Muutama vastaus Jakille

”Itselläni on kokemus, jossa myös ajattelu, tunteet ja persoonallisuus ovat luonnollinen osa samaa suurta kokonaisuutta ja ykseyttä, eivätkä mitenkään siitä erillään. Kuinka sinä näkisit tälläisen kokemuksen?”

Jokainen elää kokemuksiensa luomassa maailmankaikkeudessaan. Aikaisemmin koettu vaikuttaa siihen millainen on tietoisuutemme, kuinka koemme nykyhetken.

Olet kokenut selvästikin jotakin mielestäsi merkittävää ja oleellista. Kuvaamasi perusteella en kykene tarkemmin ymmärtämään millainen kokemuksesi on ollut. Ymmärrän jotenkin rivien välistä, että pidät ajattelua luonnollisena osana kokonaisuutta ja tuskin haluat siitä luopua. Luonnollisuudella tarkoitat ehkä toimimista ilman pakotteita tavalla joka on sinulle luontainen tai sitten sinulla on jokin käsitys luonnollisuudesta johon suhteutat kokemuksesi, en tiedä. Jos haluat, voit kertoa asiasta enemmän.

Jokaisella on oma tiensä. Havaitsin, että ajattelulla pääsen tiettyyn pisteeseen mutta en pidemmälle. Olen aikaisemmin kirjoittanut paljon ajatteluun ja egoon liittyvää. Minulla ei ole nyt mitään uutta sanottavaa aiheesta. Kerron myöhemmin lisää käytännön kokemuksistani. Löydän silloin toivottavasti uusia näkökulmia ajatteluun, egoon, nykyhetkessä elämiseen, oivaltamiseen, suoraan kokemiseen, ykseyteen, tietoisuuden ja todellisuuden väliseen suhteeseen jne.

”Sanoit, että tietoisuutesi lepää tässä hetkessä. Itse olen kokenut, että ajatukset ja tunteetkin tapahtuvat tässä hetkessä. Mitä mieltä olet sellaisesta kokemuksesta?”

Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Kysymys on siis siitä, kuinka koemme tämän hetken ja mikä on ajattelun osuus kokonaisuudessa tapahtuvassa prosessissa. On kiinnostavaa kuinka ajattelu vaikuttaa kokemiseen, tunteisiimme, toimintaamme, tietoisuuteemme, luovuuteemme, intuitioon… On mielenkiintoista tutkia onko ajattelu, sisäinen dialogi ainoa tapa ymmärtää sitä mitä nimitämme todellisuudeksi, onko ainoa mahdollisuus kokea havaitsija ja havaitsemisen kohde erillisiksi toisistaan.

Ymmärrän hyvin kuinka vaikea on luopua kaikesta mitä olemme oppineet pitämään itsestään selvänä. Koko nykyinen kulttuurimme ja kasvatuksemme perustuu käsitteille ja määritelmille. Myös käsitys itsestä on valtava käsitejärjestelmäkasauma. Kysymys kuuluu, luotammeko siihen mitä ei voi määritellä, annammeko maailmankaikkeuden voimien vaikuttaa ilman esteitä. Toimimmeko harmoniassa kokonaisuuden kanssa vai omien käsitystemme ja määritelmiemme mukaisesti.

Keskustelua Anonyymin kanssa, jatkoa

"Ehkä löytyy myös lukijoita joita kiinnostaa
muukin kuin pelkkä henkilökohtainen lähestymistapa."

Ajatteletko, että asioihin on olemessa henkilökohtainen
ja ei-henkilökohtainen lähestymistapa?
Kirjoitatko itsellesi vai lukijoillesi?

Kaikki kirjoittaminen on tavalla tai toisella henkilökohtaista. Henkilökohtaisella lähestymistavalla olen tarkoittanut suoraan omasta elämästä kirjoittamista, tekstejä joihin ei sisälly paljoakaan teoretisointia.

En luo mielessäni kuvitelmaa keskivertolukijasta. Kirjoitan asioista joista olen kiinnostunut ja joita pidän tärkeinä. Luotan pitkälti intuitioon. Annan tekstin tulla omalla painollaan. Joskus teksti muuttuu myöhemmässä vaiheessa lisäyksien ja korjailujen seurauksena.

