Keskustelu jatkuu


JL: ”Tieteellisestä näkökulmastakinhan kaikki on syntynyt samasta pisteestä (kaikilla on siis samat “juuret”) ja kaikki on yhtä. Silti samalla koemme myös moneuden. Kuten esimerkiksi minä täällä tietokoneellani ja sinä siellä omallasi. Jos tapaisimme, sinä katsoisit silmilläsi minua ja minä sinua. Meillä on siis erilainen perspektiivi. Jos minä murtaisin jalkani, vaikka olisit kuinka myötätuntoinen ja tuntisit jotain tuntemuksia omassa jalassasi ja jopa pyörtyisit shokista, niin silti se ei ole sama asia kuin, että oma jalkasi olisi murtunut.”

Tieteellä on oma tärkeä lähestymistapansa. Tieteen avulla saadaan lisää tietoa. Tieteen avulla ymmärretään paremmin syy ja seuraussuhteita. Kun puhun kaiken ykseydestä, en tarkoita mitään tuollaista. Tarkoitan puhdasta kokemista. Tarkoitan jotakin mitä ei voi sanoin selittää, mitä tiede ei voi selittää, ei vaikka meillä olisi kuinka paljon faktoja käytettävänämme.

Erillisyyden tunne syntyy ajattelusta, egon toiminnasta. Kun sinulla ei ole ajatuksia, määritelmiä, et koe itseäsi enää erilliseksi. Ei ole enää erikseen havaitsijaa ja havainnon kohdetta. On vain nykyhetki jossa kaikki tapahtuu.
Kokemus on aina enemmän kuin mitkään määritelmät. Sanot hyvin, että meillä on erilainen perspektiivi. Elämme siis kumpikin omassa maailmassamme, koemme sen eri tavalla. Sinä olet sinä ja minä olen minä. Se on tosiasia. Sinun kokemusmaailmassasi kaikki voi olla yhtä, jos et määrittele, jos elät täydellisesti nykyhetkessä. Samoin on minun laitani. Jokainen elää luomassaan todellisuudessa. Me voimme kommunikoida sanoilla. Me voimme olla vuorovaikutuksessa keskenämme myös syvemmällä tasolla. Jos molempien mieli olisi täysin hiljaa, kuka tietää, mitä voisi tapahtua. Se ei kuitenkaan ole nyt oleellista. Oleellista on nykyhetki

Mitä enemmän elän nykyhetkessä, sitä enemmän koen muutakin kuin silmin havaittavia asioita. Voin kokea jotakin siitä miltä sinusta tuntuu, millainen on suhteesi ystäviisi, miten koet lapsuutesi jne. Näkisin sinusta asioita jotka vaikuttavat voimakkaina energiakentässäsi. Voisin ehkä nähdä tai kokea jonkun kuolleen läheisesi läsnäolon ja kertoa mitä hänellä on sinulle kerrottavaa. Jos sinulla olisi jokin ongelma, voisin kertoa kuvista joita näen, joita minulle näytetään. Kertomieni kuvien avulla voisit päästä eteenpäin. Voisin kanavoida sinulle viestin, joka auttaisi sinua tuntemaan itsesi paremmin ja vahvistaisi sinua. Voisin kertoa sinulle myös asioita jotka tulet myöhemmin kohtaamaan jne.

Olen myös huomannut, että esineet sisältävät paljon enemmän kuin pelkän ulkokuoren. Niissä voi kokea energian joka niihin on sitoutunut. Pohjimmaltaan kyse on tässäkin tapauksessa puhtaasta havainnoinnista ilman mitään valmiita määritelmiä, ilman ajattelua.

JL: ”Mitä oikein tarkoitat puhuessasi “egosta”? Puhut siitä, miten et tuomitse maailmaa, kaikki on osa kokonaisuutta ja kaikessa on samat energiat, annat kaiken virrata vapaasti ja kaikki on ok jne. mutta samalla kuulostaa kuin se mitä käsität “egolla” ei mahtuisi tähän kuvaan tai olisi osa sitä kokonaisuutta.”

Toivottavasti et keskity liikaa määritelmiin. Ego on mielen toimintaa. Ego on sana, määritelmä. Voisin käyttää muitakin ilmaisuja kuten itse, mieli, ajattelu. Oleellista ei ole määrittely, oleellista on havaitseminen ilman määritelmiä. Oleellista on havaita, että me emme ole sama kuin tunteemme ja ajatuksemme. Tunteet ja ajatukset tulevat ja menevät. Syvin olemuksemme on muuttumaton, sitä ei voi määritellä.

