Herääminen


Kuljemme kuin unessa huomaamatta kaikkea kaunista ja ihanaa ympärillämme. Olemme niin keskittyneitä ajatuksiimme, ettemme usein kuule lintujen laulua, emme huomaa valon välkähdystä vesilätäkössä sateen jälkeen. Elämämme on muuttunut sarjaksi peräkkäisiä rutiineja ja meistä tuntuu kuin näkymätön muuri eristäisi meidät kokonaisuudesta.

Jos lähdet kävelemään jonakin varhaisena aamua, kun vielä on hiljaista ja luonto vasta heräämässä, saatat havaita jotakin sellaista mikä yleensä jää huomaamatta. Ehkä tuossa tilanteessa mielesi pysyy suhteellisen hiljaa ja tietoisuuteesi mahtuu muutakin kuin omat ajatuksesi. Ehkä sallit kaiken vain olla olemassa. Olet mukana tapahtumassa, nykyhetkessä.

Ehkä sinulla on mielessäsi jokin muisto jolloin aika ikään kuin pysähtyi. Ehkä tuo muisto tulee kaukaa lapsuudestasi, mutta silti se on edelleen hyvin elävä ja kirkas. Tuossa hetkessä, tuossa tilassa sinut valtasi täydellinen rauha. Saatat aina joskus palata tuohon taianomaiseen hetkeen johon olit liukunut kuin vahingossa, huomaamatta. Tuossa hetkessä sinulla ei ollut ainoatakaan pyrkimystä, ainoatakaan tavoitetta elämäsi suhteen.

Jos sinussa on säilynyt jotakin tuon kaltaista, saatat hyvin ymmärtää mitä tarkoitan mielen hiljaisuudella, ajattomuudella. Ainoastaan mielesi luomat käsitteet ja määritelmät estävät sinua kokemasta maailmaa uutena joka hetki. Ehkä oivallat, että olet täysin turvassa ilman määritelmiä. Määritelmät erottavat sinut kokonaisuudesta, määritelmät ruokkivat pelkojasi. Luopuessasi määritelmistä, heräät pitkästä unesta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit