sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

JL ja MPA


JL: ”Koin nämä kertomasi tapaukset hyvin mielenkiintoisina. Toisaalta jokaisella tarinalla on aina useampi puoli ja näkökulma. Ymmärrän tavallaan mitä ajat takaa, enkä epäile ollenkaan, ettetkö kokisi tilanteita niin kuin koet, jolloin se on sinun osaltasi totta.”

Me todellakin koemme maailman eri tavoin. Meillä jokaisella on omat kokemuksemme.

JL: ”Samalla kyseenalaistan voiko esimerkiksi toimimattoman kommunikaatiotan tapahtuessa syyttää siitä toisen egoa.”

Kaikenlainen syyttely on aivan turhaa. Vaikuttaa siltä kuin kokisit havaintoni egon toiminnasta syytökseksi. Miksiköhän? En vihaa ketään, en syytä ketään, en koe itseäni uhriksi tai väärinkohdelluksi. En ole kieltäytynyt kommunikaatiosta kenenkään kanssa. Kuten jo aikaisemmin totesin, ego hyökkää, ego puolustautuu, ego arvottaa ja luokittelee.

Kaikilla asioilla on monta puolta. Ei ole vain hyvää tai pahaa. Jokainen asia ja tilanne on kokonaisuus. Mieli, ajatus (=ego), pilkkoo, analysoi. Se kokee itsensä erilliseksi. Siitä syntyy ristiriita, siitä syntyy kärsimys. Todellisuus on aina muuta kuin määritelmät.


JL: ”Jos henkilö katselee maailmaa ego-idean läpi, voi varmasti helposti tapahtua, että kun ihmiset kohtaavat ja epäonnistuvat kommunikaatiossa, niin molemmat ovat sitä mieltä, että toisella on voimakas ego, mikä aiheutti ongelman. ”

En tiedä varmasti mitä tarkoitat ego-idean läpi katsomisella. Kun ei ole ajatuksia, ei ole myöskään mitään ideaa, käsitystä, määritelmää. Vaikuttaa siltä, että pidät egon käsitettä jonkinlaisena menetelmänä menetelmien joukossa. Kun luovut ajattelusta, määrittelystä, näet kaiken uusin silmin. Tuo tila on kaikkien määritelmien tavoittamattomissa. Niin kauan kuin sinulla on jokin käsitys ego-ideasta, niin kauan kuin kiinnität huomiosi mihin tahansa käsitteeseen ja pidät sitä ehdottomana totuutena, et voi saavuttaa tilaa josta puhun.

JL: ”Samalla tämä on molemmin puolin vain kuvakulmasta johtuvaa.”

Mitä tapahtuu, jos et enää etsi mitään syytä tapahtumalle, jos vain olet tietoinen kaikesta mitä tapahtuu ilman määritelmiä. Onko se mahdotonta? Käytät käsitettä kuvakulma. Jos kysyn sinulta, mitä se tarkoittaa, annat minulle määritelmän. Onko tuo määritelmä sama kuin itse tapahtuma? Eikö juuri määritelmä estä näkemästä totuutta, itse tapahtumaa?

JL: ”Toista ihmistä on varsin vaikeaa ymmärtää täysin, jollei voi vaihtaa kehomieltä ja perspektiiviä tämän kanssa ja katsella maailmaa toisen silmin.”

Mitä tarkoitat toisen ihmisen ymmärtämisellä? Jokaiselle ymmärtäminen merkitsee eri asiaa. Ehkä ajattelet, että ristiriita syntyy kun ei ymmärrä toista ihmistä. Onko todella näin? Eikö riitä että elää nykyhetkessä, näkee kaiken ilman määritelmiä. Todellinen kohtaaminen, rakkaus ja myötätunto ovat mahdollisia vain ilman määritelmiä. Eikö erilainen perspektiivi synny määrittelyjen kautta: Mitä tuo toinen minusta pohjimmaltaan ajattelee? Ymmärtääkö hän minua? Miksi hän ei ymmärrä minua? Mitä hän tuolla kaikella loppujen lopuksi tarkoittaa? Voinko luottaa häneen?

