maanantai 5. tammikuuta 2009

Irrottautumisesta ja katsomisesta


Ehkä on aika päästää vähän enemmän irti, irrottautua. Irrottautua mistä? Tietysti siitä mihin on kiinnittynyt. Sehän voi olla mikä tahansa asia, esine, muisto, tunne jne.. Ehkä on kuitenkin ensin syytä oivaltaa, mikä pitää sinua kiinni, siis paikoillaan. Todennäköisesti näitä ”kiinnipitäjiä” on paljonkin energiakenttäsi kokonaisuudessa. Ehkä sinulla on jopa käsitys, että kiinnittyneisyytesi ja sinä ovat erottamattomia, yksi ja sama asia. Ehkä pelkäät kadottavasi ”itsesi” jos mielesi hiljenee.

Toisin sanoen: et voi olla osa toimivaa kokonaisuutta, et täysin vapaa, jos olet kiinnittynyt johonkin. Katso itseäsi ja oivalla mitä sinussa tapahtuu. Nähdä voit kun olet luopunut määritelmistä, siis kiinnipysymisestä. Katsominen ja irtipäästäminen tapahtuvat samanaikaisesti. Kun oivallat tämän, ei ole muuta kuin tämä hetki. Siinä on kaikki mitä tarvitset.

On täysin mahdollista, ehkä jopa todennäköistä, että yllä oleva ei kerro mitään uutta, mitään oleellista tapahtumasta, jota kutsumme monilla nimillä ja määritelmillä. Jos asia sinua kuitenkin kiinnostaa, voit lähteä tuolle matkalle jossa löydät yhtä aikaa itsesi ja maailman: niiden välillä ei ole enää mitään eroa.

5 kommenttia:

JL kirjoitti...

kirjoitit: "et voi olla osa toimivaa kokonaisuutta, et täysin vapaa, jos olet kiinnittynyt johonkin."

voiko se, että olemme myös ihan vaan ihmisiä niin kuin kukat ovat kukkia ja kiinnymme asioihin siksi ajaksi kun kiinnymme, olla osa toimivaa kokonaisuutta? siis, ettei maailmankaikkeudessa olisi käynyt sen erityisempää "virhettä" vaikka siihen liittyykin kiintymistä ja kiintymättä olemista, vaan ne olisivat ihan yhtä luonnollista kuin mikä tahansa muukin?

hieno blogi by the way =)

maailmankaikkeuden pikku apulainen kirjoitti...

Mitä on olla ihminen? Ehkä olemme paljon enemmän kuin mitkään määritelmät. Tarkoitukseni ei ollut tuomita mitään tunteita tai ajatuksia. Haluan vain esittää toisenlaisen lähestymistavan asioihin ja olemassaoloon. Yritän kertoa, että ihmisenä oleminen on aina jotakin muuta kuin mitkään määritelmät. Totuus ei löydy määrittelemällä, se pakenee kaikkia määritelmiä. Olemme aina osa kokonaisuutta, mutta harva kokee tämän kokonaisuuden. Useimmille riittävät pelkät määritelmät. Luomme ristiriitoja luokittelemalla itseämme tai ympäristöämme. Ristiriitainen ihminen ei voi kokea itseään kokonaisuuden osaksi. Hän määrittelee itsensä ja toimii tämän määritelmän mukaisesti. Hän ei voi kokea mitä harmonisuus ja kaiken ykseys tarkoittaa. Kokemista ei voi kirjoittaa ainoaankaan lauseeseen. Sitä on turha tästäkään etsiä.

Maailmankaikkeushan muuttuu koko ajan, luo itseään uudelleen. Kaikki mikä toimii, on olemassa. Mekään emme ole valmiita, mekin muutumme ja kehitymme. Mitkään poliittiset, uskonnolliset tai tieteelliset määritelmät eivät ole ratkaisseet ongelmiamme. Miksi sitten edelleenkin kiinnitymme käsitteisiin?

Ilmaisin asiani epätarkasti, olisin voinut käyttää toista ilmaisua. Me emme ole toimineet kokonaisuuden osana, sen ehdoilla. Meillä on ollut pyrkimyksiä ja tavoitteita jotka ovat olleet ristiriidassa tämän kokonaisuuden kanssa, sillä emme ole nähneet, kokeet, oivaltaneet, ymmärtäneet tätä kokonaisuutta. Kuten huomaat tässäkin mikään sana tai määritelmä ei lopulta kuvaa asiaa vaan ainoastaan jotakin sen osaan Jos meillä on jokin käsitys itsestämme, todellisuudesta, mistä hyvänsä, emme voi toimia ristiriidattomasti. Seuraukset ovat jo katastrofaaliset. Ja tuokin oli pelkkä käsite, joka ei kerro mitään oleellista ja uutta.