Miksi useimmat kokevat itsensä erillisiksi? Miksi ihmiset ovat onnettomia? Eikö kaikki tuo synny määritelmien kautta? Mikä kuuluu maailmaan ja mikä ei. Olenko sitä vai tätä. Mitä tästä seuraa, teenkö oikein vai väärin, onko tuo kaunis vai ruma, mitä tuo ihminen minusta ajattelee, mitä ajattelen itsestäni, olen kaunis, olen ruma, olen rikas, olen köyhä, olen hyvä, olen paha, ihmiset vihaavat minua, ihmiset rakastavat minua, en pidä sateisista päivistä, rakastan punatulkkuja mutta en pidä paistetusta lohesta…

Tuo kaikki on egoa. Se ei anna hetkenkään rauhaa. Se esittää aina vain uusia vaatimuksia, se ei ole koskaan tyytyväinen. Olen lukenut jostakin, että ihmisillä on keskimäärin 80 000 ajatusta päivässä. En tiedä kuinka tuohon lukuun päädyttiin, mutta jotakin se varmasi kertoo egon aktiivisuudesta.

Ego ei ole osa kokonaisuutta. Ego on ajatustemme luoma harhakuva. Se ei ole todellinen vaan kuviteltu.

JL: ”Toisinsanoen onko tämä “ego” jotain, joka on luonnollinen osa maailmankaikkeutta tai todellisuutta niin kuin kaikki muukin, vai onko mielestäsi maailmankaikkeudessa tapahtunut jokin virhe tai erehdys?”

Luonnollinen osa, virhe ja erehdys - Kaikki ovat mielen luomia käsitteitä. Jokaisella sanalla, jokaisella käsitteellä on oma historiansa. Jokaiselle ne merkitsevät hieman eri asioita. Se mitä mieli pitää virheenä, saattaa olla jonkin uuden alku. Onko se silloin mikään virhe? Kaikki on OK. Joku on sanonut, että emme tee virheitä vaan toistamme asioita niin kauan kuin huomaamme että ne eivät toimi.

Kaikella on vastavoimansa. Ne muodostavat kokonaisuuden. Ei ole valoa ilman pimeyttä, ei iloa ilman surua. Jos kiinnitämme huomiomme vain johonkin osaan kokonaisuudesta, joudumme ennemmin tai myöhemmin vaikeuksiin. Kaikki on jatkuvassa muutoksen tilassa. Hyvä voi muuttua pahaksi ja paha hyväksi. Elintason nousu voi olla hyvä asia, mutta jossakin vaiheessa se muuttuukin vaaralliseksi ympäristölle, omalle elämällemme.

Egolle ei ole oleellista mitä todella tapahtuu. Ego haluaa koko ajan lisää elämyksiä, tavaroita, kaukomatkoja, kaikkea mikä tulee ulkopuolelta. Ego ei halua katsoa sisäänpäin, sillä se ei halua menettää valta-asemaansa.

Ego kaipaa käsitteitä, se elää niitten kautta. Myös sana virhe tai erehdys on käsite. Olen ehkä joskus kirjoittanut, että maailmankaikkeus on täydellinen. Olen käyttänyt erästä sanaa, koska en osannut asiaa paremminkaan sillä hetkellä ilmaista. Pohjimmaltaan käsite täydellinen tai epätäydellinen voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Jokainen on luonut oman käsitemaailmansa kaiken aikaisemmin kokemansa ja oppimansa perusteella.

Kun puhun täydellisyydestä, puhun maailmasta kokonaisuutena. Siitä ei voi ottaa mitään pois, siihen ei voi mitään lisätä. Siinä on kaikki.

Sinä olet täydellinen, minä olen täydellinen, kaikki on täydellistä. Kun puhun täydellisyydestä, tarkoitan täydellisyyden kokemista, täydellistä rauhaa, rakkautta, myötätuntoa. Ymmärrätkö kuinka mieletöntä on määritellä määritelmiä? Siitä voi olla seurauksena vain lisää määritelmiä. Määritelmät erottavat meidät maailmasta, toisistamme, kaikesta mikä on elävää ja kaunista. Vain ego tarvitsee määritelmiä.

