Uusi keskustelu Anonyymin kanssa


Sanoit, että kirjoituksesi ovat muille tarkoitettuja. Olen lukenut tekstejäsi pitemmän ajan, välillä
minulle on tullut olo, että haluaisit opettaa muita.


En ihmettele lainkaan että sinulle on syntynyt tuollainen käsitys ainakin osasta teksteistäni. Jos olet lukenut kaikki tekstit, huomaat että olen käynyt lävitse erilaisia vaiheita. Aina välillä, todennäköisesti en kuitenkaan tarpeeksi usein, olen kirjoittanut että jokaisessa asiassa on mukana totta ja ei-totta. Kysymys on näkökulmasta, jokainen on omalla tavallaan ja omasta näkökulmastaan katsoen oikeassa. Olen kirjoittanut todellisuuden moniulotteisuudesta, siitä kuinka sanat eivät koskaan voi selittää kaikkea ja että kaikki on suhteellista jne.

Olemme kaikki toistemme opettajia. Kerrot mielipiteesi tai käsityksesi, samoin tekee keskustelukumppanisi. Tämän jälkeen on mahdollista yhdessä tutkia asiaa edelleen.

Kirjoitettu teksti ei ole puhdasta vuorovaikutusta ja myös väärinkäsitysten vaara on joskus enemmän kuin mahdollinen. Jos haluat kohdata minut suoraan, niin sähköpostiosoitteeni löytyy profiilini alta.

Se miten suhtaudut johonkin asiaan, kertoo aina myös jotakin itsestäsi. Minussa on autoritäärinen puoleni joka on ollut nuorempana hyvinkin voimakas. Egoni ei ole kokonaan kuollut ja pidän täysin mahdollisena ja jopa todennäköistä, että hetkittäin vanha ”paheeni” pulpahtaa esille.

Kanavoinneissa on usein opettavainen sävy, enkä puhu vain omista kirjoituksistani vaan yleisemmin. Poimin kanavoinneista itselleni sopivan aineksen, sellaisen jolle löytyy paikka palapelissäni tai kokonaisuudessa, jos niin halutaan sanoa. Sattumaa ei ole, olemme osa suurempaa kokonaisuutta. Kaikella on jokin tarkoitus, silläkin että pohdit kirjoittamaani.


Osaatko ajatella minkälaiset tarkoitusperät
sinulla on tekstejä kirjoittaessas?

Ajatuksesi määrittelevät ja jakavat kokonaisuuden osiin, myös tämän tekstin. Nyt haluat tietää tarkoitusperistäni. Ehkä sinulta puuttuu kokemus ajatuksettomasta tilasta. Olen toistanut ja toistan vielä kerran. Kirjoitan, toimin, koen, en ajattele. Siinä kaikki. Luotan tapahtumaan, luotan että kokonaisuus toteuttaa itseään. En sotke tapahtuvaa ajatuksillani.

Kun luovut ajattelusta ja olet tietoinen siitä mitä tapahtuu, näet kaiken suoraan ja ilman määritelmiä. Kun ego kuolee, ei ole olemassa mitään henkilökohtaisia tarkoitusperiä. Kaikki on yhtä. Ajatus synnyttää erillisyyden. Ajatukset pohtivat, synnyttävät tarkoitusperiä. Niin kauan kun tukeudut ajatuksiisi, jää varaa spekuloinnille.

Kysymys on myös turvallisuudentunteestasi. Kuinka paljon luotat toisiin ihmisiin ja elämään kokonaisuudessaan. Olen mielestäni toiminut rehellisesti, niin rehellisesti kuin pystyn luottaen siihen mitä tapahtuu, minkä annan tapahtua. Välillä teen asioita jotka yleisesti määritellään virheiksi, teen niitä kunnes opin teoistani. Näin toimii jokainen joko tietoisena tai tiedostamattaan. Tietoisena havaitsen nopeammin mitkä toimintamallit laskevat energiatasoani, eli estävät kokonaisuutta toteuttamasta itseään. Joku puhuu johdatuksesta, joku karmasta. Sinä pohdit tarkoitusperiäni ja mahdollisesti sitä kuinka ne vaikuttavat toimintaani.

Kysyin sulta, mitä tarkoitat tekstissäsi sisäisellä ja ulkoisella. Kerroit kanavoineesei tekstin ja lukia voi näin määritellä itse nämä käsitteet. Haluatko kertoa, mikä kuitenkin olisi sun henkilökohtainen näkemys tästä aiheesta, ilman että kanavoisit sen kummemmin vastaustas?

