keskiviikko 30. syyskuuta 2009



Muuttuminen ei ole suoraviivaista. Siinä on omat nousunsa ja laskunsa. Jos nyt alkaisin kirjoittaa blogia, siitä tulisi todennäköisesti monellakin tapaa toisenlainen. Huomaan kuinka tekstiini sisältyy kohtia jotka sisältävät tärkeilyä ja opettajamaisuutta. Tämän lukijatkin panneet varmasti merkille vaikka minulta se jäikin huomaamatta. Kyse on ollut ennen kaikkea egoni tärkeilystä.

Havaitsen kirjoittaneeni yhtä paljon itselleni kuin lukijoille. Vakuuttelin olevani pitemmällä kuin olenkaan. Halusin uskoa asiaani. Kaikki tämä on osa kasvuprosessiani. Hyvä oloni voimistuu päivä päivältä ja se on yhä vähemmän riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Tämä energia auttaa minua näkemään itseni uudella tavalla ja heikentää egoani.

On vaikeaa ja oikeastaan mahdotonta määritellä koska kiinnostukseni blogissani käsittelemiini asioihin varsinaisesti alkoi. Murrosiässä luin Jarl Fahlerin kirjoja jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen. Opin rentoutumistekniikoita ja tutustuin parapsykologiaan ja rajatiedon ilmiöihin.

Henkiset muutokset tapahtuvat usein kriisien kautta. Alle kolmikymppisenä nuoruuteni idealismi törmäsi todellisuuteen. Luovuin vanhoista ajatustottumuksistani ja arvioin asioita uudelleen. Tässä vaiheessa, 80-luvun alussa luin Dyer Waynen kirjan ”Uskalla rikkoa rajasi”. Luin sen useampaan kertaan. Ymmärsin kuinka autoritäärisyys oli vaikuttanut elämääni. Samoihin aikoihin tutustuin myös ensimmäisen kerran Jiddu Krishnamurtin näkemyksiin.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Keskustelutilaisuus


Koin keskustelutilaisuuden kaikin tavoin onnistuneeksi. Paikalla oli neljä ihmistä. Kukaan meistä ei ollut sitoutunut mihinkään valmiiseen oppijärjestelmään. Koska jokaisella oli kokemuksia tietoisuuden eri tasoista ja maailman monimuotoisuudesta, saatoimme keskustella vapaasti ja ilman ennakkoluuloja. Jokainen meistä ymmärsi oman kokemuksensa perusteella että mahdollisimman avoin ja määrittelyistä ja ennakkoluuloista vapaa vuorovaikutus mahdollistaa uusien mahdollisuuksien ja näkökulmien löytämisen.

Sain käsityksen, että me kaikki koemme tärkeäksi uudenlaisen vuorovaikutuksen. Joko jatkamme egon hallitsemassa maailmassa kohti totaalista kriisiä tai havaitsemme kokonaisuuden sellaisena kuin se näyttäytyy ilman määritelmiä ja valmiita käsityksiä. Tuntuu hyvältä kun huomaan että en ole ainoa joka kokee, että muutos on jo alkanut.

Tilaisuus loppui kuudelta. Tämän jälkeen kävin ostamassa tunnelista palan piirakkaa. Kävelin kahvimuki kädessä Aleksin päähän ja sieltä Kauppatorin kautta Espaa pitkin takaisin. Energiani olivat selvästi kohonneet tapaamisen vaikutuksesta. Näin maailman jälleen kerran kuin uudessa valossa. Aurinko oli laskemassa. Katselin keltaisen ja harmaan eri sävyjä pilvimuodostelmissa ja ihmisiä jotka olivat syventyneinä omiin asioihinsa. Koin kaiken täydellisenä. Kokemuksen jälkeen huomasin että kello oli jo yli kahdeksan.

Seuraava tapaaminen: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Aika: 3.10. klo 15–18.
Tervetuloa!

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Käännekohtia




toimia
ilman suhtautumistapaa
päästää irti ja
pudota siihen
mikä

on






Anonyymi sanoi...
”Kiitos vastauksesta.

Tunsin paljon vihan tunteita tekstistäsi. Tarkoituksenani ei ollut mitenkään ärsyttää sinua. Anteeksi.”

Haluatko kertoa, mikä tekstissäni synnytti vihasi ja minkä vuoksi? Mistä päättelet että ärsyynnyin?

”Mielenkiintoisena koen, että sanot että jos on maadottunut = ajatuksia.”

Haluatko lukea vastaukseni uudelleen? Pystytkö liittämään viimeisen, kieltämättä huonosti harkitun lauseen kappaleen asiayhteyteen?

”Itse koen, että voin olla hyvinkin maadottunut ja silti voin kokea tämän hetken ilman ajatuksia.”

Kannattaisiko meidän selvittää mitä maadottaminen meille merkitsee? Voiko olla että puhumme eri asiasta?

” "Tietoisena havaitsen nopeammin mitkä toimintamallit laskevat energiatasoani, eli estävät kokonaisuutta toteuttamasta itseään."

Eikö osa kokonaisuutta ole myös toimintamallit, jotka laskevat energia tasoa?”
Saitko lauseeni perusteella käsityksen että irrotan oman havaitsemiseni kokonaisuudesta? Kirjoitinko mielestäsi muustakin kuin omasta havainnoinnistani? Olinko jälleen epätarkka kun en painottanut erikseen että kysymys on henkilökohtaisista tuntemuksista? Eikö korkeampi energiataso lisää toimintakykyä? Jos olet lukenut blogiani laajemmin, niin miksi päättelet, etten kokisi kokonaisuuden aina toteuttavan itseään?

”Tarkotatko energian nostamisella että nostat energiaa päähäsi vai mitenkä?”
Pystytkö hyväksymään tilanteen jossa en osaa enkä kykene asiaa selittämään ja että kaikki määritelmät johtavat harhaan? Haluatko päästä lähemmäksi kokemusta vastaanottamalla välittämääni energiaa?

”Puhut myös että et tee mitään "harjoitusta" silti pyrit nostamaan energiaa, eikös se oo vähän ristiriitainen lausunta?”

Onko tuo minun lausuntoni, vai oma tulkintasi jostakin lauseestani? Haluatko täsmentää kysymystäsi?

”Ymmärrän jos et halua, enää vastata kysymyksiini ja pahoittelen vielä jos oon aiheuttanut sulle mielipahaa.”

Kuinka voisin pahastua jos koen että kaikki on yhtä? Saatatko kuvitella, että ego vähitellen heikkenee ja mielipahan tunne jää tulematta?

”Kaikkea hyvää elämääsi.
Pidä itsestäs huoli.”



Anonyymi sanoi...
”Vielä semmonen tuli tässä mieleen, että Miksi et voi vastata selkeitä vastauksia jos kysyn jotain?”

Miltä tuntuu käsitys jonka mukaan on olemassa suuri joukko kokemuksia joille ei ole toistaiseksi kehitetty määritelmiä ja että yleiset määritelmät voivat syntyä vain yhteisen kokemuksen kautta? Voiko syntymästään sokea koskaan ymmärtää mitä tarkoittaa sana punainen?

”Esimerkiksi meditaatiosta, olin kiinnostunut tietämään mitä Sinä olet harjoittanut. En kaivannut niinkään, että alkaisit ehottelemaan minulle jotain.”
Haluatko ottaa minuun henkilökohtaisesti yhteyttä jos olet kiinnostunut minusta henkilönä? Tuntuuko oudolta jos en blogissani halua kertoa niinkään itsestäni kuin asioista joita pidän merkittävinä meille kaikille? Ymmärrätkö että aikani on rajallinen?

”Käännät vastauksissas oudosti mun jutut jotenki hyökkäyksenä sua vastaan.”

Voitko kertoa jonkun esimerkin? Eikö kysymys ole pelkistä näkemyseroista? Miksi tähän pitäisi liittää mitään henkilökohtaista, emmehän ole koskaan edes tavanneet?

”Mun kysymykset ei oo osa kokonaisuutta vaikka sanot että kaikki on osa kokonaisuutta?”
Mihin viittaat? Auttaisiko keskustelu selvittämään tilanteen?

”On harmillista jos et pysty vastaamaan mun yksinkertasiin kysymyksiin aiheista, joista olin vaan vilpittömästi kiinnostunu.”

Voitko ymmärtää että aika ei riitä kaikkeen?

”Voitko yksiselitteisesti sitten "kanavoida" näkemyksesi sisäisestä ja ulkoisesta jos olet kykenemätön henkilökohtaiseen/persoonalliseen kommunikaatioon?

En kaipaa kymmenen sivun vastausta.
Mutta toivosin, että et sivuttais aihetta vedoten siihen että se ei vastais todellista kokemista. Ymmärän, että se ei vastaa. Vielä kerran pahoitteluni.”

Haluatko jättää puhelinnumerosi jotta voimme selvittää asiat keskustellen?



JL sanoi...

”Hei pitkästä aikaa!

Seuraan vielä blogiasi vaikken olekaan enään kommentoinut. Nyt huomasin, että olit kirjoittanut anonyymille kommentoijalle minua koskien:

“Keskustelumme on ollut pitkälti kuin toisintoa aikaisemmasta JL:n kanssa käymästäni. Hän ei halunnut kohdata henkilökohtaisesti ja kommunikaatio tyrehtyi.”

Itseasiassa tuo jälkimmäinen lause ei pidä paikkaansa. Heti, kun olit kirjoittanut sähköpostiosoitteesi blogiisi, otin sinuun yhteyttä yksityisesti, mutta halusit itse mieluummin keskustella blogisi puolella. Vastasit minulle: “Minusta on ihan hyvä kirjoittaa julkisesti. Luulen ja toivon, että on muitakin jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista.”

Myöhemmin kuitenkin tulit toisiin aikeisiin ja kirjoitit minulle: “Ehkä voisimme vaihtaa ajatuksiamme yksityisesti ja päättää sitten yhdessä, mitä niistä julkaisemme.”

Kunnioitin haluasi, koska tämä on sinun blogisi. Kirjoitinkin sinulle jälleen yksityisesti pitkän henkilökohtaisen mailin, mutta et koskaan vastannut. Annoin sitten asian olla, koska tuntui, ettet halunnut enään olla yhteydessä kanssani.

Et koskaan ehdottanut, että tapaisimme. Tosin se ei olisi ollut mahdollistakaan, koska en asu Helsingissä enkä Suomessa ylipäätään.”

Onko asia sinulle kovinkin tärkeä, kun nyt otat ensimmäisen kerran yhteyttä? Miksi luulet että jätin sinulle puhelinnumeroni? Etkö kokenut sitä pyrkimykseksi läheisempään vuorovaikutukseen? Miksi et silloin kertonut, että puhelinviestintä ei onnistu? Miksi et ehdottanut nettipuheluja? Jos asia on sinulle edelleen tärkeä, haluatko että julkaisemme kaikki sähköpostiviestit joita välillämme on vaihdettu?

”Kun olen nyt pidemmän aikaa seurannut blogiasi ja sitä, miten vastaat muiden viesteihin (kuten tuon anonyymin kommentoijan) on mielestäni selvempää ja selvempää, miten paljon sinulla tuntuu olevan välttävää ja kieltävää käytöstä.”

Puhutko nyt omista tunteistasi ja ajatuksistasi? Haluatko kertoa kohdat joitten perusteella olet tehnyt johtopäätöksesi? Onko sinun vaikeaa luottaa vilpittömyyteeni?

”Tarkoitan tällä siis sitä, että vaikutat välttävän ja kieltävän oman persoonasi ja ajatuksesi. Tuntuu kuin pakenisit itseäsi.”

Tiedätkö mikä tai millainen on persoonallisuuteni, tuo itse? Haluatko määritellä minut?

Puhut “minän kuolemasta” ja tavoittelet persoonallisuuttomuutta vastauksissasi.”

Kiinnostaako sinua minän ongelma tai koetko kysymyksen ylipäätään merkitykselliseksi? Voisiko oma minäkäsityksesi vaikuttaa siihen kuinka koet toiset ihmiset? Miksi kiinnität henkilööni niin kovasti huomiota?

”Silti mielestäni selvästi heijastat omia ideoitasi kommentoijia kohtaan. Kuten tuossa aiempi anonyymi kommentoijakin on tuonut ilmi, lisäät toisten tekstiin sellaisia asioita rivien väliin, joita mielestäni niissä selvästikään ei ole.”

Voisitko antaa esimerkkejä jotta voisimme yhdessä selvittää mitä todella tarkoitan? Perusteletko omia näkemyksiäsi Anonyymin, toisen ihmisen sisäisten tuntemusten avulla? Miksi etsit vastauksia rivien välistä? Etkö luota vilpittömyyteeni?

”Kaikesta tästä minulle tulee vaikutelma, että ne ideat tai illuusiot, jota olet luonut tavastasi olla ja kokea ei sovi yhteen sen kanssa millainen käytös ja tunne kirjoituksistasi välittyy.”

Miksi sinulle on niin tärkeää määritellä millainen olen? Oletko tutustunut kirjoituksiini moniulotteisesta kokemisesta? Voiko samaa asiaa mielestäsi katsoa eri näkökulmista samanaikaisesti?

”Oletko huomannut tälläistä välttävää ja kieltävää käytöstä itse? Mistä se voi mielestäsi johtua? Onko jotain, jota yrität paeta? Onko sinulla ollut vaikeaa ajatuksiesi ja persoonasi kanssa, koska et halua enää kohdata niitä tai hyväksyä niiden olemassaoloa? Onko sinulle tapahtunut jokin vaikea asia, mistä se on saanut alkunsa? Voiko olla, että itsesi ja persoonasi kohtaaminen on sinulle liian tuskallista, koska välttelet sitä?”

Eikö sinulle riitä, että koen nauttivani elämästä enemmän kuin koskaan? Pitäisikö minun tutkailla toisten tuntemuksia, sitä miten he minut kokevat ja muuttaa suhtautumistapaani sen mukaiseksi? Oletko itse selvittänyt suhteesi esittämiisi kysymyksiin? Miksi kiinnität koko ajan kaiken huomiosi siihen millainen olen? Miksi näitä kysymyksiä pitäisi pohtia tällä foorumilla? Mitä yleistä merkittävyyttä niillä olisi?

