sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Rentoutumisharjoitukset


Rentoutumisella on monia tervehdyttäviä vaikutuksia:
– rentoutuessa tajunnan tila muuttuu
– poistaa stressiä ja
– nopeuttaa paranemista
– suora yhteys alitajuntaan
– auttaa univaikeuksissa…

Mediaalisuus


Mediaalisuus tuli minulle mielen hiljennettyä kuten kaikki muukin, odottamatta ja pyytämättä. ”Henkimaailma” ei ole minulle mikään erillinen asia. Kaikki on samaa, kaikki on yhteydessä keskenään.

Kanavoiminen


En pidä määritelmistä, ne johtavat harhaan. Tieto tulee jostakin. Siitä on apua kuulijalle, siinä kaikki.

Unien tulkinta


Joskus unta voi olla vaikea tulkita. Hiljainen mieli voi silloin olla avuksi.

Opit tuntemaan itsesi paremmin.

Unet voivat edesauttaa henkistä kehitystäsi.

Uniin voi luottaa, ne eivät valehtele.

Jokaisella on asioille omat merkityksensä. Jollekin koira merkitsee ystävyyttä ja uskollisuutta, jollekin jotakin uhkaavaa ja vaarallista.

Unen avautuminen on aina kokonaisvaltainen prosessi. Tunnet koko olemuksellasi, kun ratkaisu on löytynyt.

Energiakentän tulkinta


Suljen silmäni. Näen kuvia. Kerron mitä näen.

Kuvat voivat olla hyvin erilaisia. Joskus ne kertovat suoraan jonkin tapahtuman tai esineen joka liittyy oleellisesti elämääsi, joskus ne ovat symbolisia. Usein niihin sisältyy paljon huumoria.

Kuvat kertovat elämäntilanteestasi tai mahdollisesta ongelmasta johon haluat löytää ratkaisun.

Kyse ei ole tulevaisuutesi ennustamisesta. Kyse on vuorovaikutuksesta.

Opit tuntemaan itsesi paremmin. Löydät ratkaisun joka on ollut koko ajan odottamassa.

Energiahoidot


Jokainen meistä on yksilö ja jokaisella on omat käsityksensä. Joku pitää energiahoitoja täytenä humpuukina ja huuhaana, toinen kokee saaneensa todellista apua, virkistyvänsä ja paranevansa. Tässäkin asiassa kannattaa luottaa omiin kokemuksiinsa. Maailma on täynnä asioita joita ei kyetä vielä tieteellisesti selittämään mutta joiden olemassaolo on tunnettu tuhansia vuosia.

Rahasta ja auttamisesta


En halua pyytää rahaa millään perusteella. Koko ajatus tuntuu omituiselta. En tarvitse mitään ylimääräistä. Minulla on jo kaikki mitä tarvitsen. En koe auttamista työksi. Joku toinen voi kokea asian toisella tavalla ja se on hänen asiansa.

keskiviikko 24. joulukuuta 2008

kuudes


Ehkä kannattaisi miettiä kuinka suhtautua itseensä ja maailmaan. Suhtautumistavalla on tosiaankin merkitystä. Voit ajatella, että maailma ei ole sellainen kuin haluaisit sen olevan. On paljon ristiriitaisuuksia, sotia, luonnonkatastrofeja, nälänhätää, epäoikeudenmukaisuutta. Kuinka kaikkeen tähän tulisi suhtautua? Sinä itse päätät omasta suhtautumistavastasi. Voit katsoa tuota kaikkea täysin rauhallisesti. Voit nähdä asiat joille voit jotakin tehdä ja asiat joihin et voi vaikuttaa. Sinun ei tarvitse kiihtyä, ei järkyttyä, ei tuntea mielipahaa. Voit olla täysin toimintakykyinen, voit erottaa oleellisen epäoleellisesta. Kaikki selviää sinulle suoran näkemisen avulla silloin kun mielesi on täysin tyhjä.

Sinulla on ollut tavoitteita ja pyrkimyksiä.. Elämä ei ole yksinkertaista eikä helppoa sellaiselle joka kokee kaiken mielessään ennen ja jälkeen. Kuitenkin meillä ei ole muuta kuin tämä hetki niin kauan kuin elämme tässä aineellisessa maailmassa. Kun mieli tyhjenee, myös aikakäsitys muuttuu. Kaikki muuttuu. Ei ole enää ennen ja jälkeen. Aikakin on mielen luoma käsite. Koet maailman sellaisena kuin on mielesi.

Kun olet astunut ovesta, kaikki muuttuu. Muutos on jatkuva. Mitä tietoisempi olet, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kehityksesi jatkuu. Tietoisuutesi herpaantuessa jäät paikoillesi tai jopa palaat taaksepäin. Mitään ei koskaan ole kuitenkaan lopullisesti menetetty. Kun kerran olet astunut ovesta, paluuta vanhaan ei enää ole.

Ehkä haluat jo siirtyä eteenpäin. Ehkä et enää tee kysymyksiä. Ehkä sinulle riittävät pelkät vastaukset.

Saatat joskus ihmetellä, mitä tuo toinen oikein höpisee. Saatat myös kysyä, mielessäsi, miksi hän on niin onneton vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa. Hänellä on toimeentulo ja asunto. Hän on terve. Kuitenkin hän on onneton eikä näe kaikkea kauneutta ympärillään. Ehkä tunnet myötätuntoa ja haluat auttaa häntä kohti onnellisempaa elämää. Tunnistatko itsesi tästä kuvauksesta? Ehkä sinussa on tapahtunut jotakin oleellista. Ehkä alat ymmärtää mitä erillisyys tarkoittaa.

Aika on mielen luoma käsite. Jos elää aina nykyhetkessä, aikaa ei ole. On vain tämä hetki. Sinä olet vapaa. Voit koko ajan toimia haluamallasi tavalla. Sinua ei sido mikään muu kuin omat ennakkoluulosi. Voit koska tahansa valita toisin. Voit sanoa mitä haluat. Voit kulkea minne haluat. Älä anna muitten päättää puolestasi. Koe kaikki itse syvällä sisimmässäsi ilman ennakkoluulojen sumuverhoa. Näe suoraan ilman ennakkokäsityksiä. Koe maailma sellaisena kuin se sinulle näyttäytyy ilman määritelmiä. Se on mielenkiintoinen ja kiehtova prosessi. Se ei lopu koskaan. Sillä ei ole rajoja. Rajat ovat keinotekoisia, mielesi tuottamia. Sinä olet ääretön, kuten maailma jossa elät. Syvimmältään ne ovat yksi ja sama asia.

Jossain vaiheessa saatat huomata olevasi valintojen edessä. Se mikä aikaisemmin näytti selvältä ja yksinkertaiselta onkin äkkiä muuttunut selittämättömäksi ja hankalaksi. Et enää tiedä mihin suuntaan sinun on lähdettävä. Tämä tila voi olla hyvin hedelmällinen.

Jokaisella on oma tiensä. Kun oivallat tämän yksinkertaisen tosiasian, näet itsesi ja muut uudella tavalla. Et enää arvostele muitten tekemiä valintoja. Ymmärrät, että sinulla on oma ainutlaatuinen tehtäväsi maailmankaikkeudessa.

Sinulla on kuitenkin tietoisuus. Tietoisuudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tietoisuus on kaikkialla kun sitä ei jaeta osiin.

Me voimme joko olla hiljaa sisällämme tai määritellä kaikki ulkoiset ja sisäiset kokemuksemme. Tämä havainto on hyvin oleellinen. Miksi emme olisi sisäisesti hiljaa ja jakamattomia. Me voimme, jos vain haluamme, pysäyttää mielemme rauhattomuuden koska vain haluamme. Silti vain harvat tätä edes haluavat. Suurin osa ei tule edes ajatelleeksi erilaisia olemassaolon vaihtoehtoja. Kaikki tapahtuu kuin itsestään. Seuraamme vanhoja polkuja loppuun saakka emmekä löydä mitään uutta. Me vain tuijotamme yhteen suuntaan, sinne mistä aina on tullut jokin vastaus. Oikeastaan olemme kuulleet tuon vastauksen tuhat kertaa aiemminkin. Maailma on sellainen ja sellainen, tuo on kaunista ja tuo rumaa, tuo oikein tuo väärin. Kaikki on meille hyvin selkeää ja silti olemme onnettomia ja täynnä ristiriitoja kuten yhteiskunta jossa elämme ja johon meidät on kasvatettu.

