Henkillökohtaista

Olen saanut eri tahoilta palautetta: Ihmiset kaipaavat henkilökohtaisempaa otetta.

Toivottavasti huomio ei kuitenkaan siirry kovin kauaksi oleellisesta: oivaltamisesta.

On hyvä muistaa että on kysymys vain erään ihmisen kokemuksista.

Toivottavasti havaintoihini tutustumien auttaa huomaamaan kuinka monella tavalla voi elää maailmankaikkeudessa.

Ymmärrän täysin, että täydellinen epäusko on mahdollista jos itsellä ei ole vastaavia kokemuksia. Otan siis tietoisen riskin.

Muistan kuinka matkustin mummoni kanssa bussilla sukulaisperheeseen vierailulle. En osaa tarkkaan sanoa minkä ikäinen silloin olin, hyvin nuori kuitenkin. Muistikuvassani katselen bussin ikkunasta. Näen naisen taluttavan koiraansa. Jokin näkemässäni ihmetyttää ja kiinnittää huomioni. Minulla on tunne, että nainen on kuollut joskus paljon aikaisemmin. Kysyn mummoltani, näkeekö hän saman kuin minä Saan kieltävän vastauksen. Vastaus hämmentää minua. Tuntuu oudolta, että olen nähnyt jotakin mitä mummoni ei ole havainnut. Pohdin, olenko jollakin tavalla outo ja erikoinen. Ehkä minussa on jotakin vikaa.

Kun ajatukseni hiljenivät, aloin nähdä ihmisten energioita kuvina ja tapahtumina. Saatan nähdä myös heidän kuolleita läheisiään. Ehkä siksi tuo yllä oleva välähdys pulpahti mieleeni. Kuinka paljon me voimme luottaa varhaisimpiin muistoihin, muistoihin joita emme enää voi tarkistaa. Sanotaan, että muistikuvamme muuntuvat. Muistamme sen minkä haluamme. Tuoreetkin todistajalausunnot poikkeavat useimmiten toisistaan. Sisarukset muistavat lapsuuden tapahtumat jokainen omalla tavallaan. Nykyhetki on ainoa mikä on. Kaikki muu on harhaa.

Ehkä käsityksemme todellisuudesta on pikkuhiljaa muuttumassa. Ehkä uskallamme vähitellen luopua vanhoista käsitysmalleistamme. Ehkä emme enää tarvitse auktoriteetteja kertomaan mikä on mahdollista ja mikä ei.

Vanhaa ja uuutta

Mitä me etsimme vai etsimmekö mitään. Meillä on pyrkimyksiä ja tavoitteita. Me emme osaa olla tyytyväisiä tähän hetkeen.. Ehkä me etsimme jotkin mitä ei edes ole olemassa. Meillä ei koskaan voi olla muuta todellista kuin tämä hetki.

Etsiessäsi jotakin, toivot löytäväsi. Ehkä sinulla on jokin käsitys siitä mitä haluat löytää. Kulkiessasi henkisellä tiellä sinun on kuitenkin oltava täysin vapaa kaikista ennakkokäsityksistä. Jos sinulla on suunnitelmia, toiveita, odotuksia, et voi löytää mitään todella uutta ja ennen kokematonta. Huomaamattasi olet jo piirtänyt rajat joitten ulkopuolelle et voi astua. Voitko ajatella, että maailmankaikkeudella olisi sinulle jotakin kerrottavaa, jotakin sellaista mitä et ole osannut odottaa. Osaatko ottaa vastaan mitä sinulle annetaan?

Et voi päästää tietoisuuteesi mitään mikä on ristiriidassa vanhojen käsitystesi kanssa. On aivan sama mitä muut sinulle kertovat. Sinulla on näkemys siitä kuinka kaikki tapahtuu. Niin kauan kun pidät kiinni määritelmistäsi, sinulle ei kuitenkaan voi tapahtua mitään todella uutta. Elämäsi on muuttunut rutiiniksi.

Koemme maailman eri tavoin. Havaitsemiseen vaikuttaa sekä havaitsija että se mitä havaitaan, siksi ne eivät ole koskaan erossa toisistaan. Kaikki mitä me tiedämme, perustuu havaintoon. Jos me muutumme, havaintokin muuttuu. Kaikki on yhtä. Kun oivallat tämän, sinun on helpompi luopua kaikista määritelmistä. Ennakkoluulot kuuluvat menneisyyteen ja estävät sinua elämästä nykyhetkessä.

*

Minulla on tunne johon luotan. Vaikuttaa siltä, että yksi tie on kuljettu loppuun. On syytä valita toinen näkökulma. Ehkä minun on korkea aika tuoda kirjoittamiseeni enemmän konkretiaa ja esimerkkejä omasta elämästäni. Henkilökohtaiset kokemukset ovat aina jotakin muuta kuin mitkään teoretisoinnit. Käytäntö on lahjomaton tuomari näissäkin asioissa.

