Vierailu

Noin vuosi sitten jokin sinisessä lipastossani vetää puoleensa. Huomaan laatikon pohjalla kirjeen jonka tätini on kirjoittanut vuosia sitten. On kulunut todella paljon aikaa siitä kun olen tavannut hänet edellisen kerran. Kirjeessä on runo joka käsittelee sanojen suhteellisuutta ja hiljaisuuden merkityksestä. Kirjeen luettuani ymmärrän että minun on otettava tätiini välittömästi yhteyttä. Vierailustani alkaa uusi ystävyytemme.

Keskustelemme pitkään. On mielenkiintoista havaita kuinka tätiäni kiehtovat samat kysymykset kuin itseänikin. Henkisessä rakenteessamme on jotakin samaa. Tätiäni kiinnostaa kovasti miten olen soveltanut lukemaani käytäntöön ja miten todellisuudesta on paljastunut minulle kokonaan uusia puolia.

Tätini kertoo pitkään jatkuneesta selkäkivustaan. Samassa kysyn haluaako hän energiahoitoa. En ole välittänyt energiaa kenellekään aikaisemmin. Asetan käteni hänen selälleen ja annan energia virrata. Olen ajatuksettomassa tilassa. Tunnen energioiden virtaavan päälaeltani kurkun kautta kämmeniini. Jatkan hoitoa noin kymmenen minuuttia.

Istumme takaisin kahvipöytään. Hetken kuluttua tätini huudahtaa hämmästyneenä. Kaikki kipu on hävinnyt. Hän nostaa kätensä päänsä yläpuolelle sanoen, ettei tällainen ole ollut mahdollista yli vuoteen.

Kerron tädilleni kuinka Spiritualistisessa seurassa olen havainnut voivani katsoa ihmisten energiakenttiä. Tätini toivoo että katsoisin häntä ja kertoisin näkemästäni. Rentoudun ja suljen silmäni. Näen tai minulle näytettään kuvia jotka liittyvät menneisiin tapahtumiin, ihmisiin ja esineisiin jotka ovat olleet merkittävä osa tätini elämää. Hän muistaa nyt paljon sellaista minkä on torjunut tai unohtanut. Kuvat eivät ole mitenkään ahdistavia, pikemminkin vain hauskoja. Tällä tavalla vaikeittenkin asioitten käsittely on mahdollista ja vapautuu paljon patoutuneena ollutta energiaa.

Myöhemmin puhelimessa tätini kertoo että on päässyt uniongelmistaan ja migreenikin on irrottanut otteensa. Hän on pohtinut paljon näkemiäni kuvia ja sanoo tuntevansa itsensä rauhallisemmaksi ja energisemmäksi kuin pitkään aikaan.

Tästä eteenpäin vierailen usein tätini luona. Opin tuntemaan hänet paremmin. Joinakin kertoina katson myös ”toiselle puolelle”. Sieltä välittyy viestejä mm. mummoltani, tätini äidiltä joka kuoli kun olin vielä aivan pieni.

Huomaan että ryhdyttyäni kirjoittamaan ”henkimaailman” jutuista, osa lukijoistani menetti kiinnostuksensa syystä tai toisesta. Se ei ole mikään yllätys. Olisin todennäköisesti toiminut samalla tavalla ennen kuin sain omakohtaisia kokemuksia tietoisuuden eri tiloista ja todellisuuden monikerroksisesta luonteesta. Ennen näitä kokemuksia maailmankuvani pohjautui vain puhtaaseen järkeen ja ”tieteelliseen maailmankatsomukseen”.

On myös ihmisiä joilla on voimakas Raamattuun pohjautuva näkemys. Heitä kuvailemani tapahtumat saattavat jopa pelottaa.

*

Viime syksynä osallistuin Spiritualistisessa seurassa ryhmään, jossa teimme erilaisia mielikuvaharjoituksia. Eräässä tehtävä oli sanoa mikä puu tuli mieleen tarkasteltavasta henkilöstä. Minua katsonut nainen sanoi että tuon hänen mieleensä vaahteran.

Teimme myös meditaation jossa kuvittelimme kulkevamme upeassa puutarhassa. Jatkoimme matkaamme metsään. Siellä näimme eläimen joka antoi lahjan jolla oli erityinen merkitys. Näin oravan jolla oli käpälissään tammenterho.