Haluatko lopultakaan muuttua? Eikö ole paljon mukavampi turvautua vanhoihin toimintamalleihin ja ajatuskuvioihin. Kukaan ei pakota sinua muuttumaan. Voiko mikään pakolla syntynyt olla pysyvää ja todellista. Totuus ei tarvitse pakkoa.

Myös näissä sanoissa on ristiriitaisuuksia, sillä tämäkin puhe on omalla tavallaan määrittelyä. Ollakseen ymmärrettävä on käytettävä kieltä joka on yleisesti ymmärrettävää. On käytettävä käsitteitä. Jokaisella sanalla, jokaisella käsitteellä on oma historiansa. Kokonaisuus on kuitenkin aina enemmän kuin parhaimmatkaan määritelmät tai päättelyketjut. Ei kannata takertua sanoihin ja merkityksiin. Totuus on määritelmien tavoittamattomissa. Totuus on täydellinen. Täydellinen sisältää kaiken, sitä ei voi jakaa osiin.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

viides


Ei ole olemassa vain yhtä vaihtoehtoa. Elämä tarjoaa aina useita erilaisia tapoja toimia. Silti useat ajattelevat että jokin tapa on parempi kuin toinen, että valitsemalla oikein välttyy kärsimykseltä. Ei kannata väkisin pakottaa itseään sellaiseen mikä ei tapahdu luonnostaan. Usein me toimimme ulkoisien odotusten mukaisesti. Siitä on aina seurauksena ristiriitoja. Nämä ristiriidat syntyvät sisäisen ja ulkoisen yhteensopimattomuudesta. Jos olet valmis kuuntelemaan sisäistä ääntäsi ja luottamaan siihen, et joudu koskaan kohtaamaan tätä ristiriitaa. Voit elää täydellisessä harmoniassa kokonaisuuden kanssa. Tähän on olemassa hyvin yksinkertainen selitys. Sisäinen ja ulkoinen ovat pohjimmiltaan yhtä. Sinulla on tietoisuus tästä lainalaisuudesta. Sinun kannattaa kuunnella itseäsi, omaa ääntäsi joka on maailmankaikkeuden ääni. Kykenet erottamaan tämän äänen kaikkien muitten äänien joukosta. Tuo ääni on vain nimitys tunteelle joka sinussa syntyy, joka valtaa koko olemuksesi sillä hetkellä kun sisäinen ja ulkoinen ovat yhtä. Sinun enää tarvitse ponnistella tai etsiä elämän tarkoitusta, murehtia kaiken turhuutta, kaikkialla ilmenevää epäoikeudenmukaisuutta.

Jossakin vaiheessa sinun ei enää tarvitse tehdä kysymyksiä. Vastaukset tulevat valmiina välähdyksenomaisesti. Sinun ei tarvitse muotoilla ensimmäistäkään kysymystä. Et tarvitse muuta kuin kärsivällisyyttä, sisäistä vapautta joka estää kaiken takertumisen muitten ihmisten mielipiteisiin ja odotuksiin. Vasta sitten voit toteuttaa maailmankaikkeuden suunnitelmaa, seurata kaikkialla vaikuttavia lainmukaisuuksia.
Tämä kaikki saattaa tuntua kovin teoreettiselle ja elämälle vieraalle, mutta pohjimmiltaan on kysymys vain mielen hiljaisuudesta.

Miksi kokonaissuden oivaltaminen on niin tärkeää? Vain sillä tavalla voit olla itsekin kokonainen, ääretön.

