hiljainen mieli

Olen uudessa tilanteessa, uudessa tilassa. Saan koko ajan uutta tietoa joka tekee elämän entistä mielenkiintoisemmaksi. Kaikki muuttuu, niin tämä blogikin. En halua toimia vanhojen kaavojen mukaisesti eikä se ole enää edes mahdollista. Kun ei ole ajatuksia, kaikki muuttuu. Voi olla, että et ymmärrä nyt mitä kirjoitan. Vaikeaselkoisuus ei ole mikään itsetarkoitus. On myös mahdollista että huomaat jotakin mitä useimmat eivät ole huomanneet, otat minuun yhteyttä ja alat pitää hauskaa. Kaikki on mahdollista. Tarkkaile vaikka ”yhteensattumia”. Ehkä jokin kuva blogeissani on herättänyt huomiosi. Siinä on jotakin tuttua, ehkä se on vastaus johonkin kysymykseen, ehkä olet nähnyt saman asian kuin kuvassa jne. Onko sattumaa edes olemassa? Kaikessa on osa totuutta. Totuus ei ole mitään irrallista. Totuus vain on. Jos otat asiat liian vakavasti, et voi koskaan nähdä totuutta. Kaikki on totta, aivan kaikki, sillä kaikki on mahdollista joskus jossakin jollakin hetkellä ja kuitenkin tässä ja nyt. Nii...

Ajattelua voi verrata yksinpeliin jossa ajatukset ja merkitykset poukkoilevat päämme sisällä. Saattaa myös olla että meillä on yksi johtoajatus, josta pidämme kiinni, jossa roikumme kuin apinat narussa. Emme halua irrottaa otettamme, sillä pelkäämme putoavamme. Vaikka putoamisen pelko onkin mielemme luomaa, se on meille silti täysin todellista. On mielenkiintoista havaita kuinka asiat liittyvät toisiinsa ja kuinka ajatus johtaa seuraavaan. Etsimme koko ajan tasapainoa asioitten välillä. Joskus poraudumme johonkin ja kun olemme mielestämme tarpeeksi syvällä, nykäisemme toivoen että meille jäisi käteen jotakin konkreettista. Valitettavan usein kuitenkin huomaamme että emme ole tavoittaneet suurtakaan palaa todellisuudesta. Saatamme myös jauhaa asioita mielessämme. Jauhamalla saame kuitenkin useimmiten tulokseksi vain tasaisen harmaata massaa jolla ei ole mitään todellista käyttöä elämässämme. Jouduttuamme tällaiseen tilanteeseen saattaa olla aika puhdistautua, luopua kaikesta turhasta ja...

Parapsykologiseen keskustelupiiriin kuuntelijoita saapui 12, heistä kymmenkuntaa en ollut aikaisemmin tavannut. En tiedä oliko paikalla blogini lukijoita. Todennäköisesti useimmat löysivät tiedon netistä tai saivat ilmoituksen sähköpostilla tai tekstiviestinä. Kuulin että tieto oli myös Hesarin nettisivulla. Ilmoituksissa minut mainittiin näkijänä joka sinänsä tuntuu hieman huvittavalta. En oikein itsekään tiedä miksi minun pitäisi itseäni nimittää, mutta loppujen lopuksi asialla ei taida olla kovin paljon merkitystä. Pyynnöstä ohjasin mielikuvameditaation. Osanottajat onnistuivat rentoutumaan ja vaipuivat syvälle meditatiiviseen tilaan. He näkivät voimaeläimensä, eläinoppaansa, sieluneläimensä tai toteemieläimensä, miksi kokemusta nyt kukin haluaa kutsua. Useampikin näki Bambin tai peuran, joku näki oravan. Netistä löysin mielenkiintoisen artikkelin joka hieman sivuaa aihetta: ”Pohjoisen Euraasian kansoilla samaanin tärkeimpänä henkiauttajana eli sielueläimenä on pidetty hirveä tai pe...

Joskus oleelliset asiat löytyvät syvemmältä. Saatamme kantaa asioita pitkäänkin mukanamme huomaamatta niiden olemassaoloa ja vaikutusta toimintaamme. Joskus korvamme ovat tukossa ja meillä on tunne että haluaisimme kuulla enemmän. Silloin on syytä odottaa kärsivällisesti kunnes löydämme oikeat keinot päästäksemme eteenpäin. Voi olla että joudumme näkemään paljonkin vaivaa päämäärämme saavuttamiseksi. Vaikka emme näkisikään päämäärää, saattaa meillä silti olla tunne että olemme matkalla oikeaan suuntaan. Itsensä pakottamisesta ja rankaisemisesta on tuskin koskaan mitään hyötyä. On hyvä olla tietoinen toimistaan ja muistaa oleellisin. Joskus on hyväksi että tarkkailemme itseämme huolellisesti joka puolelta. Siten voimme saavuttaa jotakin jotta voimme taas jatkaa matkaa. Liiasta yrittämisestä on tuskin koskaan mitään hyötyä. Liian voimakas pyrkiminen estää näkemästä tilanteeseen liittyviä mahdollisuuksia. Jos vauhtimme on liian kova, emme pysty katsomaan kerralla kuin yhteen suuntaan. Jo...

