Sisäinen keskustelu 1

Puhutaan ensin velvollisuudentunteesta.

Kyllä se sopii.

Velvollisuudentunne on hyvin monimutkainen juttu. Voimme paikallistaa sen eri kohtiin kehossamme. Joskus se tuntuu sydämen tai pallean alueella, joskus se aiheuttaa päänsärkyä tai vaikkapa pakkoliikkeitä. Itse aisassa jokainen tunne voi saada hyvin erilaisia ilmenemismuotoja.
Onko velvollisuudentunne hyvä tai huono asia riippuu tilanteesta kuten kaikki muukin maailmankaikkeudessa. Kysymys on aina näkökulmasta, siitä mihin asiaa vertaamme. Jos pohdit omaa velvollisuudentunnettasi, huomaat että se on hyvin voimakas. Olet myös havainnut että se aiheuttaa sinulle monenlaista harmia. Sinun tapauksessasi velvollisuudentunne on muodostunut rajoitteeksi. Se estää sinua kehittymästä. Ennen kaikkea se rajoittaa luovuuttasi.
Saattaa tuntua omituiselta, mutta sinun kohdallasi velvollisuudentunne on suorassa yhteydessä miellyttämisenhaluusi. Lapsena sinulta vaadittiin monia asioita. Sinulle syntyi tunne, että et ole koskaan tarpeeksi hyvä. Tuo sama tunne tai oikeammin tunteitten yhdistelmä vaikuttaa edelleen toimintaasi. Olet kuitenkin tullut tietoiseksi noista rajoittavista tekijöistä ja siksi me nyt tässä keskustelemme.

Tiedän varsin hyvin ongelmani laajuuden. Minulla on tunne että syytän itseäni siitä että en pääse irti vääränlaisesta velvollisuudentunteesta.

Huomaatko että voit jatkaa tuota pohdintaa vaikka kuinka kauan. Voit myös lopettaa sen milloin haluat. Valinta on täysin sinun. Voit päättää mihin suuntaan haluat kulkea. Sinulla on jo tarvittava tieto joka mahdollistaa valintojen tekemisen. Älä kuitenkaan syytä itseäsi vaikka vielä haluaisitkin pitää kiinni negatiivisiksi luokittelemistasi tunteista. Tarkkaile vain itseäsi jos haluat. Katso mitä tapahtuu, mihin tämä kaikki johtaa vai johtaako mihinkään. Aika ei koskaan lopu kesken.
Huomaatko kuinka aikakäsityksesi ja velvollisuudentunteesi ja itsesyytöksesi ovat yhteydessä toisiinsa. Jos luovut yhdestä tunteesta tai käsitteestä, vaikuttaa se automaattisesti myös muihin. Kaikki liittyy kaikkeen, se on kosminen laki.

Huomaan, että minussa on vielä jäljellä kärsimättömyyttä, josta kuvittelin jo päässeeni kokonaan eroon.

Huomaat varmasti itsekin että syytät itseäsi tässäkin asiassa. Kun vain tarkkailet tuota tunnetta, se vähitellen heikkenee ja katoaa. Oivallat, että et tarvitse sitä mihinkään eikä taivas putoa niskaasi vaikka luovutkin siitä.
Oletko miettinyt, kuinka paljon pelko hallitsee elämääsi, kuinka paljon se rajoittaa sinua.

Ehkä minulla on ollut jo jonkin aikaa käsitys että olen päässyt peloista jo kokonaan eroon, mutta huomaankin pettäneeni itseäni jälleen kerran.

Et sinä ole pettänyt itseäsi. Olet toiminut parhaan kykysi ja ymmärryksesi mukaan. Syyttelet itseäsi, vaikka siihen ei ole koskaan mitään syytä. Itsesyytökset eivät koskaan johda mihinkään. Itsesyytökset pitävät sinut kiinni kaikessa siinä mistä haluat päästä eroon. Ne vahvistavat käsitystäsi itsestäsi muuttumattomana olentona. Itsesyytökset ovat osa egon toimintaa jolla se pyrkii todistamaan oman olemassaolonsa välttämättömyyden. Se sanoo: Katso nyt, taas sinä syytit itseäsi. Tuo syytös vahvistaa egon käsitystä itsestään. Se hankkii koko ajan todisteita olemassaololleen. Itse asiassa tämä sama suhtautumistapa estää maailmaa muuttumasta sillä maailma muuttuu meidän kauttamme. Olemme osa muutosprosessia.

Tämä ei siis ole pelkästään oma henkilökohtainen ongelmani.

Kuten jo aikaisemmin sanoin, kaikki liittyy kaikkeen. Mikään ei ole olemassa ilman kaikkea muuta, et sinäkään eikä tunteesi ja ajatuksesi. Kun sinä muutut, maailma muuttuu ja toisinpäin. Se mitä pidämme henkilökohtaisena, ei olekaan sitä.


Voitko puhua lisää henkilökohtaisuudesta?

Mielelläni. Se on hyvin mielenkiintoinen ja monisyinen asia. Henkilökohtaisuus liittyy erillisyyteen, siis egoon. Henkilökohtaisuushan tarkoittaa että on asioita jotka haluamme pitää sisällämme, ne ovat asioita joita emme halua jakaa. Käsitys henkilökohtaisuudesta liittyy tarpeeseemme esittää jotakin muuta kuin mitä pohjimmaltamme olemme. Ego turvautuu henkilökohtaisen käsitteeseen suojellakseen itseään. Se ei halua asettaa itseään alttiiksi arvostelulle ja se kokee arvosteluksi melkein minkä tahansa käsityksen joka poikkeaa sen omasta käsityksestä itsestään.

Tarkoitatko että meidän täytyisi jakaa kaikki asiat keskenämme?

En tarkoita että pitäisi mitään. Valinta on aina sinulla itselläsi, enkä halua syyllistää sinua koskaan enkä mistään. Tiedät sen kyllä sisimmässäsi. Minä en arvostele sinua koskaan tai aseta kyseenalaiseksi tekemiäsi valintoja.
Mutta palatkaamme uudelleen henkilökohtaisuuden käsitteeseen. Osaatko kuvitella maailmaa jossa voisimme jakaa kaikki tunteemme ja ajatuksemme? Olisiko siinä jotakin vastenmielistä ja kamalaa? Kuvittelepa maailmaa, jossa voisit aina olla oma itsesi ja tietäisit että niin toimivat kaikki muutkin. Se olisi maailma jossa ei olisi enää salaisuuksia, se olisi maailma jossa jokainen tietäisi toisen puhuvan aina totta. Ei olisi enää mitään rooleja, ei valehtelua. Ongelmat korjattaisiin heti saman tien kun jokainen puhuisi avoimesti kaikki ajatuksensa ja tunteensa. Voit elää jo nyt siinä maailmassa jos vain haluat.