JL: ”Varmasti aina tulee olemaan ihmisiä, jotka näkevät asiat eri tavalla kuin minä tai sinä - johtuen jo pelkästä perspektiivierosta.”

Pidän mahdollisena tuotakin vaihtoehtoa. Melkein kaikilla on ego. Kuka siitä haluaa luopua?

Anthony de Mello kirjoittaa kirjassaan Havahtuminen: ”Jotkut meistä havahtuvat kohdatessaan elämän kovat tosiasiat. Kärsimme niin paljon, että heräämme. Mutta ihmiset törmäilevät jatkuvasti elämässään. He kävelevät unissaan. He eivät herää koskaan. Heidän mieleensä ei juolahda, että saattaisi olla olemassa toinenkin tie. Se on traagista. Heidän mieleensä ei koskaan juolahda, että saattaisi olla olemassa parempikin tie. On kuitenkin olemassa tie jota voi kulkea, vaikka ei olisikaan törmäillyt elämässään riittävästi eikä kärsinyt tarpeeksi: kuuntelemisen tie.”

Ehkä jotkut ovat kärsineet tarpeeksi, ehkä jotkut haluavat kuunnella.

JL: ”Mutta jos jollakin on erilainen tapa kokea maailmaa, erilaisia näkemyksiä tai mitä vaan, niin voiko sitä kutsua egoksi?”

Egon toimintamuodot ovat hyvin moninaiset. Kun luovumme mielen toiminnasta, ajattelusta, määrittelystä, meillä ei enää ole egoa. Siihen saakka toimimme ja tarkastelemme maailmaa egon kautta. Koemme itsemme erillisiksi.

JL: ”Sama asia, jos joku ei viihdy seurassasi, niin voiko siitä syyttää voimakasta egoa?”

Miksi kenenkään täytyisi viihtyä seurassani? Miksi oma onnellisuuteni olisi jollakin tavalla riippuvainen toisten ihmisten seurasta? Mihin syyttelyä tarvitaan? Jos minulla ei ole egoa, en tarvitse kenenkään hyväksyntää. Silloin olen yhtä onnellinen yksin ja seurassa, en takerru mihinkään enkä keneenkään. Joku viihtyy seurassani, toinen taas ei. Hyväksyn maailman sellaisena kuin se on. Odotukset ja vaatimukset synnyttävät ristiriitoja. Ristiriidoista syntyy kärsimys.

JL: ”Ehkä nämä henkilöt ovat vain oma itsensä ja toimivat oman elämäntiensä mukaan ja sen edellyttämällä tavalla?”

Juuri näin! Jokainen elää omassa maailmankaikkeudessaan. Jokaisella on täydellinen henkilökohtainen vapaus toimia parhaaksi katsomallaan tavalla.

JL: ”Vaikka sitä olisikin vaikea ymmärtää, että miksi he tekevät, mitä tekevät.”

Miksi emme ota asioita ja ihmisiä sellaisena kuin ne ovat. Me voimme nauttia elämästä, me voimme olla tietoisia, riippumatta siitä mitä ratkaisuja toiset tekevät.

JL: ”Ihmettelen edelleen, mikä antaa sinulle oikeuden määritellä toisten ihmisten kohdalta, mikä on toimimista harmoniassa maailmankaikkeuden kanssa, ja mikä on egoa?”

Jos olen toiminut tuolla tavalla, egoni on tehnyt minulle melkoisen tepposen! Se ei olisi ensimmäinen kerta! Luulin vain kertovani tavastani kokea ja olla olemassa. Sinä olet kokenut asiat toisin. Tutkin asiaa omalta osaltani. Olisin kiitollinen jos kertoisit minulle ne kohdat kirjoituksissani joissa olen mielestäni toiminut mainitsemallasi tavalla.

Se että sanon jollakin olevan voimakas ego, ei tee hänestä parempaa tai huonompaa. En ole huomannut jakavani ihmisiä vuohiin ja lampaisiin. Ehkä niin on kuitenkin tiedostamatta päässyt tapahtumaan. Ehkä olen korostanut omaa paremmuuttani. Siinä tapauksessa minun on syytä olla entistä tietoisempi. Miten muut ovat asian kokeneet? Olen kiitollinen kaikista kommenteista.

