perjantai 28. marraskuuta 2008

kolmas


Ymmärrän hyvin, että et uskalla hypätä tuntemattomaan. Onhan sinut hyvin kasvatettu.
Tuntemattomaan sisältyy mahdollisia vaaroja. Siksi on syytä olla varovainen. Muista
kuitenkin, että maailmankaikkeus on edelleen sama. Sinä olet edelleen sen osa. Sinä vain luovut kaikista määritelmistä, sanoista ja käsitteistä. Sinä vain olet harmonisessa yhteydessä kokonaisuuteen. Niin yksikertaista se on. Tuntuuko aivan älyttömältä ajatukselta?

Jos kykenet kuvittelemaan täydellisen hiljaisuuden, olet päässyt jo aika pitkälle. Siihen ei kuulu mitään määritelmiä. Tästä hiljaisuudesta nousee oivaltaminen, tietosiitä mistä on kysymys, valmis ratkaisu. Tiedän, että tämäkin on vain määrittelemistä, eikä kerro itse tapahtumasta mitään. Se on mysteeri. Sitä ei kykene selittämään ja silti se tapahtuu. Et ole erillinen. Olet yhteydessä kaikkeen jatästä yhteydestä syntyy oivallus. Kyseessä ei siis ole mikään menetelmä. Kaikki vaintapahtuu. Et sekaannu mihinkään, sillä ei ole mitään mikä sekaantuisi.Silti olet osa tapahtumaa, itse tapahtuma. Se mikä on
ulkopuolella, on myös sisäpuolella. Ulkopuolinen voi muuttua sisäpuoliseksi ja toisin päin. Ei ole enää rajoja joita ei voitaisi ylittää.


Maailmankaikkeus on jatkuva luova tila. Siinä on kaikki mitä tarvitaan. Se on kokonainen,
ristiriidaton ja täydellinen.


Kaikki vaikuttaa kaikkeen halusimme tai emme. Havainnointi vaikuttaa havaittavaan. Mikään ei ole erillistä, kaikki on yhtä. Erillisyys syntyy käsitteistä, määritelmistä, siitä mitä me olemme sisäistäneet, mitä meille on opetettu ja minkä olemme oppineet. Todellisuus on kuitenkin aina muuta. Se on toimiva kokonaisuus. Siinä on kaikki.


Tunnelmat muuttuvat. Mikään ei ole pysyvää, ei tarvitsekaan. Tuuli liikkuu, energia,
mikä tahansa voi muuttua toiseksi. Jos olisi valmiit vastaukset kaikkiin kysymyksiin, elämä olisi tylsää. Yllätykset muodostavat kokonaisia sarjoja tapahtumia, järjestys syntyy epäjärjestyksestä. Hiljaisuus on. Hiljaisuus on mahdollisuus. Hiljaisuus ei rakenna esteitä energialle, joka sekin on pelkkä sana. Et tiedä mihin olet menossa, Ehkä se ei ole edes oleellista. Et tiedä mitään ja siksi olet avoin kaikelle uudelle. Et halua asettaa mitään vaatimuksia. Olet täydellisen avoin kaikille olemassa oleville vaihtoehdoille. Ei ole mitään eikä ketään joka voisi viedä sinulta tämän mahdollisuuden osallistua kokonaisuuden jatkuvaan muutosprosessiin. Kaikki yrittäminen, kaikki ristiriidat ovat nyt takanapäin. Olet täydellisessä onnellisuuden tilassa. Sisälläsi asuu
suuri rauha joka tarttuu kaikkeen ympärilläsi.

Et enää usko niitä jotka sanovat, että elämässä pitää olla päämääriä, unelmia. Huomaat, että on olemassa todellisuus, kokeminen. Siihen ei liity mitään vanhaa ahdistusta, ei vanhoja eikä uusia ennakkoluuloja.

Ehkä sanat eivät ole itsenäisiä. Ehkä ne vievät sinua harhaan, ehkä ne estävät sinua
näkemästä todellisuutta sellaisenaan ilman määrittelyjä. Mitä tämä käytännössä
tarkoittaa? Onko jokaisella ihmisellä oma todellisuutensa joka on silti myös yhteinen?
Onko se mahdollista vai ainoa mahdollisuus? Ehkä sinun kannattaa miettiä hetken näitä kysymyksiä. Ne saattavat tuntua merkityksettömiltä, pelkältä saivartelulta. Jos kuitenkin olet päättänyt ottaa elämän vakavasti, jos todella haluat tietää jotakin kokonaisuudesta jonka osa itsekin olet, sinun kannattaa pysähtyä hetkeksi. Saatat huomata, että monet itsestäänselvyydet ovatkin mielemme luomia käsitejärjestelmiä. Mitä on logiikan tuolla puolen? Voimmeko irrottautua syyn ja seurauksen käsitteestä ja toimia toisella tavalla. Ehkä on mahdollista oivaltaa suoraan asioita ilman monimutkaisia ajatuskuvioita.

torstai 27. marraskuuta 2008

toinen


Nyt puhutaan vain kokemisesta, nyt puhutaan vain havainnosta, pelkästä havainnosta eikä mistään muusta. Et määrittele, et luokittele, et aseta paremmuusjärjestykseen. Et etsi mitään lopullista totuutta, totuutta kaiken takana. Kaikki on läsnä tässä ja nyt. Muuta ei
tarvita. Tässä on mennyt ja tuleva, kuolleet ja elävät. Aikaa ei ole, kuolemaa ei ole.