Kirjoitukseni ovat muille tarkoitettuja. Aikaisemmin olen harrastanut terapiakirjoittelua vain itseäni varten, sellaiseen en ole viime aikoina tuntenut tarvetta.

"On aikoja jolloin olen ajatuksettomassa tilassa,
välillä taas mieleni on rauhattomampi. Jätän siis
kysymyksen siitä häviääkö ego kokonaan toistaiseksi avoimeksi.
Asia selviää vain oman kokemuksen kautta."

Tavoitteletko tilaa jossa ei ole ajatuksia?

En tavoittele, pikemminkin olen tietoinen ja havaitsen. Olen oppinut kokemuksen kautta että pyrkiminen johonkin vaikkapa sitten ajatuksettomaan tilaan synnyttää mielen rauhattomuutta. Odotukset ja pyrkimykset estävät rauhan ja tasapainon luonnollisen tilan syntymisen. Tarkkailen ajatuksia ja tunteita, en puutu niihin, annan vain tapahtua. Olen rauhallisempi ja tasapainoisempi kuin aikaisemmin. Siirryn tilaan jota ei voi sanoin selittää, sen voi vain kokea.

Onko tila,
jossa on ajatuksia = ego?

Ego on ajatusten ylläpitämä käsitys itsestä. Kun ei ole ajatuksia, ei ole myöskään mitään käsitystä itsestä. Erillisyyden tunne katoaa. Kaikki huomio kiinnittyy nykyhetkeen, havaitsemiseen, oivaltamiseen. Kaikki tapahtuu aina tässä ja nyt. Ajatukset vievät huomion pois nykyhetkestä.

Ego ei ole koskaan tyytyväinen, se tarvitsee todisteita omasta olemassaolostaan, omasta arvostaan. Ego tarvitsee valtaa, rahaa, ulkopuolisia elämyksiä, vahvistusta omalle olemassaololleen ja arvolleen, se määrittelee, vertaa ja arvio kaikkea loputtomasti. Egon hallitseva asema on syy ihmisten luomiin ongelmiin.

Luin vähän aikaa sitten muutaman kirjan joissa käsitellään egoa monelta eri kannalta. Kirjat tekivät vaikutuksen selkeydellään.

Eckhart Tolle: Läsnäolon voima
Anthony de Mello: Havahtuminen
Omaan heräämiseeni vaikutti oleellisesti Jiddu Krishnamurti. Myös hänen kirjojaan on runsaasti saatavilla.

Tunnistatko kehossas ajatuksia?

Kun olen ajatuksettomassa tilassa ja tietoinen kaikesta mitä tapahtuu, havaitsen muutokset kehossani. Ei ole siis erillistä egoa joka ohjaisi toimintaani. Toimin osana kokonaisuutta. Minussa vaikuttavat samat voimat kuin kaikkialla muuallakin maailmankaikkeudessa. Menettelen oman ominaislaatuni mukaisesti kokonaisuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä olen kirjoittanut aikaisemmin.

Toimintani ei perustu ajatusprosessiin, loogiseen ajatteluun, vaan tieto tulee ”valmiina” kokonaisuudesta. Havaitsen koko olemuksellani. Krishnamurti puhuu oivalluskyvyn heräämisestä. Tuota tila pakenee kaikkia määritelmiä.

Onko tämä myös egon ilmenemismuoto?

Ajatukset pitävät egon hengissä. Kun ajatukset lakkaavat, ego häviää.

Vai osaatko rajata tietoisuudestas, että "tämä jokin tietty
osa/asia/mielentila" on ego vai millä tavoin määrittelisit sen?

Kaikki määrittely, oli se sitten millaista hyvänsä, on egon toimintaa. Aina kun
havaitsen ja tiedostan, että määrittelyä ilmenee, ymmärrän että en ole ajatuksettomassa tilassa ja egoni toimii. Myös kaikki toiveet ja odotukset ovat egon toimintaa. Tarkkaillessani olen tietoinen siitä mitä kokonaisuudessani tapahtuu. Vähitellen puhdas tietoisuus lisääntyy. Tämäkin on vain määrittelyä. Sanoilla ei voi kuvata puhtaan olemassaolon tilaa, tilaa jossa ei ole määrittelyä. Sen voi vain kokea.

