torstai 27. marraskuuta 2008

toinen


Nyt puhutaan vain kokemisesta, nyt puhutaan vain havainnosta, pelkästä havainnosta eikä mistään muusta. Et määrittele, et luokittele, et aseta paremmuusjärjestykseen. Et etsi mitään lopullista totuutta, totuutta kaiken takana. Kaikki on läsnä tässä ja nyt. Muuta ei
tarvita. Tässä on mennyt ja tuleva, kuolleet ja elävät. Aikaa ei ole, kuolemaa ei ole.


Mutta mikä oikeastaan muuttuu. Tuoli on yhä tuoli, pöytä on pöytä. Mikään todellisuudessa ei muutu. Sinä vain lopetat kaiken määrittelemisen. Et enää ole erillinen, et ole enää havainnoija tai havaittu. Kaikki on yhtä ja samaa prosessia. Tärkeintä on siis havainnointi ilman ennakkoluuloja, ilman määritelmiä, ilman mitään. On vain pelkkä havainnointi. Mitä silloin tapahtuu vai
tapahtuuko mitään. Miten koet maailman kun mielesi on täysin tyhjä ja tyyni.

Mikä oikeastaan on oleellista? Oleellista on se minkä me havaitsemme. Kaikki muu on
pelkkää teoretisointia. Havaitseminen voi olla suoraa tai epäsuoraa. Epäsuorassa
havainnoinnissa on aina mukana erehtymisen mahdollisuus, mahdollisuus että
haaveet ja todellisuus sekoittuvat. On olemassa ihmisiä jotka voivat käyttää kuudetta aistiaan. Heille myös sen avulla tehdyt havainnot ovat todellisia, muille pelkkää teoretisointia.

Ollessasi viisas, et aseta mitään kyseenalaiseksi periaatteellisista syistä. Katsot sitä
mikä on edessäsi, ympärilläsi. Et tuomitse, et koeta vaikuttaa tapahtumien kulkuun
pakottamalla. Saatat sanoa jotakin, ehkä sillä on merkitystä. Koetat estää vääryyden ja
pyrit tekemään pelkkää hyvää. Kuitenkin sinua vaivaa tietty epävarmuuden tunne. Et osaa sitä tarkemmin määritellä. Ehkä se on vääränlaista erehtymättömyyden tavoittelua, jotakin sellaista mikä ei pohjimmaltaan sisälly ihmisenä olemiseen.


On tämä oleminen, puhdas oleminen jossa kaikki tapahtuu. Sen ulkopuolella ei ole mitään. Siinä on kaikki. Sinä saatat ihmetellä kuinka se on mahdollista. Nyt puhutaan pelkästä kokemisesta. Ei ole mitään muuta. Kaikki muu on pelkkää kuvittelua,
pelkkää ajan haaskaamista, sokeutta ja harhapoluilla kulkemista. Ei maailmaa voi
määritellä. Ei kokonaisuutta voi pilkkoa osiin ja sanoa että se on edelleen kokonaisuus.
Siitä ei voi ottaa pois atomiakaan. Kokemus sisältää niin kauan kaiken, kun et sitä
mitenkään määrittele, et aseta kyseenalaiseksi. Mutta jos vähänkin epäilet, hiukkaakaan
epäröit, olet jo menettänyt oleellisen: puhtaan kokemisen. Onneksi jokainen hetki on uusi
mahdollisuus.

He pelkäävät jotakin mitä eivät itsekään tiedä. He kutsuvat sitä usein tuntemattomuuden
peloksi. Muutkin määritelmät kelpaavat yhtä hyvin. Niitä voi aina keksiä lisää. Pääasia
on määritellä. Se on kaikkein oleellisin osa heidän olemisessaan. Ei ole asiaa, ei
tapahtumaa, jolle he eivät keksisi selitystä tai määritelmää. Heille määritelmät ovat
kaiken olemisen ainoa muoto. He takertuvat näihin määritelmiinsä kuin hukkuva
oljenkorteen. He pelkäävät hukkuvansa, vajoavansa pohjaan kuin kivi, tukehtuvansa.


Missä tahansa voi olla ratkaisu. Sinä et ole mikään kone jonka voisi ohjelmoida. Ei ole
mitään sisäistä ja ulkoista. On vain pelkkiä tapahtumia ja kaikki liittyy kaikkeen.
Ajatus muuttuu aineelliseksi, aineellinen ajatukseksi. Tätä on useimpien vaikea ymmärtää, sillä heillä ei ole mitään kokemusta, käsitystä tai mielikuvaa yhdestä kokonaisuudesta. Heille maailma on joukko tapahtumia jotka seuraavat toisiaan. He etsivät logiikkaa sieltä missä sitä ei ole eikä koskaan tule olemaankaan. Logiikka toimii vain osittuneessa maailmassa, maailmassa jossa on alku ja loppu.

Maailma on aina sinulle ymmärrettävä. Jos mielesi muuttuu, muuttuu kokemuksesikin.
Sillä havaitsija ja havaittu on aina yhtä, ymmärsit tai et tätä asiaa. Kokemus on aina
riippuvainen kokonaisuuden osista. Sinä olet nyt ja aina osa kokonaisuutta.
Kokonaisuudesta ei voi ottaa mitään pois eikä siihen voi mitään lisätä. Kokonaisuus
muuttaa koko ajan muotoaan.

Lapsi ei määrittele. Hän kokee kaiken koko olemuksellaan. Kauaa hän ei saa olla tuossa
ihanassa tilassa. Häntä ryhdytään kasvattamaan. Hänet opetetaan hyväksymään
epäoikeudenmukaisuus ja ristiriidat. Pian hän pitää niitä täysin luonnollisina
ihmisluontoon kuuluvina asioina. Silloin on peli menetetty, vai onko sittenkään. Voitko
kuvitella, että voisit vielä palata tuohon kadotettuun paratiisiin. Mitä siellä näkisit?
Siitä sinulla ei nyt ole mitään käsitystä. On kuitenkin mahdollista siirtyä siihen tilaan
koska tahansa. Siellä kaikki vain tapahtuu, kaikki on luovaa leikkiä jonka yhtenä pienenä
osasena sinäkin tanssit. Et enää analysoi, et lokeroi. Annat kaiken vain tapahtua,

Ei kommentteja: