


Meditaatio jossa koet itsesi ilman mielen luomia määritelmiä

Ota mukava asento. Sulje silmäsi. Hengitä syvään ja rauhallisesti. Rentoudu parhaaksi katsomallasi tavalla

Olet nyt syvässä rentoutuneisuuden tilassa jossa tunnet olosi hyvin rauhalliseksi.

Tunnet kehosi painon ja lämmön. Tunnet kuinka sormenpäissäsi sykkii.

Olet nyt täysin pimeässä huoneessa.

Annat ajatustesi tulla ja mennä. Et kiinnitä niihin mitään huomiota.

Mitä vähemmän sinulla on ajatuksia, sen valoisammaksi tila muuttuu.

Kun ajatuksesi ovat vaimenneet, näet itsesi sellaisena kuin todellisuudessa olet ilman ainoatakaan mielesi luomaa määritelmää.

Tarkastelet näkemääsi huolellisesti niin kauan kuin koet sen tarpeelliseksi.
Nauti kokemuksesta.

Muista näkemäsi.

Palaa takaisin virkeänä ja täysin levänneenä.


Mitä useammin toistat tämän meditaation, sen helpompi sinun on elää jatkuvassa meditatiivisessa tilassa ilman mielesi tuottamaa hälinää.
(Kaikkien saatavilla on suuri määrä rentoutumista käsitteleviä kirjoja ja äänitteitä. Lisää tietoa löytyy vaikkapa googlaamalla sanalla rentoutusharjoitus. Jokainen löytää varmasti kokeilemalla itselleen sopivan menetelmän.)

Toinen tapaus: Pääsen yksityisistuntoon Spiritualistisessa Seurassa. Meedio sanoo näkevänsä harmaatukkaisen ja ryhdikkään miehen seisomassa vierelläni. Mies kirjoittaa vihreälle liitutaululle kauniilla käsialalla. Hän on ollut opettajani kauan aikaa sitten. Kerron, etten muista kansakoulusta ketään sellaista. Useimmat opettajistani olivat naisia. Meedio sanoo, että ehkä henkilö tulee myöhemmin mieleeni. Joskus siihen saattaa mennä viikkojakin. Meedio kertoo opettajan kertovan tapahtumasta jossa olen kaatunut ja mahdollisesti loukannut polveni. Tuolloin opettaja oli huomannut erikoislaatuni, sen etten jollakin tavalla kuulunut joukkoon, olin muita herkempi. Samassa tapahtuma ja opettaja tulevat mieleeni. Muistan, kuinka Kulosaaressa asuessamme olimme luokkani kanssa hiihtämässä Korkeasaaressa. Olin kaatunut ja siteeni oli irronnut. Jäin muista jälkeen. Jouduin kävelemään koululle. Itkin, olin paniikissa. Matkalla takaisin kouluun tapasin kyseisen opettajan urheilukentällä toisen luokan kanssa. Hän oli voimistelunopettajani. Olin aina pelännyt häntä. Hän tuli luokseni ja lohdutti minua. Muistan kuinka hämmästynyt ja samalla onnellinen olin siitä kuinka hyvin hän osasi tukea ja ymmärtää tilanteeni. Meedio kertoo, että opettaja on ollut koko ajan mukanani ja haluaa olla edelleen tukenani. Olen liikuttunut ja onnellinen.

*

Melko tarkkaan vuosi sitten näihin samoihin aikoihin kävelen kaupungilla. Mieleni valtaa sanomaton rauha. Esineitten liikkumiset ja henkimaailmasta saamani viestit ovat vakuuttaneet minut: Kuolemaa ei ole. Voin olla kaikessa rauhassa, minulla ei ole kiire minnekään. Minusta pidetään huolta, minua autetaan ja opastetaan.

Viime syksynä edellä mainittujen tapahtumien jälkeen tietoisuuteni laajeni. Löysin itsestäni monia uusia puolia joista en aikaisemmin ollut lainkaan tietoinen.

Henkilökohtaisista asioista kirjoittaminen on ollut minulle vaikeaa. Siksi kirjoitin pitkään teoreettisia juttuja. En tarkoita, etten olisi kokenut kuten kirjoitin. Tarkkaavainen lukija havaitsee, että minulle on ollut tärkeää antaa mahdollisimman täydellinen kuva itsestäni. Saa vaikutelman kuin menisin tekstini taakse piiloon. Egoni pyrkii täydellisyyteen, egoni ei hyväksy erehdyksiä, epätäydellisyyttä.

Olen aina halunnut kokea asiat henkilökohtaisesti. Tai en aina, mutta maailmankuvani romahtamisesta lähtien. Usko, käsitykset ja määritelmät ilman kokemusta jäävät ilmaan roikkumaan. Ennemmin tai myöhemmin usko ja todellisuus törmäävät toisiinsa. Se on ollut minunkin läksyni. Kun törmäys on tarpeeksi voimakas, saatan oppia jotakin. Olen tarvinnut monta kolausta, monta potkua persuksiini. Nykyisin koen kokemani kriisit tärkeänä osana kehitysprosessiani ja osaan siksi olla niistä kiitollinen.

Egoni on rakentanut erilaisia järjestelmiä. Se on määritellyt rajat joitten sisällä se haluaa minun pysyttelevän. Egoni heikkeneminen on ollut todella pitkä prosessi, prosessi joka jatkuu edelleen.

*

Minulle on matkan varrella tapahtunut asioita jotka usein lokeroidaan rajatietoon kuuluviksi. Hakeuduin vähän yli vuosi sitten yhteisöihin joissa ollaan kiinnostuneita näistä ilmiöistä ja joissa myös henkistä kasvua pidetään tärkeänä muodossa tai toisessa. Tällaisia paikkoja ovat mm. Suomen parapsykologinen seura, Valon Kantajat, Kaariportin ystävät, Teosofinen seura, Suomen Spiritualistinen Seura ja Forum Humanum luennot jne.

Viime syksynä osallistuin mediaaliseen tilaisuuteen Rajatiedon keskuksessa. Siellä välitettiin viestejä henkimaailmasta, rajan takaa tai mitä nimitystä nyt meedioin hommista halutaankaan käyttää.(Pohjimmaltaan koen kaiken olevan yhtä.) Menin paikalle uteliaana ja avoimin mielin ilman ennakko-odotuksia. Annikki Kilpelä välitti sanomia ja hänen miehensä Pertti Kilpelä piirsi samanaikaisesti kasvokuvaa sanoman lähettäjästä. Viestejä tuli n. kymmenen kappaletta. Jokainen viestin saanut tunnisti viestin lähettäjän. Yllätyksekseni sain minäkin viestin:

Annikki kysyy onko paikalla ketään joka yhdistää kangaspuut viestin lähettäjään. Muistan heti, että isovanhempieni ystävien luona Vihdissä oli kangaspuut. Vietin siellä maalaistalossa pitkiä aikoja lapsuudessani. En sano mitään vaan odotan, liittäisikö joku muukin kangaspuut tuntemaansa edesmenneeseen henkilöön tai paikkaan. Kukaan ei sano mitään.

Katselen kuinka Pertti piirtää. Kuva alkaa näyttää tutulta. Annikki on jo aikaisemmin sanonut, että kuvat eivät ole varsinaisia muotokuvia. Hän käytti muistaakseni sanaa energeettinen muotokuva. Pertti piirtää kuvan nopeasti valmiiksi ja Annikki ottaa sen käteensä kuten aikaisemmillakin kerroilla. Hän kulkee joukossamme ja kysyy, tuntuuko kuva tutulta. Kun hän tulee kohdalleni, ilmoitan itsellenikin yllätykseksi tunnistavani kuvan. Se esittää Tyyne-tätiä, jonka kuolemasta on kulunut jo kymmeniä vuosia. Kerron, että kangaspuut olivat Vihdissä keskellä tupaa.

Tunnen kuinka energiat liikkuvat ja olen voimakkaan tunnekuohun vallassa. Annikki sanoo, että henkilö kertoo kävelleensä mielellään paljain jaloin. Vastaan, että en muista mitään sellaisesta. Olin siihen aikaan alle kouluikäinen. Tietysti kaikki on mahdollista. Tyyne-täti kehottaa minuakin olemaan paljasjaloin myös sisällä kotonani.

Annikki kysyy, onko minulla joitain ongelmia jalkojeni kanssa. Minun kuulemma täytyisi harjoittaa niitä. Vastaan että olen ollut jalkojeni takia fysioterapeutilla ja saanut tarkat ohjeet siitä, kuinka nilkkoja tulee vahvistaa tasapainolevyn avulla. Seuraavaksi välittäjä sanoo saavansa kuvan jossa luen kirjaa ikkunan edessä. Annikki kysyy, luenko mitään tällä hetkellä. Tyyne kuulemma toivoo, että tutkisin lukemaani huolellisesti.

Lopuksi hän kertoo, että viestin lähettäjä on hyvin kiitollinen elämänsä loppuajasta. Häntä hoidettiin kuulema hyvin. Tiedän, että Tyynen ei tarvinnut mennä vanhainkotiin. Hän eli kotonaan loppuun saakka vanhimman tyttärensä kanssa.

Tyyne toivottaa minulle hyvää vointia. Kiitän Tyyne-tätiä koko sydämestäni.