” “Kritiikistäni” huolimatta blogisi on mielestäni hyvin kiinnostava. Kiitos jakamisesta!

JL”

Haluatko keskustella kanssani kahden kesken? Minulla on Skype



Jakki sanoi...

”Hei ja kiitos vastauksesta!

On mielenkiintoista, että kirjoitat, ettei sinulla ole ajatuksia, minää, eikä henkilökohtaisia tarkoitusperiä. En tiedä käsitämmekö nämä asiat eri lailla. Ehkä tai ehkä vain koemme maailmaa aivan eri tavoilla. Se, mitä ne minulle merkitsevät, ei ole mikään ongelma tai negatiivisia asioita. Ehkä minulla ei ole koskaan ollut koskaan yhtä pahoja ongelmia niiden kanssa kuin sinulla..? En tiedä.”

Voiko ihmiskunta ratkaista ongelmansa jos jokainen ajattelee asioita itsensä kautta? Miksi mikään ei riitä? Huomaatko mihin tämä loputon haluaminen on johtanut? Voitko ymmärtää että kysymys on muutakin kuin pelkästään henkilökohtainen?

”Minulle heräsi kysymys siitä, kuinka koet seksuaalisuuden? Herääkö mielessäsi seksuaalisia fantasioita tms? Masturboitko koskaan? Mitä mielessäsi silloin liikkuu? Harrastatko seksiä muiden kanssa? Mikä on näkemyksesi näistä asioista?”

Ajatteletko että tietoisuuden muutos vaikuttaa myös seksuaalisuuteeni? Miksi olen kiinnostunut seksuaalisuuteeni liittyvistä yksityiskohdista?

”Kerroit, että kanavoit tekstejäsi ja mainitsit samassa yhteydessä kanavoinneista yleisemminkin. Kanavoinnilla tarkoitetaan ilmeisesti useampiakin asioita?”

Haluatko etsiä tietoa netistä tai kirjastosta?

”Joidenkin kanavoijien lähde on esim. jokin henki tms. Mikä on sinun kanavointisi “lähde”? ”

Mitä merkitystä sillä lopulta on jos kaikki on pohjimmaltaan yhtä? Voiko asioita irrottaa toisistaan?

”Puhut paljon ykseyden kokemuksesta ja ajatuksettomasta tilasta. Onko se kanavointisi lähde?”
Mikä on lähde, mikä väline, mikä menetelmä? Eikö kaiken takan kuitenkin ole jokin mitä emme koskaan voi sanoin selittää ja joka pakenee kaikkia määritelmiä?

”Olet antanut ymmärtää, että olet suurimmaksi osaksi (?) sellaisessa tilassa. Onko kaikki sanomisesi ja kirjoittamisesi siis kanavointia vai ei?”

Miksi asiaa täytyy analysoida? Eikö määritelmä johda aina vain uusiin määritelmiin ja kysymyksiin? Eikö riitä kun antaa kaiken vain tapahtua ja luottaa siihenkin mitä ei voi selittää?

”Mikä ero on jutuillasi, jotka kanavoit ja et kanavoi?”
Eikö kaikki määrittely aina vie huomion pois itse tapahtumasta? Eikö kanavointi sanan käyttö ole ollut vain pelkkä yritykseni tulla ymmärretyksi? Voisitko ajatella että moni muukin sana ajaisi saman asian?

”Olen miettinyt, että miten perheesi esim. vanhempasi, sisaruksesi, mahdollinen puolisosi ja lapsesi suhtautuvat juttuihisi? Entä työkaverisi?Onko sinulla ystävää, jonka kanssa voit jakaa juttujasi? Oletko tavannut ketään, joka on todella voinut kohdata sinut “samalla tasolla” ajatuksettomassa tilassasi?”
Oletko kiinnostunut minusta henkilökohtaisella tasolla? Haluatko jättää puhelinnumerosi sähköpostiini?

7. syyskuuta 2009 16:55


Jarmo67 sanoi...
Terve!

”Mietin, että vois vaikka tullakkin tuonne kokoontumiseen, mut saas nähdä tarkemmin sitten lähempänä. En tiedä kiinnostaisko tavata jotain joka sanoo toisten mieltä rajoittuneeksi. Saisko kysästä että mistäs sulla auktoriteetti sellaiseen tulee?”

Oletko lukenut mitä olen kirjoittanut mielestä ja mitä mielellä tarkoitan? Vertasinko ja jaottelinko vai kirjoitinko yleisesti mielen toiminnasta ja sen rajoittuneisuudesta? Miksi lähestyt kysymystä henkilötasolla?

”Kun tuollasia arvioita laukoo niin eipä sitä taida itse olla sen rajoittumattomampi.”