Kukaan ei voi viedä sinua hiljaisuuteen. Hiljaisuus on sinussa. Se on kaikkialla. Hiljaisuus ei ole olemattomuutta, tapahtumattomuutta. Hiljaisuus on yhteydessä kaikkeen olemassa olevaan. Se vaatii rohkeutta. Vain siten voit olla vapaa. Tasapaino ja rauha eivät synny mahdollisuudesta tehdä mitä hyvänsä. Täydellinen vapaus on harmoniaa, sitä että kaikki on yhtä. Voit kuvitella, että voit tehdä mitä hyvänsä. Maailmankaikkeudella on kuitenkin omat lainalaisuutensa. Ne vaikuttavat myös sinussa.. Vain hiljainen mieli mahdollistaa näitten lainmukaisuuksien oivaltamisen ja toteuttamisen. Voit olla vapaa vain ollessasi yhtä kokonaisuuden kanssa. Irrallinen ihminen ei voi koskaan olla vapaa.


Jos koet elämän kokonaisuutena, oivallat kuinka kaikki liittyy kaikkeen. Et arvostele, et aseta kyseenalaiseksi omia kokemuksiasi vain siksi että joku on kanssasi eri mieltä. Voit kaikessa rauhassa katsella ympärillesi, voit kuunnella omaa ääntäsi, joka on maailmankaikkeuden ääni. Ei ole enää tarkkailijaa ja tarkkailtavaa, on vain yksi prosessi. Sinä et jaa maailmaa osiin. Maailma on sinussa, sinä olet maailmassa. Jos vähänkin epäröit, hiukkaakaan emmit, turvaudut vanhoihin käsitejärjestelmiin, et koskaan pääse eteenpäin. Saatat kyllä hetkeksi kuvitella löytäväsi jotakin uutta ja merkittävää. Mikään ei kuitenkaan ole pohjimmaltaan muuttunut. Itseään on helppo pettää ja huijata.

Maailmankaikkeus on harmoninen kokonaisuus joka luo koko ajan itseään. Se muodostuu osista. Sinäkin olet maailmankaikkeuden osanen. Sinuunkin vaikuttavat samat lainmukaisuudet kuin kaikkialla muuallakin. Et ole erillinen. Arviointi, syyn ja seurauksen etsiminen, looginen päättely eivät vie sinua perimmäisten kysymysten äärelle. Kaikkea ei voi mitata, kaikkea ei voi käsittää päättelemällä, ajattelemalla.

Tarvitaan suhteellisuudentajua. Et voi tietää kuinka paljon saatat ymmärtää.
Ymmärtäminen on jotakin muuta kuin olet tähän saakka kuvitellut. Ymmärtäminen edellyttää mielen hiljaisuutta. Kun annat kaiken tapahtua, kun et sekaannu tapahtumiin arvottamalla, selittämällä, tapahtuu oivallus. Oivaltaminen on prosessi joka käynnistyy mielen hiljennyttyä.

Saatat ottaa uuden askeleen silloin kun olet siihen valmis, et aikaisemmin.

Olet valmis. Olet aina ollut valmis. Olet juuri sellainen kuin sinun tuleekin olla. Osittunut mieli luo syyllisyyttä. Se jaottelee, panee paremmuusjärjestykseen. Se ei ole koskaan tyytyväinen. Se vaatii aina lisää elämyksiä, suorituksia. Se haluaa aina todistaa jotakin. Sille ei mikään riitä.

tiistai 2. joulukuuta 2008

neljäs


Ehkä toivot löytäväsi jonkun ratkaisun, oli se sitten millainen hyvänsä. Kaipaat varmuutta, kaipaat turvallisuutta. Usein ihmiset tarvitsevat jonkun selitysjärjestelmän johon tukeutua. Mikä on sinun selitysjärjestelmäsi? Oletko mahdollisesti omaksunut jonkun uskonnon tai gurun joka kertoo sinulle kuinka tulee toimia. On myös mahdollista, että olet valinnut tieteisuskon. Oli valintasi mikä hyvänsä, olet määritellyt maailman valmiiksi ja sinusta tuntuu, että tiedät mitä todellisuus on ja millainen itse olet. Määritelmät ovat kieltämättä mukavia ja turvallisia, mutta niillä on aina myös omat rajoitteensa.

Kuinka helppoa onkaan päättää etukäteen asioita, valita jokin suhtautumistapa jota sitten noudattaa. Siten saa hankittua itselleen melkoisen määrän turvallisuudentunnetta, mutta ehkä voi myös menettää jotakin oleellista ja tärkeää.