Tilaisuuden jälkeen menen Annikin luokse ja kerron että ainoa kirja jota parhaillaan luen, on Raamattu.(Jätän kertomatta, että luen kirjaa ainoastaan pöntöllä istuessani.) Yläpuolellani selkäni takana on tosiaankin silloin ikkuna. Muita kirjoja luen joko pöydän ääressä tai sohvalla, en koskaan ikkunan edessä.

Asiaan liittyy myös eräs mielenkiintoinen asia. Olin ollut joitakin viikkoja aikaisemmin suihkussa. Tönäisin vahingossa tyhjää muovista pumppupulloa. Se tömähti lattialle. Hämmästyin suuresti kun se ei pompahtanut lattiasta vaan jämähti paikoilleen lattiaan. Kokeilin pudottaa pulloa useita kertoja. Se ponnahti joka kerta kuin superpallo. Ymmärsin heti että tapahtuma oli minulle tarkoitettu viesti. En vain silloin osannut yhdistää sitä mihinkään tapahtumaan tai asiaan. Nyt tiedän mistä oli kysymys: Tyyne-täti viestitti läsnäolostaan.

Seuraava tapaaminen: Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 17.10. klo 15–18.

Minulla oli pitkään paha olo. En oikein tiennyt mistä se johtui. Nyt kun olen saanut asioihin perspektiiviä, ymmärrän että olin ennen kaikkea turhautunut. Kaikki mitä näin ympärilläni vaikutti turhanpäiväiseltä. Tuntui omituiselta että niin moni oli innoissaan asioista joita itse pidin merkityksettöminä. Ei tekniikan kehitys, uudet tuotteet, muoti, televisiosarjat, koko kaupallisen kulttuurimme tuonut elämääni mitään sellaista joka todella olisi tuntunut tärkeältä. Ihmiskunnan kriisi heijastui suoraan omaan henkiseen tilaani.

Luopuminen on vaikeaa jos ei tiedä mitä voi saada tilalle. On ymmärrettävää että takerruin vanhaan niin kauan kun en muusta tiennyt. Pidin itsestään selvinä vallantavoittelua, vertailua, kilpailua jne, kaikkea sitä mikä johtaa henkiseen umpikujaan, ekokatastrofiin ja sivilisaation romahdukseen.

Kokemusteni pohjalta havaitsin että mikään ei ole itsestään selvää. Opittu voi olla harhaa. Tietoisuuden laajetessa kaikki ilmenee uudessa muodossa ja uudella tavalla. Kun luovuin valmiista käsityksistä ja määritelmistä löysin uuden mahdollisuuden, kokonaisuuden joka on äärimmäisen rikas ja mielenkiintoinen.

Jokaisella on oma tiensä. Kun ego menettää valta-asemansa, muutos on mahdollinen. Jokainen päättää itse haluaako muutosta vai pitäytyykö valmiissa käsitteissä, maailmassa jonka lopputulos on jo näkyvillä.

Tuuli on kääntynyt!

80-luvun alkupuolella harrastin vuosien ajan meditaatiota eri muodoissaan. Havaitsin yhteneväisyyksiä buddhalaisuuden ja shamanismin välillä. Tuolloin irtauduin myös ruumiistani Carlos Castanedan opettamien menetelmien avulla. Kokemus oli ainutlaatuinen, suorastaan ylimaallinen, eikä sitä kannata edes yrittää sanoin kuvailla.

Halusin lopettaa sisäisen dialogin. Pystyin olemaan joitakin hetkiä ilman käsitteellistä ajattelua, mutta pian painostava tuonne esti sisäisen hiljaisuuden jatkumisen. Kuten aikaisemmin ja myöhemmin niin monessa muussakin asiassa suorituskeskeisyydestä oli pelkää haittaa.

*

Joskus 90-luvun alussa mennessäni aamulla vessaan, vatsassani ja koko olemuksessani oli tunne, jota en kykene tarkemmin määrittelemään. Kuulin oven takaa voimakkaan kumahduksen. Pesukoneen kylkeen oli lentänyt jokin esine kovalla voimalla. Avasin oven ja huomasin hammasharjan lattialla pesukoneen edessä. Ymmärsin, että hammasharjan paiskautumisella ja omalla energiallani oli keskinäinen yhteys.

Toinen tapaus: Minulla oli kova riita isäni kanssa. Hän lähti vihaisena ja ovet paukkuen vierailultaan. Seisoin makuuhuoneessa ja havaitsin sivusilmällä, että jokin sinkoutui kovalla voimalla kaapin päältä ja peltisestä paperikorista kuului voimakas pamahdus. Katsoin mitä koriin on paiskautunut. Roskiksen pohjalla oli pelkkä isäni minusta ottama valokuva. Hämmentyneenä tapahtuneesta ihmettelin kuinka pelkkä paperikuva ilman kehystä voi iskeytyä valtavalla voimalla ja aiheuttaa niin voimakkaan äänen. Pian tapahtuman sisältämä viesti selvisi minulle: Isäni ei halunnut olla kanssani missään tekemisissä, hän ei enää vastannut yhteydenottoyrityksiini.

Varsinkin edellä mainittujen tapahtumien seurauksena todellisuuskäsitykseni muuttui ja avartui. Minulle oli tärkeää jakaa kokemukseni toisten kanssa. Vähitellen kuitenkin havaitsin, että yritys oli tuhoon tuomittu, sillä onhan luonnollista että jokainen haluaa pitää kiinni omista näkemyksistään. Sain osakseni lähinnä oudoksuvia ja kiusaantuneita katseita ja vaikenemista. Kertomani oli liian suuressa ristiriidassa ystävieni kokemusten ja yleisesti hyväksytyn, vallalla olevan nk. tieteellisen maailmankuvan kanssa.



Seuraava tapaaminen: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Aika: 10.10. klo 15–18.
Tervetuloa!

Muuttuminen ei ole suoraviivaista. Siinä on omat nousunsa ja laskunsa. Jos nyt alkaisin kirjoittaa blogia, siitä tulisi todennäköisesti monellakin tapaa toisenlainen. Huomaan kuinka tekstiini sisältyy kohtia jotka sisältävät tärkeilyä ja opettajamaisuutta. Tämän lukijatkin panneet varmasti merkille vaikka minulta se jäikin huomaamatta. Kyse on ollut ennen kaikkea egoni tärkeilystä.

Havaitsen kirjoittaneeni yhtä paljon itselleni kuin lukijoille. Vakuuttelin olevani pitemmällä kuin olenkaan. Halusin uskoa asiaani. Kaikki tämä on osa kasvuprosessiani. Hyvä oloni voimistuu päivä päivältä ja se on yhä vähemmän riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Tämä energia auttaa minua näkemään itseni uudella tavalla ja heikentää egoani.

On vaikeaa ja oikeastaan mahdotonta määritellä koska kiinnostukseni blogissani käsittelemiini asioihin varsinaisesti alkoi. Murrosiässä luin Jarl Fahlerin kirjoja jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen. Opin rentoutumistekniikoita ja tutustuin parapsykologiaan ja rajatiedon ilmiöihin.

Henkiset muutokset tapahtuvat usein kriisien kautta. Alle kolmikymppisenä nuoruuteni idealismi törmäsi todellisuuteen. Luovuin vanhoista ajatustottumuksistani ja arvioin asioita uudelleen. Tässä vaiheessa, 80-luvun alussa luin Dyer Waynen kirjan ”Uskalla rikkoa rajasi”. Luin sen useampaan kertaan. Ymmärsin kuinka autoritäärisyys oli vaikuttanut elämääni. Samoihin aikoihin tutustuin myös ensimmäisen kerran Jiddu Krishnamurtin näkemyksiin.

Keskustelutilaisuus

Koin keskustelutilaisuuden kaikin tavoin onnistuneeksi. Paikalla oli neljä ihmistä. Kukaan meistä ei ollut sitoutunut mihinkään valmiiseen oppijärjestelmään. Koska jokaisella oli kokemuksia tietoisuuden eri tasoista ja maailman monimuotoisuudesta, saatoimme keskustella vapaasti ja ilman ennakkoluuloja. Jokainen meistä ymmärsi oman kokemuksensa perusteella että mahdollisimman avoin ja määrittelyistä ja ennakkoluuloista vapaa vuorovaikutus mahdollistaa uusien mahdollisuuksien ja näkökulmien löytämisen.

Sain käsityksen, että me kaikki koemme tärkeäksi uudenlaisen vuorovaikutuksen. Joko jatkamme egon hallitsemassa maailmassa kohti totaalista kriisiä tai havaitsemme kokonaisuuden sellaisena kuin se näyttäytyy ilman määritelmiä ja valmiita käsityksiä. Tuntuu hyvältä kun huomaan että en ole ainoa joka kokee, että muutos on jo alkanut.

Tilaisuus loppui kuudelta. Tämän jälkeen kävin ostamassa tunnelista palan piirakkaa. Kävelin kahvimuki kädessä Aleksin päähän ja sieltä Kauppatorin kautta Espaa pitkin takaisin. Energiani olivat selvästi kohonneet tapaamisen vaikutuksesta. Näin maailman jälleen kerran kuin uudessa valossa. Aurinko oli laskemassa. Katselin keltaisen ja harmaan eri sävyjä pilvimuodostelmissa ja ihmisiä jotka olivat syventyneinä omiin asioihinsa. Koin kaiken täydellisenä. Kokemuksen jälkeen huomasin että kello oli jo yli kahdeksan.