Arvioitko minua ilmoituksen perusteella? Toimitko nyt itse tavalla josta kritisoit minua?

”Itse oon pitkään harjoittanut buddhalaisuutta ja perehtynyt siihen. Tiiätkö nää sun jutut kyllä on kyllä sellaista buddhalaisuuden alkeita.”

Kumpi on tärkeämpää, noudattaa jotakin toisten luomaa oppirakennelmaa ja koettaa toimia sen mukaisesti vai toimia oman kokemuksensa mukaisesti? Löytyykö vastaus oman kokemuksen ulkopuolelta? Onko asioita jotka voi ymmärtää vain kokemalla? Onko buddhalaisuus mielestäsi yksi kokonaisuus? Miten se on mielestäsi vaikuttanut yhteiskuntakehitykseen ja yhteiskunnalliseen tasa-arvoon? Näetkö että uskonnot vaativat vallanpitäjien tuen voidakseen syntyä vai ovatko ne irrallisia toimintaympäristöstään? Onko buddhalaisuus ratkaisu maailman ja ihmiskunnan ongelmiin? Mitä buddhalaisuuden todella monista, jopa keskenään ristiriitaisista suuntauksista pidät oikeana ja millä perusteella? Miten voimme tietää mitä Buddha tai kukaan muukaan on sanonut tuhansia vuosia sitten? Uskotko että Buddha olisi koskaan omaksunut jonkun valmiin oppirakennelman?

”Buddhalaisuudessa on se mistä lähetään niinku liikkeelle se ajatukseton ja ykseyden tila. Siis sitä kokemusta sitten meditoidaan että se vahvistuu.”
Oliko Buddha sitä mieltä että on vain yksi tapa valaistua? Miksi meditoiminen pitäisi olla jokin arkipäivän elämästä poikkeava menetelmä? Mihin tarvitaan menetelmiä, eikö tärkeämpää ole irrottautua menetelmistä ja olla jatkuvasti syvässä tietoisuuden tilassa?

”Toisaalta buddhalaisuudessa on sellane ero näihin sun juttuihis, että se menee vähän niinku pitemmälle vielä vois sanoa. Siinä ei siis niinku jumiteta mihkään tilaan vaan sisällytetään sitten kaikki siihen kokemukseen. Kaikki kun on samaa mieltä.”

Voisiko ilmaista itseäsi täsmällisemmin jotta ymmärtäisin mitä tarkoitat pidemmälle menemisellä? Tutkitko buddhalaisuutta ja sen ilmenemistapoja eri aikoina ja eri kulttuureissa ja valitset itsellesi parhaiten sopivan vai pyritkö noudattamaan Buddhan opetuksia mahdollisimman tarkasti? Mihin valintasi pohjautuu? Onko oma kokemuksesi lopulta ainoa asia johon voit luottaa? Mihin silloin tarvitset meditaatiota jos koetaan että kaikki on yhtä? Miksi niin harva on valaistunut?

” Sulla ku tuntuis olevan vaan se toinen puoli tärkeempi eikä sit kokonaisuus.”

Mistä toisesta puolesta puhut? Voisitko kertoa minkä seikkojen perusteella olet päätynyt johtopäätöksiisi jotta väärinkäsitykset saataisiin korjatuiksi?

”Tarkotan että buddhalaisittain ei oo mitään mikä ei ois buddha. Kaikki on buddha. Siks ei takerruta mihkään tiettyy tilaan vaan esimerkiksi ajatuksetkin on osa sitä samaa mieltä kun ykseyski tai mitkä tahansa muutkin jutut.”

Jos olet kokenut jotakin merkityksellistä ja tärkeää mikä merkitys on nimityksillä? Voiko joku joka ei koskaan ole kuullutkaan Buddhasta saavuttaa valaistumisen? Voiko valaistumista määritellä? Eikö buddhalaisuuteen voi takertua yhtä hyvin kuin mihin muuhun asiaan tahansa? Jos päätät olla buddhalainen, vertaatko kaikkea kokemaasi tähän käsitejärjestelmään? Pohditko koskaan sitä oletko hyvä vai huono buddhalainen? Eikö asioita voi kokea suoraan ilman menetelmiä ja määritelmiä?

”Ootko muuten koskaan tutustunut buddhalaisuuteen? Miltäs tälläset jutut kuulostas?”Ehkäpä tapaamme vielä! :)”

Haluatko jättää puhelinnumerosi sähköpostiini jotta voimme jatkaa keskustelua molempia kiinnostavista aiheista?


*************************************************************************************


Kiitos vielä kerran saamistani yhteydenotoista! Ne auttoivat näkemään asiat uudella tavalla.