Usein esitetään kysymys, mitä tulee tilalle kun luopuu kaikista määritelmistä. Siihen on helppo vastata. Tilalle tulee itse kokemus, nykyhetki, läsnäolo, oivalluskyky. Totta kai nämäkin ovat vain pelkkiä sanoja ja määritelmiä. Sinun on siis tyydyttävä vastaukseen, joka ei oikeastaan selitä mitään. Voi myös vastata, että tilalle tulee rakkaus ja myötätunto.

Käsitteistä luopuminen, sisäisen dialogin päättyminen ja mielen hiljentyminen johtavat sinut uuteen tajunnan tilaan. Tämä uusi tajunnan tila pakenee kaikkia määritelmiä, sillä se on ääretön, se sisältää kaikki mahdollisuudet.

Maailmankaikkeus on ääretön. Myös sinun tajuntasi on ääretön. Kun olet luopunut määrittelystä, olet täydellisen vapaa. Kaikki ristiriidat ovat kadonneet. Ei ole erikseen sisäistä ja ulkoista, määrittelijää ja määriteltyä. On vain yksi toimiva kokonaisuus, kaikki mitä on olemassa. Tätä tilaa ei siis voi jakaa osiin, sitä ei voi määritellä. Se on ääretön. Jos ryhdyt määrittelemään, puhut aina jostakin kokonaisuuden osasta, et itse kokonaisuudesta.

Itse todellisuus toimii uudella tavalla, kun mielesi energia on kokonaisuuden käytettävissä ja kokonaisuuden energia mielesi käytettävissä. Tässä tilassa tapahtuva on käsittämätöntä ja mahdotonta osittuneelle mielelle. Rajoittunut mieli kokee vain rajoittuneen todellisuuden.

perjantai 28. marraskuuta 2008

kolmas


Ymmärrän hyvin, että et uskalla hypätä tuntemattomaan. Onhan sinut hyvin kasvatettu.
Tuntemattomaan sisältyy mahdollisia vaaroja. Siksi on syytä olla varovainen. Muista
kuitenkin, että maailmankaikkeus on edelleen sama. Sinä olet edelleen sen osa. Sinä vain luovut kaikista määritelmistä, sanoista ja käsitteistä. Sinä vain olet harmonisessa yhteydessä kokonaisuuteen. Niin yksikertaista se on. Tuntuuko aivan älyttömältä ajatukselta?

Jos kykenet kuvittelemaan täydellisen hiljaisuuden, olet päässyt jo aika pitkälle. Siihen ei kuulu mitään määritelmiä. Tästä hiljaisuudesta nousee oivaltaminen, tietosiitä mistä on kysymys, valmis ratkaisu. Tiedän, että tämäkin on vain määrittelemistä, eikä kerro itse tapahtumasta mitään. Se on mysteeri. Sitä ei kykene selittämään ja silti se tapahtuu. Et ole erillinen. Olet yhteydessä kaikkeen jatästä yhteydestä syntyy oivallus. Kyseessä ei siis ole mikään menetelmä. Kaikki vaintapahtuu. Et sekaannu mihinkään, sillä ei ole mitään mikä sekaantuisi.Silti olet osa tapahtumaa, itse tapahtuma. Se mikä on
ulkopuolella, on myös sisäpuolella. Ulkopuolinen voi muuttua sisäpuoliseksi ja toisin päin. Ei ole enää rajoja joita ei voitaisi ylittää.


Maailmankaikkeus on jatkuva luova tila. Siinä on kaikki mitä tarvitaan. Se on kokonainen,
ristiriidaton ja täydellinen.


Kaikki vaikuttaa kaikkeen halusimme tai emme. Havainnointi vaikuttaa havaittavaan. Mikään ei ole erillistä, kaikki on yhtä. Erillisyys syntyy käsitteistä, määritelmistä, siitä mitä me olemme sisäistäneet, mitä meille on opetettu ja minkä olemme oppineet. Todellisuus on kuitenkin aina muuta. Se on toimiva kokonaisuus. Siinä on kaikki.