Seuraava tapaaminen: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Aika: 3.10. klo 15–18.
Tervetuloa!

Käännekohtia

toimia
ilman suhtautumistapaa
päästää irti ja
pudota siihen
mikä

on






Anonyymi sanoi...
”Kiitos vastauksesta.

Tunsin paljon vihan tunteita tekstistäsi. Tarkoituksenani ei ollut mitenkään ärsyttää sinua. Anteeksi.”

Haluatko kertoa, mikä tekstissäni synnytti vihasi ja minkä vuoksi? Mistä päättelet että ärsyynnyin?

”Mielenkiintoisena koen, että sanot että jos on maadottunut = ajatuksia.”

Haluatko lukea vastaukseni uudelleen? Pystytkö liittämään viimeisen, kieltämättä huonosti harkitun lauseen kappaleen asiayhteyteen?

”Itse koen, että voin olla hyvinkin maadottunut ja silti voin kokea tämän hetken ilman ajatuksia.”

Kannattaisiko meidän selvittää mitä maadottaminen meille merkitsee? Voiko olla että puhumme eri asiasta?

” "Tietoisena havaitsen nopeammin mitkä toimintamallit laskevat energiatasoani, eli estävät kokonaisuutta toteuttamasta itseään."

Eikö osa kokonaisuutta ole myös toimintamallit, jotka laskevat energia tasoa?”
Saitko lauseeni perusteella käsityksen että irrotan oman havaitsemiseni kokonaisuudesta? Kirjoitinko mielestäsi muustakin kuin omasta havainnoinnistani? Olinko jälleen epätarkka kun en painottanut erikseen että kysymys on henkilökohtaisista tuntemuksista? Eikö korkeampi energiataso lisää toimintakykyä? Jos olet lukenut blogiani laajemmin, niin miksi päättelet, etten kokisi kokonaisuuden aina toteuttavan itseään?

”Tarkotatko energian nostamisella että nostat energiaa päähäsi vai mitenkä?”
Pystytkö hyväksymään tilanteen jossa en osaa enkä kykene asiaa selittämään ja että kaikki määritelmät johtavat harhaan? Haluatko päästä lähemmäksi kokemusta vastaanottamalla välittämääni energiaa?

”Puhut myös että et tee mitään "harjoitusta" silti pyrit nostamaan energiaa, eikös se oo vähän ristiriitainen lausunta?”

Onko tuo minun lausuntoni, vai oma tulkintasi jostakin lauseestani? Haluatko täsmentää kysymystäsi?

”Ymmärrän jos et halua, enää vastata kysymyksiini ja pahoittelen vielä jos oon aiheuttanut sulle mielipahaa.”

Kuinka voisin pahastua jos koen että kaikki on yhtä? Saatatko kuvitella, että ego vähitellen heikkenee ja mielipahan tunne jää tulematta?

”Kaikkea hyvää elämääsi.
Pidä itsestäs huoli.”



Anonyymi sanoi...
”Vielä semmonen tuli tässä mieleen, että Miksi et voi vastata selkeitä vastauksia jos kysyn jotain?”

Miltä tuntuu käsitys jonka mukaan on olemassa suuri joukko kokemuksia joille ei ole toistaiseksi kehitetty määritelmiä ja että yleiset määritelmät voivat syntyä vain yhteisen kokemuksen kautta? Voiko syntymästään sokea koskaan ymmärtää mitä tarkoittaa sana punainen?

”Esimerkiksi meditaatiosta, olin kiinnostunut tietämään mitä Sinä olet harjoittanut. En kaivannut niinkään, että alkaisit ehottelemaan minulle jotain.”
Haluatko ottaa minuun henkilökohtaisesti yhteyttä jos olet kiinnostunut minusta henkilönä? Tuntuuko oudolta jos en blogissani halua kertoa niinkään itsestäni kuin asioista joita pidän merkittävinä meille kaikille? Ymmärrätkö että aikani on rajallinen?

”Käännät vastauksissas oudosti mun jutut jotenki hyökkäyksenä sua vastaan.”

Voitko kertoa jonkun esimerkin? Eikö kysymys ole pelkistä näkemyseroista? Miksi tähän pitäisi liittää mitään henkilökohtaista, emmehän ole koskaan edes tavanneet?

”Mun kysymykset ei oo osa kokonaisuutta vaikka sanot että kaikki on osa kokonaisuutta?”
Mihin viittaat? Auttaisiko keskustelu selvittämään tilanteen?

”On harmillista jos et pysty vastaamaan mun yksinkertasiin kysymyksiin aiheista, joista olin vaan vilpittömästi kiinnostunu.”

Voitko ymmärtää että aika ei riitä kaikkeen?

”Voitko yksiselitteisesti sitten "kanavoida" näkemyksesi sisäisestä ja ulkoisesta jos olet kykenemätön henkilökohtaiseen/persoonalliseen kommunikaatioon?

En kaipaa kymmenen sivun vastausta.
Mutta toivosin, että et sivuttais aihetta vedoten siihen että se ei vastais todellista kokemista. Ymmärän, että se ei vastaa. Vielä kerran pahoitteluni.”

Haluatko jättää puhelinnumerosi jotta voimme selvittää asiat keskustellen?



JL sanoi...

”Hei pitkästä aikaa!

Seuraan vielä blogiasi vaikken olekaan enään kommentoinut. Nyt huomasin, että olit kirjoittanut anonyymille kommentoijalle minua koskien:

“Keskustelumme on ollut pitkälti kuin toisintoa aikaisemmasta JL:n kanssa käymästäni. Hän ei halunnut kohdata henkilökohtaisesti ja kommunikaatio tyrehtyi.”

Itseasiassa tuo jälkimmäinen lause ei pidä paikkaansa. Heti, kun olit kirjoittanut sähköpostiosoitteesi blogiisi, otin sinuun yhteyttä yksityisesti, mutta halusit itse mieluummin keskustella blogisi puolella. Vastasit minulle: “Minusta on ihan hyvä kirjoittaa julkisesti. Luulen ja toivon, että on muitakin jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista.”

Myöhemmin kuitenkin tulit toisiin aikeisiin ja kirjoitit minulle: “Ehkä voisimme vaihtaa ajatuksiamme yksityisesti ja päättää sitten yhdessä, mitä niistä julkaisemme.”

Kunnioitin haluasi, koska tämä on sinun blogisi. Kirjoitinkin sinulle jälleen yksityisesti pitkän henkilökohtaisen mailin, mutta et koskaan vastannut. Annoin sitten asian olla, koska tuntui, ettet halunnut enään olla yhteydessä kanssani.

Et koskaan ehdottanut, että tapaisimme. Tosin se ei olisi ollut mahdollistakaan, koska en asu Helsingissä enkä Suomessa ylipäätään.”

Onko asia sinulle kovinkin tärkeä, kun nyt otat ensimmäisen kerran yhteyttä? Miksi luulet että jätin sinulle puhelinnumeroni? Etkö kokenut sitä pyrkimykseksi läheisempään vuorovaikutukseen? Miksi et silloin kertonut, että puhelinviestintä ei onnistu? Miksi et ehdottanut nettipuheluja? Jos asia on sinulle edelleen tärkeä, haluatko että julkaisemme kaikki sähköpostiviestit joita välillämme on vaihdettu?

”Kun olen nyt pidemmän aikaa seurannut blogiasi ja sitä, miten vastaat muiden viesteihin (kuten tuon anonyymin kommentoijan) on mielestäni selvempää ja selvempää, miten paljon sinulla tuntuu olevan välttävää ja kieltävää käytöstä.”

Puhutko nyt omista tunteistasi ja ajatuksistasi? Haluatko kertoa kohdat joitten perusteella olet tehnyt johtopäätöksesi? Onko sinun vaikeaa luottaa vilpittömyyteeni?

”Tarkoitan tällä siis sitä, että vaikutat välttävän ja kieltävän oman persoonasi ja ajatuksesi. Tuntuu kuin pakenisit itseäsi.”

Tiedätkö mikä tai millainen on persoonallisuuteni, tuo itse? Haluatko määritellä minut?

Puhut “minän kuolemasta” ja tavoittelet persoonallisuuttomuutta vastauksissasi.”

Kiinnostaako sinua minän ongelma tai koetko kysymyksen ylipäätään merkitykselliseksi? Voisiko oma minäkäsityksesi vaikuttaa siihen kuinka koet toiset ihmiset? Miksi kiinnität henkilööni niin kovasti huomiota?

”Silti mielestäni selvästi heijastat omia ideoitasi kommentoijia kohtaan. Kuten tuossa aiempi anonyymi kommentoijakin on tuonut ilmi, lisäät toisten tekstiin sellaisia asioita rivien väliin, joita mielestäni niissä selvästikään ei ole.”

Voisitko antaa esimerkkejä jotta voisimme yhdessä selvittää mitä todella tarkoitan? Perusteletko omia näkemyksiäsi Anonyymin, toisen ihmisen sisäisten tuntemusten avulla? Miksi etsit vastauksia rivien välistä? Etkö luota vilpittömyyteeni?

