2.

Vähitellen Leila kertoo minulle enemmän kyvystään liikkua eri tietoisuuskentissä ja rinnakkaistodellisuuksissa. Osittain hänen kokemuksensa vastaavat omiani. Olen muutaman kerran käynyt syvässä rentoutumisen tilassa henkioppaani avustuksella tutustumassa alueisiin joilla Leila on liikkunut käytännöllisesti katsoen koko ikänsä. Nähtävää on loputtomasti. Itselleni on syntynyt vaikutelma että kaikki menneet ja tulevat, ylipäätään kaikki mikä on joskus ollut tai tulee joskus olemaan on taltioituneena tuohon kenttään.

Tästä tietoa muualta: ”Erwin Lazlo on nimennyt tämän kentän Akasha kentäksi, lyhyemmin sanottuna A-kentäksi, jonka mukaan uusi todellisuuskäsitys perustuu äärettömään kvanttivirtausten mereen, joka toimii kaikkien asioiden muistipankkina, mitä koskaan on tapahtunut ja mitä koskaan tulee tapahtumaan. Se on valtava informaationvarastoija ja yhdistää kaikki paikat jokaiseen muuhun paikkaan todellisuuden syvätasolla. Sitä voidaan mitata epäsuoralla tavalla, sen kaikkialla läsnä olevan luonteen takia, joka toisaalta tekee sen meille vaikeaksi havaita. Nämä ilmiöt sisältävät useita eri aiemmin käsittämättöminä pidettyjä ilmiöitä eli anomalioita, kvanttifysiikan, biologian, kosmologian ja tietoisuudentutkimuksen alueilla.” Lainaus on Anu Kumpulaisen kolumnista.

Meillä on molemmilla tunne, että voimme keskustella mistä tahansa aiheesta ilman leimaantumisen pelkoa, kumpikaan ei ole vastaavaa aikaisemmin kokenut. Ystävyytemme syventyessä huomaan kuinka paljon on asioita joista en ole koskaan aikaisemmin kuullut keneltäkään muulta.

Leila on ollut useamman kerran psykoosissa. Hän on kokenut tilat poikkeuksetta miellyttäviksi, tietoisuutta laajentavaksi. Minua ei lainkaan kiinnosta se miksi psykiatria jonkin asian virallisesti määrittelee. Ymmärrän että jokaisen ihmisen henkilökohtaiset kokemukset ovat todellisia vaikka en itse olisikaan kokenut mitään vastaavaa. Kuinka kukaan voi määritellä mikä on oikea tapa kokea todellisuus. Sellainen toiminta on mielestäni pitkälle vietyä vallankäyttöä. En halua tyrmätä kenenkään kokemuksia vain sillä perusteella että en itse ole kokenut mitään vastaavaa. Päinvastoin, haluan kuulla lisää yksityiskohtia.

*

Todellisuuskäsityksemme muuttuvat. Uusi aika on jo alkanut. Todellisuus ja tietoisuus nähdään vähitellen erottamattomina. Ymmärretään että kokemaamme ei voi irrottaa tietoisuudestamme ja kaikki liittyy kaikkeen.

Nykypsykiatria määrittelee ihmisen mielenterveyden useimmiten toimintakyvyn mukaan. Tärkeää on, kykeneekö ihminen vastaamaan hänelle esitettyihin vaatimuksiin, onko hän työkykyinen ja palveleeko hän kulutusyhteiskunnan tarpeita. Ihmisen oma todellisuuskäsitys voi kuitenkin olla toinen. Hän saattaa nähdä olemassaolonsa merkityksen muuna kuin ympäristön vaatimusten täyttämisenä. Hän saattaa löytää merkityksellisyyttä yhteiskunnan ja talousjärjestelmän suljettujen rajojen ulkopuolelta.

Kokemukset saattavat olla seurausta paineista joita nyky-yhteiskunta tai läheiset ihmiselle asettavat. Herkkyys, kyky nähdä toisia todellisuuksia jne. leimataan sairaudeksi pohtimatta lainkaan kokonaisuuden ja tietoisuuden olemusta.

Monet mielenterveystyötä tekevät ovat itse sairastuneet. Usein ilmenee lääkkeiden väärinkäyttöä ja vallankäyttöä. Hoitotyötä tekevät eivät ole lainkaan yhteydessä tietoisuuden eri tasojen ja mahdollisuuksien kanssa. He vain koettavat soveltaa muilta oppimaansa tapauskohtaisesti. He ovat toistaiseksi roolinsa vankeja kuten suurin osa ihmisistä.

Kun tietoisuus kasvaa, havaitsemme kaikki kokonaisuuteen sisältyvät mahdollisuudet. Havaitsemme että voimme liikkua tietoisuuskentässä, vaihtaa tietoisuustasoamme, värähtelytasoamme. Jokaisella tasolla havaintomme kokonaisuudesta muuttuvat. Tietoisuutta ei voi irrottaa havainnosta, kuitenkin usein käsittelemme niitä erillisinä.

Tulee aika jolloin voimme katsoa kaikkea uusin silmin ja huomaamme miten asiat liittyvät toisiinsa. Tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja kykyä luopua valmiista ajattelumalleista ja ennen kaikkea ihmisten välistä yhteistyötä.