Tunnelmat muuttuvat. Mikään ei ole pysyvää, ei tarvitsekaan. Tuuli liikkuu, energia,
mikä tahansa voi muuttua toiseksi. Jos olisi valmiit vastaukset kaikkiin kysymyksiin, elämä olisi tylsää. Yllätykset muodostavat kokonaisia sarjoja tapahtumia, järjestys syntyy epäjärjestyksestä. Hiljaisuus on. Hiljaisuus on mahdollisuus. Hiljaisuus ei rakenna esteitä energialle, joka sekin on pelkkä sana. Et tiedä mihin olet menossa, Ehkä se ei ole edes oleellista. Et tiedä mitään ja siksi olet avoin kaikelle uudelle. Et halua asettaa mitään vaatimuksia. Olet täydellisen avoin kaikille olemassa oleville vaihtoehdoille. Ei ole mitään eikä ketään joka voisi viedä sinulta tämän mahdollisuuden osallistua kokonaisuuden jatkuvaan muutosprosessiin. Kaikki yrittäminen, kaikki ristiriidat ovat nyt takanapäin. Olet täydellisessä onnellisuuden tilassa. Sisälläsi asuu
suuri rauha joka tarttuu kaikkeen ympärilläsi.

Et enää usko niitä jotka sanovat, että elämässä pitää olla päämääriä, unelmia. Huomaat, että on olemassa todellisuus, kokeminen. Siihen ei liity mitään vanhaa ahdistusta, ei vanhoja eikä uusia ennakkoluuloja.

Ehkä sanat eivät ole itsenäisiä. Ehkä ne vievät sinua harhaan, ehkä ne estävät sinua
näkemästä todellisuutta sellaisenaan ilman määrittelyjä. Mitä tämä käytännössä
tarkoittaa? Onko jokaisella ihmisellä oma todellisuutensa joka on silti myös yhteinen?
Onko se mahdollista vai ainoa mahdollisuus? Ehkä sinun kannattaa miettiä hetken näitä kysymyksiä. Ne saattavat tuntua merkityksettömiltä, pelkältä saivartelulta. Jos kuitenkin olet päättänyt ottaa elämän vakavasti, jos todella haluat tietää jotakin kokonaisuudesta jonka osa itsekin olet, sinun kannattaa pysähtyä hetkeksi. Saatat huomata, että monet itsestäänselvyydet ovatkin mielemme luomia käsitejärjestelmiä. Mitä on logiikan tuolla puolen? Voimmeko irrottautua syyn ja seurauksen käsitteestä ja toimia toisella tavalla. Ehkä on mahdollista oivaltaa suoraan asioita ilman monimutkaisia ajatuskuvioita.

torstai 27. marraskuuta 2008

toinen


Nyt puhutaan vain kokemisesta, nyt puhutaan vain havainnosta, pelkästä havainnosta eikä mistään muusta. Et määrittele, et luokittele, et aseta paremmuusjärjestykseen. Et etsi mitään lopullista totuutta, totuutta kaiken takana. Kaikki on läsnä tässä ja nyt. Muuta ei
tarvita. Tässä on mennyt ja tuleva, kuolleet ja elävät. Aikaa ei ole, kuolemaa ei ole.


Mutta mikä oikeastaan muuttuu. Tuoli on yhä tuoli, pöytä on pöytä. Mikään todellisuudessa ei muutu. Sinä vain lopetat kaiken määrittelemisen. Et enää ole erillinen, et ole enää havainnoija tai havaittu. Kaikki on yhtä ja samaa prosessia. Tärkeintä on siis havainnointi ilman ennakkoluuloja, ilman määritelmiä, ilman mitään. On vain pelkkä havainnointi. Mitä silloin tapahtuu vai
tapahtuuko mitään. Miten koet maailman kun mielesi on täysin tyhjä ja tyyni.

Mikä oikeastaan on oleellista? Oleellista on se minkä me havaitsemme. Kaikki muu on
pelkkää teoretisointia. Havaitseminen voi olla suoraa tai epäsuoraa. Epäsuorassa
havainnoinnissa on aina mukana erehtymisen mahdollisuus, mahdollisuus että
haaveet ja todellisuus sekoittuvat. On olemassa ihmisiä jotka voivat käyttää kuudetta aistiaan. Heille myös sen avulla tehdyt havainnot ovat todellisia, muille pelkkää teoretisointia.