”Kaikesta tästä minulle tulee vaikutelma, että ne ideat tai illuusiot, jota olet luonut tavastasi olla ja kokea ei sovi yhteen sen kanssa millainen käytös ja tunne kirjoituksistasi välittyy.”

Miksi sinulle on niin tärkeää määritellä millainen olen? Oletko tutustunut kirjoituksiini moniulotteisesta kokemisesta? Voiko samaa asiaa mielestäsi katsoa eri näkökulmista samanaikaisesti?

”Oletko huomannut tälläistä välttävää ja kieltävää käytöstä itse? Mistä se voi mielestäsi johtua? Onko jotain, jota yrität paeta? Onko sinulla ollut vaikeaa ajatuksiesi ja persoonasi kanssa, koska et halua enää kohdata niitä tai hyväksyä niiden olemassaoloa? Onko sinulle tapahtunut jokin vaikea asia, mistä se on saanut alkunsa? Voiko olla, että itsesi ja persoonasi kohtaaminen on sinulle liian tuskallista, koska välttelet sitä?”

Eikö sinulle riitä, että koen nauttivani elämästä enemmän kuin koskaan? Pitäisikö minun tutkailla toisten tuntemuksia, sitä miten he minut kokevat ja muuttaa suhtautumistapaani sen mukaiseksi? Oletko itse selvittänyt suhteesi esittämiisi kysymyksiin? Miksi kiinnität koko ajan kaiken huomiosi siihen millainen olen? Miksi näitä kysymyksiä pitäisi pohtia tällä foorumilla? Mitä yleistä merkittävyyttä niillä olisi?

” “Kritiikistäni” huolimatta blogisi on mielestäni hyvin kiinnostava. Kiitos jakamisesta!

JL”

Haluatko keskustella kanssani kahden kesken? Minulla on Skype



Jakki sanoi...

”Hei ja kiitos vastauksesta!

On mielenkiintoista, että kirjoitat, ettei sinulla ole ajatuksia, minää, eikä henkilökohtaisia tarkoitusperiä. En tiedä käsitämmekö nämä asiat eri lailla. Ehkä tai ehkä vain koemme maailmaa aivan eri tavoilla. Se, mitä ne minulle merkitsevät, ei ole mikään ongelma tai negatiivisia asioita. Ehkä minulla ei ole koskaan ollut koskaan yhtä pahoja ongelmia niiden kanssa kuin sinulla..? En tiedä.”

Voiko ihmiskunta ratkaista ongelmansa jos jokainen ajattelee asioita itsensä kautta? Miksi mikään ei riitä? Huomaatko mihin tämä loputon haluaminen on johtanut? Voitko ymmärtää että kysymys on muutakin kuin pelkästään henkilökohtainen?

”Minulle heräsi kysymys siitä, kuinka koet seksuaalisuuden? Herääkö mielessäsi seksuaalisia fantasioita tms? Masturboitko koskaan? Mitä mielessäsi silloin liikkuu? Harrastatko seksiä muiden kanssa? Mikä on näkemyksesi näistä asioista?”

Ajatteletko että tietoisuuden muutos vaikuttaa myös seksuaalisuuteeni? Miksi olen kiinnostunut seksuaalisuuteeni liittyvistä yksityiskohdista?

”Kerroit, että kanavoit tekstejäsi ja mainitsit samassa yhteydessä kanavoinneista yleisemminkin. Kanavoinnilla tarkoitetaan ilmeisesti useampiakin asioita?”

Haluatko etsiä tietoa netistä tai kirjastosta?

”Joidenkin kanavoijien lähde on esim. jokin henki tms. Mikä on sinun kanavointisi “lähde”? ”

Mitä merkitystä sillä lopulta on jos kaikki on pohjimmaltaan yhtä? Voiko asioita irrottaa toisistaan?

”Puhut paljon ykseyden kokemuksesta ja ajatuksettomasta tilasta. Onko se kanavointisi lähde?”
Mikä on lähde, mikä väline, mikä menetelmä? Eikö kaiken takan kuitenkin ole jokin mitä emme koskaan voi sanoin selittää ja joka pakenee kaikkia määritelmiä?

”Olet antanut ymmärtää, että olet suurimmaksi osaksi (?) sellaisessa tilassa. Onko kaikki sanomisesi ja kirjoittamisesi siis kanavointia vai ei?”

Miksi asiaa täytyy analysoida? Eikö määritelmä johda aina vain uusiin määritelmiin ja kysymyksiin? Eikö riitä kun antaa kaiken vain tapahtua ja luottaa siihenkin mitä ei voi selittää?

”Mikä ero on jutuillasi, jotka kanavoit ja et kanavoi?”
Eikö kaikki määrittely aina vie huomion pois itse tapahtumasta? Eikö kanavointi sanan käyttö ole ollut vain pelkkä yritykseni tulla ymmärretyksi? Voisitko ajatella että moni muukin sana ajaisi saman asian?

”Olen miettinyt, että miten perheesi esim. vanhempasi, sisaruksesi, mahdollinen puolisosi ja lapsesi suhtautuvat juttuihisi? Entä työkaverisi?Onko sinulla ystävää, jonka kanssa voit jakaa juttujasi? Oletko tavannut ketään, joka on todella voinut kohdata sinut “samalla tasolla” ajatuksettomassa tilassasi?”
Oletko kiinnostunut minusta henkilökohtaisella tasolla? Haluatko jättää puhelinnumerosi sähköpostiini?

7. syyskuuta 2009 16:55


Jarmo67 sanoi...
Terve!

”Mietin, että vois vaikka tullakkin tuonne kokoontumiseen, mut saas nähdä tarkemmin sitten lähempänä. En tiedä kiinnostaisko tavata jotain joka sanoo toisten mieltä rajoittuneeksi. Saisko kysästä että mistäs sulla auktoriteetti sellaiseen tulee?”

Oletko lukenut mitä olen kirjoittanut mielestä ja mitä mielellä tarkoitan? Vertasinko ja jaottelinko vai kirjoitinko yleisesti mielen toiminnasta ja sen rajoittuneisuudesta? Miksi lähestyt kysymystä henkilötasolla?

”Kun tuollasia arvioita laukoo niin eipä sitä taida itse olla sen rajoittumattomampi.”

Arvioitko minua ilmoituksen perusteella? Toimitko nyt itse tavalla josta kritisoit minua?

”Itse oon pitkään harjoittanut buddhalaisuutta ja perehtynyt siihen. Tiiätkö nää sun jutut kyllä on kyllä sellaista buddhalaisuuden alkeita.”

Kumpi on tärkeämpää, noudattaa jotakin toisten luomaa oppirakennelmaa ja koettaa toimia sen mukaisesti vai toimia oman kokemuksensa mukaisesti? Löytyykö vastaus oman kokemuksen ulkopuolelta? Onko asioita jotka voi ymmärtää vain kokemalla? Onko buddhalaisuus mielestäsi yksi kokonaisuus? Miten se on mielestäsi vaikuttanut yhteiskuntakehitykseen ja yhteiskunnalliseen tasa-arvoon? Näetkö että uskonnot vaativat vallanpitäjien tuen voidakseen syntyä vai ovatko ne irrallisia toimintaympäristöstään? Onko buddhalaisuus ratkaisu maailman ja ihmiskunnan ongelmiin? Mitä buddhalaisuuden todella monista, jopa keskenään ristiriitaisista suuntauksista pidät oikeana ja millä perusteella? Miten voimme tietää mitä Buddha tai kukaan muukaan on sanonut tuhansia vuosia sitten? Uskotko että Buddha olisi koskaan omaksunut jonkun valmiin oppirakennelman?

”Buddhalaisuudessa on se mistä lähetään niinku liikkeelle se ajatukseton ja ykseyden tila. Siis sitä kokemusta sitten meditoidaan että se vahvistuu.”
Oliko Buddha sitä mieltä että on vain yksi tapa valaistua? Miksi meditoiminen pitäisi olla jokin arkipäivän elämästä poikkeava menetelmä? Mihin tarvitaan menetelmiä, eikö tärkeämpää ole irrottautua menetelmistä ja olla jatkuvasti syvässä tietoisuuden tilassa?

”Toisaalta buddhalaisuudessa on sellane ero näihin sun juttuihis, että se menee vähän niinku pitemmälle vielä vois sanoa. Siinä ei siis niinku jumiteta mihkään tilaan vaan sisällytetään sitten kaikki siihen kokemukseen. Kaikki kun on samaa mieltä.”

Voisiko ilmaista itseäsi täsmällisemmin jotta ymmärtäisin mitä tarkoitat pidemmälle menemisellä? Tutkitko buddhalaisuutta ja sen ilmenemistapoja eri aikoina ja eri kulttuureissa ja valitset itsellesi parhaiten sopivan vai pyritkö noudattamaan Buddhan opetuksia mahdollisimman tarkasti? Mihin valintasi pohjautuu? Onko oma kokemuksesi lopulta ainoa asia johon voit luottaa? Mihin silloin tarvitset meditaatiota jos koetaan että kaikki on yhtä? Miksi niin harva on valaistunut?