JL: ”Tunnetko luottavasi maailmankaikkeuteen kaikkine sen puolineen vaiko johonkin tiettyyn tilaan tai kokemukseen, joka on mielestäsi kokonaisuuden “hierarkiassa” muita osa-alueita ylempänä, parempi tai oikeampi?”

Toivottavasti ymmärrän oikein, mitä luottamuksella tarkoitat.

Luotan maailmankaikkeuteen täydellisesti aina kun olen tietoinen, täysin hereillä, kun elän nykyhetkessä. Jos asetan maailmalle ehtoja, vaatimuksia, toiveita, menetän luottamukseni. Kun mieli on hiljaa, luottamus on täydellinen. Jos odottaa jotakin, itse odotus sisältää jo mahdollisuuden että odotus on turhaa ja jää toteutumatta. Kun ei ole ajatuksia, elää täydellisesti nykyhetkessä. Siinä on kaikki mitä tarvitsee, siinä ei ole aikaa, siinä ei ole ristiriitaa. Kaikki tapahtuu juuri niin kuin pitääkin.

Ego, mieli, ajatus luo hierarkioita. Se suorastaan rakastaa niitä. Se keksii niitä koko ajan lisää. Ego tarvitsee erillisyyttä joka voi syntyä vain määritelmien kautta. Ego on harhaa ja häviää kun määrittely katoaa.

Jos menen kauppaan ja ostan jotakin, tavaralla on paino, hinta, käyttötarkoitus jne. Tuote on mielestäni halpa tai kallis, hyvä tai huono. Määrittelenkö itseni tuon tuotteen kautta? Pohdinko, mitä muut ajattelevat jos hankin tuon tuotteen. Teenkö hyvän valinnan ja siten osoitan itselleni ja mahdollisesti muillekin olevani jotakin erityistä. Jos hankin tuotteen, toivonko muitten huomaavan uuden hankintani. Etsinkö ihailevia katseita? Teenkö kaikki valintani määrittelyn kautta? Siinäpä on mielenkiintoinen kysymys. Koskeeko sama suhtautumistapa myös ihmissuhteitani, lastenkasvatusta, ammatinvalintaani, tapaani olla olemassa. Kutsunko sitä itseni toteuttamiseksi, yksilöllisyydeksi jne.

Ehkä joskus tulee aika jolloin olemme valmiita luopumaan tuosta kaikesta. Se on ainoa mahdollisuutemme.


Joitakin huomioita jotka syntyivät kirjoittaessani vastauksiani:

Ego on voimakas, se puolustautuu kaikin keinoin. Se ei halua, että se huomataan, Se ei halua paljastua. Se on valmis turvautumaan jopa äärimmäisiin keinoihin säilyttääkseen olemassaolonsa. Kuinka helppoa onkaan uskoa kaikkea sitä mitä tunnemme ja koemme, mitä ajattelemme. Miten mielellämme takerrummekaan käsitykseen itsestämme. Kuinka tiukassa kaikki tuo negatiivisuus ja kärsimys meissä ovatkaan. Kuinka pelottavaa on luopua jos ei tiedä mitä saa tilalle. Jos ego tuntee itsensä uhatuksi, se on valmis turvautumaan mihin keinoon tahansa säilyttääkseen olemassaolonsa. Se pelkää omaa kuolemaansa. Tuo pelko tuntuu siitä täysin todelliselta. Ajatukset ovat egon käyttövoima. Ilman niitä se ei pysy hengissä. Se tietää tämän ja toimii kaikin tavoin aiheuttaakseen tilanteita jotka vaativat tulla ratkaistuiksi.

*

Haluat ymmärtää. Sinua vilpittömästi kiinnostavat asiat joista kerron sinulle. Olet siis ottanut ensimmäisen askelen, olet luopunut suuresta joukosta käsitteitä. Et tyrmää oikopäätä kaikkea mitä sanon. Haluat tietää enemmän.

Jos luovut vielä lisää, jos antaudut todellisuudelle, tapahtuu jotakin mitä en kykene sanoin selittämään. Voin kertoa sinulle jotakin, voin antaa esimerkkejä, käyttää vertauksia. Kaikki tuo on kuitenkin muuta kuin itse kokemus. Voin kertoa sinulle ovesta, mutta joudut sen itse etsimään ja siitä sisään astumaan.