Ollessasi viisas, et aseta mitään kyseenalaiseksi periaatteellisista syistä. Katsot sitä
mikä on edessäsi, ympärilläsi. Et tuomitse, et koeta vaikuttaa tapahtumien kulkuun
pakottamalla. Saatat sanoa jotakin, ehkä sillä on merkitystä. Koetat estää vääryyden ja
pyrit tekemään pelkkää hyvää. Kuitenkin sinua vaivaa tietty epävarmuuden tunne. Et osaa sitä tarkemmin määritellä. Ehkä se on vääränlaista erehtymättömyyden tavoittelua, jotakin sellaista mikä ei pohjimmaltaan sisälly ihmisenä olemiseen.


On tämä oleminen, puhdas oleminen jossa kaikki tapahtuu. Sen ulkopuolella ei ole mitään. Siinä on kaikki. Sinä saatat ihmetellä kuinka se on mahdollista. Nyt puhutaan pelkästä kokemisesta. Ei ole mitään muuta. Kaikki muu on pelkkää kuvittelua,
pelkkää ajan haaskaamista, sokeutta ja harhapoluilla kulkemista. Ei maailmaa voi
määritellä. Ei kokonaisuutta voi pilkkoa osiin ja sanoa että se on edelleen kokonaisuus.
Siitä ei voi ottaa pois atomiakaan. Kokemus sisältää niin kauan kaiken, kun et sitä
mitenkään määrittele, et aseta kyseenalaiseksi. Mutta jos vähänkin epäilet, hiukkaakaan
epäröit, olet jo menettänyt oleellisen: puhtaan kokemisen. Onneksi jokainen hetki on uusi
mahdollisuus.

He pelkäävät jotakin mitä eivät itsekään tiedä. He kutsuvat sitä usein tuntemattomuuden
peloksi. Muutkin määritelmät kelpaavat yhtä hyvin. Niitä voi aina keksiä lisää. Pääasia
on määritellä. Se on kaikkein oleellisin osa heidän olemisessaan. Ei ole asiaa, ei
tapahtumaa, jolle he eivät keksisi selitystä tai määritelmää. Heille määritelmät ovat
kaiken olemisen ainoa muoto. He takertuvat näihin määritelmiinsä kuin hukkuva
oljenkorteen. He pelkäävät hukkuvansa, vajoavansa pohjaan kuin kivi, tukehtuvansa.


Missä tahansa voi olla ratkaisu. Sinä et ole mikään kone jonka voisi ohjelmoida. Ei ole
mitään sisäistä ja ulkoista. On vain pelkkiä tapahtumia ja kaikki liittyy kaikkeen.
Ajatus muuttuu aineelliseksi, aineellinen ajatukseksi. Tätä on useimpien vaikea ymmärtää, sillä heillä ei ole mitään kokemusta, käsitystä tai mielikuvaa yhdestä kokonaisuudesta. Heille maailma on joukko tapahtumia jotka seuraavat toisiaan. He etsivät logiikkaa sieltä missä sitä ei ole eikä koskaan tule olemaankaan. Logiikka toimii vain osittuneessa maailmassa, maailmassa jossa on alku ja loppu.

Maailma on aina sinulle ymmärrettävä. Jos mielesi muuttuu, muuttuu kokemuksesikin.
Sillä havaitsija ja havaittu on aina yhtä, ymmärsit tai et tätä asiaa. Kokemus on aina
riippuvainen kokonaisuuden osista. Sinä olet nyt ja aina osa kokonaisuutta.
Kokonaisuudesta ei voi ottaa mitään pois eikä siihen voi mitään lisätä. Kokonaisuus
muuttaa koko ajan muotoaan.