” Sulla ku tuntuis olevan vaan se toinen puoli tärkeempi eikä sit kokonaisuus.”

Mistä toisesta puolesta puhut? Voisitko kertoa minkä seikkojen perusteella olet päätynyt johtopäätöksiisi jotta väärinkäsitykset saataisiin korjatuiksi?

”Tarkotan että buddhalaisittain ei oo mitään mikä ei ois buddha. Kaikki on buddha. Siks ei takerruta mihkään tiettyy tilaan vaan esimerkiksi ajatuksetkin on osa sitä samaa mieltä kun ykseyski tai mitkä tahansa muutkin jutut.”

Jos olet kokenut jotakin merkityksellistä ja tärkeää mikä merkitys on nimityksillä? Voiko joku joka ei koskaan ole kuullutkaan Buddhasta saavuttaa valaistumisen? Voiko valaistumista määritellä? Eikö buddhalaisuuteen voi takertua yhtä hyvin kuin mihin muuhun asiaan tahansa? Jos päätät olla buddhalainen, vertaatko kaikkea kokemaasi tähän käsitejärjestelmään? Pohditko koskaan sitä oletko hyvä vai huono buddhalainen? Eikö asioita voi kokea suoraan ilman menetelmiä ja määritelmiä?

”Ootko muuten koskaan tutustunut buddhalaisuuteen? Miltäs tälläset jutut kuulostas?”Ehkäpä tapaamme vielä! :)”

Haluatko jättää puhelinnumerosi sähköpostiini jotta voimme jatkaa keskustelua molempia kiinnostavista aiheista?


*************************************************************************************


Kiitos vielä kerran saamistani yhteydenotoista! Ne auttoivat näkemään asiat uudella tavalla.

Kun luin yllä olevat kommentit tajusin selkeästi että olen tullut äärirajoille. Minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä resursseja vastata jokaiseen kysymykseen seikkaperäisesti. Jokainen vastaukseni synnyttää vähintään kolme uutta kysymystä. Ajan puutteen takia olen joutunut vetämään mutkia suoraksi. En ole ehtinyt miettimään tarkkoja sanamuotoja ja muutamiin kysymyksiin olen joutunut vastaamaan vain parilla lauseella. Kaiken kaikkiaan vastaukseni on otettu vastaan erittäin tunnepitoisesti, kuten kommenteista voi havaita. Kaikki tämä osoittaa kuinka tärkeää erottaa yleinen ja henkilökohtainen toisistaan.

Ystäväni ja sukulaiseni tietävät blogistani ja suurin osa kai lukeekin tekstejäni ainakin silloin tällöin. Lisäksi on useisiin kymmeniin nouseva joukko ihmisiä, (tarkkaa lukua en tiedä eikä sillä ole edes merkitystä) joille olen antanut käyntikorttini jossa on nimeni ja yhteystietoni. Kortissa on myös blogini osoite. Ymmärrän että kommentoijat eivät välttämättä ole huomioineet tällaisen mahdollisuuden olemassaoloa.

Sinänsä ei ole merkitystä sillä mitä ihmiset minusta ajattelevat ja ystäväni tuntevat minut. Olisi kuitenkin kohtuullista että jokaisella olisi mahdollisuus tehdä oma arvionsa ilman nimimerkin suojassa tapahtuvia henkilööni kohdistuvia luonneanalyysejä.

Jos haluat kohdata minut henkilökohtaisesti, voit jättää puhelinnumeron sähköpostiini, joka löytyy profiilin alta. Tutustutaan, puhutaan asiat selviksi. Meillä ei ole mitään hävittävää mutta paljon voitettavaa.

Otan mielelläni vastaan jatkossakin kaiken kritiikin, mielipiteet ja ajatukset jotka ovat syntyneet kirjoitusteni herättämänä. Henkilökohtainen vuopuhelu tapahtukoon blogini ulkopuolella.

Vuorovaikutus voi olla vain molemminpuolista. Siksi liitän tästä lähtien jokaiseen saamaani kommenttiin omia kysymyksiäni. Tämän jälkeen jokainen voi itse päätä pyrkiikö henkilökohtaiseen vuoropuheluun kanssani.

Tuuli on kääntynyt!

Lisää vastauksia Jakille

Jakki kertoo kokemistavastaan edellisessä kommentissaan, jonka voit lukea kokonaisuudessaan keskustelumme kommenttiosiosta Muutama vastaus Jakille ja jatkaa:

”Kirjoitit, että ajattelulla pääset vain tiettyyn pisteeseen, mutta et pidemmälle.

Minä elän elämää sellaisena kuin se on ja koen sillä tavalla kuin koen. En yritä mihinkään pisteeseen tai pitemmälle. Olen vain läsnä siinä sellaisena kuin se on. Miten näet tälläisen tavan ja mikä on näkemyksesi aiemmin kuvaamastani kokemuksesta?”

Jokainen kokee maailman aikaisempien kokemustensa, mielen luomien määritelmien ja maailmankaikkeudessa vaikuttavien lainmukaisuuksien mukaisesti.

Vai osan tapahtuvasta pääsee tietoisuuteesi. Valitset kokemastasi sen mitä pidät tärkeänä ja merkityksellisenä. Ajattelusi, mielesi tekee tuon valinnan. Itsesi kannalta, egosi kannalta valintasi on ainoa mahdollinen.

Mitä tietoisempi olen, sitä enemmän mahtuu tietoisuuteeni rakkauden energiaa, sitä vastaanottavaisempi olen. Tämä energia täyttää olemukseni ja ohjaa toimintaani. Tällä tapahtumalla on monta nimeä ja määritelmää. Ainoastaan kokemalla voit ymmärtää mitä tarkoitan.

Emme koskaan pääse korkeampaan tietoisuuden tilaan, jos määrittelemme kokemuksemme. Emme löydä yhteyttä siihen mikä pakenee kaikkia määritelmiä. Määrittely rajaa ja pilkkoo kokemuksemme ja estää tietoisuutemme laajentumisen. Tunteemme ja ajatuksemme vaihtelevat ja ohjaavat toimintaamme. Jäämme yksin mielemme luomaan vankilaan ilman ykseyden kokemusta, emme koskaan tule tietoisiksi henkisistä voimavaroistamme.

”Puhuit myös sisäisestä dialogista. Onko mielestäsi olemassa myös ulkoinen dialogi?”

Sisäisellä dialogilla tarkoitetaan yleisesti verbaalista ajattelua, pään sisäistä tapahtumaa. Ulkoinen dialogi tapahtuu ihmisten välillä.

”Onko olemassa erilaisia dialogeja, joista toinen on sinulle jotenkin parempi ja toinen on huonompi?”

Olen luopumassa ja pitkälti jo luopunut sisäisestä dialogista. Tarkoitan tällä egosta luopumista, egon kuolemista, minän kuolemista. Jos asia kiinnostaa sinua enemmän, voit lukea aiheesta aikaisemmista postauksistani.

Ihmisten välinen dialogi on tarpeellista ja välttämätöntä ainakin toistaiseksi.

”Ovatko ne mielestäsi samaa kokonaisuutta?”

Kokonaisuus sisältää kaiken.

”Kysyit onko ainoa mahdollisuus kokea havaitsija ja havaitsemisen kohde erillisiksi toisistaan.Miten näet sellaisen kokemuksen, että havaitsija ja havaitseminen ovat samalla kertaa sekä samaa kokonaisuutta että myös erillisiä?”

Kaikki on yhtä. Koemme itsemme erilliseksi jos ego vaikuttaa ja ohjaa toimintaamme.

Kiitos kysymyksistäsi!

Tämä on sinulle

jolla on rajoittuneen mielen rajat ylittäviä kokemuksia. Tämä on sinulle joka kaipaat muutosta. Tämä on sinulle joka olet huomannut, että muutos on jo alkanut.

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Aika: 19.9. ja 3.10. klo 15–18.

Uusi keskustelu Anonyymin kanssa

Sanoit, että kirjoituksesi ovat muille tarkoitettuja. Olen lukenut tekstejäsi pitemmän ajan, välillä
minulle on tullut olo, että haluaisit opettaa muita.


En ihmettele lainkaan että sinulle on syntynyt tuollainen käsitys ainakin osasta teksteistäni. Jos olet lukenut kaikki tekstit, huomaat että olen käynyt lävitse erilaisia vaiheita. Aina välillä, todennäköisesti en kuitenkaan tarpeeksi usein, olen kirjoittanut että jokaisessa asiassa on mukana totta ja ei-totta. Kysymys on näkökulmasta, jokainen on omalla tavallaan ja omasta näkökulmastaan katsoen oikeassa. Olen kirjoittanut todellisuuden moniulotteisuudesta, siitä kuinka sanat eivät koskaan voi selittää kaikkea ja että kaikki on suhteellista jne.

Olemme kaikki toistemme opettajia. Kerrot mielipiteesi tai käsityksesi, samoin tekee keskustelukumppanisi. Tämän jälkeen on mahdollista yhdessä tutkia asiaa edelleen.

Kirjoitettu teksti ei ole puhdasta vuorovaikutusta ja myös väärinkäsitysten vaara on joskus enemmän kuin mahdollinen. Jos haluat kohdata minut suoraan, niin sähköpostiosoitteeni löytyy profiilini alta.