Mutta mikä oikeastaan muuttuu. Tuoli on yhä tuoli, pöytä on pöytä. Mikään todellisuudessa ei muutu. Sinä vain lopetat kaiken määrittelemisen. Et enää ole erillinen, et ole enää havainnoija tai havaittu. Kaikki on yhtä ja samaa prosessia. Tärkeintä on siis havainnointi ilman ennakkoluuloja, ilman määritelmiä, ilman mitään. On vain pelkkä havainnointi. Mitä silloin tapahtuu vai
tapahtuuko mitään. Miten koet maailman kun mielesi on täysin tyhjä ja tyyni.

Mikä oikeastaan on oleellista? Oleellista on se minkä me havaitsemme. Kaikki muu on
pelkkää teoretisointia. Havaitseminen voi olla suoraa tai epäsuoraa. Epäsuorassa
havainnoinnissa on aina mukana erehtymisen mahdollisuus, mahdollisuus että
haaveet ja todellisuus sekoittuvat. On olemassa ihmisiä jotka voivat käyttää kuudetta aistiaan. Heille myös sen avulla tehdyt havainnot ovat todellisia, muille pelkkää teoretisointia.

Ollessasi viisas, et aseta mitään kyseenalaiseksi periaatteellisista syistä. Katsot sitä
mikä on edessäsi, ympärilläsi. Et tuomitse, et koeta vaikuttaa tapahtumien kulkuun
pakottamalla. Saatat sanoa jotakin, ehkä sillä on merkitystä. Koetat estää vääryyden ja
pyrit tekemään pelkkää hyvää. Kuitenkin sinua vaivaa tietty epävarmuuden tunne. Et osaa sitä tarkemmin määritellä. Ehkä se on vääränlaista erehtymättömyyden tavoittelua, jotakin sellaista mikä ei pohjimmaltaan sisälly ihmisenä olemiseen.


On tämä oleminen, puhdas oleminen jossa kaikki tapahtuu. Sen ulkopuolella ei ole mitään. Siinä on kaikki. Sinä saatat ihmetellä kuinka se on mahdollista. Nyt puhutaan pelkästä kokemisesta. Ei ole mitään muuta. Kaikki muu on pelkkää kuvittelua,
pelkkää ajan haaskaamista, sokeutta ja harhapoluilla kulkemista. Ei maailmaa voi
määritellä. Ei kokonaisuutta voi pilkkoa osiin ja sanoa että se on edelleen kokonaisuus.
Siitä ei voi ottaa pois atomiakaan. Kokemus sisältää niin kauan kaiken, kun et sitä
mitenkään määrittele, et aseta kyseenalaiseksi. Mutta jos vähänkin epäilet, hiukkaakaan
epäröit, olet jo menettänyt oleellisen: puhtaan kokemisen. Onneksi jokainen hetki on uusi
mahdollisuus.

He pelkäävät jotakin mitä eivät itsekään tiedä. He kutsuvat sitä usein tuntemattomuuden
peloksi. Muutkin määritelmät kelpaavat yhtä hyvin. Niitä voi aina keksiä lisää. Pääasia
on määritellä. Se on kaikkein oleellisin osa heidän olemisessaan. Ei ole asiaa, ei
tapahtumaa, jolle he eivät keksisi selitystä tai määritelmää. Heille määritelmät ovat
kaiken olemisen ainoa muoto. He takertuvat näihin määritelmiinsä kuin hukkuva
oljenkorteen. He pelkäävät hukkuvansa, vajoavansa pohjaan kuin kivi, tukehtuvansa.


Missä tahansa voi olla ratkaisu. Sinä et ole mikään kone jonka voisi ohjelmoida. Ei ole
mitään sisäistä ja ulkoista. On vain pelkkiä tapahtumia ja kaikki liittyy kaikkeen.
Ajatus muuttuu aineelliseksi, aineellinen ajatukseksi. Tätä on useimpien vaikea ymmärtää, sillä heillä ei ole mitään kokemusta, käsitystä tai mielikuvaa yhdestä kokonaisuudesta. Heille maailma on joukko tapahtumia jotka seuraavat toisiaan. He etsivät logiikkaa sieltä missä sitä ei ole eikä koskaan tule olemaankaan. Logiikka toimii vain osittuneessa maailmassa, maailmassa jossa on alku ja loppu.

