Minulla on näköjään tarve keskustella kanssasi.
Sehän sopii. Olen aina siihen valmis, kuten tiedät.
Jollakin tavalla tämä kuitenkin tuntuu matkimiselta.
Kaikki on matkimista ja vanhan toistoa, jos niin haluaa ajatella.
Sinä vain yhdistelet aikaisemmin kokemaasi aina uudella tavalla.
Entäpä jos tässä ei ilmenekään mitään uutta?
Miksi olet siitä huolissasi? Vaikuttaa siltä että et täysin luota
ohjaukseeni. Kirjoitat vain ylös vastauksiani, siinä kaikki.
Huomaan itsessäni jonkin vanhan toimintamallin nostavan päätään.
Tunne ei ole voimakas, mutta silti se on selvästi havaittavissa.
Hyvä kun huomasit. Olet tulossa yhä tietoisemmaksi tunteistasi ja
ajatuksistasi. Tiedät myös kokemuksesta, että tietoisuutesi voi
olla täysin hiljaa ja rauhassa. Mitä nyt haluat kysyä minulta?
Kaikkein omituisinta on, että minulla ei ole mitään selkeitä
kysymyksiä mielessäni. Itse aisiassa olen aika tyytyväinen
nykyiseen tilanteeseen.
Sittenhän kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Et halua olla muuta
kuin mitä tällä hetkellä ilmennät. Elämä ilmentää itseään
sinun kauttasi, ja nautit siitä.
Vaikka koenkin olevani täysin tyytyväinen, minulla on silti tarve
auttaa toisia.
Se on luonnollista. Autat toisia olemalla se mitä olet. Olen koko
ajan kaikessa mukana, sillä olemme kaikki yhtä.
Jotenkin minusta tuntuu, että minun täytyisi osata tehdä
kysymyksiä toisten puolesta.
Sinä voit käyttää mielikuvitustasi, kuten nyt käytätkin. Ei se
sen vaikeampaa ole. Kuvittele, mitä kysymyksiä toiset ihmiset
haluaisivat minulle esittää.
Hyvä on. Mikä on elämän tarkoitus?
No siinäpä vasta kysymys! Olemassaolon syy on itse olemassaolo. Voi
olla että tämä vastaus ei tyydytä sinua, koska et vielä ymmärrä
vastauksen koko laajuutta. Kaikki mikä ilmenee, on samanaikaisesti
sekä syy että seuraus. Aikaa ei ole, kuten olemme moneen kertaan
todenneet.
Miten se että aikaa ei ole, on vastaus siihen, että elämän
tarkoitus on elämä itse?
Ihmiset on opetettu ajattelemaan dualistisesti. Teidän maailmassanne
kaikki tapahtuu ajassa ja tilassa, mutta kokonaisuudessa ei ole
kumpaakaan. Aika ja paikka ovat mahdollisuuksia jotka ilmenevät
ihmistietoisuudessa. Te itse luotte kokemuksen ajasta ja tilasta,
samoin kuin te luotte kaikki muutkin kokemuksenne. On olemassa
ääretön määrä mahdollisuuksia. Tietoisuutenne tila synnyttää
ilmentymän, nykyhetken kokemuksen.
Tarkoitatko että kaikki on jo olemassa? Muistan sinun kertoneen
tästä aikaisemminkin.
Tiedät että juuri näin on asia ja sinulla on itselläsikin siitä
kokemuksia.
Totta! Nämä asiat ovat minulle ymmärrettäviä, koska minulla on
niistä kokemuksia (esim. vappu 2009). Kuinka voin saada muutkin
ymmärtämään?
Miksi ajattelet, että se olisi sinun tehtäväsi? Sinun tehtäväsi
on elää omaa elämääsi, eikä muu ole koskaan mahdollistakaan.
Miksi siis mietit koko aisaa? Et sinä ole vastuussa toisten ihmisten
tietoisuuden kehityksestä.
Nyt en ymmärrä. Jos on olemassa vain yksi tietoisuus, kuinka en
olisi vastuussa kaikesta kokemastani?
Kysymys on siitä mitä voit tehdä kunakin hetkenä. Kysymys on siis
tietoisuutesi tilasta ja tasosta. Erillisyydessä et voi vaikuttaa
mutta ykseystietoisuudessa voit.
Elänkö erillisyydessä, silloin kun esitän kysymyksen, mitä voin
tehdä auttaakseni toisia oivaltamaan.
Erillisyydessä elävä tekee tuollaisen kysymyksen. Jos elät
ykseystietoisuudessa, ymmärrät, että kaikki tapahtuu aina kuten
täytyykin tapahtua.