JL: ”Oma kokemukseni on, että henkilöiden ja maailmankaikkeuden toimintaa on hyvin vaikea täysin ymmärtää, koska oma yksilöllinen perspektiivi ei ole kaikenkattava, vaikka ymmärtäisinkin kaiken ykseysluonteen omassa itsessäni.”

Voin elää ilman ristiriitoja. Minun ei tarvitse koko ajan ajatella syitä ja seurauksia, mennyttä ja tulevaa. Minulla on nykyhetki. Siinä tapahtuu kaikki. Jos minulla ei olisi kaikkea mitä tarvitsen, luonnollinen kasvu ei olisi mahdollista. Jokainen elävä olento kasvaa ja kehittyy saman periaatteen mukaisesti. Siemenessä ja kasvuympäristössä on kaikki mitä puu kunakin hetkenä kasvaakseen tarvitsee. Kasvu voi tapahtua vain nykyhetkessä. Samoin on minunkin laitani. Vain ego, joka on harhaa, kuvittelee muuta.

Kiitos kaikesta! Ehkä otat pian taas yhteyttä.

9 kommenttia:

Ville N kirjoitti...

Tekstisi oli mun mielestä ihan ok, sillä käsitin sen enemmän toteavaksi kuin arvottavaksi. Itse jäsensin keskustelunne seuraavasti:

1. On olemassa ihmisiä, joilla on hyvin suljettu mieli.
2. Tälle sulkeutumiselle on aina jokin syy.
3. Tosiasioiden kieltäminen johtanee ennen pitkää kärsimykseen.

JL:llä on tietysti pointti siinä, että henkisten kokemusten jakamiseen sisältyy oman egon kasvattamisen vaara. Jakamattomuuden huono puoli taas on se, että vähäinenkin aito keskustelu sammuu. Näkisin, että tässä on taas vain yksi haaste itse kullekin :)

maailmankaikkeuden pikku apulainen kirjoitti...

Olen samaa mieltä. Ego on ovela ja käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen. Kun valitsen henkisyyden, ego ei automaattisesti katoa. Vain hereillä olo, tietoisena oleminen, paljastaa egon salajuonet. Jos en ole tietoinen itsestäni, siitä mitä minussa tapahtuu, ego voi mellastaa kaikessa rauhassa. Kiitos palautteesta!

JL kirjoitti...

Kiitos vastauksistasi! =)

Halusin kysyä kysymyksiä nähdäkseni, miten niihin reagoit ja ymmärtääkseni mihin juttusi perustuvat. Esitit monia kysymyksiä. Tähän kommenttiin ei mahdu vastausta jokaiseen erikseen, siksi kirjoitan hieman yleisemmän vastauksen. Jos haluat minun vastaavaan johonkin tarkemmin, voit ilman muuta mailata minulle.

Olen iloinen, jos tosiaan pidät kaikkea syytöstä ja arvottelua turhana. Siis “oikeaa” ja “väärää”, “hyvää” ja “huonoa”. Mielestäni ei tarvita sen kummemmin myöskään arvottelua “ego” ja “todellisuus”, koska kuten sanoin, mielestäni todellisuus sisältää kaiken, eikä ole mitään mikä ei olisi osa todellisuutta. Mieli, ajatus, “ego”, kaikki on minulle osa todellisuutta siinä missä ykseys ja tyhjyyskin. Siksi minulla oli hankaluuksia käsittää, miksi osa todellisuutta pitäisi nähdä jonakin “harhana”, “egona”, koska minulle aivan kaikki on vain saman asian eri puolia. Toisaalta, jos selainen näkemys jotenkin auttaa jotain tai tekee jonkun todella onnelliseksi ja eheäksi, niin suon sen kyllä heille.

“Ego-idean läpi katsomisella” tarkoitin, että näkee osan todellisuudesta “egona” sen sijaan, että näkisi kaiken luonnollisena osana todellisuutta. Sanoit: “Kun ei ole ajatuksia, ei ole myöskään mitään ideaa, käsitystä, määritelmää.” Mielestäni vaikka ei ole ajatuksia, voi olla tietty idea jostain tilasta tms. mutta en mene nyt siihen sen syvemmin. Toisaalta, kun on ajatuksia, voi olla myös ideoita, käsityksiä ja määritelmiä. Se on myös osa todellisuutta siinä missä ei-ajatuskin.