Se miten suhtaudut johonkin asiaan, kertoo aina myös jotakin itsestäsi. Minussa on autoritäärinen puoleni joka on ollut nuorempana hyvinkin voimakas. Egoni ei ole kokonaan kuollut ja pidän täysin mahdollisena ja jopa todennäköistä, että hetkittäin vanha ”paheeni” pulpahtaa esille.

Kanavoinneissa on usein opettavainen sävy, enkä puhu vain omista kirjoituksistani vaan yleisemmin. Poimin kanavoinneista itselleni sopivan aineksen, sellaisen jolle löytyy paikka palapelissäni tai kokonaisuudessa, jos niin halutaan sanoa. Sattumaa ei ole, olemme osa suurempaa kokonaisuutta. Kaikella on jokin tarkoitus, silläkin että pohdit kirjoittamaani.


Osaatko ajatella minkälaiset tarkoitusperät
sinulla on tekstejä kirjoittaessas?

Ajatuksesi määrittelevät ja jakavat kokonaisuuden osiin, myös tämän tekstin. Nyt haluat tietää tarkoitusperistäni. Ehkä sinulta puuttuu kokemus ajatuksettomasta tilasta. Olen toistanut ja toistan vielä kerran. Kirjoitan, toimin, koen, en ajattele. Siinä kaikki. Luotan tapahtumaan, luotan että kokonaisuus toteuttaa itseään. En sotke tapahtuvaa ajatuksillani.

Kun luovut ajattelusta ja olet tietoinen siitä mitä tapahtuu, näet kaiken suoraan ja ilman määritelmiä. Kun ego kuolee, ei ole olemassa mitään henkilökohtaisia tarkoitusperiä. Kaikki on yhtä. Ajatus synnyttää erillisyyden. Ajatukset pohtivat, synnyttävät tarkoitusperiä. Niin kauan kun tukeudut ajatuksiisi, jää varaa spekuloinnille.

Kysymys on myös turvallisuudentunteestasi. Kuinka paljon luotat toisiin ihmisiin ja elämään kokonaisuudessaan. Olen mielestäni toiminut rehellisesti, niin rehellisesti kuin pystyn luottaen siihen mitä tapahtuu, minkä annan tapahtua. Välillä teen asioita jotka yleisesti määritellään virheiksi, teen niitä kunnes opin teoistani. Näin toimii jokainen joko tietoisena tai tiedostamattaan. Tietoisena havaitsen nopeammin mitkä toimintamallit laskevat energiatasoani, eli estävät kokonaisuutta toteuttamasta itseään. Joku puhuu johdatuksesta, joku karmasta. Sinä pohdit tarkoitusperiäni ja mahdollisesti sitä kuinka ne vaikuttavat toimintaani.

Kysyin sulta, mitä tarkoitat tekstissäsi sisäisellä ja ulkoisella. Kerroit kanavoineesei tekstin ja lukia voi näin määritellä itse nämä käsitteet. Haluatko kertoa, mikä kuitenkin olisi sun henkilökohtainen näkemys tästä aiheesta, ilman että kanavoisit sen kummemmin vastaustas?

Etsit henkilökohtaista sieltä missä ei henkilökohtaista ole. Viittaan edelleen siihen mitä olen aikaisemmin kirjoittanut. Tietoisuuteni on toinen. Ei ole jatkuvasti ajattelevaa, analysoivaa ja määrittelevää mieltä. Ainoastaan hetkellisesti, tilanteissa joissa tietoisuuteni kapenee, palaan aikaisempiin toimintatapoihini. Vaikka kirjoittaisin kymmenen sivua ja selittäisin mitä eri yhteyksissä tarkoitan sisäisellä ja ulkoisella, oleellinen jäisi sanomatta. Kokemus pakenee kaikkia määritelmiä.

Keskustelumme on ollut pitkälti kuin toisintoa aikaisemmasta JL:n kanssa käymästäni. Hän ei halunnut kohdata henkilökohtaisesti ja kommunikaatio tyrehtyi. Sanon saman sinulle kuin hänellekin. Jos haluat jatkaa vuorovaikutusta kanssani, kannattaa se suorittaa blogin ulkopuolella. Mitä hyödyttää toistaa samoja asioita aina vain uudelleen. Ehkä haluat perustaa oman blogin jossa voit kirjoittaa näkemyksistäsi ja johdatella keskustelua henkilökohtaisempaan suuntaan.

Minulta kysyttiin aikaisemmin, kirjoitanko itselleni vai muille. Voin edelleen täsmentää vastaustani: Kirjoitan niille jotka haluavat vaihtaa näkökulmia, niille jotka haluavat olla tietoisia. Olen kiinnostunut keskustelemaan kokemuksista jotka laajentavat yhteistä tietoisuuttamme. Vanhat rajat rikkoutuvat. Me luomme yhdessä uuden todellisuuden. Se on ainoa mahdollisuutemme.

Joskus sanoit, että olet aikaisemmin harrastanut meditaatiota. Minkälaista meditaatiota
olet harrastanut?

Hyvinkin erilaisia. Jos olet kiinnostunut jostakin erityisestä meditaatiomenetelmästä, löydät varmasti itsellesi sopivan.

Kerroit myös nykyisinkin (mutta todella harvoin(?))
medtoivas. Minkälaisissa tilanteissa meditoit?

Meditoin yleensä ryhmässä ja jotakin tiettyä tarkoitusta varten. Kysymys on aina jostakin erikoistapauksesta jolla ei ole yleistä merkitystä.

Teetkö edelleen saman tyyppistä
meditaatiota ku oot aikasemmin tehnyt?

Oleellisinta on olla mahdollisimman tietoinen ja elää ja toimia tässä ja nyt. Sitä voi kutsua jatkuvaksi meditatiiviseksi tilaksi ja sekin muuttuu kuten kaikki olemassa oleva.


Mainitsit useampaan otteeseen energian nostamisen. Mun oma tämän hetkinen kokemus, on että mitä maadottuneempi ja juurtuneempi olen omassa elämässäni sen läsnäolevampi oon ja sitä
syvemmin koen elämää. Minkälaisia ajatuksia sulla ois tästä?

En tarvitse enkä kaipaa maadottamista ja liikun mielelläni tutkimusmatkoilla tietoisuuden eri tiloissa. Olen ollut mukana ryhmissä joissa painotetaan maadottumista ja harrastetaan mielikuviin perustuvia maadottamismeditaatioita. Jos on havainnut, että ajatuksiin ei voi luottaa, että ajatukset luovat ja ylläpitävät pelkoja, on maadottaminen ymmärrettävää. Laajentuneen tietoisuuden tiloissa kaikki toiveet ja pelot saavat konkreettisen muodon ja muotoutuvat osaksi todellisuuttamme. Maadottamista tarvitaan niin kauan kun on ajatuksia.

Kiitos kysymyksistäsi, tuuli on kääntynyt!

Muutama vastaus Jakille

”Itselläni on kokemus, jossa myös ajattelu, tunteet ja persoonallisuus ovat luonnollinen osa samaa suurta kokonaisuutta ja ykseyttä, eivätkä mitenkään siitä erillään. Kuinka sinä näkisit tälläisen kokemuksen?”

Jokainen elää kokemuksiensa luomassa maailmankaikkeudessaan. Aikaisemmin koettu vaikuttaa siihen millainen on tietoisuutemme, kuinka koemme nykyhetken.

Olet kokenut selvästikin jotakin mielestäsi merkittävää ja oleellista. Kuvaamasi perusteella en kykene tarkemmin ymmärtämään millainen kokemuksesi on ollut. Ymmärrän jotenkin rivien välistä, että pidät ajattelua luonnollisena osana kokonaisuutta ja tuskin haluat siitä luopua. Luonnollisuudella tarkoitat ehkä toimimista ilman pakotteita tavalla joka on sinulle luontainen tai sitten sinulla on jokin käsitys luonnollisuudesta johon suhteutat kokemuksesi, en tiedä. Jos haluat, voit kertoa asiasta enemmän.

Jokaisella on oma tiensä. Havaitsin, että ajattelulla pääsen tiettyyn pisteeseen mutta en pidemmälle. Olen aikaisemmin kirjoittanut paljon ajatteluun ja egoon liittyvää. Minulla ei ole nyt mitään uutta sanottavaa aiheesta. Kerron myöhemmin lisää käytännön kokemuksistani. Löydän silloin toivottavasti uusia näkökulmia ajatteluun, egoon, nykyhetkessä elämiseen, oivaltamiseen, suoraan kokemiseen, ykseyteen, tietoisuuden ja todellisuuden väliseen suhteeseen jne.

”Sanoit, että tietoisuutesi lepää tässä hetkessä. Itse olen kokenut, että ajatukset ja tunteetkin tapahtuvat tässä hetkessä. Mitä mieltä olet sellaisesta kokemuksesta?”

Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Kysymys on siis siitä, kuinka koemme tämän hetken ja mikä on ajattelun osuus kokonaisuudessa tapahtuvassa prosessissa. On kiinnostavaa kuinka ajattelu vaikuttaa kokemiseen, tunteisiimme, toimintaamme, tietoisuuteemme, luovuuteemme, intuitioon… On mielenkiintoista tutkia onko ajattelu, sisäinen dialogi ainoa tapa ymmärtää sitä mitä nimitämme todellisuudeksi, onko ainoa mahdollisuus kokea havaitsija ja havaitsemisen kohde erillisiksi toisistaan.