*

Kun mielesi hiljenee, voit kokea kaiken olevan yhtä. Silloin elämän energia virtaa sinussa vapaasti. Ei ole enää erillisyyttä, egoa. Kaikki tapahtuu kuin itsestään, luonnollisesti. Huomaat olevasi paljon enemmän kuin koskaan osasit edes kuvitella. Huomaat kaiken olevan täydellistä ja samalla muutoksen tilassa.

Vain mieli erottelee, ajatus erottelee ja määrittelee loputtomasti. Mieli luo erillisyyden käsitteen. Eritellessämme ja määritellessämme asioita meidän on mahdoton elää ykseyden tilassa, nykyhetkessä.

Ehkä olet joskus kävellyt luonnossa, ehkä mielesi on tuolloin äkkiä hiljentynyt ja sinut on vallannut täydellinen rauha. Olet kokenut olevasi yhtä kaiken kanssa. Tuon saman tilan on voinut herättää myös jokin taide-elämys tai vaikkapa rakastelu. Tuossa tilassa olet elänyt täydellisesti nykyhetkessä. Pian egosi kuitenkin säikähti tuota tilaa ja alkoi analysoida. Heti kun aloit ajatella, tila oli poissa ja kaikki palasi ennalleen. Jos sinulla on jokin tuollainen muistikuva, saatat aavistaa mitä tarkoitan. Voit elää jatkuvasti tuossa tilassa. Se on jokaiselle mahdollista. Siihen ei liity mitään mystistä tai yliluonnollista.


Kuten aikaisemmin jo totesin, suurin osa ihmisistä ei halua olla näitten asioitten kanssa missään tekemisissä. Joku pitää tiukasti kiinni todellisuuskäsityksestään, joku pelkää menettävänsä arvovaltansa ja uskottavuutensa. Ego tuntee itsensä uhatuksi, jos on vaarana että se paljastuu. Siksi se pitää ennakkoluulonsa, siksi se karttaa kaikkea mikä voisi tavalla tai toisella uhata sen olemassaoloa, osoittaa sen valheellisuuden. Ego haluaa säilyttää kaiken ennallaan. Ego luo pelon, joka estää muuttumisen.


Oletko koskaan tarkkaillut ihmisiä vaikkapa bussissa tai metrossa. Oletko kiinnittänyt huomiosi heidän kasvoihinsa, heidän katseeseensa. Useimmat tuijottavat johonkin kaukaisuuteen. Useimmat ovat jossakin muualla. He eivät vaikuta onnellisilta, sillä he ajattelevat koko ajan. He eivät elä nykyhetkessä, eivätkä huomaa kaiken kauneutta, he eivät koe iloa, rauhaa eivätkä rakkautta. He elävät unessa.

*

Hauska huomata, keskustelu lisääntyy. Toivottavasti se jatkuu ja vilkastuu entisestään.
Kiitos myös saamistani sähköpostiviesteistä!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kiitos, että kirjoitat tällaisista asioista :)

Kaiken avain on siis hiljainen mieli? Päästit vain ajattelusta irti ja siinä kaikki?

Kirjoitit edellisessä merkinnässäsi, että ensin yritit hiljentää mielesi pakottamalla, jonka jälkeen luovuit yrittämisestä. Arvaan, että tarkoitat tällä pakonomaista yrittämistä verrattuna rentoon irtipäästämiseen? Tähän jälkimmäiseen sisältyy silti pieni, rento ponnistus, eikö? Ainakin mun kohdalla kaiken ponnistuksen ja täten läsnäolon puute johtaa sumeaan mieleen ja automaattiseen ajatteluun. Tarviiko sun ittes siis ponnistella lainkaan ollaksesi läsnä vai suuntautuuko sun mieles automaattisesti kohti hiljaisuutta?

Oon itekin välillä kokeillut ajattelun lopettamista hyvin tuloksin, ja oonkin jo päässyt neuroottisesta ajattelusta eroon. Seuraava haasteeni näyttää olevan täysi hiljaisuus, joka kieltämättä tuntuu hieman pelottavalta mielenkiintoisuudestaan huolimatta.