Sanoit luulevasi, että pidän egon käsitettä jonkinlaisena menetelmänä. En pidä. Pidän sitä vain käsitteenä tai ideana, joka voi olla hyvin harhaanjohtava, sillä se mielestäni jakaa todellisuuden osiin, joihin todellisuutta ei tarvitse jakaa, koska mielestäni ei joka tapauksessa ole mitään mikä ei olisi todellisuus. Siksi en ole erityisen innostunut ego-ideasta. Se ei mielestäni edesauta todellisuuden oivaltamista sellaisena kuin todellisuus on luonnollisesti kaikkine puolineen. Ennemminkin päinvastoin.

Uskon, että kuten sanoit, näet kaiken uusin silmin, kun luovut ajattelusta. Samoin voi nähdä kaiken uusin silmin, kun hyväksyy sekä ajattelun, että “tuon kaikkien määrittelmien tavoittamattomissa olevan tilan” sulassa sovussa osana todellisuutta.

Minulle minkään tietyn tilan tavoittelu ei ole oleellista tai päämäärä. Olen avoin todellisuudelle juuri sellaisena kuin se on kaikkine puolineen jokaisessa hetkessä. Silti luonnollinen osa elämääni on ykseys, tyhjyys, luopuminen, ei-tietäminen.

Mielestäni kulttuurissamme mieltä käytetään hyvin yksipuolisesta ja ihmiset eivät kiinnitä huomiota ykseyteen ja kaikessa oleviin yhteisiin juuriin. Silti mielestäni olisi myös yksipuoleista, yrittää poissulkea jotain muuta todellisuuden osaa kuten ajattelua.

Niin todellisuuden kuin toisen ihmisen ymmärtäminenkin tapahtuu monella tasolla. Ei pelkästään yhdellä, vaan koko olemuksen kaikilla puolilla.

Kysymykseni toisen ihmisten egon määrittelemisestäsi, oli tosiaankin, kuten arvasitkin, liittyen kappaleeseen ihmisistä, joilla on mielestäsi “voimakas ego”. Sanoit kertovasi tavastasi kokea ja olla olemassa. Olen itse huomannut, että on selkeämpää jos kirjoittaa asioista niin, että ne “omistaa” sen sijaan, että ilmaisee ne fakta-tyyliin.

Siis esimerkiksi kirjoittamasi “ihminen jolla on voimakas ego, ei voi koskaan päästää minua lähelleen.” sijaan “en tunne koskaan pääseväni (niin) lähelle (kuin haluaisin) ihmistä, jolla on mielestäni voimakas ego.”

Juuri enemmän tämän tyylistä lähestymistapaa toivoin, kun joskus oli puhe henkilökohtaisemmasta otteesta.

JL kirjoitti...

Ville N:n kommenttiin liittyen.

Yhdyn siihen, että ihmisillä on hyvin erilaisia mieliä. Samalla koen, että kaikkien ihmisten olemuksessa on myös jotain yhteistä - ykseys, yhteiset “juuret”, tiedostaminen.

Puhuit kärsimyksestä, josta tässä blogissa on puhuttu aiemminkin. Mielestäni kärsimys on osa todellisuutta siinä missä muutkin asiat. Fyysinen kipu tai kipeät tunteet. Mielestäni ei ole kannattavaa yrittää kieltää niitä, enkä usko, että on kovinkaan rehellistä väittää olevansa vapaa niistä. Jollei niitä itse koe, joku muu kokee, ja koska olemme yhtä, jos sille on läsnä ja myötätuntoinen, niin osan siitä kärsimyksestä kokee myös itse. Mielestäni kaunis asia kärsimyksessä on juuri se, että sen kautta voi aueta suuri myötätunto muita kohtaan.

Kuten sanoit, henkisiin kokemuksiin liittyy omat vaaransa. Olen nähnyt ja kokenut, miten ne voivat luoda hyvin vahvaa elitismiä. Mielestäni toinen vaara on hyvin yksipuoleinen näkemys todellisuudesta. Voisi sanoa “yksipuoleinen ykseys” - siis sellainen, johon ei mahdu olemassaolon koko kirjo vaan mielessään torjuu eikä hyväksy osaa todellisuudesta ja taas suosii ja takertuu johonkin toiseen. Tällainen ei ole kaiken sisältävää ykseyttä, koska se ei sisällä kaikkea.

Kokemukseni on, että jos on avoin todellisuudelle sellaisena kuin se on, sekä maailmankaikkeus että “erillinen” itse, voivat ihan hyvin toimia sopusoinnussa keskenään rintarinnan, eikä siinä ole mitään, mitä tarvitsee kutsua “egoksi” vaikka olisikin ajatuksia, tunteita, mielipiteitä tai mitä vain luonnollista elämään kuuluvaa.

Yhdyn siihen, että on todellinen haaste keskustella näistä asioista, mutta se tuntuu myös hyvin rakentavalta ja tärkeältä.

JL kirjoitti...

Keskustelumme on ollut minulle paljon apua erityisesti kommunikoinnin kanssa. Näitä asioita ei ole ihan helppoa muotoilla ja kommunikoida ongelmattomalla tavalla. Pahoittelen jos kirjoitukseni on toistavaa. Vie aikaa ja kärsivällisyyttä muotoilla mitä oikeasti yrittää sanoa.

Haluan tuoda vielä kerran esille, etten yhtään epäile syvällisiä kokemuksiasi, hiljaista mieltä, ykseyttä, miksi sitä haluaakaan kutsua. Tai sen kokemukstesi merkitystä Ainoa, mitä epäilen on se, että kuinka hyödyllistä on puhua “egosta”. Toivottavasti pystyn tuomaan tässä näkemykseni selkeämmin esille käyttäen muutamia sitaattejasi tekstistäsi.

Sanoit: “Määritelmät erottavat meidät maailmasta, toisistamme, kaikesta mikä on elävää ja kaunista. Vain ego tarvitsee määritelmiä.”

Mielestäni onkin harhaanjohtavaa määritellä egoa ja totuutta kuin ne olisivat kaksi eri asiaa. Oman kokemukseni mukaan todellisuuden ymmärtämiseksi on luovuttava sekä määrittelemästä sekä egoa, että totuutta tai luomasta niiden välille eroa tai vastakohtaa. Muuten todellisuus on pelkästään “yksipuoleista” todellisuutta.

Sanoit: “Syvin olemuksemme on muuttumaton, sitä ei voi määritellä.”.

Puhut meistä, mutta ehkä tässä voisin yrittää lukea sanomasi: “Sinä koet tietyn muuttumattoman tilan syvimmäksi osaksi omaa olemustasi, etkä pysty sitä määrittelemään”.

Olen samaa mieltä siinä, että olemuksessamme on muuttumatolta vaikuttava puoli - tietoisuus, olemassaolo, tyhjyys, tai miksi sitä nyt haluaa kutsua. En silti tiedä, voiko jotain osaa olemuksesta sanoa “syvimmäksi olemukseksi” vaikka se olisikin jollekin tärkein, sillä jokaisella olemuksen puolella on oma osansa todellisuudessa. Mielestäni todellisuus, olemuksemme on jatkuvasti muuttuva prosessi kaikkia näitä erilaisia olemuksia.

Sanoit: “Ego on mielen toimintaa. Ego on sana, määritelmä. Voisin käyttää muitakin ilmaisuja kuten itse, mieli, ajattelu.”

Minulle mieli, mielentoiminta, itse, ajattelu, määritelmät ja kaikki on osa todellisuutta. Eikä ole mikään, mikä ei olisi todellisuutta. Todellisuudella on monet kasvot.

Sanoit: “Mieli, ajatus (=ego), pilkkoo, analysoi. Se kokee itsensä erilliseksi. Siitä syntyy ristiriita, siitä syntyy kärsimys.”

