Keskustelua Anonyymin kanssa, jatkoa

"Ehkä löytyy myös lukijoita joita kiinnostaa
muukin kuin pelkkä henkilökohtainen lähestymistapa."

Ajatteletko, että asioihin on olemessa henkilökohtainen
ja ei-henkilökohtainen lähestymistapa?
Kirjoitatko itsellesi vai lukijoillesi?

Kaikki kirjoittaminen on tavalla tai toisella henkilökohtaista. Henkilökohtaisella lähestymistavalla olen tarkoittanut suoraan omasta elämästä kirjoittamista, tekstejä joihin ei sisälly paljoakaan teoretisointia.

En luo mielessäni kuvitelmaa keskivertolukijasta. Kirjoitan asioista joista olen kiinnostunut ja joita pidän tärkeinä. Luotan pitkälti intuitioon. Annan tekstin tulla omalla painollaan. Joskus teksti muuttuu myöhemmässä vaiheessa lisäyksien ja korjailujen seurauksena.

Kirjoitukseni ovat muille tarkoitettuja. Aikaisemmin olen harrastanut terapiakirjoittelua vain itseäni varten, sellaiseen en ole viime aikoina tuntenut tarvetta.

"On aikoja jolloin olen ajatuksettomassa tilassa,
välillä taas mieleni on rauhattomampi. Jätän siis
kysymyksen siitä häviääkö ego kokonaan toistaiseksi avoimeksi.
Asia selviää vain oman kokemuksen kautta."

Tavoitteletko tilaa jossa ei ole ajatuksia?

En tavoittele, pikemminkin olen tietoinen ja havaitsen. Olen oppinut kokemuksen kautta että pyrkiminen johonkin vaikkapa sitten ajatuksettomaan tilaan synnyttää mielen rauhattomuutta. Odotukset ja pyrkimykset estävät rauhan ja tasapainon luonnollisen tilan syntymisen. Tarkkailen ajatuksia ja tunteita, en puutu niihin, annan vain tapahtua. Olen rauhallisempi ja tasapainoisempi kuin aikaisemmin. Siirryn tilaan jota ei voi sanoin selittää, sen voi vain kokea.

Onko tila,
jossa on ajatuksia = ego?

Ego on ajatusten ylläpitämä käsitys itsestä. Kun ei ole ajatuksia, ei ole myöskään mitään käsitystä itsestä. Erillisyyden tunne katoaa. Kaikki huomio kiinnittyy nykyhetkeen, havaitsemiseen, oivaltamiseen. Kaikki tapahtuu aina tässä ja nyt. Ajatukset vievät huomion pois nykyhetkestä.

Ego ei ole koskaan tyytyväinen, se tarvitsee todisteita omasta olemassaolostaan, omasta arvostaan. Ego tarvitsee valtaa, rahaa, ulkopuolisia elämyksiä, vahvistusta omalle olemassaololleen ja arvolleen, se määrittelee, vertaa ja arvio kaikkea loputtomasti. Egon hallitseva asema on syy ihmisten luomiin ongelmiin.

Luin vähän aikaa sitten muutaman kirjan joissa käsitellään egoa monelta eri kannalta. Kirjat tekivät vaikutuksen selkeydellään.

Eckhart Tolle: Läsnäolon voima
Anthony de Mello: Havahtuminen
Omaan heräämiseeni vaikutti oleellisesti Jiddu Krishnamurti. Myös hänen kirjojaan on runsaasti saatavilla.

Tunnistatko kehossas ajatuksia?

Kun olen ajatuksettomassa tilassa ja tietoinen kaikesta mitä tapahtuu, havaitsen muutokset kehossani. Ei ole siis erillistä egoa joka ohjaisi toimintaani. Toimin osana kokonaisuutta. Minussa vaikuttavat samat voimat kuin kaikkialla muuallakin maailmankaikkeudessa. Menettelen oman ominaislaatuni mukaisesti kokonaisuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä olen kirjoittanut aikaisemmin.

Toimintani ei perustu ajatusprosessiin, loogiseen ajatteluun, vaan tieto tulee ”valmiina” kokonaisuudesta. Havaitsen koko olemuksellani. Krishnamurti puhuu oivalluskyvyn heräämisestä. Tuota tila pakenee kaikkia määritelmiä.

Onko tämä myös egon ilmenemismuoto?

Ajatukset pitävät egon hengissä. Kun ajatukset lakkaavat, ego häviää.

Vai osaatko rajata tietoisuudestas, että "tämä jokin tietty
osa/asia/mielentila" on ego vai millä tavoin määrittelisit sen?

Kaikki määrittely, oli se sitten millaista hyvänsä, on egon toimintaa. Aina kun
havaitsen ja tiedostan, että määrittelyä ilmenee, ymmärrän että en ole ajatuksettomassa tilassa ja egoni toimii. Myös kaikki toiveet ja odotukset ovat egon toimintaa. Tarkkaillessani olen tietoinen siitä mitä kokonaisuudessani tapahtuu. Vähitellen puhdas tietoisuus lisääntyy. Tämäkin on vain määrittelyä. Sanoilla ei voi kuvata puhtaan olemassaolon tilaa, tilaa jossa ei ole määrittelyä. Sen voi vain kokea.

"En tiedä aivan varmasti mitä
tarkoitat kehon sisäisillä hommilla."

Puhuit aikaisemmin, että sulla oli ollut
epämielyttäviä tuntemuksia sydän chakran alueella.
Joten tästä mulla tuli mieleen, että millä
tavalla suhtaudut kehossa syntyviin aistimuksiin tai
tunteisiin / tuntemuksiin. Koetko lepääväs
kehossas ja tätä kautta ilman sen kummempaa
meditaatio menetelmää tms. mahdollisesti aistit
kehon sisäisiä asioita?

Epämiellyttävät tuntemukset joista kerroin syntyivät kun tarkkaavaisuuteni herpaantui. Joskus näin tapahtuu vieläkin. Mieleni oli luonut ongelmia, olin alkanut ajatella ja yrittää. Olin kärsimätön. Heiluntavaiheessa saatan ”lipsahtaa” tiedostamattani ajattelemaan epämiellyttävin seurauksin. Kun tiedostan tapahtuneen ja annan ajatusteni haihtua luonnostaan, myös epämiellyttävät tuntemukseni katoavat.

En yleensä varsinaisesti meditoi kuin erikoistapauksissa. Normaalissa arjessa olen tietoinen kehossani ilmenevistä tuntemuksista. Käytäntö, oma elämäni on paras opettajani. Tila josta olen puhunut, on kehollinen ja hyvin kokonaisvaltainen, ei vain päässä tapahtuva. En noudata mitään valmista oppia tai menetelmää.

Aikaisemmin kirjotit seuraavaa:

"Aina ei tunneta omia rajoja ja sietokykyä.
Voi olla että otetaan vastaan paljon sellaista
joka tuntuu vieraalta ja sopimattomalta, eikä
kyetä vastustamaan ulkoapäin tulevaa painetta.
Tilanne voi muuttua hallitsemattomaksi. Pieni kipinä
voi aiheuttaa suuren purkauksen. Valpas tietoisuus
estää tällaisten tilanteitten
syntymisen silloin kun sekä sisäinen että ulkoinen ovat
luonnollisessa vuorovaikutuksessa keskenään."

Mitä tässä tarkotat sisäisellä ja ulkoisella?

Yllä oleva on kirjoitettu kanavoimalla mieleeni tulleitten kuvien pohjalta. En ole kirjoittaessani määritellyt tarkemmin sisäistä ja ulkoista. Lukija voi antaa vapaasti sanoille merkityksiä jotka sopivat parhaiten hänen omaan elämäntilanteeseensa ja auttavat häntä ratkaisemaan ongelmansa. Idea on vähän vastaava kuin käyttämällä vaikkapa Muutosten kirjaa. Intuitiolla on suuri merkitys.

Sanoit myös
että tietoisuutesi lepää luonnostaan tässä hetkessä.
Ja tärkeintä on olla tietoisesti tässä ja nyt
ilman mielen luomia määritelmiä.

Koetko, että nykyhetki on tällöin mielestä erillään
oleva asia?

Koen että aikaa ei ole. On vain tämä hetki. Mieli luo käsityksen menneestä ja tulevasta. Kun ajattelu, mieli, ego katoaa, katoaa myös erillisyys.

Mitä sana mieli sulle tarkottaa?
Ajattelua, egoa, kaikkea määrittelyä, sanallista ajattelua, sisäistä dialogia.

"itse olen tapahtumien keskellä ja sisällä"


Koetko, että sulla on jokin "keskipiste" omassa
olemisessa missä kaikki syntyy? Missä se kenties
sijaitsee?

Koen tietoisena olemisen kokonaisvaltaisena tilana. En havaitse mitään keskipistettä missä kaikki syntyisi. Oivaltamisen voi synnyttää mikä tahansa asia tai tapahtuma esim. radiosta kuultu lause tai jokin näkemäni esine. Kaikki liittyy kaikkeen. Kaikki on valmiina havaittavaksi, poimittavaksi. Asiat tapahtuvat kuin itsestään.

"En tällä hetkellä liiku paljoakaan kaupungilla ja ihmisten parissa."

Jos ja kun liikut ihmisten parissa tai kaupungilla
saatatko aistia ympäröivää epämukaavuutta?
Jos näin niin minkälainen suhtautuminen sulla siihen
on? Toki ymmärrän että sekin voi elää.

En osaa antaa mitään yksiselitteistä vastausta. Ihmisten matalat energiat eivät suoraan siirry omaan kenttääni, mutta en voi sanoa olevani kokonaan niistä vapaakaan. Olen vielä heilurivaiheessa, kuten jo aikaisemmin totesin. Kaupungilla liikkuessani havaitsen kuinka ahdistuneita ja sulkeutuneita ihmiset ovat, kuinka stressaantuneita ja huolien täyttämiä. Joskus välitän heille energiaa. Olen myös havainnut että ryhmämeditaatiossa energioita on helppo nostaa yhdessä toisten kanssa.

Omien kokemusten siirtäminen sanalliseen muotoon on aina enemmän tai vähemmän epämääräistä sillä sanat eivät ole kokemus, kartta maisema. Todennäköisesti moni asia jäi vielä epäselväksi. Itsekin olen vasta alkuvaiheessa. Kaikki kysymykset ovat tervetulleita.