Lapsi ei määrittele. Hän kokee kaiken koko olemuksellaan. Kauaa hän ei saa olla tuossa
ihanassa tilassa. Häntä ryhdytään kasvattamaan. Hänet opetetaan hyväksymään
epäoikeudenmukaisuus ja ristiriidat. Pian hän pitää niitä täysin luonnollisina
ihmisluontoon kuuluvina asioina. Silloin on peli menetetty, vai onko sittenkään. Voitko
kuvitella, että voisit vielä palata tuohon kadotettuun paratiisiin. Mitä siellä näkisit?
Siitä sinulla ei nyt ole mitään käsitystä. On kuitenkin mahdollista siirtyä siihen tilaan
koska tahansa. Siellä kaikki vain tapahtuu, kaikki on luovaa leikkiä jonka yhtenä pienenä
osasena sinäkin tanssit. Et enää analysoi, et lokeroi. Annat kaiken vain tapahtua,

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

esimmäinen

Joissakin tapauksissa on helpointa vain ottaa vastaan kaikki mitä on tulossa,
arvottamatta tai määrittelemättä, katsoa vain suoraan kohti. Sillä tavalla voi nähdä
tarkemmin, havaita uusia todellisuuksia. Älä sinäkään pelkää! Siihen ei ole mitään syytä.
Katso vain ennakkoluulottomasti eteesi.

Sinua varmaankin kiinnostaa, keitä täällä on paikalla. Meitä on lukematon määrä. Ehkä et koskaan ehdi tutustumaan meihin kaikkiin, mutta se ei ole välttämätöntäkään. Se mitä
odotat, ei koskaan toteudu sellaisenaan. Teet virheitä. Niin pitää ollakin. Jossakin
vaiheessa tulet huomaamaan, tämän kokonaisuuden rakenteen. Sinä et ole ensimmäinen, jolle jotain näytetään. Kysymys on hyvin monimutkaisesta prosessista jonka osana sinäkin olet näyttelijänä tai minä nyt sitten oletkin jossakin suuremmassa ja käsittämättömässä. Ei sinun tarvitsekaan ymmärtää. Riittää kun otat vastaan, annat tapahtua. Vain katselet ympärillesi ja se on siinä, kaikki mitä tarvitset, kaikki mitä tarvitaan kaikilla tasoilla.

Sinussa on monta puolta. Olet jakautunut osiin, kuten koko käsityksesi maailmasta. On
tämä puoli ja tuo puoli, on kuolema, on sitä ja tätä loputtomiin. Siten sinulle on
opetettu ja sinä onneton olet mennyt uskomaan. Tietysti minä olen osa sinua. Kaikki on.
Ja sinä olet kaiken osa. Ei ole erillisyyttä. Erillisyys on pelkkää harhaa.

Ollessasi viisas, et aseta mitään kyseenalaiseksi periaatteellisista syistä. Katsot sitä
mikä on edessäsi, ympärilläsi. Et tuomitse, et koeta vaikuttaa tapahtumien kulkuun
pakottamalla. Saatat sanoa jotakin, ehkä sillä on merkitystä. Koetat estää vääryyden ja
pyrit tekemään pelkkää hyvää. Kuitenkin sinua vaivaa tietty epävarmuuden tunne. Et osaa sitä tarkemmin määritellä. Ehkä se on vääränlaista erehtymättömyyden tavoittelua, jotakin sellaista mikä ei pohjimmaltaan sisälly ihmisenä olemiseen. Kannattaa vain miettiä kuinka suuren hinnan on pyrkimyksistään valmis maksamaan.

Sinä etsit aina vastauksia, selityksiä. Et saa niistä koskaan tarpeeksesi. Se on loputon
prosessi, ellet lopeta sitä, ellet anna kaiken vain tapahtua. Älä takerru mihinkään, älä
odota mitään. Havainnoi vain ja siinä kaikki.

. Tuntuu kummalliselta, että vielä vähän aikaa sitten pohdit ja pyrittelit kaiken
maailman asioita päässäni. Pohdit kaiken tarkoitusta, olemustasi, maailman olemusta,
hyvää ja pahaa. Se oli loputon luettelo eikä sekään vielä riittänyt. Etsit todisteita
tuonpuoleisesta. Halusit varmoja todisteita jostakin yliluonnollisesta. Nyt tajuat, ettei
ole olemassa mitään yliluonnollista. On olemassa yksi maailma jonka osia me kaikki
olemme. Voit sanoa maailmaa Jumalaksi jos haluat. Se on sinulle kaikkein helpointa. Se sisältää kaiken. Se ei jaa maailmaa osiin, ei erota sinua Jumalasta, ei Jumalaa sinusta. Kaikki on silloin pyhää ja arvokasta.