JL:n näkemyksiin en osaa tällä hetkellä sanoa mitään sellaista mitä ei jo tiedettäisi. Siksi katselin kuvia jotka kumpuavat puhtaasta tietoisuudesta. Syntyy vaikutelma, kuin olisimme tutkimusmatkailijoita. Kuljemme hetken yhdessä, mutta käännymme sitten eri suuntiin. Tuntuu kuin yhteys katkeaisi. Se on surullista. Toisaalta tuntuu kuin emme olisi vielä edes lähteneet matkaan ja vartioisimme vain tärkeinä näkemyksiämme. Tilanne on tavallaan aika huvittava. Voin nähdä mielessäni kuun tai ehkä se on aurinko, joka hymyilee meille hyväntahtoisena. Kuvat auttoivat minua hahmottamaan tielanteen uudella tavalla. Voisin antaa egolleni täyden vallan ja ryhtyä puolustamaan valintojani. Olisihan se tietysti hauskaa luettavaa, siis sellainen eipäsjuupaseipäs-juttu. Vai olisiko sittenkään? Ehkä kaivauduin turhan syvälle omiin juoksuhautoihini, ehkä otin itseni taas kerran turhan vakavasti. Ehkä olin siirtynyt puolustuskannalle. ...

JL: ”Koin nämä kertomasi tapaukset hyvin mielenkiintoisina. Toisaalta jokaisella tarinalla on aina useampi puoli ja näkökulma. Ymmärrän tavallaan mitä ajat takaa, enkä epäile ollenkaan, ettetkö kokisi tilanteita niin kuin koet, jolloin se on sinun osaltasi totta.” Me todellakin koemme maailman eri tavoin. Meillä jokaisella on omat kokemuksemme. JL: ”Samalla kyseenalaistan voiko esimerkiksi toimimattoman kommunikaatiotan tapahtuessa syyttää siitä toisen egoa.” Kaikenlainen syyttely on aivan turhaa. Vaikuttaa siltä kuin kokisit havaintoni egon toiminnasta syytökseksi. Miksiköhän? En vihaa ketään, en syytä ketään, en koe itseäni uhriksi tai väärinkohdelluksi. En ole kieltäytynyt kommunikaatiosta kenenkään kanssa. Kuten jo aikaisemmin totesin, ego hyökkää, ego puolustautuu, ego arvottaa ja luokittelee. Kaikilla asioilla on monta puolta. Ei ole vain hyvää tai pahaa. Jokainen asia ja tilanne on kokonaisuus. Mieli, ajatus (=ego), pilkkoo, analysoi. Se kokee itsensä erilliseksi. Siitä syntyy r...

Jokin aikaa sitten mainitsin eräässä keskustelupiirissä että ihmiset jotka meidän maailmastamme katsoen elävät hyvin alkeellisissa oloissa, vaikuttavat kuitenkin onnellisilta. He hymyilevät, he ovat elossa. Heissä ei näy merkkiäkään masennuksesta. En ollut ainoa joka oli tehnyt saman havainnon. Oli havainto sitten oikea tai väärä, eräs läsnäolijoista koki tällaisen puheen suorana hyökkäyksenä kulttuuriamme ja elämäntapaamme kohtaan. Hän otti asian hyvin henkilökohtaisesti, eikä halunnut kuunnella mitä toisilla oli sanottavana. Joskus joku ihminen saattaa suuttua minulle aivan yllättäen. Hän reagoi voimakkaasti, kokee minut uhkana. Hän ei tiedosta lainkaan mitä on tapahtumassa. Hän hyökkää kimppuuni, hän ei halua kuunnella mitä minulla on sanottavana. Hän on täysin tunteensa vallassa ja toimii siksi harkitsemattomasti. Tällaisessa tilanteessa huomaan, ettei oma egonikaan ole kokonaan kadonnut. Se ei kuitenkaan hallitse minua. Olen tietoinen siitä mitä tapahtuu. Kuka onkaan parempi opett...