Kun luin yllä olevat kommentit tajusin selkeästi että olen tullut äärirajoille. Minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä resursseja vastata jokaiseen kysymykseen seikkaperäisesti. Jokainen vastaukseni synnyttää vähintään kolme uutta kysymystä. Ajan puutteen takia olen joutunut vetämään mutkia suoraksi. En ole ehtinyt miettimään tarkkoja sanamuotoja ja muutamiin kysymyksiin olen joutunut vastaamaan vain parilla lauseella. Kaiken kaikkiaan vastaukseni on otettu vastaan erittäin tunnepitoisesti, kuten kommenteista voi havaita. Kaikki tämä osoittaa kuinka tärkeää erottaa yleinen ja henkilökohtainen toisistaan.

Ystäväni ja sukulaiseni tietävät blogistani ja suurin osa kai lukeekin tekstejäni ainakin silloin tällöin. Lisäksi on useisiin kymmeniin nouseva joukko ihmisiä, (tarkkaa lukua en tiedä eikä sillä ole edes merkitystä) joille olen antanut käyntikorttini jossa on nimeni ja yhteystietoni. Kortissa on myös blogini osoite. Ymmärrän että kommentoijat eivät välttämättä ole huomioineet tällaisen mahdollisuuden olemassaoloa.

Sinänsä ei ole merkitystä sillä mitä ihmiset minusta ajattelevat ja ystäväni tuntevat minut. Olisi kuitenkin kohtuullista että jokaisella olisi mahdollisuus tehdä oma arvionsa ilman nimimerkin suojassa tapahtuvia henkilööni kohdistuvia luonneanalyysejä.

Jos haluat kohdata minut henkilökohtaisesti, voit jättää puhelinnumeron sähköpostiini, joka löytyy profiilin alta. Tutustutaan, puhutaan asiat selviksi. Meillä ei ole mitään hävittävää mutta paljon voitettavaa.

Otan mielelläni vastaan jatkossakin kaiken kritiikin, mielipiteet ja ajatukset jotka ovat syntyneet kirjoitusteni herättämänä. Henkilökohtainen vuopuhelu tapahtukoon blogini ulkopuolella.

Vuorovaikutus voi olla vain molemminpuolista. Siksi liitän tästä lähtien jokaiseen saamaani kommenttiin omia kysymyksiäni. Tämän jälkeen jokainen voi itse päätä pyrkiikö henkilökohtaiseen vuoropuheluun kanssani.

Tuuli on kääntynyt!

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Lisää vastauksia Jakille


Jakki kertoo kokemistavastaan edellisessä kommentissaan, jonka voit lukea kokonaisuudessaan keskustelumme kommenttiosiosta Muutama vastaus Jakille ja jatkaa:

”Kirjoitit, että ajattelulla pääset vain tiettyyn pisteeseen, mutta et pidemmälle.

Minä elän elämää sellaisena kuin se on ja koen sillä tavalla kuin koen. En yritä mihinkään pisteeseen tai pitemmälle. Olen vain läsnä siinä sellaisena kuin se on. Miten näet tälläisen tavan ja mikä on näkemyksesi aiemmin kuvaamastani kokemuksesta?”

Jokainen kokee maailman aikaisempien kokemustensa, mielen luomien määritelmien ja maailmankaikkeudessa vaikuttavien lainmukaisuuksien mukaisesti.

Vai osan tapahtuvasta pääsee tietoisuuteesi. Valitset kokemastasi sen mitä pidät tärkeänä ja merkityksellisenä. Ajattelusi, mielesi tekee tuon valinnan. Itsesi kannalta, egosi kannalta valintasi on ainoa mahdollinen.

Mitä tietoisempi olen, sitä enemmän mahtuu tietoisuuteeni rakkauden energiaa, sitä vastaanottavaisempi olen. Tämä energia täyttää olemukseni ja ohjaa toimintaani. Tällä tapahtumalla on monta nimeä ja määritelmää. Ainoastaan kokemalla voit ymmärtää mitä tarkoitan.

Emme koskaan pääse korkeampaan tietoisuuden tilaan, jos määrittelemme kokemuksemme. Emme löydä yhteyttä siihen mikä pakenee kaikkia määritelmiä. Määrittely rajaa ja pilkkoo kokemuksemme ja estää tietoisuutemme laajentumisen. Tunteemme ja ajatuksemme vaihtelevat ja ohjaavat toimintaamme. Jäämme yksin mielemme luomaan vankilaan ilman ykseyden kokemusta, emme koskaan tule tietoisiksi henkisistä voimavaroistamme.

”Puhuit myös sisäisestä dialogista. Onko mielestäsi olemassa myös ulkoinen dialogi?”

Sisäisellä dialogilla tarkoitetaan yleisesti verbaalista ajattelua, pään sisäistä tapahtumaa. Ulkoinen dialogi tapahtuu ihmisten välillä.

”Onko olemassa erilaisia dialogeja, joista toinen on sinulle jotenkin parempi ja toinen on huonompi?”