Noin viikkoa myöhemmin näin oravan pihanurmikolla. Se piti käpälissään tammenterhoa ja kätki sen sitten vaahteran alle. Samalla hetkellä tietoisuuteeni tuli uudenlainen meditaatio aivan kuin lahjana. Tämä meditaatio liittyy sisäisen hiljaisuuden oppimiseen ja näkemiseen. Hämmästyin kuinka yksinkertainen se oli. Olin kiitollinen saamastani lahjasta.


Meditaatio jossa koet itsesi ilman mielen luomia määritelmiä

Ota mukava asento. Sulje silmäsi. Hengitä syvään ja rauhallisesti. Rentoudu parhaaksi katsomallasi tavalla

Olet nyt syvässä rentoutuneisuuden tilassa jossa tunnet olosi hyvin rauhalliseksi.

Tunnet kehosi painon ja lämmön. Tunnet kuinka sormenpäissäsi sykkii.

Olet nyt täysin pimeässä huoneessa.

Annat ajatustesi tulla ja mennä. Et kiinnitä niihin mitään huomiota.

Mitä vähemmän sinulla on ajatuksia, sen valoisammaksi tila muuttuu.

Kun ajatuksesi ovat vaimenneet, näet itsesi sellaisena kuin todellisuudessa olet ilman ainoatakaan mielesi luomaa määritelmää.

Tarkastelet näkemääsi huolellisesti niin kauan kuin koet sen tarpeelliseksi.
Nauti kokemuksesta.

Muista näkemäsi.

Palaa takaisin virkeänä ja täysin levänneenä.


Mitä useammin toistat tämän meditaation, sen helpompi sinun on elää jatkuvassa meditatiivisessa tilassa ilman mielesi tuottamaa hälinää.
(Kaikkien saatavilla on suuri määrä rentoutumista käsitteleviä kirjoja ja äänitteitä. Lisää tietoa löytyy vaikkapa googlaamalla sanalla rentoutusharjoitus. Jokainen löytää varmasti kokeilemalla itselleen sopivan menetelmän.)

Keskusteluryhmä

Viime kerralla meitä oli kuusi keskustelijaa. Nautin suuresti kun olen tutustunut ihmisiin joilla on henkilökohtaisia kokemuksia tietoisuuden eri tiloista. Ehkä juuri siksi löytyy yhteinen kieli ja voi puhua mistä tahansa asiasta luontevasti ja ilman mielen luomia ennakkoluuloja. Jokaisella on oma näkökulmansa ja koko ajan oppii lisää.

Aluksi puhuimme narsisteista. Jokaisella tuntuu olevan näitä ihmisiä lähipiirissään ainakin jossain elämänvaiheessa. Puhuimme myös meditaatiosta, rinnakkaistodellisuuksista, maadoittamisesta, energioista, parantamisesta jne.

Seuraava tapaaminen: Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 7.11. klo 15–18.

Toinen tapaus: Pääsen yksityisistuntoon Spiritualistisessa Seurassa. Meedio sanoo näkevänsä harmaatukkaisen ja ryhdikkään miehen seisomassa vierelläni. Mies kirjoittaa vihreälle liitutaululle kauniilla käsialalla. Hän on ollut opettajani kauan aikaa sitten. Kerron, etten muista kansakoulusta ketään sellaista. Useimmat opettajistani olivat naisia. Meedio sanoo, että ehkä henkilö tulee myöhemmin mieleeni. Joskus siihen saattaa mennä viikkojakin. Meedio kertoo opettajan kertovan tapahtumasta jossa olen kaatunut ja mahdollisesti loukannut polveni. Tuolloin opettaja oli huomannut erikoislaatuni, sen etten jollakin tavalla kuulunut joukkoon, olin muita herkempi. Samassa tapahtuma ja opettaja tulevat mieleeni. Muistan, kuinka Kulosaaressa asuessamme olimme luokkani kanssa hiihtämässä Korkeasaaressa. Olin kaatunut ja siteeni oli irronnut. Jäin muista jälkeen. Jouduin kävelemään koululle. Itkin, olin paniikissa. Matkalla takaisin kouluun tapasin kyseisen opettajan urheilukentällä toisen luokan kanssa. Hän oli voimistelunopettajani. Olin aina pelännyt häntä. Hän tuli luokseni ja lohdutti minua. Muistan kuinka hämmästynyt ja samalla onnellinen olin siitä kuinka hyvin hän osasi tukea ja ymmärtää tilanteeni. Meedio kertoo, että opettaja on ollut koko ajan mukanani ja haluaa olla edelleen tukenani. Olen liikuttunut ja onnellinen.