Herääminen

Kuljemme kuin unessa huomaamatta kaikkea kaunista ja ihanaa ympärillämme. Olemme niin keskittyneitä ajatuksiimme, ettemme usein kuule lintujen laulua, emme huomaa valon välkähdystä vesilätäkössä sateen jälkeen. Elämämme on muuttunut sarjaksi peräkkäisiä rutiineja ja meistä tuntuu kuin näkymätön muuri eristäisi meidät kokonaisuudesta.

Jos lähdet kävelemään jonakin varhaisena aamua, kun vielä on hiljaista ja luonto vasta heräämässä, saatat havaita jotakin sellaista mikä yleensä jää huomaamatta. Ehkä tuossa tilanteessa mielesi pysyy suhteellisen hiljaa ja tietoisuuteesi mahtuu muutakin kuin omat ajatuksesi. Ehkä sallit kaiken vain olla olemassa. Olet mukana tapahtumassa, nykyhetkessä.

Ehkä sinulla on mielessäsi jokin muisto jolloin aika ikään kuin pysähtyi. Ehkä tuo muisto tulee kaukaa lapsuudestasi, mutta silti se on edelleen hyvin elävä ja kirkas. Tuossa hetkessä, tuossa tilassa sinut valtasi täydellinen rauha. Saatat aina joskus palata tuohon taianomaiseen hetkeen johon olit liukunut kuin vahingossa, huomaamatta. Tuossa hetkessä sinulla ei ollut ainoatakaan pyrkimystä, ainoatakaan tavoitetta elämäsi suhteen.

Jos sinussa on säilynyt jotakin tuon kaltaista, saatat hyvin ymmärtää mitä tarkoitan mielen hiljaisuudella, ajattomuudella. Ainoastaan mielesi luomat käsitteet ja määritelmät estävät sinua kokemasta maailmaa uutena joka hetki. Ehkä oivallat, että olet täysin turvassa ilman määritelmiä. Määritelmät erottavat sinut kokonaisuudesta, määritelmät ruokkivat pelkojasi. Luopuessasi määritelmistä, heräät pitkästä unesta.

Voimasta

Älä ole huolissasi. Kaikki järjestyy tavalla tai toisella. Kaipaat joskus lohtua, turvaudut johonkin jota sinun on pohjimmiltaan vaikea hyväksyä. Kadut tekemisiäsi. Mutta tuo kaikki ei ole mitenkään välttämätöntä. Se on vain valinta muitten valintojen joukossa. Jonain päivänä huomaat saaneesi tarpeeksesi ja toimit toisin. Aika ei lopu kesken. Aika on vain mielen luoma käsite. Voit olla kaikessa rauhassa.

Jos huomaat noudattavasi jotakin valmista kaavaa, jos jatkuvasti törmäät tilanteisiin joihin et oikeastaan haluasi joutua, sinun kannattaa ehkä pysähtyä ja vain katsoa. Mitä näet? Onko näkemäsi juuri sitä mitä haluatkin nähdä vai mahdollisesti jotakin muuta.

Osaatko kuvitella tilanteen, jossa ei ole lainkaan odotuksia, lainkaan pyrkimyksiä. Voitko siirtyä siihen tilaan, pysyä siinä. Miltä tuntuisi elää täydellisesti nykyhetkessä, mille tuntuu ajatus, että kaikki on tässä.

Älä ajattele, että se on vaikeaa. Älä kuvittele mitään etukäteen, älä odota mitään. Todellisuudella on voimansa. Tuo voima vaikuttaa kaikkialla. Se on hiljaisuuden voima, tyhjyyden voima, nykyisyyden voima. Siitä syntyy kaikki ja siihen kaikki palaa. Sitä ei voi selittää, sen voi tuntea, sen kanssa voi olla yhtä. Tuohon voimaan ei lopultakaan liity mitään salaperäistä, ei mitään vierasta. Kaikki on hyvin yksinkertaista ja luontevaa kuin hengittäminen.

Meillä on tapana monimutkaistaa asioita. Me haluamme tietää syyt, me haluamme kuvitella seuraukset. Me luomme oman todellisuutemme, me luomme ajan. Kuitenkaan meillä ei ole muuta kuin tämä hetki. Me voimme aina valita elämmekö tässä hetkessä, olemmeko yhtä kokonaisuuden kanssa.

Sinä sanot minulle: olen kuullut tuon kaiken jo miljoona kertaa, silti mikään ei ole muuttunut.

Nämä ovat vain kysymyksiä, pelkkiä kysymyksiä. Sinun ei tarvitse pohtia niitä. Sinä olet vapaa. Sinulla on aina mahdollisuus päättää mitä ajattelet tai jätät ajattelematta.

Keväällä kaikki herää jälleen eloon. Aurinko lämmittää, kukat kukkivat. Kaikki on ollut valmiina odottamassa. Kuinka kauan meidän kannattaa odottaa. Kuinka kauan määritellä, sanoa mikä on mahdollista.