"En tiedä aivan varmasti mitä
tarkoitat kehon sisäisillä hommilla."

Puhuit aikaisemmin, että sulla oli ollut
epämielyttäviä tuntemuksia sydän chakran alueella.
Joten tästä mulla tuli mieleen, että millä
tavalla suhtaudut kehossa syntyviin aistimuksiin tai
tunteisiin / tuntemuksiin. Koetko lepääväs
kehossas ja tätä kautta ilman sen kummempaa
meditaatio menetelmää tms. mahdollisesti aistit
kehon sisäisiä asioita?

Epämiellyttävät tuntemukset joista kerroin syntyivät kun tarkkaavaisuuteni herpaantui. Joskus näin tapahtuu vieläkin. Mieleni oli luonut ongelmia, olin alkanut ajatella ja yrittää. Olin kärsimätön. Heiluntavaiheessa saatan ”lipsahtaa” tiedostamattani ajattelemaan epämiellyttävin seurauksin. Kun tiedostan tapahtuneen ja annan ajatusteni haihtua luonnostaan, myös epämiellyttävät tuntemukseni katoavat.

En yleensä varsinaisesti meditoi kuin erikoistapauksissa. Normaalissa arjessa olen tietoinen kehossani ilmenevistä tuntemuksista. Käytäntö, oma elämäni on paras opettajani. Tila josta olen puhunut, on kehollinen ja hyvin kokonaisvaltainen, ei vain päässä tapahtuva. En noudata mitään valmista oppia tai menetelmää.

Aikaisemmin kirjotit seuraavaa:

"Aina ei tunneta omia rajoja ja sietokykyä.
Voi olla että otetaan vastaan paljon sellaista
joka tuntuu vieraalta ja sopimattomalta, eikä
kyetä vastustamaan ulkoapäin tulevaa painetta.
Tilanne voi muuttua hallitsemattomaksi. Pieni kipinä
voi aiheuttaa suuren purkauksen. Valpas tietoisuus
estää tällaisten tilanteitten
syntymisen silloin kun sekä sisäinen että ulkoinen ovat
luonnollisessa vuorovaikutuksessa keskenään."

Mitä tässä tarkotat sisäisellä ja ulkoisella?

Yllä oleva on kirjoitettu kanavoimalla mieleeni tulleitten kuvien pohjalta. En ole kirjoittaessani määritellyt tarkemmin sisäistä ja ulkoista. Lukija voi antaa vapaasti sanoille merkityksiä jotka sopivat parhaiten hänen omaan elämäntilanteeseensa ja auttavat häntä ratkaisemaan ongelmansa. Idea on vähän vastaava kuin käyttämällä vaikkapa Muutosten kirjaa. Intuitiolla on suuri merkitys.

Sanoit myös
että tietoisuutesi lepää luonnostaan tässä hetkessä.
Ja tärkeintä on olla tietoisesti tässä ja nyt
ilman mielen luomia määritelmiä.

Koetko, että nykyhetki on tällöin mielestä erillään
oleva asia?

Koen että aikaa ei ole. On vain tämä hetki. Mieli luo käsityksen menneestä ja tulevasta. Kun ajattelu, mieli, ego katoaa, katoaa myös erillisyys.

Mitä sana mieli sulle tarkottaa?
Ajattelua, egoa, kaikkea määrittelyä, sanallista ajattelua, sisäistä dialogia.

"itse olen tapahtumien keskellä ja sisällä"


Koetko, että sulla on jokin "keskipiste" omassa
olemisessa missä kaikki syntyy? Missä se kenties
sijaitsee?

Koen tietoisena olemisen kokonaisvaltaisena tilana. En havaitse mitään keskipistettä missä kaikki syntyisi. Oivaltamisen voi synnyttää mikä tahansa asia tai tapahtuma esim. radiosta kuultu lause tai jokin näkemäni esine. Kaikki liittyy kaikkeen. Kaikki on valmiina havaittavaksi, poimittavaksi. Asiat tapahtuvat kuin itsestään.