Maailma on aina sinulle ymmärrettävä. Jos mielesi muuttuu, muuttuu kokemuksesikin.
Sillä havaitsija ja havaittu on aina yhtä, ymmärsit tai et tätä asiaa. Kokemus on aina
riippuvainen kokonaisuuden osista. Sinä olet nyt ja aina osa kokonaisuutta.
Kokonaisuudesta ei voi ottaa mitään pois eikä siihen voi mitään lisätä. Kokonaisuus
muuttaa koko ajan muotoaan.

Lapsi ei määrittele. Hän kokee kaiken koko olemuksellaan. Kauaa hän ei saa olla tuossa
ihanassa tilassa. Häntä ryhdytään kasvattamaan. Hänet opetetaan hyväksymään
epäoikeudenmukaisuus ja ristiriidat. Pian hän pitää niitä täysin luonnollisina
ihmisluontoon kuuluvina asioina. Silloin on peli menetetty, vai onko sittenkään. Voitko
kuvitella, että voisit vielä palata tuohon kadotettuun paratiisiin. Mitä siellä näkisit?
Siitä sinulla ei nyt ole mitään käsitystä. On kuitenkin mahdollista siirtyä siihen tilaan
koska tahansa. Siellä kaikki vain tapahtuu, kaikki on luovaa leikkiä jonka yhtenä pienenä
osasena sinäkin tanssit. Et enää analysoi, et lokeroi. Annat kaiken vain tapahtua,

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

esimmäinen

Joissakin tapauksissa on helpointa vain ottaa vastaan kaikki mitä on tulossa,
arvottamatta tai määrittelemättä, katsoa vain suoraan kohti. Sillä tavalla voi nähdä
tarkemmin, havaita uusia todellisuuksia. Älä sinäkään pelkää! Siihen ei ole mitään syytä.
Katso vain ennakkoluulottomasti eteesi.

Sinua varmaankin kiinnostaa, keitä täällä on paikalla. Meitä on lukematon määrä. Ehkä et koskaan ehdi tutustumaan meihin kaikkiin, mutta se ei ole välttämätöntäkään. Se mitä
odotat, ei koskaan toteudu sellaisenaan. Teet virheitä. Niin pitää ollakin. Jossakin
vaiheessa tulet huomaamaan, tämän kokonaisuuden rakenteen. Sinä et ole ensimmäinen, jolle jotain näytetään. Kysymys on hyvin monimutkaisesta prosessista jonka osana sinäkin olet näyttelijänä tai minä nyt sitten oletkin jossakin suuremmassa ja käsittämättömässä. Ei sinun tarvitsekaan ymmärtää. Riittää kun otat vastaan, annat tapahtua. Vain katselet ympärillesi ja se on siinä, kaikki mitä tarvitset, kaikki mitä tarvitaan kaikilla tasoilla.

Sinussa on monta puolta. Olet jakautunut osiin, kuten koko käsityksesi maailmasta. On
tämä puoli ja tuo puoli, on kuolema, on sitä ja tätä loputtomiin. Siten sinulle on
opetettu ja sinä onneton olet mennyt uskomaan. Tietysti minä olen osa sinua. Kaikki on.
Ja sinä olet kaiken osa. Ei ole erillisyyttä. Erillisyys on pelkkää harhaa.

Ollessasi viisas, et aseta mitään kyseenalaiseksi periaatteellisista syistä. Katsot sitä
mikä on edessäsi, ympärilläsi. Et tuomitse, et koeta vaikuttaa tapahtumien kulkuun
pakottamalla. Saatat sanoa jotakin, ehkä sillä on merkitystä. Koetat estää vääryyden ja
pyrit tekemään pelkkää hyvää. Kuitenkin sinua vaivaa tietty epävarmuuden tunne. Et osaa sitä tarkemmin määritellä. Ehkä se on vääränlaista erehtymättömyyden tavoittelua, jotakin sellaista mikä ei pohjimmaltaan sisälly ihmisenä olemiseen. Kannattaa vain miettiä kuinka suuren hinnan on pyrkimyksistään valmis maksamaan.

Sinä etsit aina vastauksia, selityksiä. Et saa niistä koskaan tarpeeksesi. Se on loputon
prosessi, ellet lopeta sitä, ellet anna kaiken vain tapahtua. Älä takerru mihinkään, älä
odota mitään. Havainnoi vain ja siinä kaikki.

. Tuntuu kummalliselta, että vielä vähän aikaa sitten pohdit ja pyrittelit kaiken
maailman asioita päässäni. Pohdit kaiken tarkoitusta, olemustasi, maailman olemusta,
hyvää ja pahaa. Se oli loputon luettelo eikä sekään vielä riittänyt. Etsit todisteita
tuonpuoleisesta. Halusit varmoja todisteita jostakin yliluonnollisesta. Nyt tajuat, ettei
ole olemassa mitään yliluonnollista. On olemassa yksi maailma jonka osia me kaikki
olemme. Voit sanoa maailmaa Jumalaksi jos haluat. Se on sinulle kaikkein helpointa. Se sisältää kaiken. Se ei jaa maailmaa osiin, ei erota sinua Jumalasta, ei Jumalaa sinusta. Kaikki on silloin pyhää ja arvokasta.