Myös minun mielestäni on totta, että osa kokemuksestamme on yksilöllinen itse. Esim. minä katselen maailmaa täällä omalla tietokoneella ja koen todellisuutta sellaisena kuin se on täällä, sinä taas jollain muulla tavalla siellä. Maailmankaikkeus on ihmeellinen. Samalla se on vain kuin se on. Mielestäni kärsimys on osa todellisuutta siinä missä kaikki muukin. Siksi hyväksyn sen osana todellisuutta. Silti kun tunnen kipua tai kipeitä tunteita, tai näen jonkun muun kokevan niitä, uskon, että niillä on jotain tärkeää sanottavaa itsestäni ja muista ja toimillallani yritän välttää niiden luomista. Tämä on mielestäni yksi tärkeä myötätunnon tapa.

Sanoit: “Todellisuus on aina muuta kuin määritelmät.”

Mielestäni todellisuus sisältää myös määritelmät, joten en sanoisi, että se on aina muuta, vaan se ei ole pelkästään määritelmät.

Sanoit: “Kun luovumme mielen toiminnasta, ajattelusta, määrittelystä, meillä ei enää ole egoa.”

Mielestäni kun luovumme mielen toiminnasta ja ajattelusta, luovumme mielen toiminnasta ja ajattelusta. Jos taas yritämme poissulkea ne todellisuudesta, suostumme kohtaamaan enään vain rajoittuneen osan todellisuutta.

Sanoit: “Siihen saakka toimimme ja tarkastelemme maailmaa egon kautta. Koemme itsemme erillisiksi.“

Mielestäni myös erillisyyden kokemus ei ole todellisuudesta erillään, vaan se on osa todellisuutta. Sama on myös asioilla, joita kuvailet egoksi. Minulle todellinen ykseys on se, joka sisältää kaiken eikä jätä mitään ulkopuolelle, ei edes erillisyyden kokemusta.

Sanoit: “Hänen egonsa käyttää kaikki mahdolliset keinot säilyttääkseen valta-asemansa. Se ei halua paljastua. Se pelkää kuolevansa. Siksi se kokee pelkoa, pelko synnyttää vihaa.”

Koska todellisuus on minulle sellainen kuin se on, kaikkine puolineen, on myös nämä puolet todellisuudesta, joita kutsut egoksi, osa todellisuutta. Ymmärrän, että on vaikea päästä eroon jostain luonnollisesta osasta todellisuudesta, koska kokemukseni on, että yhden henkilön vapaa tahto on hyvin rajallinen todellisuuden olemusta muuttamaan. Uskon enemmän hyväksymiseen ja avoimuuteen todellisuuden kaikkia puolia kohtaan, niin että kaikki voi olla yksi eheä kokonaisuus.

Sanoit: “En ole sama kuin ajatukseni ja tunteeni.”

Tunnetko olevasi erillään ajatuksistasi ja tunteistasi? Osa minusta on vain tyhjyys, ei-mitään, puhdas tiedostaminen. Samalla olen yhtä kaiken kanssa, myös ajatuksieni ja tunteitteni vaikka ne ovatkin alati muuttuva prosessi.

Sanoit: “Erillisyyden tunne syntyy ajattelusta, egon toiminnasta. Kun sinulla ei ole ajatuksia, määritelmiä, et koe itseäsi enää erilliseksi.”

Mielestäni kun hyväksyy ajatukset ja itsen osaksi todellisuutta siinä missä ei-ajattelun tai ei-itsenkin, niin ei ole mitään mikä ei olisi todellisuus vaan kaikki on yksi eheä kokonaisuus.

Sanoit: “Ego ei ole osa kokonaisuutta. Ego on ajatustemme luoma harhakuva. Se ei ole todellinen vaan kuviteltu.”

Minulle kaikki on osa kokonaisuutta riippumatta niille annetuista nimistä. Ego, ajatukset, niiden luomat harhat, kuvittelu. Kaikki on osa kokonaisuutta, osa todellisuutta.

Ville N kirjoitti...

JL:

Mielestäni kärsimys on osa todellisuutta siinä missä muutkin asiat. -- Mielestäni ei ole kannattavaa yrittää kieltää niitä, enkä usko, että on kovinkaan rehellistä väittää olevansa vapaa niistä.

Jep, kärsimystä esiintyy, halusi tai ei, ja harva on oivaltanut sen todellisen luonteen. Itse en ole. Tarkoitin, että tietyillä toimilla kärsimystään voi lisätä, kuten esimerkiksi tosiasioita kieltämällä tai laittamalla kätensä hellalle. Tämäkin on tietysti vain eräänlainen oppimisprosessi, ja eri ihmiset vaativat eri määrän toistoja ennen kuin siirtyvät seuraavaan vaiheeseen.

maailmankaikkeuden pikku apulainen kirjoitti...