Olen luopumassa ja pitkälti jo luopunut sisäisestä dialogista. Tarkoitan tällä egosta luopumista, egon kuolemista, minän kuolemista. Jos asia kiinnostaa sinua enemmän, voit lukea aiheesta aikaisemmista postauksistani.

Ihmisten välinen dialogi on tarpeellista ja välttämätöntä ainakin toistaiseksi.

”Ovatko ne mielestäsi samaa kokonaisuutta?”

Kokonaisuus sisältää kaiken.

”Kysyit onko ainoa mahdollisuus kokea havaitsija ja havaitsemisen kohde erillisiksi toisistaan.Miten näet sellaisen kokemuksen, että havaitsija ja havaitseminen ovat samalla kertaa sekä samaa kokonaisuutta että myös erillisiä?”

Kaikki on yhtä. Koemme itsemme erilliseksi jos ego vaikuttaa ja ohjaa toimintaamme.

Kiitos kysymyksistäsi!

Tämä on sinulle


jolla on rajoittuneen mielen rajat ylittäviä kokemuksia. Tämä on sinulle joka kaipaat muutosta. Tämä on sinulle joka olet huomannut, että muutos on jo alkanut.

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Aika: 19.9. ja 3.10. klo 15–18.

Uusi keskustelu Anonyymin kanssa


Sanoit, että kirjoituksesi ovat muille tarkoitettuja. Olen lukenut tekstejäsi pitemmän ajan, välillä
minulle on tullut olo, että haluaisit opettaa muita.


En ihmettele lainkaan että sinulle on syntynyt tuollainen käsitys ainakin osasta teksteistäni. Jos olet lukenut kaikki tekstit, huomaat että olen käynyt lävitse erilaisia vaiheita. Aina välillä, todennäköisesti en kuitenkaan tarpeeksi usein, olen kirjoittanut että jokaisessa asiassa on mukana totta ja ei-totta. Kysymys on näkökulmasta, jokainen on omalla tavallaan ja omasta näkökulmastaan katsoen oikeassa. Olen kirjoittanut todellisuuden moniulotteisuudesta, siitä kuinka sanat eivät koskaan voi selittää kaikkea ja että kaikki on suhteellista jne.

Olemme kaikki toistemme opettajia. Kerrot mielipiteesi tai käsityksesi, samoin tekee keskustelukumppanisi. Tämän jälkeen on mahdollista yhdessä tutkia asiaa edelleen.

Kirjoitettu teksti ei ole puhdasta vuorovaikutusta ja myös väärinkäsitysten vaara on joskus enemmän kuin mahdollinen. Jos haluat kohdata minut suoraan, niin sähköpostiosoitteeni löytyy profiilini alta.

Se miten suhtaudut johonkin asiaan, kertoo aina myös jotakin itsestäsi. Minussa on autoritäärinen puoleni joka on ollut nuorempana hyvinkin voimakas. Egoni ei ole kokonaan kuollut ja pidän täysin mahdollisena ja jopa todennäköistä, että hetkittäin vanha ”paheeni” pulpahtaa esille.

Kanavoinneissa on usein opettavainen sävy, enkä puhu vain omista kirjoituksistani vaan yleisemmin. Poimin kanavoinneista itselleni sopivan aineksen, sellaisen jolle löytyy paikka palapelissäni tai kokonaisuudessa, jos niin halutaan sanoa. Sattumaa ei ole, olemme osa suurempaa kokonaisuutta. Kaikella on jokin tarkoitus, silläkin että pohdit kirjoittamaani.


Osaatko ajatella minkälaiset tarkoitusperät
sinulla on tekstejä kirjoittaessas?

Ajatuksesi määrittelevät ja jakavat kokonaisuuden osiin, myös tämän tekstin. Nyt haluat tietää tarkoitusperistäni. Ehkä sinulta puuttuu kokemus ajatuksettomasta tilasta. Olen toistanut ja toistan vielä kerran. Kirjoitan, toimin, koen, en ajattele. Siinä kaikki. Luotan tapahtumaan, luotan että kokonaisuus toteuttaa itseään. En sotke tapahtuvaa ajatuksillani.

Kun luovut ajattelusta ja olet tietoinen siitä mitä tapahtuu, näet kaiken suoraan ja ilman määritelmiä. Kun ego kuolee, ei ole olemassa mitään henkilökohtaisia tarkoitusperiä. Kaikki on yhtä. Ajatus synnyttää erillisyyden. Ajatukset pohtivat, synnyttävät tarkoitusperiä. Niin kauan kun tukeudut ajatuksiisi, jää varaa spekuloinnille.