*

Melko tarkkaan vuosi sitten näihin samoihin aikoihin kävelen kaupungilla. Mieleni valtaa sanomaton rauha. Esineitten liikkumiset ja henkimaailmasta saamani viestit ovat vakuuttaneet minut: Kuolemaa ei ole. Voin olla kaikessa rauhassa, minulla ei ole kiire minnekään. Minusta pidetään huolta, minua autetaan ja opastetaan.

Viime syksynä edellä mainittujen tapahtumien jälkeen tietoisuuteni laajeni. Löysin itsestäni monia uusia puolia joista en aikaisemmin ollut lainkaan tietoinen.

Henkilökohtaisista asioista kirjoittaminen on ollut minulle vaikeaa. Siksi kirjoitin pitkään teoreettisia juttuja. En tarkoita, etten olisi kokenut kuten kirjoitin. Tarkkaavainen lukija havaitsee, että minulle on ollut tärkeää antaa mahdollisimman täydellinen kuva itsestäni. Saa vaikutelman kuin menisin tekstini taakse piiloon. Egoni pyrkii täydellisyyteen, egoni ei hyväksy erehdyksiä, epätäydellisyyttä.

Olen aina halunnut kokea asiat henkilökohtaisesti. Tai en aina, mutta maailmankuvani romahtamisesta lähtien. Usko, käsitykset ja määritelmät ilman kokemusta jäävät ilmaan roikkumaan. Ennemmin tai myöhemmin usko ja todellisuus törmäävät toisiinsa. Se on ollut minunkin läksyni. Kun törmäys on tarpeeksi voimakas, saatan oppia jotakin. Olen tarvinnut monta kolausta, monta potkua persuksiini. Nykyisin koen kokemani kriisit tärkeänä osana kehitysprosessiani ja osaan siksi olla niistä kiitollinen.

Egoni on rakentanut erilaisia järjestelmiä. Se on määritellyt rajat joitten sisällä se haluaa minun pysyttelevän. Egoni heikkeneminen on ollut todella pitkä prosessi, prosessi joka jatkuu edelleen.

*

Minulle on matkan varrella tapahtunut asioita jotka usein lokeroidaan rajatietoon kuuluviksi. Hakeuduin vähän yli vuosi sitten yhteisöihin joissa ollaan kiinnostuneita näistä ilmiöistä ja joissa myös henkistä kasvua pidetään tärkeänä muodossa tai toisessa. Tällaisia paikkoja ovat mm. Suomen parapsykologinen seura, Valon Kantajat, Kaariportin ystävät, Teosofinen seura, Suomen Spiritualistinen Seura ja Forum Humanum luennot jne.

Viime syksynä osallistuin mediaaliseen tilaisuuteen Rajatiedon keskuksessa. Siellä välitettiin viestejä henkimaailmasta, rajan takaa tai mitä nimitystä nyt meedioin hommista halutaankaan käyttää.(Pohjimmaltaan koen kaiken olevan yhtä.) Menin paikalle uteliaana ja avoimin mielin ilman ennakko-odotuksia. Annikki Kilpelä välitti sanomia ja hänen miehensä Pertti Kilpelä piirsi samanaikaisesti kasvokuvaa sanoman lähettäjästä. Viestejä tuli n. kymmenen kappaletta. Jokainen viestin saanut tunnisti viestin lähettäjän. Yllätyksekseni sain minäkin viestin:

Annikki kysyy onko paikalla ketään joka yhdistää kangaspuut viestin lähettäjään. Muistan heti, että isovanhempieni ystävien luona Vihdissä oli kangaspuut. Vietin siellä maalaistalossa pitkiä aikoja lapsuudessani. En sano mitään vaan odotan, liittäisikö joku muukin kangaspuut tuntemaansa edesmenneeseen henkilöön tai paikkaan. Kukaan ei sano mitään.

Katselen kuinka Pertti piirtää. Kuva alkaa näyttää tutulta. Annikki on jo aikaisemmin sanonut, että kuvat eivät ole varsinaisia muotokuvia. Hän käytti muistaakseni sanaa energeettinen muotokuva. Pertti piirtää kuvan nopeasti valmiiksi ja Annikki ottaa sen käteensä kuten aikaisemmillakin kerroilla. Hän kulkee joukossamme ja kysyy, tuntuuko kuva tutulta. Kun hän tulee kohdalleni, ilmoitan itsellenikin yllätykseksi tunnistavani kuvan. Se esittää Tyyne-tätiä, jonka kuolemasta on kulunut jo kymmeniä vuosia. Kerron, että kangaspuut olivat Vihdissä keskellä tupaa.

Tunnen kuinka energiat liikkuvat ja olen voimakkaan tunnekuohun vallassa. Annikki sanoo, että henkilö kertoo kävelleensä mielellään paljain jaloin. Vastaan, että en muista mitään sellaisesta. Olin siihen aikaan alle kouluikäinen. Tietysti kaikki on mahdollista. Tyyne-täti kehottaa minuakin olemaan paljasjaloin myös sisällä kotonani.

Annikki kysyy, onko minulla joitain ongelmia jalkojeni kanssa. Minun kuulemma täytyisi harjoittaa niitä. Vastaan että olen ollut jalkojeni takia fysioterapeutilla ja saanut tarkat ohjeet siitä, kuinka nilkkoja tulee vahvistaa tasapainolevyn avulla. Seuraavaksi välittäjä sanoo saavansa kuvan jossa luen kirjaa ikkunan edessä. Annikki kysyy, luenko mitään tällä hetkellä. Tyyne kuulemma toivoo, että tutkisin lukemaani huolellisesti.

Lopuksi hän kertoo, että viestin lähettäjä on hyvin kiitollinen elämänsä loppuajasta. Häntä hoidettiin kuulema hyvin. Tiedän, että Tyynen ei tarvinnut mennä vanhainkotiin. Hän eli kotonaan loppuun saakka vanhimman tyttärensä kanssa.

Tyyne toivottaa minulle hyvää vointia. Kiitän Tyyne-tätiä koko sydämestäni.

Tilaisuuden jälkeen menen Annikin luokse ja kerron että ainoa kirja jota parhaillaan luen, on Raamattu.(Jätän kertomatta, että luen kirjaa ainoastaan pöntöllä istuessani.) Yläpuolellani selkäni takana on tosiaankin silloin ikkuna. Muita kirjoja luen joko pöydän ääressä tai sohvalla, en koskaan ikkunan edessä.

Asiaan liittyy myös eräs mielenkiintoinen asia. Olin ollut joitakin viikkoja aikaisemmin suihkussa. Tönäisin vahingossa tyhjää muovista pumppupulloa. Se tömähti lattialle. Hämmästyin suuresti kun se ei pompahtanut lattiasta vaan jämähti paikoilleen lattiaan. Kokeilin pudottaa pulloa useita kertoja. Se ponnahti joka kerta kuin superpallo. Ymmärsin heti että tapahtuma oli minulle tarkoitettu viesti. En vain silloin osannut yhdistää sitä mihinkään tapahtumaan tai asiaan. Nyt tiedän mistä oli kysymys: Tyyne-täti viestitti läsnäolostaan.

Seuraava tapaaminen: Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 17.10. klo 15–18.

Minulla oli pitkään paha olo. En oikein tiennyt mistä se johtui. Nyt kun olen saanut asioihin perspektiiviä, ymmärrän että olin ennen kaikkea turhautunut. Kaikki mitä näin ympärilläni vaikutti turhanpäiväiseltä. Tuntui omituiselta että niin moni oli innoissaan asioista joita itse pidin merkityksettöminä. Ei tekniikan kehitys, uudet tuotteet, muoti, televisiosarjat, koko kaupallisen kulttuurimme tuonut elämääni mitään sellaista joka todella olisi tuntunut tärkeältä. Ihmiskunnan kriisi heijastui suoraan omaan henkiseen tilaani.

Luopuminen on vaikeaa jos ei tiedä mitä voi saada tilalle. On ymmärrettävää että takerruin vanhaan niin kauan kun en muusta tiennyt. Pidin itsestään selvinä vallantavoittelua, vertailua, kilpailua jne, kaikkea sitä mikä johtaa henkiseen umpikujaan, ekokatastrofiin ja sivilisaation romahdukseen.

Kokemusteni pohjalta havaitsin että mikään ei ole itsestään selvää. Opittu voi olla harhaa. Tietoisuuden laajetessa kaikki ilmenee uudessa muodossa ja uudella tavalla. Kun luovuin valmiista käsityksistä ja määritelmistä löysin uuden mahdollisuuden, kokonaisuuden joka on äärimmäisen rikas ja mielenkiintoinen.

Jokaisella on oma tiensä. Kun ego menettää valta-asemansa, muutos on mahdollinen. Jokainen päättää itse haluaako muutosta vai pitäytyykö valmiissa käsitteissä, maailmassa jonka lopputulos on jo näkyvillä.

Tuuli on kääntynyt!