JL:
Kiitos aktiivisuudestasi. Huomasin, että en ollut keskustelumme kuluessa tarpeeksi tietoinen. Ehkä voisimme vaihtaa ajatuksiamme yksityisesti ja päättää sitten yhdessä, mitä niistä julkaisemme. Saatan kirjoittaa sinulle lähiaikoina. Ehkä haluat perustaa oman blogin? Se olisi varmasti mielenkiintoista luettavaa.

Ville N kirjoitti...

JL:

Mielestäni toinen vaara on hyvin yksipuoleinen näkemys todellisuudesta. Voisi sanoa “yksipuoleinen ykseys” - siis sellainen, johon ei mahdu olemassaolon koko kirjo vaan mielessään torjuu eikä hyväksy osaa todellisuudesta ja taas suosii ja takertuu johonkin toiseen.

Niinpä. Tiedätkö, ajatukseni menivät melko solmuun tästä :D Yritän jäsentää tilannetta:

1. Hyväksyä oma tilanteensa, toiset ihmiset sekä myös taitamattomat teot ja asiat
2. Joskus myös aktiivista muutosta tarvitaan
3. Hyväksyminen, joka sisältää sekä muuttumattomuuden että myös mahdollisen muutoksen?

Olet ihan oikeassa, sillä mieli taipuu aika herkästi arvottelemaan asioita, oli arvotus sitten suuri tai pieni. Buddhalaisuudessahan tätä pyritään jossain määrin välttämään käyttämällä termejä taitava / taitamaton toiminta, vaikka kyllähän näihinkin sisältyy jonkinlainen arvotus.

Yhdyn siihen, että on todellinen haaste keskustella näistä asioista, mutta se tuntuu myös hyvin rakentavalta ja tärkeältä.

Ehdottomasti.

JL kirjoitti...

Pikku Apulainen, olen pahoillani, jos tunnet, että käytän blogiasi “keskustelufoorumina”. Oli miten oli, se on tuntunut tähän asti erittäin hyvältä keskustelufoorumilta =)

Ville N kommenttiin liittyen, hyväksyminen, josta puhuin, voi sisältää kaiken - myös sen hyväksymisen, ettei aina kaikkea hyväksy. Kuten sanoit, muutos tai muuttumattomuus, molemmat voi hyväksyä. Näen, että kaikki on juuri sellaista kuin se on tässä ainoassa hetkessä, joten hyväksyminen tapahtuu kuitenkin aina tässä hetkessä (jos tapahtuu =) olipa se millainen se oli tai muuttui millaiseksi muuttui.

Mitä tulee Buddhalaiseen “taitavaan ja taitamattomaan toimintaan” ja havaintoosi, että niihinkin sisältyy jonkinlainen arvotus. Ymmärtääkseni nuo toiminnat ovat tietysti taitavia tai taitamattomia Buddhalaisesta näkökulmasta ja traditiosta nähden sekä Buddhalaiseen näkemykseen valaistumisesta liittyen, eikä mitään sen universaalimpia totuuksia.

Maailmankaikkeuden kannalta ei nähdäkseni ole taitavaa tai taitamatonta toimintaa, vaan pelkkää toimintaa sellaisena kuin se milloinkin on. Tällä tavalla nähtynä kaikki on yhtä lailla osa maailmankaikkeutta.

Henkilökohtaisesta tai mistä tahansa rajallisesta perspektiivistä voi tietysti olla monenlaista erilaista toimintaa. Esim. kärsimystä tai harmia aiheuttavaa tai aiheuttamatonta. Kokemukseni on, että jos haluaa tietää millaista oma toiminta on, niin täytyy tietysti olla läsnäoleva ja tietoinen ja nähdä miten toimii ja miksi. En usko, että kirjojen lukeminen tai tradition ymmärtäminen tekee tämän puolestasi. Tosin uskon, että niistä voi olla tietyissä määrin apua ja joistakin myös haittaa.