Ymmärrän hyvin kuinka vaikea on luopua kaikesta mitä olemme oppineet pitämään itsestään selvänä. Koko nykyinen kulttuurimme ja kasvatuksemme perustuu käsitteille ja määritelmille. Myös käsitys itsestä on valtava käsitejärjestelmäkasauma. Kysymys kuuluu, luotammeko siihen mitä ei voi määritellä, annammeko maailmankaikkeuden voimien vaikuttaa ilman esteitä. Toimimmeko harmoniassa kokonaisuuden kanssa vai omien käsitystemme ja määritelmiemme mukaisesti.

Keskustelua Anonyymin kanssa, jatkoa

"Ehkä löytyy myös lukijoita joita kiinnostaa
muukin kuin pelkkä henkilökohtainen lähestymistapa."

Ajatteletko, että asioihin on olemessa henkilökohtainen
ja ei-henkilökohtainen lähestymistapa?
Kirjoitatko itsellesi vai lukijoillesi?

Kaikki kirjoittaminen on tavalla tai toisella henkilökohtaista. Henkilökohtaisella lähestymistavalla olen tarkoittanut suoraan omasta elämästä kirjoittamista, tekstejä joihin ei sisälly paljoakaan teoretisointia.

En luo mielessäni kuvitelmaa keskivertolukijasta. Kirjoitan asioista joista olen kiinnostunut ja joita pidän tärkeinä. Luotan pitkälti intuitioon. Annan tekstin tulla omalla painollaan. Joskus teksti muuttuu myöhemmässä vaiheessa lisäyksien ja korjailujen seurauksena.

Kirjoitukseni ovat muille tarkoitettuja. Aikaisemmin olen harrastanut terapiakirjoittelua vain itseäni varten, sellaiseen en ole viime aikoina tuntenut tarvetta.

"On aikoja jolloin olen ajatuksettomassa tilassa,
välillä taas mieleni on rauhattomampi. Jätän siis
kysymyksen siitä häviääkö ego kokonaan toistaiseksi avoimeksi.
Asia selviää vain oman kokemuksen kautta."

Tavoitteletko tilaa jossa ei ole ajatuksia?

En tavoittele, pikemminkin olen tietoinen ja havaitsen. Olen oppinut kokemuksen kautta että pyrkiminen johonkin vaikkapa sitten ajatuksettomaan tilaan synnyttää mielen rauhattomuutta. Odotukset ja pyrkimykset estävät rauhan ja tasapainon luonnollisen tilan syntymisen. Tarkkailen ajatuksia ja tunteita, en puutu niihin, annan vain tapahtua. Olen rauhallisempi ja tasapainoisempi kuin aikaisemmin. Siirryn tilaan jota ei voi sanoin selittää, sen voi vain kokea.

Onko tila,
jossa on ajatuksia = ego?

Ego on ajatusten ylläpitämä käsitys itsestä. Kun ei ole ajatuksia, ei ole myöskään mitään käsitystä itsestä. Erillisyyden tunne katoaa. Kaikki huomio kiinnittyy nykyhetkeen, havaitsemiseen, oivaltamiseen. Kaikki tapahtuu aina tässä ja nyt. Ajatukset vievät huomion pois nykyhetkestä.

Ego ei ole koskaan tyytyväinen, se tarvitsee todisteita omasta olemassaolostaan, omasta arvostaan. Ego tarvitsee valtaa, rahaa, ulkopuolisia elämyksiä, vahvistusta omalle olemassaololleen ja arvolleen, se määrittelee, vertaa ja arvio kaikkea loputtomasti. Egon hallitseva asema on syy ihmisten luomiin ongelmiin.

Luin vähän aikaa sitten muutaman kirjan joissa käsitellään egoa monelta eri kannalta. Kirjat tekivät vaikutuksen selkeydellään.

Eckhart Tolle: Läsnäolon voima
Anthony de Mello: Havahtuminen
Omaan heräämiseeni vaikutti oleellisesti Jiddu Krishnamurti. Myös hänen kirjojaan on runsaasti saatavilla.

Tunnistatko kehossas ajatuksia?

Kun olen ajatuksettomassa tilassa ja tietoinen kaikesta mitä tapahtuu, havaitsen muutokset kehossani. Ei ole siis erillistä egoa joka ohjaisi toimintaani. Toimin osana kokonaisuutta. Minussa vaikuttavat samat voimat kuin kaikkialla muuallakin maailmankaikkeudessa. Menettelen oman ominaislaatuni mukaisesti kokonaisuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä olen kirjoittanut aikaisemmin.

Toimintani ei perustu ajatusprosessiin, loogiseen ajatteluun, vaan tieto tulee ”valmiina” kokonaisuudesta. Havaitsen koko olemuksellani. Krishnamurti puhuu oivalluskyvyn heräämisestä. Tuota tila pakenee kaikkia määritelmiä.

Onko tämä myös egon ilmenemismuoto?

Ajatukset pitävät egon hengissä. Kun ajatukset lakkaavat, ego häviää.

Vai osaatko rajata tietoisuudestas, että "tämä jokin tietty
osa/asia/mielentila" on ego vai millä tavoin määrittelisit sen?

Kaikki määrittely, oli se sitten millaista hyvänsä, on egon toimintaa. Aina kun
havaitsen ja tiedostan, että määrittelyä ilmenee, ymmärrän että en ole ajatuksettomassa tilassa ja egoni toimii. Myös kaikki toiveet ja odotukset ovat egon toimintaa. Tarkkaillessani olen tietoinen siitä mitä kokonaisuudessani tapahtuu. Vähitellen puhdas tietoisuus lisääntyy. Tämäkin on vain määrittelyä. Sanoilla ei voi kuvata puhtaan olemassaolon tilaa, tilaa jossa ei ole määrittelyä. Sen voi vain kokea.

"En tiedä aivan varmasti mitä
tarkoitat kehon sisäisillä hommilla."

Puhuit aikaisemmin, että sulla oli ollut
epämielyttäviä tuntemuksia sydän chakran alueella.
Joten tästä mulla tuli mieleen, että millä
tavalla suhtaudut kehossa syntyviin aistimuksiin tai
tunteisiin / tuntemuksiin. Koetko lepääväs
kehossas ja tätä kautta ilman sen kummempaa
meditaatio menetelmää tms. mahdollisesti aistit
kehon sisäisiä asioita?

Epämiellyttävät tuntemukset joista kerroin syntyivät kun tarkkaavaisuuteni herpaantui. Joskus näin tapahtuu vieläkin. Mieleni oli luonut ongelmia, olin alkanut ajatella ja yrittää. Olin kärsimätön. Heiluntavaiheessa saatan ”lipsahtaa” tiedostamattani ajattelemaan epämiellyttävin seurauksin. Kun tiedostan tapahtuneen ja annan ajatusteni haihtua luonnostaan, myös epämiellyttävät tuntemukseni katoavat.

En yleensä varsinaisesti meditoi kuin erikoistapauksissa. Normaalissa arjessa olen tietoinen kehossani ilmenevistä tuntemuksista. Käytäntö, oma elämäni on paras opettajani. Tila josta olen puhunut, on kehollinen ja hyvin kokonaisvaltainen, ei vain päässä tapahtuva. En noudata mitään valmista oppia tai menetelmää.

Aikaisemmin kirjotit seuraavaa:

"Aina ei tunneta omia rajoja ja sietokykyä.
Voi olla että otetaan vastaan paljon sellaista
joka tuntuu vieraalta ja sopimattomalta, eikä
kyetä vastustamaan ulkoapäin tulevaa painetta.
Tilanne voi muuttua hallitsemattomaksi. Pieni kipinä
voi aiheuttaa suuren purkauksen. Valpas tietoisuus
estää tällaisten tilanteitten
syntymisen silloin kun sekä sisäinen että ulkoinen ovat
luonnollisessa vuorovaikutuksessa keskenään."

Mitä tässä tarkotat sisäisellä ja ulkoisella?

Yllä oleva on kirjoitettu kanavoimalla mieleeni tulleitten kuvien pohjalta. En ole kirjoittaessani määritellyt tarkemmin sisäistä ja ulkoista. Lukija voi antaa vapaasti sanoille merkityksiä jotka sopivat parhaiten hänen omaan elämäntilanteeseensa ja auttavat häntä ratkaisemaan ongelmansa. Idea on vähän vastaava kuin käyttämällä vaikkapa Muutosten kirjaa. Intuitiolla on suuri merkitys.

Sanoit myös
että tietoisuutesi lepää luonnostaan tässä hetkessä.
Ja tärkeintä on olla tietoisesti tässä ja nyt
ilman mielen luomia määritelmiä.

Koetko, että nykyhetki on tällöin mielestä erillään
oleva asia?

Koen että aikaa ei ole. On vain tämä hetki. Mieli luo käsityksen menneestä ja tulevasta. Kun ajattelu, mieli, ego katoaa, katoaa myös erillisyys.

Mitä sana mieli sulle tarkottaa?
Ajattelua, egoa, kaikkea määrittelyä, sanallista ajattelua, sisäistä dialogia.

