11.

Jossakin vaiheessa yötä katselen ulos saunan pesuhuoneen ikkunasta. Näen taivaalla lähestyvän valopisteen. Koen sen kohti lentävänä ohjuksena. En halua katsoa tapahtumaa loppuun vaan suuntaan katseeni toisaalle. Tuntuu että kolmas maailmansota on syttynyt. Minulla on käsitys että jokin korkeampi sivilisaatio puuttuu n tapahtumiin ja manipuloi aikaa taaksepäin. Näin saamme vielä uuden mahdollisuuden.

Puhelinkeskustelussa Leilan äänellä sanotaan että voin toivoa mitä hyvänsä. Kaikki toiveeni toteutetaan. Keskustelukumppanini puhuu ”meidän pojista” jotka järjestävät asiat puolestani. Saan käsityksen että ”pojat” ovat ylimmässä, kentässä jossa kaikki on mahdollista. Ilmaisen toiveekseni asunnon jossa olisi erillinen työhuone. Keskustelukumppanini ihmettelee kun minulla ei ole sen kummempia toivomuksia.

Myöhemmin ilmenee että Leila ei ole koko asiasta kanssani puhunut. Hän ymmärtää, ettei voi luvata mitään sellaista, ei hänellä ole sellaista valtaa. Leilan omien kokemusten ja johtopäätösten mukaan ylin kenttä on kollektiivinen. Tuohon kenttään pääsee vain jos ego on kokonaan kuollut ja kaikki toiminta pohjautuu rakkauteen ja kokonaisuuden etuun. Kaikenlaiset palkkiojärjestelmät ovat yksinkertaisesti mahdottomia.

Puheluja sotketaan vappua edeltäneinä kahtena yönä monin eri tavoin. Usein tapahtuu että puhuttuani hetken Leilan kanssa kuulen äkkiä pätkän tallennetta jostakin aikaisemmin käymistämme keskusteluista. Lopetan puhelun aina tässä vaiheessa. Soitan Leilalle vähän ajan kuluttua uudelleen. Lopulta jään kuuntelemaan äänitystä joka jatkuu ja jatkuu.

En kykene panemaan käymiäni puhelinkeskusteluja aikajärjestykseen. Torstai-iltana olin keskustellut Leilan kanssa hänen toteuttamastaan itsemurhasta ja toisella tasolla aivan muista asioista. Kumpikin kokemus on yhtä todellinen. Keskustelut on käyty kahdessa eri ajassa eikä tapahtumilla ole yhteyttä keskenään.

*

Koska kaikki kokemuksemme tapahtuvat tietoisuudessamme, tietoisuuden taso vaikuttaa kokemukseemme. Kokiessamme asioita erilaisissa tietoisuuden tiloissa käsityksemme todellisuuden luonteesta muuttuu. Kokemuksiemme avulla ymmärrämme että käsitys nk. objektiivisesta todellisuudesta on mielemme luoma.

Kun havaitsemme omien kokemuksiemme kautta kuinka muuntuvaa kaikki on ja kuinka tietoisuustasojen muutokset vaikuttavat suoraan itse kokemukseen, havaitsemme kuinka kaikki on yhtä tässäkin asiassa. Meillä ei ole muuta kuin kokemuksemme ja kokemuksemme ovat aina yhteydessä tietoisuustasoomme, henkiseen tilaamme.

Kun opimme paremmin hallitsemaan tietoisuuttamme, voimme luoda yhteisen todellisuuskäsityksen joka vastaa paremmin kokonaisuuteen kiinnittyneitä energioita. Ristiriidaton tila, tietoisuuden harmonia on mahdollista kun luovumme valmiista käsitteistä ja annamme kokonaisuuden vaikuttaa suoraan energioihimme.

Korkeamman tietoisuuden vaikutus toimintaamme on mahdollista näissä tiloissa joissa emme enää suhtaudu kokemuksiimme ehdottomina totuuksina vaan näemme todellisuuden äärettömät mahdollisuudet, tietoisuutemme mahdollisuudet.

Kokemuksemme kautta havaitsemme ja löydämme ristiriidattoman tilan jossa kokonaisuus hallitsee osia päinvastoin kuin nykyisessä kulttuurissamme johon tietoisuutemme on muokattu ja jonka sisällä koemme olevamme erilisiä kokonaisuudesta.

Kokemuksiemme karttuessa löydämme mahdollisuutemme. Kun huomiomme on kokonaan tässä hetkessä, löydämme koko maailman tietoisuudestamme. Emme enää näe rajoja itsemme ja ulkopuolisen maailman välillä. Oivallamme että mitkään käsitteet eivät rajoita toimintaamme. Tuolloin olemme suorassa yhteydessä kaikkeuteen josta meidät on erotettu kasvatusjärjestelmän, egon, poliittisen ja taloudellisen eliitin luoman maailmankuvan avulla.