Käytät erillisyyden illuusioita toimiessasi maailmassa,
erillisyyden maailmassa. Tärkeää on muistaa, että tuo maailma on
vain pelkkä illuusio. Ykseystietoisuudessa ei ole erikseen syytä
ja seurausta, on vain prosessi. Prosessi on sen ilmentämistä joka
on jo olemassa. Kyse on siis havaitsemisesta, tietoiseksi tulemisesta
ja muistamisesta. Vähitellen koetaan vain yksi tietoinen kollektiivi
jota myös Jumalaksi tai elämäksi kutsutaan.
Kuinka minä voin keskustella tuon kollektiivin kanssa jos sitä ei
vielä ole olemassa?
Kyllä sinä tiedät vastauksen.
Aikaa ei ole olemassa.
Juuri niin. Kaikki on jo olemassa. Osat voivat kommunikoida keskenään
tässä ja nyt, koska kaikki on yhtä.
Kuulostaa äärimmäisen yksinkertaiselta.
Sitähän se onkin.
Miksi minusta tuntuu, että useat tuntemistani ihmisistä suhtautuvat
Jumalaan jonakin erillisenä
asiana.
Niinhän sinäkin teet jos keskustelet kanssani.
Totta, mutta tämä on vain tapa käsitellä asioita, pyrkimys tehdä
se muille ymmärrettäväksi. Yksin ollessani mieleni on suhteellisen
hiljaa.
Tarkoitat siis, että tämä on vain eräs tapa siirtää
kokemuksiasi toisille ihmisille.
Juuri sitä tarkoitan. Olen lukenut kirjat ”Keskusteluja Jumalan kanssa” ja havainnut että voin käyttää samaa metodia. On
mahdollista, että minulla ei ole uutta sanottavaa. Koen asiat hyvin
samalla tavalla kuin tuossa kirjasarjassa.
Haluatko vielä jatkaa keskustelua?
En tiedä, eikä minun tarvitsekaan tietää. Minusta tuntuu että
tämä keskustelumme on hajanaista eikä johda mihinkään.
Huomaatko kuinka olet jälleen luonut uuden käsityksen, tällä
kertaa siitä kuinka keskustelumme pitäisi edetä.
Huomaan kyllä. Ymmärrän että kiinnittymiseni estää minua
näkemästä kokonaisuutta. Kiinnittymiseni vaikuttavat aina
ilmentymiseen.
Kuuntelen tuota riemulla. Jatka vain.
Huomaan kiinnittymiseni. Samanaikaisesti oivallan että erillisyyttä
ei ole eikä siksi erillistä Jumalaakaan. Kaikki on ilmentymistä ja
ei-ilmentymistä. Koska olen tämän oivaltanut, ahdistuneisuuteni on
vähentynyt tai poistunut. Jos sitä joskus ilmeneekin, suhtaudun
siihen uudella tavalla. Se on väline, avain, kokonaisuuden
ymmärtämiseen.
Kuinka niin?
Vähitellen olen siis vapautumassa automaattisesta reagoinnista.
Voin silti edelleen reagoida jos niin haluan. Reagoimattomuudet
mahdollisuus tuo vapauden tunteen. En ole enää pelkkä automaatti
tunteitteni vuoristoradassa.
Onneksi olkoon.
Onneksi olkoon itsellesi, olet onnistunut Jumalana.
Minä onnistun aina.
Tiedän sen. Haluaisitko välillä käyttää itsestäsi jotakin
muuta nimeä kuin Jumala?
En minä käytä mitään nimeä. Sinähän minulle nimen annat, sinä
olet kaikki mitä koet, tunnet tai ajattelet. Et voi tietää mitään
tietoisuutesi ulkopuolella olevasta Jumalasta tai mistään
muustakaan asiasta tai ilmiöstä. Voit nimittää minua miksi
haluat, alitajunnaksesi, tietoisuudeksesi tai maailmankaikkeudeksi,
kaikeksi mikä on. Ei nimellä ole väliä.
Onko se yhtä vakuuttavaa?
Ei kenellekään tarvitse todistaa yhtään mitään. Olet kokenut
kaiken henkilökohtaisesti ja se riittää. Kaikki mitä koet
tietoisuudessasi, on sinua, erillisyyttä ei ole. Kun autat muita,
autat itseäsi. Kun et reagoi automaattisesti ja olet tietoinen,
kohtaat totuuden tässä ja nyt. Siinä kaikki.
Äsken minulla oli tunne että haluan lopettaa tähän mutta nyt
tuntuukin jo toisenlaiselta.
Eli jotakin uutta on syntymässä.
Tai sitten ei.
Tai sitten ei.
Joka tapauksessa tuo äskeinenkin oli kuin suoraan kirjasta.
Niinhän se olikin. Samat asiat ilmenevät yhä uudestaan uudessa
yhteydessä. Mikään ei muutu paitsi kokemuksesi.
Kommentit