"itse olen tapahtumien keskellä ja sisällä"


Koetko, että sulla on jokin "keskipiste" omassa
olemisessa missä kaikki syntyy? Missä se kenties
sijaitsee?

Koen tietoisena olemisen kokonaisvaltaisena tilana. En havaitse mitään keskipistettä missä kaikki syntyisi. Oivaltamisen voi synnyttää mikä tahansa asia tai tapahtuma esim. radiosta kuultu lause tai jokin näkemäni esine. Kaikki liittyy kaikkeen. Kaikki on valmiina havaittavaksi, poimittavaksi. Asiat tapahtuvat kuin itsestään.

"En tällä hetkellä liiku paljoakaan kaupungilla ja ihmisten parissa."

Jos ja kun liikut ihmisten parissa tai kaupungilla
saatatko aistia ympäröivää epämukaavuutta?
Jos näin niin minkälainen suhtautuminen sulla siihen
on? Toki ymmärrän että sekin voi elää.

En osaa antaa mitään yksiselitteistä vastausta. Ihmisten matalat energiat eivät suoraan siirry omaan kenttääni, mutta en voi sanoa olevani kokonaan niistä vapaakaan. Olen vielä heilurivaiheessa, kuten jo aikaisemmin totesin. Kaupungilla liikkuessani havaitsen kuinka ahdistuneita ja sulkeutuneita ihmiset ovat, kuinka stressaantuneita ja huolien täyttämiä. Joskus välitän heille energiaa. Olen myös havainnut että ryhmämeditaatiossa energioita on helppo nostaa yhdessä toisten kanssa.

Omien kokemusten siirtäminen sanalliseen muotoon on aina enemmän tai vähemmän epämääräistä sillä sanat eivät ole kokemus, kartta maisema. Todennäköisesti moni asia jäi vielä epäselväksi. Itsekin olen vasta alkuvaiheessa. Kaikki kysymykset ovat tervetulleita.

Etsijän herättämää

Sanat johtavat usein aivan muualle kun on tarkoitus. Tajunnan laajentamisesta tulee helposti mieleen hipit, psykedelia ja huumekokeilut. Tietoisuuden muuttumiseen en tarvitse mitään ylimääräisiä aineita a la Castaneda. Olen huomannut että jopa alkoholi pieninä määrinä, laskee energiatasoani. Se on voimakas huume ja osa kulttuuriamme. Suhtaudun huumeiden käyttöön samalla tavalla kuin Etsijä ja suurin piirtein samoista syistä. Huumeitten haittoja ei todellakaan kannata vähätellä. Useampikin nuoruuteni ystävistä on kuollut aineitten yliannostukseen

Jos alan pitää itseäni jonakin, olen pysähtyneisyyden tilassa. Tunteisiin tai ajatuksiin ei kannata samastua. Ne ovat vain tunteita ja ajatuksia, ei enempää. Ehkä joistakin kirjoittamistani blogeista saa itsevarman vaikutelman. Nämä kirjoitukset ovat syntyneet osittain tai kokonaan kanavoimalla. Kanavoinnissa teksti syntyy kuin itsestään, ponnistelematta kuin annettuna. Kanavoimalla on kirjoitettu kokonaisia kirjoja. Eräät kanavoijat sanovat että tieto tulee tietystä lähteestä. Usein he antavat lähteelle nimen tai määritelmän. Kanavoidessani olen muuntuneen tietoisuuden tilassa.

En löydä mitään yksittäistä traumaattista ulkopuolista sykäystä joka olisi kokemuksieni aiheuttaja. Oleellista on ajatukseton tila, eläminen tässä ja nyt ilman määritelmiä. Muutos on olemassaolon ominaisuus. Kyseessä on jatkuva prosessi jossa on erilaisia vaiheita ja laadullisia hyppäyksiä. Minättömyys, egottomuus, mielestä luopuminen, asiat joita mm. Buddha, Krishnamurti, Tolle ja De Mello painottavat, ovat vasta kaiken alku, ensimmäinen askel. Myöhemmin minulle on tapahtunut asioita joita useimpien mielestä ei voi olla edes olemassa. Uteliaisuuteni kasvoi, aloin liikkua poluttomalla maalla. Tästä kaikesta tulen kertomaan lisää myöhemmin.

Kokemuksieni kautta on selvinnyt että käsitykseni tietoisuuden ja todellisuuden luonteesta ovat olleet ennakkoluulojeni rajoittamia. Yleisesti omaksutut näkemykset estävät maailman muuttumisen, ne vääristävät ja kaventavat tietoisuuttamme. Emme näe henkisiä mahdollisuuksiamme ja koemme asiat valmiiksi pureskeltuina. Tämä heijastuu myös aineelliseen maailmaan. Kulutamme luonnonvarat loppuun, hyväksymme sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden, pidämme valtajärjestelmiä luonnollisina ja hyväksyttävinä. Luetteloa voisi jatkaa lähes loputtomiin.

Kulkiessani eteenpäin havaitsin että kaikki on yhtä. Todellisuus on tietoisuutta ja tietoisuus todellisuutta. Me voimme luoda maailman uudelleen jos luovumme auktoriteeteista ja mielen luomista harhakuvitelmista. Me voimme ottaa tietoisuuden kokonaisuuden käyttöömme. Kaikki on mahdollista.

Käsitteet Jumala, henkimaailma, ykseys, tajunnan laajeneminen jne. sisältävät suuren määrän valmiita käsityksiä ja ennakkoluuloja. Paljon riippuu siitä millaisessa ympäristössä olemme kasvaneet ja millaiseen yhteisöön samastuneet. Kaikilla traditioilla on oma historiallinen painolastinsa.

Todennäköisesti pelkkä sanojen luonne vaikuttaa kiinnostuksen heräämiseen tai häviämiseen. Olen tukeutunut terminologiaan ja perinteeseen joka lähinnä vastaa omia kokemuksiani. Olisin voinut käyttää sanoja intuitio, luovuus, luonnonlait, evoluutio, ja jättää New Age -terminologia vähemmälle. Ehkä niin olisi kannattanut toimia, kuka tietää. En ole halunnut tietoisesti mystifioida asioita.

Kun liikutaan ”normaalin” kokemuskentän ulkopuolella opettajilla, psykiatreilla yliopistotukijoilla ei ole käytössään kuin oppikirjoista hankitut määritelmät ihmismielen toiminnasta. Auktoriteetit haluavat pysyä kulttuurimme määräämissä rajoissa, he haluavat sopeuttaa ja sopeutua roolinsa mukaisesti. Kukapa haluaisi leimautua epätieteelliseksi huuhaatyypiksi ja ottaa riskin joka voi johtaa pahimmillaan auktoriteettiaseman romahtamiseen ja karkottamiseen koko tiedeyhteisön ulkopuolelle. Poikkeuksiakin on. Carl Jungin ajatukset herättävät vieläkin vastustusta, osittain ehkä henkilökohtaista kokemusta painottavan tutkimustavan ansiosta.

Meidät on kasvatettu uskomaan että aineelliset arvot ovat ainoa ja ainakin tärkein tae inhimilliselle onnelle. Luova ihminen ei kunnioita auktoriteetteja eikä vanhoja ajatusmalleja. Jokainen lapsi on luova, luovuus on ihmisen perusominaisuus. Tuo ominaisuus kitketään. Meidät opetetaan pelkäämään, jotta tottelisimme, jotta kaikki pysyisi ennallaan. Luovuus on kadoksissa. Luovuuskoulutuksesta on tullut yhteiskunnassamme tuottoisa elinkeino. Koulutuksen tarkoitukseksi on muodostunut palvella tuotantoelämää, lisätä tuottavuutta.

Täydellinen luovuus, henkisten voimavarojen käyttöönotto merkitsee ihmisen ja koko nykyisen elämänmuotomme perinpohjaista muuttumista. Yhä useampaa kiinnostaa henkinen kehitys, yhteinen hyvä. Muutos on alkanut eikä sitä voida enää pysäyttää.

Termit ja määritelmät aiheuttavat helposti sekaannusta. Vain henkilökohtainen kokeminen mahdollistaa syvemmän ymmärryksen. Kaikki kirjoitukset jäävät lopulta viitteelliseksi. Jokaisella on oma tiensä, oma paikkansa maailmassa. Kiintoisaa on vaihtaa kokemuksia, ei toistella kirjoista opittuja valmiita vastauksia.

Luovuus, uuden löytäminen, edellyttää epävarmuuden sietokykyä. Tarkoitus on vapauttaa tietoisuus kahleistaan. Koen että on olemassa voima joka vaikuttaa kaikkialla maailmankaikkeudessa. Tuota voimaa voi sanoa Jumalaksi tai rakkauden energiaksi. Kun olen yhtä tuon voiman kanssa ilman mieleni luomia esteitä, kaikki muuttuu. Tuuli on kääntynyt!

Tarkoituksena on järjestää syksymmällä avoimia keskustelutilaisuuksia. Kartoittaakseni tilannetta olisin kiitollinen jos ilmaisisit kiinnostuksesi, mielipiteesi ja toiveesi asian tiimoilta. Sähköpostiosoitteeni löytyy käyttäjäprofiilin alta.