"En tällä hetkellä liiku paljoakaan kaupungilla ja ihmisten parissa."

Jos ja kun liikut ihmisten parissa tai kaupungilla
saatatko aistia ympäröivää epämukaavuutta?
Jos näin niin minkälainen suhtautuminen sulla siihen
on? Toki ymmärrän että sekin voi elää.

En osaa antaa mitään yksiselitteistä vastausta. Ihmisten matalat energiat eivät suoraan siirry omaan kenttääni, mutta en voi sanoa olevani kokonaan niistä vapaakaan. Olen vielä heilurivaiheessa, kuten jo aikaisemmin totesin. Kaupungilla liikkuessani havaitsen kuinka ahdistuneita ja sulkeutuneita ihmiset ovat, kuinka stressaantuneita ja huolien täyttämiä. Joskus välitän heille energiaa. Olen myös havainnut että ryhmämeditaatiossa energioita on helppo nostaa yhdessä toisten kanssa.

Omien kokemusten siirtäminen sanalliseen muotoon on aina enemmän tai vähemmän epämääräistä sillä sanat eivät ole kokemus, kartta maisema. Todennäköisesti moni asia jäi vielä epäselväksi. Itsekin olen vasta alkuvaiheessa. Kaikki kysymykset ovat tervetulleita.

Etsijän herättämää

Sanat johtavat usein aivan muualle kun on tarkoitus. Tajunnan laajentamisesta tulee helposti mieleen hipit, psykedelia ja huumekokeilut. Tietoisuuden muuttumiseen en tarvitse mitään ylimääräisiä aineita a la Castaneda. Olen huomannut että jopa alkoholi pieninä määrinä, laskee energiatasoani. Se on voimakas huume ja osa kulttuuriamme. Suhtaudun huumeiden käyttöön samalla tavalla kuin Etsijä ja suurin piirtein samoista syistä. Huumeitten haittoja ei todellakaan kannata vähätellä. Useampikin nuoruuteni ystävistä on kuollut aineitten yliannostukseen

Jos alan pitää itseäni jonakin, olen pysähtyneisyyden tilassa. Tunteisiin tai ajatuksiin ei kannata samastua. Ne ovat vain tunteita ja ajatuksia, ei enempää. Ehkä joistakin kirjoittamistani blogeista saa itsevarman vaikutelman. Nämä kirjoitukset ovat syntyneet osittain tai kokonaan kanavoimalla. Kanavoinnissa teksti syntyy kuin itsestään, ponnistelematta kuin annettuna. Kanavoimalla on kirjoitettu kokonaisia kirjoja. Eräät kanavoijat sanovat että tieto tulee tietystä lähteestä. Usein he antavat lähteelle nimen tai määritelmän. Kanavoidessani olen muuntuneen tietoisuuden tilassa.

En löydä mitään yksittäistä traumaattista ulkopuolista sykäystä joka olisi kokemuksieni aiheuttaja. Oleellista on ajatukseton tila, eläminen tässä ja nyt ilman määritelmiä. Muutos on olemassaolon ominaisuus. Kyseessä on jatkuva prosessi jossa on erilaisia vaiheita ja laadullisia hyppäyksiä. Minättömyys, egottomuus, mielestä luopuminen, asiat joita mm. Buddha, Krishnamurti, Tolle ja De Mello painottavat, ovat vasta kaiken alku, ensimmäinen askel. Myöhemmin minulle on tapahtunut asioita joita useimpien mielestä ei voi olla edes olemassa. Uteliaisuuteni kasvoi, aloin liikkua poluttomalla maalla. Tästä kaikesta tulen kertomaan lisää myöhemmin.

Kokemuksieni kautta on selvinnyt että käsitykseni tietoisuuden ja todellisuuden luonteesta ovat olleet ennakkoluulojeni rajoittamia. Yleisesti omaksutut näkemykset estävät maailman muuttumisen, ne vääristävät ja kaventavat tietoisuuttamme. Emme näe henkisiä mahdollisuuksiamme ja koemme asiat valmiiksi pureskeltuina. Tämä heijastuu myös aineelliseen maailmaan. Kulutamme luonnonvarat loppuun, hyväksymme sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden, pidämme valtajärjestelmiä luonnollisina ja hyväksyttävinä. Luetteloa voisi jatkaa lähes loputtomiin.

