perjantai 16. huhtikuuta 2010

Sisäinen keskustelu 2


Olet jo kehittynyt valtavasti. Olet kyennyt irrottautumaan monista sellaisista asioista joiden luulit seuraavan sinua läpi koko elämän. Ei ole asiaa, jota et voisi muuttaa jos näet sen tarpeelliseksi. Tämä ei tarkoita, että voisit tehdä mitä hyvänsä ja milloin hyvänsä sillä sinähän et ole maailmassa yksin. Siihen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin vain sinun halusi ja pyrkimyksesi.

Voisitko puhua lisää haluista ja pyrkimyksistä?

Tiedät että teen sen mielelläni.
Jokaisella ihmisellä, myös sinulla on valtava määrä haluja ja toivomuksia. Jos pohdit asiaa tarkemmin omalla kohdallasi, mitä sinä yleensä haluat?

Luultavimmin haluan olla onnellinen ja tasapainoinen, nauttia elämästä.

Ja mikä tekee sinut onnelliseksi?

En osaa tarkkaan sanoa. Itse asiassa en halua määritellä asioita kovin tarkkaan. Minusta tuntuu että onnellisuus liittyy jotenkin suhtautumistapaani. Se liittyy asenteeseeni.
Koen nykyisin olevani onnellisempi kuin koskaan. Jotenkin minusta tuntuu että kysymys ei ole mistään ulkoisesta tekijästä. Kun mieleni on tyhjä, onni aivan kuin asettuu siihen asumaan.

Vaikuttaa siis siltä, että sinulla ei ole enää haluja ja toiveita ja juuri siksi olet onnellisempi kuin koskaan. Ei ole enää ristiriitaa todellisuuden ja toiveittesi välillä. Ehkä siinä on myös yksi syy siihen, että käymme nykyisin kovin harvoin näitä keskusteluja.

Olen tosiaankin huomannut, että en tarvitse sinua niin usein kuin aikaisemmin. Kuitenkin joskus tuntuu siltä että on hyvä ottaa sinuun yhteyttä.

Tiedät sisimmässäsi että olen aina käytettävissäsi kun vain haluat. Ei sinulla tarvitse olla mitään erityistä syytä ottaessasi yhteyttä. Minun tehtäväni on huolehtia sinusta ja teen sen joka tapauksessa keskustelimme tai emme. Senkin sinä jo tiedät.

Minulla on ristiriitainen tunne, aivan kuin haluaisin kysyä jotakin ja kuitenkaan minulla ei ole mitään erityistä asiaa mielessäni.

Se kuuluu asiaan. Ehkä teet sen velvollisuudentunteen vuoksi. Ei sinulla ole mitään velvollisuuksia minua kohtaan. Riittää kun olet puhtaassa tietoisuuden tilassa ilman määritelmiä. Sinua ohjataan kyllä oikeaan suuntaan. Havaitset tuon ohjauksen sisälläsi koska sinulla ei ole enää häiritseviä tekijöitä, käsitteisiin pohjautuvia ajatuksia jotka estäisivät yhteyden säilymisen.

Tiedän kyllä, että muutoksia on tapahtunut. Toimin yhä enemmän sydämeni mukaan. Teen asioita jotka tuntuvat hyviltä. Nautinnon tunne on hyvä mittari. Mitä enemmän nautin, sitä enemmän saan aikaiseksi. Se ei liity mitenkään velvollisuudentunteeseen. Jotenkin minusta tuntuu, että velvollisuuden tunne on aina ulkopuolelta tulevaa, se ei synny sisäisestä pakosta tai halusta. Ymmärrän että sisäinen ja ulkoinen eivät ole erillään toisistaan vaan sisäinen heijastaa ulkoista. Tämä menee nyt vähän sekavaksi ja tuntuu että olen kadottamassa langan pään. Auttaisitko minua tiivistämään näkemystä?

Kaikki on yhtä ja kaikki liittyy kaikkeen. Velvollisuuden tunne ei synny kokonaisuudesta vaan jostakin muusta. Se luo ristiriitoja eikä suinkaan poista niitä. Ihmiset tekevät paljon asioita pelkästä velvollisuuden tunnosta. He eivät kuuntele sisintään. He eivät luota omiin tuntemuksiinsa. Juuri velvollisuuden tunne estää heitä kuuntelemasta itseään ja tutustumasta itseensä. He kokevat syyllisyyttä jos eivät täytä toisten asettamia odotuksia.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että minulla on vieläkin tehtävää tällä alueella koska pohdin näitä kysymyksiä.

Ilman muuta. Mutta sinä olet tietoinen siitä koska tarkkailet sisintäsi. Tulet tekemään tätä niin kauan kuin se on tarpeellista. Sitten siirryt johonkin muuhun. Sinulla ei ole mitään kiirettä. Elät hetkessä ja se riittää. Elämässäsi on erilaisia kausia. Välillä olet kärsimätön, välillä jotakin muuta. Joka kerta tilanne on kuitenkin erilainen vaikka se päälisin puolin näyttäisikin samalta. Kun kärsimättömyyttä ilmenee, se on erilaista kuin aikaisemmin. Sen voima on heikentynyt eikä se enää hallitse sinua koska olet siitä tietoisempi kuin aikaisemmin. Et kuitenkaan koeta pakottaa itseäsi mihinkään ja juuri siksi nautit enemmän elämästä kuin aikaisemmin.

On totta että en ole päässyt kokonaan eroon kärsimättömyydestäni. En edes yritä. Tiedän että yrittäminen pitää sitä hengissä. Se heikkenee vähitellen omia aikojaan kuten kaikki muukin mitä en enää tarvitse, kaikki mille en anna tietoisuuteni energiaa.
Minusta tuntuu että tarvitsen sinua toisinaan, enkä pidä sitä enää heikkouden merkkinä. Sinä suhtaudut minuun aina positiivisesti ja kannustavasti ja minulla on tunne että todella välität ja rakastat minua.

Sittenhän kaikki on hyvin, juuri niin kuin pitääkin olla.