-

Olen tullut uuteen vaiheeseen. On aika katsoa enemmän sisäänpäin. On aika kuunnella kehoaan. Siellä on vielä käsittelemättömiä asioita. On katsottava, kohdattava kaikki epämiellyttävätkin tunteensa jotta niistä pystyy luopumaan. Käyn tämän prosessin loppuun saakka, tuli mitä tuli. Tällä hetkellä minulla ei ole muuta sanottavaa.

Kommentit

secrets sanoi…
Hyvin sanottu.
Oman päänsä sisällön kartoittaminen olisi tässä itse kullekin ajankohtainen tehtävä suoritettavaksi. Vaan haluankohan saada selville kaikkea..
9. kesäkuuta 2009 klo 1.22
SeijaTuulikki sanoi…
Oletko käyttänyt violettiliekkidekreitä. Violettiliekki muuntaa negatiivisen energian positiiviseksi.Kun Violettiliekki muuntaa kielteiset ajatukset ja tunteet, se muodostaa kasvualustan parantumiselle.
Terveisin Enkelin silmin / Tähtisilmä
9. kesäkuuta 2009 klo 19.03
Anonyymi sanoi…
Mielestänisi olisi kiinnostavaa ja hienoa, jos voisit jakaa myös prosessisi epämiellyttävät tunteet ja tapahtumat. Ne ovat myös osa kokonaisuutta ja sitä tietä, jota kuljemme. Se antaa varmasti jotain muillekin erityisesti niille, joilla myös on epämiellyttävempiä asioita kohdattavanaan. Kukaan ei ole varmasti koskaan yksin ja ainoa, joka tuntee niin kuin tuntee. On hienoa ja vapauttavaa, jos asioita voi jakaa.
10. kesäkuuta 2009 klo 13.08
maailmankaikkeuden pikku apulainen sanoi…
Kiitos kommenteista! Vaikka jotkin tunteet saattavatkin tuntua epämiellyttäviltä, ne toimivat silti opettajinani. Jakaminen on todella tärkeää. Kerron lisää tilanteestani ja tuntemuksistani seuraavassa blogissani.
10. kesäkuuta 2009 klo 22.48
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

-
Kuva
Henkilökohtaisista asioista kirjoittaminen on ollut minulle vaikeaa. Siksi kirjoitin pitkään teoreettisia juttuja. En tarkoita, etten olisi kokenut kuten kirjoitin. Tarkkaavainen lukija havaitsee, että minulle on ollut tärkeää antaa mahdollisimman täydellinen kuva itsestäni. Saa vaikutelman kuin menisin tekstini taakse piiloon. Egoni pyrkii täydellisyyteen, egoni ei hyväksy erehdyksiä, epätäydellisyyttä. Olen aina halunnut kokea asiat henkilökohtaisesti. Tai en aina, mutta maailmankuvani romahtamisesta lähtien. Usko, käsitykset ja määritelmät ilman kokemusta jäävät ilmaan roikkumaan. Ennemmin tai myöhemmin usko ja todellisuus törmäävät toisiinsa. Se on ollut minunkin läksyni. Kun törmäys on tarpeeksi voimakas, saatan oppia jotakin. Olen tarvinnut monta kolausta, monta potkua persuksiini. Nykyisin koen kokemani kriisit tärkeänä osana kehitysprosessiani ja osaan siksi olla niistä kiitollinen. Egoni on rakentanut erilaisia järjestelmiä. Se on määritellyt rajat joitten sisällä se haluaa mi
Read more »
-
Kuva
Olin hetken umpikujassa, enkä tiennyt kuinka jatkaa. Ratkaisu tuli nopeasti ja yllättäen kuten usein käy. JL pelasti tilanteen kommentoimalla ja tekemällä konkreettisia kysymyksiä. Vuorovaikutus on upea asia! Kunpa muutkin esittäisivät kysymyksiään. Olisi mukava tutkia asioita yhdessä. JL kirjoitti ja kysyi: ”Mielestäni kommunikaatiossa on aina kyse vain “erään ihmisen” perspektiivistä. Sanoit ottavasi “tietoisen riskin”, koska ihmisten epäusko on mahdollista. Itse en epäile yhtään, ettetkö kokisi kuten kerroit tai ettetkö vähintäänkin haluaisi yrittää kertoa sillä jotakin.” Riski on mielestäni todellinen, mutta sitä ei voi välttää. Osa lukijoista lopettaa lukemisen kohdatessaan omaan kokemuspiiriinsä, omaan maailmaansa kuulumattomia asioita. Heille tietyt tapahtumat ovat yliluonnollisia, huuhaata jne. Tämä on täysin ymmärrettävää. Jokainen elää omassa todellisuudessaan. Meidät on opetettu luokittelemaan. Me panemme vieraaksi kokemamme asiat laatikkoon ja nimilapun päälle. Emme koskaan
Read more »