Kukat ovat todellakin kukkia ja ihmiset ihmisiä. Kukkien olemassaolo eroaa ihmisen olemassaolosta. On olemassa lukematon määrä olemassaolon muotoja. Jokainen kukka on erilainen, jokainen ihminen on erilainen. Meillä on tietoisuus. Kysymys on siitä rajoitammeko tämän tietoisuuden, kiinnitämmekö sen määritelmiin. Silloin tämä tietoisuus ei ole yhtä kokonaisuuden kanssa. Maailmankaikkeus pyrkii aina harmoniaan. Voimme olla osa tuota harmoniaa vain kiinnittymättömyyden tilassa. Ja tuokin oli pelkkä määritelmä.

JL kirjoitti...

kiitos vastauksestasi.

sanoessani, että olemme myös ihmisiä tarkoitin, että olemme sellaisia kuin olemme ominaisuuksinemme ja piirteinemme (kuten kiintyminen) jotka tietysti muuttuvat hetki hetkeltä. kysymykseni oli vain, että tunnetko, että siinä on jokin “virhe” vaikka olemmekin sellaisia, koska olemmehan osa kokonaisuutta, niin kuin sanoit.

selvensit kuitenkin näkökantaasi hyvin. en mitenkään vähättele kokonaisuuden, ykseyden tai harmonian kokemuksten tärkeyttä. silti kysymykseni pysyy tavallaan samana. herätit kysymyksen: “miksi edelleenkin kiinnitymme käsitteisiin?” sekä sanoit: “meillä on ollut pyrkimyksiä ja tavoitteita jotka ovat olleet ristiriidassa tämän kokonaisuuden kanssa.” yhdyn siihen, että ihmisten toiminta on varmasti ristiriidassa ykseyden oivaltamisen kanssa, mutta toisaalta tunnen, että ihmiset elävät luonnollisella tavallaan kuten elävät. uskotko, että vaikka kaikki on yhtä ja osa kokonaisuutta, olisi silti mahdollisuutta toimia kokonaisuuden vastaisesti?

JL kirjoitti...

edelleen mietin, että tunnetko, että maailmankaikkeuden toiminnassa (jos ihmiset lasketaan mukaan maailmankaikkeuteen) on tapahtunut jonkinlainen “virhe”, koska se on sellainen kuin se on? tunnetko, että tiedät paremmin kuin muut, miten asioiden pitäisi olla tai miten maailmankaikkeuden (jos ihmiset lasketaan siihen mukaan) pitäisi toimia? tuntuuko sinusta, että tiedät paremmin, mikä asioiden syy-seuraus-suhteet ovat ja mikä asioiden merkitys on niiden tapahtuessa? esimerkiksi juuri mainitsemiesi kiintymisen tai tavoitteiden kohdalla?

olen pahoillani, jos kuulostan hyökkäävältä tai kriittiseltä, koska sitä en ole, vaan pidän kovasti blogistasi. kuitenkin minusta itsestäni tuntuu, että minulla ei ole mitään hajua miten maailmankaikkeus toimii tai miten sen pitäisi toimia. siksi haluan herättää keskustelua ymmärtääkseni, miten koet nämä asiat omalla kohdallasi.

maailmankaikkeuden pikku apulainen kirjoitti...

Kysyit:
”uskotko, että vaikka kaikki on yhtä ja osa kokonaisuutta, olisi silti mahdollisuutta toimia kokonaisuuden vastaisesti?”

Kaikki tapahtuu kokonaisuuden sisällä, maailmankaikkeudessa. Jotta voisi toimia kokonaisuuden vastaisesti, täytyisi olla sen ulkopuolella. Taas kerran huomaamme, kuinka käsitteet johtavat harhaan. Voin sanoa, että maailmankaikkeudella on ”tahto”, mutta tahtokin on jotakin rajoittunutta. Olemme kovin tottuneita ajattelemaan, että kaiken voi määritellä. Mielestäni kokonaisuus, maailmankaikkeus, Jumala, mitä määritelmää sitten haluatkaan käyttää, on kaikkien määritelmien tavoittamattomissa. Voit kuitenkin olla yhteydessä tähän ”tilaan”, luopumalla kaikista määritelmistäsi. Kyse on siis kokemisesta, ei määrittelystä. Huomaatko näitten asioitten eron?

Ehkä minun olisi ollut parempi puhua välillä mahdollisuuksista joita maailmankaikkeus meille antaa kuin vain pelkästään oivaltamisesta, kokonaisuuden osana olemisesta jne.

Kysyit:
”edelleen mietin, että tunnetko, että maailmankaikkeuden toiminnassa (jos ihmiset lasketaan mukaan maailmankaikkeuteen) on tapahtunut jonkinlainen “virhe”, koska se on sellainen kuin se on?”

Kokonaisuus, maailmankaikkeus, on täydellinen. Siitä ei voi ottaa mitään pois, eikä siihen voi mitään lisätä. Se sisältää kaikki mahdollisuudet, myös sellaiset mahdollisuudet joita ei voi loogisesti ymmärtää. Myös mielen mahdollisuudet oivaltaa, ovat rajattomat. Havaitsemme tämän kun luovumme käsitteistämme ja katsomme asioita suoraan ilman määritelmiä. Ihminen ja hänen tekonsa eivät ole maailmankaikkeudessa tapahtuneita ”virheitä”. Kaikki muuttuu, kasvaa ja kehittyy, muuttaa muotoaan loputtomasti. Emme ole mikään poikkeus tai ”virhe” tässä kokonaisuudessa.

Kysyit:
”tunnetko, että tiedät paremmin kuin muut, miten asioiden pitäisi olla tai miten maailmankaikkeuden (jos ihmiset lasketaan siihen mukaan) pitäisi toimia?”

Minulla ei ole mitään valmista käsitystä siitä kuinka asioitten tulisi olla. Näen paljon ahdistusta ja kärsimyksiä, näen sotia ja ekokatastrofin mahdollisuuden. Kaikki tuo on seurausta erillisyydestä jonka osittunut mieli on aiheuttanut. Kerron oman näkemykseni, siinä kaikki. Jokainen tekee omat valintansa.

Elän nykyhetkessä. En suunnittele elämääni. Luotan että toimin osana kokonaisuutta ilman määritelmiä ja käsitteitten luomia ristiriitoja. Kun tilaisuus tulee, tartun siihen. Kaikki on kuten pitääkin olla. En koe ahdistusta maailmantilanteen nykyvaiheesta. Nyt vastaan kysymyksiisi, kohta teen jotakin muuta, en vielä tiedä mitä.

Kysyit:
”tuntuuko sinusta, että tiedät paremmin, mikä asioiden syy-seuraus-suhteet ovat ja mikä asioiden merkitys on niiden tapahtuessa? esimerkiksi juuri mainitsemiesi kiintymisen tai tavoitteiden kohdalla?”

Kun mieleni hiljentyi, aloin nähdä asioita joista minulla ei ollut aikaisemmin minkäänlaista kokemusta. Siinä mielessä tiedän nyt enemmän kuin aikaisemmin.
Tiedän, että maailmankaikkeus ei toimi sillä tavalla loogisesti kuin rajoittunut mieli kuvittelee. Todellisuus on monin verroin rikkaampi kuin koskaan osasin edes uneksia. Syy- ja seuraussuhteetkin ovat mielen luomia käsitteitä. Olen myös havainnut, että näistä kokemuksista on turha kertoa ihmisille, joilla ei ole samoja kokemuksia. Heidän mielestään puheissani ei ole mitään järkeä, heidän mielestään en elä todellisuudessa.

Minun ei tarvitse kiinnittyä mihinkään, en tarvitse tavoitteita. Olen osa prosessia.

Kuinka tiedän, miten minun tulee toimia? Minä vain tiedän. Asiaa ei voi sanoin selittää. Oivallus vain ilmestyy tietoisuuteeni. Asiat tapahtuvat kuin itsestään. Kaikki on madollista. Ei ole mitään sääntöjä tai lakeja jotka estäisivät asioita tapahtumasta. Esimerkiksi vähän aikaa sitten en kokenut kanavointia, mediaalisuutta, energioita jne…Voisin auttaa monia ihmisiä, harva kuitenkaan ottaa yhteyttä koska ei tiedä mistä oikeastaan on kysymys tai ajattelee, että asiaan liittyy jotakin ”yliluonnollista ja mystistä”. Tiedän nytkin jo selittäneeni liikaa. Jos mielesi hiljenee, tiedät mitä tarkoitan.

Kiitos kysymyksistäsi