Kulkiessani eteenpäin havaitsin että kaikki on yhtä. Todellisuus on tietoisuutta ja tietoisuus todellisuutta. Me voimme luoda maailman uudelleen jos luovumme auktoriteeteista ja mielen luomista harhakuvitelmista. Me voimme ottaa tietoisuuden kokonaisuuden käyttöömme. Kaikki on mahdollista.

Käsitteet Jumala, henkimaailma, ykseys, tajunnan laajeneminen jne. sisältävät suuren määrän valmiita käsityksiä ja ennakkoluuloja. Paljon riippuu siitä millaisessa ympäristössä olemme kasvaneet ja millaiseen yhteisöön samastuneet. Kaikilla traditioilla on oma historiallinen painolastinsa.

Todennäköisesti pelkkä sanojen luonne vaikuttaa kiinnostuksen heräämiseen tai häviämiseen. Olen tukeutunut terminologiaan ja perinteeseen joka lähinnä vastaa omia kokemuksiani. Olisin voinut käyttää sanoja intuitio, luovuus, luonnonlait, evoluutio, ja jättää New Age -terminologia vähemmälle. Ehkä niin olisi kannattanut toimia, kuka tietää. En ole halunnut tietoisesti mystifioida asioita.

Kun liikutaan ”normaalin” kokemuskentän ulkopuolella opettajilla, psykiatreilla yliopistotukijoilla ei ole käytössään kuin oppikirjoista hankitut määritelmät ihmismielen toiminnasta. Auktoriteetit haluavat pysyä kulttuurimme määräämissä rajoissa, he haluavat sopeuttaa ja sopeutua roolinsa mukaisesti. Kukapa haluaisi leimautua epätieteelliseksi huuhaatyypiksi ja ottaa riskin joka voi johtaa pahimmillaan auktoriteettiaseman romahtamiseen ja karkottamiseen koko tiedeyhteisön ulkopuolelle. Poikkeuksiakin on. Carl Jungin ajatukset herättävät vieläkin vastustusta, osittain ehkä henkilökohtaista kokemusta painottavan tutkimustavan ansiosta.

Meidät on kasvatettu uskomaan että aineelliset arvot ovat ainoa ja ainakin tärkein tae inhimilliselle onnelle. Luova ihminen ei kunnioita auktoriteetteja eikä vanhoja ajatusmalleja. Jokainen lapsi on luova, luovuus on ihmisen perusominaisuus. Tuo ominaisuus kitketään. Meidät opetetaan pelkäämään, jotta tottelisimme, jotta kaikki pysyisi ennallaan. Luovuus on kadoksissa. Luovuuskoulutuksesta on tullut yhteiskunnassamme tuottoisa elinkeino. Koulutuksen tarkoitukseksi on muodostunut palvella tuotantoelämää, lisätä tuottavuutta.

Täydellinen luovuus, henkisten voimavarojen käyttöönotto merkitsee ihmisen ja koko nykyisen elämänmuotomme perinpohjaista muuttumista. Yhä useampaa kiinnostaa henkinen kehitys, yhteinen hyvä. Muutos on alkanut eikä sitä voida enää pysäyttää.

Termit ja määritelmät aiheuttavat helposti sekaannusta. Vain henkilökohtainen kokeminen mahdollistaa syvemmän ymmärryksen. Kaikki kirjoitukset jäävät lopulta viitteelliseksi. Jokaisella on oma tiensä, oma paikkansa maailmassa. Kiintoisaa on vaihtaa kokemuksia, ei toistella kirjoista opittuja valmiita vastauksia.

Luovuus, uuden löytäminen, edellyttää epävarmuuden sietokykyä. Tarkoitus on vapauttaa tietoisuus kahleistaan. Koen että on olemassa voima joka vaikuttaa kaikkialla maailmankaikkeudessa. Tuota voimaa voi sanoa Jumalaksi tai rakkauden energiaksi. Kun olen yhtä tuon voiman kanssa ilman mieleni luomia esteitä, kaikki muuttuu. Tuuli on kääntynyt!

Tarkoituksena on järjestää syksymmällä avoimia keskustelutilaisuuksia. Kartoittaakseni tilannetta olisin kiitollinen jos ilmaisisit kiinnostuksesi, mielipiteesi ja toiveesi asian tiimoilta. Sähköpostiosoitteeni löytyy käyttäjäprofiilin alta.

Keskustelu Anonyymin kanssa, jatkoa

Kiitos aktiivisuudestasi, uusista kysymyksistäsi ja kommenteistasi!

Ymmärrän moniuloitteisen näkemyksesi
ja kuinka tietoisuus on alati muuttuva.

En tarkoittanut "totuuksilla", että kertoisit absoluuttisia totuuksia.
Mutta mitä kaipasin, oli persoonallista "sävyä" teksteihin. Aikasemmin joku toinen lukia kommentoi sulle samaan aihealueeseen viitaten.
Musta oli mielenkiintosta seurata
teidän vuorovaikutusta.

Ymmärrän toiveesi. Et varmasti ole ainoa jolla on samansuuntaisia odotuksia. Kirjoitan aina niin kuin kunakin hetkenä luontevimmalta tuntuu. Olen ”heilurivaiheessa”, tietoisuuteni tila vaihtelee. Tuo heiluminen ilmenee myös tavassani kirjoittaa. Sinäkin olet sen huomannut. Ehkä löytyy myös lukijoita joita kiinnostaa muukin kuin pelkkä henkilökohtainen lähestymistapa.

Moniulotteinen tietoisuus, eikö se silti ole persoonallinnen kokemus vaikka olisi egosta "luopunut"?

Minulla ei ole kokemusta jatkuvasta, täysin egottomasta tilasta. On mahdollista, ehkä jopa todennäköistä, että persoonallinen kokeminen liittyy henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Me olemme kaikki erilaisia, tarvitsemme toisiamme. Esimerkiksi ystäväni kanssa olemme liikkuneet samoissa tietoisuuden tiloissa. Näemme samat asiat, mutta eri tavoin. Hän kokee asiat kuin lintuperspektiivistä ja kauempaa, itse olen tapahtumien keskellä ja sisällä. Olen oppinut ystävältäni hyvin paljon mm. juuri näkökulmiemme erilaisuuden vuoksi.


Häviääkö ego kokonaan vai onko se luonnollinen osa kokonaisuutta, vaikka se ei olisi enää sun mielen kiintopiste?

Kirjoissa ja ihmisten puheissa esitetään erilaisia näkemyksiä jotka ovat usein ristiriitaisia. Oma käsitykseni ei ole vielä varmentunut enkä tällä hetkellä edes tiedä mikä on paras tapa lähestyä tietoisuuden luonnetta ja suhdetta kokonaisuuteen.

On aikoja jolloin olen ajatuksettomassa tilassa, välillä taas mieleni on rauhattomampi. Jätän siis kysymyksen siitä häviääkö ego kokonaan toistaiseksi avoimeksi. Asia selviää vain oman kokemuksen kautta.

Ootko nykyään yhä ulos päin suuntautunut vai työstätkö kehon sisäisiä hommia?

En tiedä aivan varmasti mitä tarkoitat kehon sisäisillä hommilla. Jos tarkoitat meditointia lootusasennossa, tai jotakin tiettyä menetelmää, niin sellaista en ole harrastanut vuosikausiin. Huomasin aikoinaan kuinka vaikeaa oli siirtää korkeampi energiataso jokapäiväiseen arkeen, ristiriita mahtavan meditaatiokokemuksen ja arkielämän välillä vain korostui. Minulle jokapäiväinen arki on paras tapa opetella elämään ajatuksettomassa tilassa. Tärkeintä on olla jatkuvasti tietoisena tässä ja nyt ilman mielen luomia määritelmiä ja käsityksiä.