Etsit henkilökohtaista sieltä missä ei henkilökohtaista ole. Viittaan edelleen siihen mitä olen aikaisemmin kirjoittanut. Tietoisuuteni on toinen. Ei ole jatkuvasti ajattelevaa, analysoivaa ja määrittelevää mieltä. Ainoastaan hetkellisesti, tilanteissa joissa tietoisuuteni kapenee, palaan aikaisempiin toimintatapoihini. Vaikka kirjoittaisin kymmenen sivua ja selittäisin mitä eri yhteyksissä tarkoitan sisäisellä ja ulkoisella, oleellinen jäisi sanomatta. Kokemus pakenee kaikkia määritelmiä.

Keskustelumme on ollut pitkälti kuin toisintoa aikaisemmasta JL:n kanssa käymästäni. Hän ei halunnut kohdata henkilökohtaisesti ja kommunikaatio tyrehtyi. Sanon saman sinulle kuin hänellekin. Jos haluat jatkaa vuorovaikutusta kanssani, kannattaa se suorittaa blogin ulkopuolella. Mitä hyödyttää toistaa samoja asioita aina vain uudelleen. Ehkä haluat perustaa oman blogin jossa voit kirjoittaa näkemyksistäsi ja johdatella keskustelua henkilökohtaisempaan suuntaan.

Minulta kysyttiin aikaisemmin, kirjoitanko itselleni vai muille. Voin edelleen täsmentää vastaustani: Kirjoitan niille jotka haluavat vaihtaa näkökulmia, niille jotka haluavat olla tietoisia. Olen kiinnostunut keskustelemaan kokemuksista jotka laajentavat yhteistä tietoisuuttamme. Vanhat rajat rikkoutuvat. Me luomme yhdessä uuden todellisuuden. Se on ainoa mahdollisuutemme.

Joskus sanoit, että olet aikaisemmin harrastanut meditaatiota. Minkälaista meditaatiota
olet harrastanut?

Hyvinkin erilaisia. Jos olet kiinnostunut jostakin erityisestä meditaatiomenetelmästä, löydät varmasti itsellesi sopivan.

Kerroit myös nykyisinkin (mutta todella harvoin(?))
medtoivas. Minkälaisissa tilanteissa meditoit?

Meditoin yleensä ryhmässä ja jotakin tiettyä tarkoitusta varten. Kysymys on aina jostakin erikoistapauksesta jolla ei ole yleistä merkitystä.

Teetkö edelleen saman tyyppistä
meditaatiota ku oot aikasemmin tehnyt?

Oleellisinta on olla mahdollisimman tietoinen ja elää ja toimia tässä ja nyt. Sitä voi kutsua jatkuvaksi meditatiiviseksi tilaksi ja sekin muuttuu kuten kaikki olemassa oleva.


Mainitsit useampaan otteeseen energian nostamisen. Mun oma tämän hetkinen kokemus, on että mitä maadottuneempi ja juurtuneempi olen omassa elämässäni sen läsnäolevampi oon ja sitä
syvemmin koen elämää. Minkälaisia ajatuksia sulla ois tästä?

En tarvitse enkä kaipaa maadottamista ja liikun mielelläni tutkimusmatkoilla tietoisuuden eri tiloissa. Olen ollut mukana ryhmissä joissa painotetaan maadottumista ja harrastetaan mielikuviin perustuvia maadottamismeditaatioita. Jos on havainnut, että ajatuksiin ei voi luottaa, että ajatukset luovat ja ylläpitävät pelkoja, on maadottaminen ymmärrettävää. Laajentuneen tietoisuuden tiloissa kaikki toiveet ja pelot saavat konkreettisen muodon ja muotoutuvat osaksi todellisuuttamme. Maadottamista tarvitaan niin kauan kun on ajatuksia.

Kiitos kysymyksistäsi, tuuli on kääntynyt!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kiitos vastauksesta.

Tunsin paljon vihan tunteita tekstistäsi. Tarkoituksenani ei ollut mitenkään ärsyttää sinua. Anteeksi.

Mielenkiintoisena koen, että sanot että jos on maadottunut = ajatuksia.

Itse koen, että voin olla hyvinkin maadottunut ja silti voin kokea tämän hetken ilman ajatuksia.

"Tietoisena havaitsen nopeammin mitkä toimintamallit laskevat energiatasoani, eli estävät kokonaisuutta toteuttamasta itseään."

Eikö osa kokonaisuutta ole myös toimintamallit, jotka laskevat energia tasoa? Tarkotatko energian nostamisella että nostat energiaa päähäsi vai mitenkä?

Puhut myös että et tee mitään "harjoitusta" silti pyrit nostamaan energiaa, eikös se oo vähän ristiriitainen lausunta?

Ymmärrän jos et halua, enää vastata kysymyksiini ja pahoittelen vielä jos oon aiheuttanut sulle mielipahaa.

Kaikkea hyvää elämääsi.
Pidä itsestäs huoli.
Anonyymi sanoi…
Vielä semmonen tuli tässä mieleen, että Miksi et voi vastata selkeitä vastauksia jos kysyn jotain?

Esimerkiksi meditaatiosta, olin kiinnostunut tietämään mitä Sinä olet harjoittanut. En kaivannut niinkään, että alkaisit ehottelemaan minulle jotain.

Käännät vastauksissas oudosti mun jutut jotenki hyökkäyksenä sua vastaan. Mun kysymykset ei oo osa kokonaisuutta vaikka sanot että kaikki on osa kokonaisuutta?

On harmillista jos et pysty vastaamaan mun yksinkertasiin kysymyksiin aiheista, joista olin vaan vilpittömästi kiinnostunu.

Voitko yksiselitteisesti sitten "kanavoida" näkemyksesi sisäisestä ja ulkoisesta jos olet kykenemätön henkilökohtaiseen/persoonalliseen kommunikaatioon?

En kaipaa kymmenen sivun vastausta.
Mutta toivosin, että et sivuttais aihetta vedoten siihen että se ei vastais todellista kokemista. Ymmärän, että se ei vastaa.

Vielä kerran pahoitteluni.
Juan sanoi…
Hei pitkästä aikaa!

Seuraan vielä blogiasi vaikken olekaan enään kommentoinut. Nyt huomasin, että olit kirjoittanut anonyymille kommentoijalle minua koskien:

“Keskustelumme on ollut pitkälti kuin toisintoa aikaisemmasta JL:n kanssa käymästäni. Hän ei halunnut kohdata henkilökohtaisesti ja kommunikaatio tyrehtyi.”

Itseasiassa tuo jälkimmäinen lause ei pidä paikkaansa. Heti, kun olit kirjoittanut sähköpostiosoitteesi blogiisi, otin sinuun yhteyttä yksityisesti, mutta halusit itse mieluummin keskustella blogisi puolella. Vastasit minulle: “Minusta on ihan hyvä kirjoittaa julkisesti. Luulen ja toivon, että on muitakin jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista.”

Myöhemmin kuitenkin tulit toisiin aikeisiin ja kirjoitit minulle: “Ehkä voisimme vaihtaa ajatuksiamme yksityisesti ja päättää sitten yhdessä, mitä niistä julkaisemme.”

Kunnioitin haluasi, koska tämä on sinun blogisi. Kirjoitinkin sinulle jälleen yksityisesti pitkän henkilökohtaisen mailin, mutta et koskaan vastannut. Annoin sitten asian olla, koska tuntui, ettet halunnut enään olla yhteydessä kanssani.

Et koskaan ehdottanut, että tapaisimme. Tosin se ei olisi ollut mahdollistakaan, koska en asu Helsingissä enkä Suomessa ylipäätään.

Kun olen nyt pidemmän aikaa seurannut blogiasi ja sitä, miten vastaat muiden viesteihin (kuten tuon anonyymin kommentoijan) on mielestäni selvempää ja selvempää, miten paljon sinulla tuntuu olevan välttävää ja kieltävää käytöstä. Tarkoitan tällä siis sitä, että vaikutat välttävän ja kieltävän oman persoonasi ja ajatuksesi. Tuntuu kuin pakenisit itseäsi. Puhut “minän kuolemasta” ja tavoittelet persoonallisuuttomuutta vastauksissasi. Silti mielestäni selvästi heijastat omia ideoitasi kommentoijia kohtaan. Kuten tuossa aiempi anonyymi kommentoijakin on tuonut ilmi, lisäät toisten tekstiin sellaisia asioita rivien väliin, joita mielestäni niissä selvästikään ei ole. Kaikesta tästä minulle tulee vaikutelma, että ne ideat tai illuusiot, jota olet luonut tavastasi olla ja kokea ei sovi yhteen sen kanssa millainen käytös ja tunne kirjoituksistasi välittyy.

Oletko huomannut tälläistä välttävää ja kieltävää käytöstä itse? Mistä se voi mielestäsi johtua? Onko jotain, jota yrität paeta? Onko sinulla ollut vaikeaa ajatuksiesi ja persoonasi kanssa, koska et halua enää kohdata niitä tai hyväksyä niiden olemassaoloa? Onko sinulle tapahtunut jokin vaikea asia, mistä se on saanut alkunsa? Voiko olla, että itsesi ja persoonasi kohtaaminen on sinulle liian tuskallista, koska välttelet sitä?

“Kritiikistäni” huolimatta blogisi on mielestäni hyvin kiinnostava. Kiitos jakamisesta!

JL

Tämän blogin suosituimmat tekstit