tiistai 13. lokakuuta 2009


Henkilökohtaisista asioista kirjoittaminen on ollut minulle vaikeaa. Siksi kirjoitin pitkään teoreettisia juttuja. En tarkoita, etten olisi kokenut kuten kirjoitin. Tarkkaavainen lukija havaitsee, että minulle on ollut tärkeää antaa mahdollisimman täydellinen kuva itsestäni. Saa vaikutelman kuin menisin tekstini taakse piiloon. Egoni pyrkii täydellisyyteen, egoni ei hyväksy erehdyksiä, epätäydellisyyttä.

Olen aina halunnut kokea asiat henkilökohtaisesti. Tai en aina, mutta maailmankuvani romahtamisesta lähtien. Usko, käsitykset ja määritelmät ilman kokemusta jäävät ilmaan roikkumaan. Ennemmin tai myöhemmin usko ja todellisuus törmäävät toisiinsa. Se on ollut minunkin läksyni. Kun törmäys on tarpeeksi voimakas, saatan oppia jotakin. Olen tarvinnut monta kolausta, monta potkua persuksiini. Nykyisin koen kokemani kriisit tärkeänä osana kehitysprosessiani ja osaan siksi olla niistä kiitollinen.

Egoni on rakentanut erilaisia järjestelmiä. Se on määritellyt rajat joitten sisällä se haluaa minun pysyttelevän. Egoni heikkeneminen on ollut todella pitkä prosessi, prosessi joka jatkuu edelleen.

*

Minulle on matkan varrella tapahtunut asioita jotka usein lokeroidaan rajatietoon kuuluviksi. Hakeuduin vähän yli vuosi sitten yhteisöihin joissa ollaan kiinnostuneita näistä ilmiöistä ja joissa myös henkistä kasvua pidetään tärkeänä muodossa tai toisessa. Tällaisia paikkoja ovat mm. Suomen parapsykologinen seura, Valon Kantajat, Kaariportin ystävät, Teosofinen seura, Suomen Spiritualistinen Seura ja Forum Humanum luennot jne.

Viime syksynä osallistuin mediaaliseen tilaisuuteen Rajatiedon keskuksessa. Siellä välitettiin viestejä henkimaailmasta, rajan takaa tai mitä nimitystä nyt meedioin hommista halutaankaan käyttää.(Pohjimmaltaan koen kaiken olevan yhtä.) Menin paikalle uteliaana ja avoimin mielin ilman ennakko-odotuksia. Annikki Kilpelä välitti sanomia ja hänen miehensä Pertti Kilpelä piirsi samanaikaisesti kasvokuvaa sanoman lähettäjästä. Viestejä tuli n. kymmenen kappaletta. Jokainen viestin saanut tunnisti viestin lähettäjän. Yllätyksekseni sain minäkin viestin:

Annikki kysyy onko paikalla ketään joka yhdistää kangaspuut viestin lähettäjään. Muistan heti, että isovanhempieni ystävien luona Vihdissä oli kangaspuut. Vietin siellä maalaistalossa pitkiä aikoja lapsuudessani. En sano mitään vaan odotan, liittäisikö joku muukin kangaspuut tuntemaansa edesmenneeseen henkilöön tai paikkaan. Kukaan ei sano mitään.

Katselen kuinka Pertti piirtää. Kuva alkaa näyttää tutulta. Annikki on jo aikaisemmin sanonut, että kuvat eivät ole varsinaisia muotokuvia. Hän käytti muistaakseni sanaa energeettinen muotokuva. Pertti piirtää kuvan nopeasti valmiiksi ja Annikki ottaa sen käteensä kuten aikaisemmillakin kerroilla. Hän kulkee joukossamme ja kysyy, tuntuuko kuva tutulta. Kun hän tulee kohdalleni, ilmoitan itsellenikin yllätykseksi tunnistavani kuvan. Se esittää Tyyne-tätiä, jonka kuolemasta on kulunut jo kymmeniä vuosia. Kerron, että kangaspuut olivat Vihdissä keskellä tupaa.

Tunnen kuinka energiat liikkuvat ja olen voimakkaan tunnekuohun vallassa. Annikki sanoo, että henkilö kertoo kävelleensä mielellään paljain jaloin. Vastaan, että en muista mitään sellaisesta. Olin siihen aikaan alle kouluikäinen. Tietysti kaikki on mahdollista. Tyyne-täti kehottaa minuakin olemaan paljasjaloin myös sisällä kotonani.

Annikki kysyy, onko minulla joitain ongelmia jalkojeni kanssa. Minun kuulemma täytyisi harjoittaa niitä. Vastaan että olen ollut jalkojeni takia fysioterapeutilla ja saanut tarkat ohjeet siitä, kuinka nilkkoja tulee vahvistaa tasapainolevyn avulla. Seuraavaksi välittäjä sanoo saavansa kuvan jossa luen kirjaa ikkunan edessä. Annikki kysyy, luenko mitään tällä hetkellä. Tyyne kuulemma toivoo, että tutkisin lukemaani huolellisesti.

Lopuksi hän kertoo, että viestin lähettäjä on hyvin kiitollinen elämänsä loppuajasta. Häntä hoidettiin kuulema hyvin. Tiedän, että Tyynen ei tarvinnut mennä vanhainkotiin. Hän eli kotonaan loppuun saakka vanhimman tyttärensä kanssa.

Tyyne toivottaa minulle hyvää vointia. Kiitän Tyyne-tätiä koko sydämestäni.

Tilaisuuden jälkeen menen Annikin luokse ja kerron että ainoa kirja jota parhaillaan luen, on Raamattu.(Jätän kertomatta, että luen kirjaa ainoastaan pöntöllä istuessani.) Yläpuolellani selkäni takana on tosiaankin silloin ikkuna. Muita kirjoja luen joko pöydän ääressä tai sohvalla, en koskaan ikkunan edessä.

Asiaan liittyy myös eräs mielenkiintoinen asia. Olin ollut joitakin viikkoja aikaisemmin suihkussa. Tönäisin vahingossa tyhjää muovista pumppupulloa. Se tömähti lattialle. Hämmästyin suuresti kun se ei pompahtanut lattiasta vaan jämähti paikoilleen lattiaan. Kokeilin pudottaa pulloa useita kertoja. Se ponnahti joka kerta kuin superpallo. Ymmärsin heti että tapahtuma oli minulle tarkoitettu viesti. En vain silloin osannut yhdistää sitä mihinkään tapahtumaan tai asiaan. Nyt tiedän mistä oli kysymys: Tyyne-täti viestitti läsnäolostaan.

3 kommenttia:

cinderella kirjoitti...

Eikö tuollaiset tapahtumat aiheuta sinussa ollenkaan pelkoa? Itse varmaan sekoaisin täysin, jos asunnossani alkaisi lennellä tavaroita seiniin kauhealla voimalla..

maailmankaikkeuden pikku apulainen kirjoitti...

Hei, Cinderella!

Olen itse pähkäillyt samaa asiaa.

Ehkä pelko syntyy ristiriidasta joka on tapahtuman ja oman mielen luoman käsityksen välillä. Egon mielestä on olemassa asioita jotka ovat mahdottomia. Ego pitää kiinni oppimistaan ajatusrakennelmista, valmiista maailmankuvasta.

Kaikki nk. paranormaalit ilmiöt ovat aina tuntuneet luonnollisilta, niillä on aina ollut jokin tarkoitus ja ne ovat opettaneet minulle jotakin uutta itsestäni ja maailmasta.

Ystäväni http://mustaomega.blogspot.com/ arvelee, että kokemukset ovat minulle entuudestaan tuttuja. Olen vain unohtanut asioita ja unohtamiseen on jokin syy. Minulle kyllä jonakin päivänä näytetään kaikki, mikä on tällä hetkellä syvällä tiedostamattomissa kerroksissa.

Ilmiöt alkoivat, kun aloin luopua sisäisestä dialogista, egosta. Energia, jonka aikaisemmin käytin asioitten vatvomiseen, keskittyy nyt havainnointiin, kokemiseen ja oivaltamiseen. Tietoisuuteni laajenee. Koska kaikki on yhtä, myös tietoisuus vaikuttaa ulkoisiin tapahtumiin.

Saamani mediaaliset viestit vahvistavat käsitystäni: Minusta pidetään huolta, olen ohjauksessa, suojeluksessa ja hyvässä opissa.


Kun luopuu valmiista käsitysmalleista, ei ole enää mitään ristiriitaa. On vain tapahtumia, elämä itse. Ja kuinka mielenkiintoinen ja rikas tämä elämä onkaan!

Anonyymi kirjoitti...

Minulle on tapahtunut peileihin liittyvä "yliluonnollinen" tapaus kun suurehko peili lensi kodissani niin kummallisella tavalla lattialle ettei sen minkään fysiikan lakien mukaan olisi pitänyt ollut mahdollista. Olin pari päivää aiemmin pyytänyt enkelin suojelusta (uteliaisuuteni enkeleitä kohtaan oli juuri silloin herännyt). Kun näin peilin mukana pudonneen pienen enkelikoristeen, en ollut tapahtumasta erityisen yllättynyt enkä erityisesti peloissani. Myöhemmin eräs henkilö kertoi että vanhoihin peileihin kertyy paljon energioita. Tämä peilini oli nimenomaan kirpparilta hankittu. Ehkä sen olikin parempi poistua eteisestäni. Muutama päivä tämän jälkeen myös käytettynä ostetun autoni peilin pidike oli katkennut ja peili pudonnut auton lattialle. Koin että kyse oli yksinkertaisesti suojelusta (tai enkelini hyvästä huumorintajusta tässä viimeisessä tapauksessa!).

Tarkoitukseni oli itse asiassa kommentoida ihan toista asiaa, nimittäin osuin tähän blogiin tänään ensimmäistä kertaa etsiessäni lisää tietoa egosta. Ikuinen kysymys, mutta yhteen viimeaikaiseen juttuun liittyen tuli taas ajankohtaiseksi miettiä sitä vähän lisää. Nimittäin kiinnostuin kun luin blogistasi seuraavan virkkeen:
"...minulle on ollut tärkeää antaa mahdollisimman täydellinen kuva itsestäni. Saa vaikutelman kuin menisin tekstini taakse piiloon. Egoni pyrkii täydellisyyteen, egoni ei hyväksy erehdyksiä, epätäydellisyyttä."

Omassani on jotain hyvin samantapaista (onko meidän kaikkien, en tiedä), egolleni ei meinaa kelvata mikään muu kuin täydellisyys, vaikka sitä yritän kovasti hillitä sietämään erehdystä ja ns. epätäydellisyyttä. Oletko kirjoittanut tästä asiasta jossain muualla blogissasi tai onko sinulla jotain kirjallisuutta, josta olet saanut apua (saa olla muillakin kielillä kuin suomeksi)? Ajatteletko että meidän pitäisi häivyttää egomme (budhalaisten tapaan)vai ajatteletko että me jopa tarvitsemme sitä "pienessä määrin" niin kauan kun elämme tällä planeetalla?

Lähteen valoa sinulle toivottaen,

Sara