Kysymys on myös turvallisuudentunteestasi. Kuinka paljon luotat toisiin ihmisiin ja elämään kokonaisuudessaan. Olen mielestäni toiminut rehellisesti, niin rehellisesti kuin pystyn luottaen siihen mitä tapahtuu, minkä annan tapahtua. Välillä teen asioita jotka yleisesti määritellään virheiksi, teen niitä kunnes opin teoistani. Näin toimii jokainen joko tietoisena tai tiedostamattaan. Tietoisena havaitsen nopeammin mitkä toimintamallit laskevat energiatasoani, eli estävät kokonaisuutta toteuttamasta itseään. Joku puhuu johdatuksesta, joku karmasta. Sinä pohdit tarkoitusperiäni ja mahdollisesti sitä kuinka ne vaikuttavat toimintaani.

Kysyin sulta, mitä tarkoitat tekstissäsi sisäisellä ja ulkoisella. Kerroit kanavoineesei tekstin ja lukia voi näin määritellä itse nämä käsitteet. Haluatko kertoa, mikä kuitenkin olisi sun henkilökohtainen näkemys tästä aiheesta, ilman että kanavoisit sen kummemmin vastaustas?

Etsit henkilökohtaista sieltä missä ei henkilökohtaista ole. Viittaan edelleen siihen mitä olen aikaisemmin kirjoittanut. Tietoisuuteni on toinen. Ei ole jatkuvasti ajattelevaa, analysoivaa ja määrittelevää mieltä. Ainoastaan hetkellisesti, tilanteissa joissa tietoisuuteni kapenee, palaan aikaisempiin toimintatapoihini. Vaikka kirjoittaisin kymmenen sivua ja selittäisin mitä eri yhteyksissä tarkoitan sisäisellä ja ulkoisella, oleellinen jäisi sanomatta. Kokemus pakenee kaikkia määritelmiä.

Keskustelumme on ollut pitkälti kuin toisintoa aikaisemmasta JL:n kanssa käymästäni. Hän ei halunnut kohdata henkilökohtaisesti ja kommunikaatio tyrehtyi. Sanon saman sinulle kuin hänellekin. Jos haluat jatkaa vuorovaikutusta kanssani, kannattaa se suorittaa blogin ulkopuolella. Mitä hyödyttää toistaa samoja asioita aina vain uudelleen. Ehkä haluat perustaa oman blogin jossa voit kirjoittaa näkemyksistäsi ja johdatella keskustelua henkilökohtaisempaan suuntaan.

Minulta kysyttiin aikaisemmin, kirjoitanko itselleni vai muille. Voin edelleen täsmentää vastaustani: Kirjoitan niille jotka haluavat vaihtaa näkökulmia, niille jotka haluavat olla tietoisia. Olen kiinnostunut keskustelemaan kokemuksista jotka laajentavat yhteistä tietoisuuttamme. Vanhat rajat rikkoutuvat. Me luomme yhdessä uuden todellisuuden. Se on ainoa mahdollisuutemme.

Joskus sanoit, että olet aikaisemmin harrastanut meditaatiota. Minkälaista meditaatiota
olet harrastanut?

Hyvinkin erilaisia. Jos olet kiinnostunut jostakin erityisestä meditaatiomenetelmästä, löydät varmasti itsellesi sopivan.

Kerroit myös nykyisinkin (mutta todella harvoin(?))
medtoivas. Minkälaisissa tilanteissa meditoit?

Meditoin yleensä ryhmässä ja jotakin tiettyä tarkoitusta varten. Kysymys on aina jostakin erikoistapauksesta jolla ei ole yleistä merkitystä.

Teetkö edelleen saman tyyppistä
meditaatiota ku oot aikasemmin tehnyt?

Oleellisinta on olla mahdollisimman tietoinen ja elää ja toimia tässä ja nyt. Sitä voi kutsua jatkuvaksi meditatiiviseksi tilaksi ja sekin muuttuu kuten kaikki olemassa oleva.


Mainitsit useampaan otteeseen energian nostamisen. Mun oma tämän hetkinen kokemus, on että mitä maadottuneempi ja juurtuneempi olen omassa elämässäni sen läsnäolevampi oon ja sitä
syvemmin koen elämää. Minkälaisia ajatuksia sulla ois tästä?

En tarvitse enkä kaipaa maadottamista ja liikun mielelläni tutkimusmatkoilla tietoisuuden eri tiloissa. Olen ollut mukana ryhmissä joissa painotetaan maadottumista ja harrastetaan mielikuviin perustuvia maadottamismeditaatioita. Jos on havainnut, että ajatuksiin ei voi luottaa, että ajatukset luovat ja ylläpitävät pelkoja, on maadottaminen ymmärrettävää. Laajentuneen tietoisuuden tiloissa kaikki toiveet ja pelot saavat konkreettisen muodon ja muotoutuvat osaksi todellisuuttamme. Maadottamista tarvitaan niin kauan kun on ajatuksia.

Kiitos kysymyksistäsi, tuuli on kääntynyt!