En tällä hetkellä liiku paljoakaan kaupungilla ja ihmisten parissa. Koen nyt tärkeäksi selvittää mahdollisimman tarkasti mitä tapahtui laajentuneessa tietoisuuden tilassa kevään ja alkukesän aikana. Kirjoitan kokemuksistani ja julkaisen täällä sitten kun olen saanut tapahtuneen selkeään ja ymmärrettävään muotoon, se vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Tehtävä on yllättävän laaja ja haastava, sillä kokemukseni poikkeavat ratkaisevasti ”normaalista”.

Onko näillä kahdella asialla sun mielestä eroa?

Henkisyys ei mielestäni ole kehosta erillinen. Moniulotteinen kokeminen tapahtuu kaikilla aisteilla, siinä on mukana ihmisen kokonaisuus. Esimerkiksi tieto tulee usein välähdyksenomaisesti, intuitiivisesti, ei pitkän ja loogisen ajatusprosessin tuloksena. Tunnen vastauksen kehossani ja muutan sen sanalliseen muotoon vasta tarpeen vaatiessa.

Missä sun tietoisuus lepää luonnostaan?

Tässä hetkessä.

"Saattaa myös olla että tapahtumissa on ollut mukana henkilö joka ei halua että asioita käsitellään julkisesti. Kunnioitan tällaista pyyntöä."

Miks kirjoitat että "saattaa olla"
jos tapahtumissa on kuitenkin ollut mitä ilmeisemmin joku henkilö mukana?

Hyvä kysymys. En ollut täsmällinen. Parempi ilmaisu olisi ollut esim. seuraava: Eräässä tapauksessa on ollut mukana henkilö joka ei halua että hänen asioitaan käsitellään julkisesti, siksi jätin häneen liittyvän blogin julkaisematta.

Jatkan mielelläni keskustelua kanssasi.

Vastaus

”Mikset enää kirjota omia kokemuksia?
Oon pitkään katellu sun juttuja, välilä niitä oli hauska lukea ku oli vähän persoonallisempaa otetta.

Nyt tuntuu, että tyyli mihin oot
palannu ei ole niin mielenkiintoista luettavaa. Eikös kirjaston hyllyt jo oo tarpeeksi pullollaan samaan henkeen kirjotettuja "totuuksia"...

Sulla tuli vaihe, että täyty kääntyä sisäänpäin. Sen jälkeen et oo enää kirjotellu henkilökohtasella tasolla. Miks näin? Ois mukava kuulla miten sulla menee.”


Se että olet kiinnostunut kirjoituksistani edes jossakin määrin, on sinänsä jo harvinaista. Lukiessani toisten blogeja, olen havainnut että henkilökohtaisista asioista ja suoraan omasta elämästä kirjoitetut tekstit ovat saaneet suurimman lukijakunnan. Siinä ei ole mitään yllättävää.

Saattaa tuntua oudolta, mutta kaikki kirjoittamiseni pohjautuu henkilökohtaiseen kokemiseen tavalla tai toisella. Tarkoituksenani ei ole laukoa mitään ehdottomia totuuksia. Tietoisuuteni muuttuu. Ei ole olemassa yhtä oikeaa näkökulmaa. Tämä liittyy asiaan josta olen kirjoittanut aikaisemminkin, nimittäin moniulotteiseen havainnointiin.

Minulle on tapahtunut paljon asioita, enkä ole kaikesta vielä raportoinut. On tapahtunut sellaistakin mitä en ymmärrä enkä kykene selittämään. Vie siis aikansa ennen kuin saan asiat jollakin tavalla mielekkääseen muotoon. Saattaa myös olla että tapahtumissa on ollut mukana henkilö joka ei halua että asioita käsitellään julkisesti. Kunnioitan tällaista pyyntöä.

Luen vain tekstejä jotka itseäni kiinnostavat. Samaa suosittelen sinullekin. Hyppää vain reilusti yli jos tuntuu tylsältä tai puisevalta!

Vastaan mielelläni kysymyksiisi. Kysymysten avulla minulle selviää mistä olet kiinnostunut. Samalla joudun kohtaamaan asioita joita en muuten tule ajatelleeksi. Nautin kaikesta vuorovaikutuksesta.

Hyviä värähtelyjä sinulle!