Harrastatko muuten jotain liikuntaa tai energialajia, kuten joogaa, tai chitä tai muuta vastaavaa?
kiitos syvällisestä kirjoituksestasi...
Viimeaikoina huomaan itsessäni kun ego haluaa, arvostelee, tuomitsee...
Ennen en huomannut, koin kaiken olevan niin kuin pitääkin...ehkä joskus huomioin pahan olon itsessäni, mut se jäi siihen...
Nyt huomaan kun ego ekaks hyökkää tilaanteeseen mutta ennenkuin reagoin, näen tilanteen, näen itseni ja minulle ikäänkuin annetaan tilaa, aikaa reagoida, jolloin kaikki lähtee syvältä sisimmästäni, aidosta minusta..
Joskus pyydän ylhäältä apua, että :"Anna minun nähdä tämä tilanne rakkauden silmin"...
Olen muuttunut...ymmärrys, empatia, rakkaus on kasvanut minussa, olen siitä kiitollinen!!
Juan sanoi…
Kiitos, että olet kärsivällisesti vastannut kysymyksiini. Se on auttanut minua ymmärtämään paremmin näkemystäsi.

Koska olen esittänyt niin monia kysymyksiä, niin ajattelin vuorostani jakaa oman perspektiivini.

Oma kokemukseni todellisuudesta on alati muuttuva prosessi, jolla on monia eri puolia ja nyansseja - “rajallisia” ja “rajattomia”. On ykseyttä, tyhjyyttä, ei-tietämistä, moneutta, oma uniikki perspektiivi, rauhaa, hiljaisuutta, ajatuksia, tunteita. Elän sitä sellaisena kuin se milloinkin on. Minulle todellisuus sisältää _kaiken_ - eli ei ole mitään mikä ei olisi todellisuus. Koen sitä niin kuin koen enkä erittele sitä harhaksi tai totuudeksi.

Tiedostan olevani yhtä todellisuuden kanssa, mutta samalla vain osa todellisuutta. En tiedä, miten asioiden pitäisi olla tai ei pitäisi olla. Elän niitä vain kuin ne ovat. Uskon ymmärtäväni omaa henkilökohtaista kokemustani paremmin kuin kukaan muu, mutta en katso ymmärtäväni todellisuutta paremmin kuin koko todellisuus itsessään, joten en tuomitse sitä tai osaa siitä ja sano miten sen pitäisi olla ja miten sen ei pitäisi olla tai mikä on oikein tai väärin tai totta tai harhaa. Otan sen sellaisena kuin se on.

Elämäni ei ole murhetta vailla. Se voi sisältää paljonkin surua ja tuskaa. Kun kuulen uutisia tai jonkun kertomuksia siitä, miten ihmiset kärsivät - on sotaa, sortoa, väkivaltaa, raiskauksia, insestiä - tunnen suurta surua maailmaa kohtaan. Kun katson miten lapsi kiusaa toista tai luonnossa eläimet taistelevat ja vahvempi syö heikomman ja tulen surulliseksi. Ne eivät ole erillään minusta. Silti vaikka olisinkin surullinen, en pidä surua mitenkään huonona asiana. Se on osa elämää.

Kuitenkin myös luotan maailmankaikkeuteen, vaikka se tekisikin minut surulliseksi. Jokaisella on oma tiensä. Minulla on omani ja jokaisella muulla on omansa uniikkinsa. Kaikilla niillä on samat juuret, mutta samalla ne pysyvät vähintäänkin jossain määrin mysteerinä. En voi sanoa, että joku toinen tekisi “väärin” tai olisi “väärässä”, vaikka minulla olisikin vaikeuksia hyväksyä heidän tekojaan. Voin olla surullinen, mutta samalla minulle ei ole mikään mikä ei ole todellisuus ja kaikella on samat juuret. Todellisuus on tässä ja nyt ja sellainen kuin se on. Samalla rukoilen sydämestäni rauhaa ja rakkautta kaikille koko maailmankaikkeudessa.
Kiitos Ville N, hanne ja JL mielenkiintoisista kommenteista!
Toivottavasti kerrotte jatkossakin kokemuksistanne ja esitätte kysymyksiänne!
Veloena sanoi…
"Joku on sanonut, että emme tee virheitä vaan toistamme asioita niin kauan kuin huomaamme että ne eivät toimi."

:D Tämä on ihan loistava. Kiitos!

Tämän blogin suosituimmat tekstit