torstai 4. helmikuuta 2010

7.


Seuraavana päivänä järjestämme Leilan luona meditaatiomatkan johon osallistuu viisi ihmistä. Olemme suunnitelleet tapahtumaa jo jonkin aikaa. Vien meditaatiossa muut osallistujat mukanani puutarhaan josta siirrymme tuttuun lahdenpoukamaan. Siellä on kallio ja taustalla metsää. Rannalla odottaa avaruusalus, kehäpallo johon sulkeudumme. Tästä eteenpäin annan Leilan ohjata, sillä hän hallitsee moniulotteisen kokemisen jota nyt harjoittelemme.

Tehtävänämme on nähdä itsemme yhtä aikaa sekä aluksen sisä- että ulkopuolella. Tarkoitus on myös havaita aluksen pyörivä liike ja spiraali lentorata. Matkaamme maailmankaikkeuden keskustaan ja myöhemmin sen laidalle. Tehtävänämme on siirtyä tumman pilven päälle. Jostakin syystä olen ainoa joka suorittaa tämän siirtymisen. Leila päästää irti ohjauksesta.

Saamme tutkia ja toimia kuten parhaaksi näemme. Koen valtavan vapauden tunteen. Kiihdytän ja hidastan nopeuttani ja liikun kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Kokemus on todella vapauttava ja upea.

Täydellinen vapauden tunne siirtyy kehoni muistiin. Täydellinen riippumattomuuden tunne on edellytys tietoisuuden muuttumiselle ja tajunnan laajentumiselle. Ilman tätä kokemusta myöhemmin kertomani kokemukset eivät olisi olleet mahdollisia.

Meditaation jälkeen keskustelemme kokemastamme. Leila kertoo, että hän on vetänyt meditaation ensimmäistä kertaa ja ilman mitään suunnittelua. Hän on nähnyt meidän jokaisen tilanteen ja toiminut näkemänsä pohjalta. Toisenlaisessa tietoisuuden tilassa kaikki vain tapahtuu kuin itsestään kun vain luottaa täydellisesti intuitioonsa.

Ilmenee että ryhmän jäsenet ovat nähneet samoja asioita, mutta kokemuksissa on myös eroavuuksia. Joillekin osallistujista kokemus oli rankka. Se on vienyt paljon heidän energiaansa, eivätkä he välttämättä halua kokea vastaavaa uudelleen.

*

Irtautuminen tavanomaisesta saattaa vaatia rohkeutta. Onko rohkeus sitten pelon vastakohta? Tarvitsemmeko rohkeutta kokeaksemme jotakin uutta?

Ehkä riittää kun luovumme ennakkoluuloistamme ja luotamme intuitioomme, siihen että nykyhetken voima, tietoisuus johtaa tapahtumia juuri siihen suuntaan kuin on tarkoituskin. Riittää kun olemme valmiit vastaanottamaan sen mitä meille näytetään. Meille näytetään juuri sen verran kuin tietoisuustasomme on valmis vastaanottamaan.

Kokemuksien myötä tietoisuutemme laajenee. Vähitellen pääsemme tutustumaan tietoisuuden uusiin puoliin jne. Olemme aina matkalla.

Vapaus, täydellinen vapaus kaikista määritelmistä, vapaus pelosta, irtipäästäminen on kaiken uuden kokemisen edellytys. Jos valmiiksi etsimme jotakin tarkoitusta, jos meillä on jokin käsitys siitä mitä haluamme kokea, oppia tai ymmärtää, olemme jo sulkeneet uudet mahdollisuudet kokemuspiirimme ulkopuolelle.

Kun suhtaudumme kaikkeen uteliaasti, ilman määritelmiä, luovuus ja mielikuvitus, tietoisuuden ominaisuudet, toimivat kokonaisuuden hyväksi. Alkaa tapahtua asioita joista emme aikaisemmin olleet tietoisia. Ne ovat olleet tietoisuutemme ulkopuolella.

On uuden energian aika, muutoksen aika. Ego menettää otettaan, vanhat valtarakennelmat murtuvat. Luotamme tietoisuuden, nykyhetken voimaan. Yhteistyössä ja vaihtaen kokemuksia hahmottuu vähitellen uusi maailma, rakentuu jotakin joka on irti egon puristavasta otteesta. Toiminta pohjautuu vapauden ja riippumattomuuden elementeille. Jokaisella on mahdollisuus olla mukana, ketään ei jätetä yksin. Kaikkien toiveet otetaan huomioon.

Ego sanoo meille: Tuollainen on mahdotonta. Ihminen on pohjimmaltaan itsekäs. Ihminen ajattelee ensisijaisesti omaa etuaan ja siksi nykyinen maailmanjärjestys on ainoa mahdollinen. Se heijastaa parhaiten ihmisen syvintä olemusta.

Voimme uskoa näihin väitteisiin ja säilyttää vanhat tottumuksemme. Yhä enemmän on myös ihmisiä jotka ovat valmiita luopumaan egostaan, jotka ovat valmiit kohtaamaan sellaista mikä on tähän saakka ollut vain odottamassa egon piirtämien rajojen ulkopuolella.

2 kommenttia:

marjaisa kirjoitti...

Kiinnostuin tavastanne meditoida. Muistutti hieman mielikuvitusmatkoja rentoutuksessa. Itse hurahdan niissä aina muualle. Mietiskelen ja hiljaisuus on aina taustalla kotonani. Palailen blogillesi ja tutkailen lisää. Itsekin olin viimeksi kirjoittanut Kosmoskynään meditaatiosta. Ego luo maailman sellaiseksi karuksi paikaksi lähimmäisillemme ja itsellemme, he meillekin, olen samaa mieltä. Ainainen sisäinen jurnutus ja jurputus on niin mukava katkaista hiljentymällä.

maailmankaikkeuden pikku apulainen kirjoitti...

Mitä oikeastaan on mielikuvitus? Mehän käytämme kaikki mielikuvitusta joka hetki. Luomme valtavasta informaatiotulvasta ymmärrettävän kuvan. Mielikuvameditaatiot auttavat hahmottamaan tietoisuutta jossa kaikki tapahtuu.

Kävin muuten viime viikonloppuna Tampereella. Arvaat varmaan missä merkeissä.