sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Vuosi sitten


Tutustun uusiin ihmisiin ja käyn erilaisissa tilaisuuksissa ja keskustelupiireissä joissa käsitellään rajatietoon liittyviä asioita. Ne ovat tulleet osaksi arkipäivääni. Kun tietoisuuteni kasvaa, yhteyteni kokonaisuuteen kehittyy.

Parityöskentelyssä löydän ensimmäistä kertaa mediaaliset taipumukseni. Näen kuinka parilleni ilmestyy vanhempi nainen toiselta tasolta. Näen naisen ulkonäön, vaatetuksen, luonteen ja harrastukset. Saan myös tietää naisen etunimen. Parini vahvistaa, että pitää paikkansa naisen etunimeä myöten. Lopuksi välitän naiselta saamani viestin parilleni.

Katselen ihmisten energioista näkemiäni kuvia. Ne auttavat ihmisiä tuntemaan itsensä paremmin henkisen kasvun tiellä.

Jatkan energiahoitoja, parantavan energian välittämistä.

Kanavoinnista ihmiset saavat lisää tietoa jonka avulla heidän on helpompi tehdä ratkaisuja, kohdata vaikeita asioita jne. He kokevat saavansa juuri sellaista tietoa kuin tarvitsevat.

Erään kerran käydessäni äitini luona hän ojentaa minulle rannekellon ja pyytää että kerron mitä kuvia se tuo tietoisuuteeni. Pidän kelloa käsieni välissä. Näen ikkunan ja ikkunalaudalla kukkia. Tunnistan paikan mummoni asunnoksi. Seuraavassa kuvassa kukat ovat kuihtuneet. Selostan näkemäni. Äidilleni tulee kyyneleet silmiin ja hän kertoo että mummoni joutuessa sairaalaan tämä jätti sormuksensa ja kellonsa kotiinsa. Mummo ei palannut enää takaisin. Mummoni kuolema tuntui äidistäni niin ahdistavalta, ettei hän pystynyt käymään äitinsä asunnolla. Kukat ikkunalla kuolivat veden puutteeseen.

*

Tietoisuutemme kautta ja välityksellä havaitsemme asioita. Kaikki mikä on meille olemassa, on yhteydessä tietoisuuteemme. Ei ole mitään ilman tietoisuutta ja tietoisuus on yhteydessä toisiin tietoisuuksiin. Tämän voimme oivaltaa ja kokea kun luovumme kaikista määritelmistä ja annamme asioitten tapahtua luonnollisesti ja omalla painollaan ilman että asetamme mitään havainnoistamme kyseenalaiseksi vai siksi että ne ovat ristiriidassa aikaisempien kokemustemme tai käsitystemme kanssa.

Luovuus syntyy vain ja ainoastaan täysin pakottamatta ja luonnollisesti ilman minkäänlaisia mielen luomia esteitä. Havaitsemme maailman moninaisuuden ja ymmärrämme paljon sellaista mistä aikaisemmin emme mitään tienneet. Tämä oivaltaminen muuttaa tietoisuutemme. Tietoisuutemme on kaikki mitä omistamme. Tietoisuutemme on maailmamme, henkilökohtainen maailmamme.

Kun tietoisuustasomme vastaa toisten ihmisten tietoisuustasoa, ovat kaikki tietoisuudet harmonisessa yhteydessä toisiinsa. Toisin sanoen tietoisuuksien välillä ei ole esteitä eikä määritelmiä, ei mitään mikä voisi vääristää kokemustamme. On vain puhdas tietoisuus jossa kaikki tapahtuu. Tässä tilassa kaikki tietoisuudet toimivat harmonisessa yhteistyössä keskenään ja siirrymme kokonaan uudelle tasolle uuteen maailmaan joka on jo odottamassa ja olemassa. Meissä jokaisessa on tuo mahdollisuus jonka otamme käyttöömme heti kun olemme siihen valmiita. Aikakin on mielemme luoma käsite.

Kärsimättömyys syntyy pyrkimyksistä. Pyrkimyksemme syntyvät ristiriidasta jota koemme tietoisuutemme sisällä. Kun ristiriita katoaa, egomme katoaa. Kun luovumme kaikista määritelmistä ja pyrkimyksistä, elämme täysin nykyhetkessä mikä on ainoa tietoisuuden tila jossa voimme kokea kaiken. Tuossa tilassa näemme selkeästi muutoksen. Olemme itse tuo muutos. Henkiset voimavaramme ovat lukittuna, monin tavoin suljettuna salpojen taakse. Lukot ja salvat ovat energiatukoksia, käsityksiä ja määritelmiä jotka ovat egon synnyttämiä. Ne ovat opittuja asioita joita pidämme totena. Ne ovat olemassa niin kauan kuin pidämme niistä kiinni mutta jotka haihtuvat sinä hetkenä kun luovumme kaikista määritelmistä ja olemme kokonaan tietoisia itsestämme ja maailmasta joka on sama asia. Olemme maailmankaikkeus. Tietoisuutemme on kaikki mitä meillä on. Emme voi koskaan havaita mitään tai kokea mitään ilman tietoisuutta. Havaitseminen tapahtuu tietoisuudessamme. Tietoisuutemme muuttuessa havaintomme muuttuvat.

Näemme maailman aina uudella tavalla kokemustemme karttuessa. Nuo havainnot voivat olla vahvistavia ja täynnä rakkautta ja iloa. Kaikki riippuu siitä mikä on tietoisuustasomme. Tietoisuustasokin on vain sana mutta meillä on mahdollisuus kokea tuo tila, autuus tässä ja nyt. Meidän ei tarvitse odottaa että pääsisimme irti fyysisyydestämme.

Kehityksessä on erilaisia vaiheita. Kaikki tapahtuu luonnossa omien lakiensa mukaisesti. Nämä luonnonlait, toimintatavat tai mitä nimitystä muutoksista, prosesseista haluammekaan käyttää, ovat meissä. Me olemme kaikki yhtä suurta tietoisuutta. Meidän kehityksemme tulee olemaan nopeaa heti kun luovumme vanhasta ja otamme vastaan kokemukset sellaisenaan tässä ja nyt. Kun suhtaudumme kaikkeen avoimesti ja ilman ennakkoluuloja. Kun emme määrittele enää mitään vanhojen mallien mukaisesti, tapahtuu suuri muutos, muutos joka on jo alkanut ja joka edelleen vie meitä kohti uutta tietoisuutta, uutta yhteisyyttä. Sillä ei ole mitään tekemistä vanhojen käyttäytymismallien ja ristiriitojen kanssa. Osa meistä elää jo tuossa uudessa maailmassa.

Kun olet itse siirtynyt uudelle tietoisuuden tasolle, huomaat muutoksia myös toisissa ihmisissä, kaikessa mikä on elävää. Toimimme aina välikappaleina joko tietoisena tai tiedostamatta. Tietoisena roolimme on vain suurempi. Tieto ilmenee havainnon ja toiminnan kautta. Kaikki on yhtä…

2 kommenttia:

Nuorallatanssija kirjoitti...

Hei maailmankaikkeuden pikku apulainen,
mielenkiintoisesti kirjoitat. Miten omaa herkkyyttä ja energioiden tunnistamista voi harjoitella? Reikin periaatteiden mukaan kai meillä kaikilla on olemassa se kyky antaa ja vastaanottaa energiaa.

maailmankaikkeuden pikku apulainen kirjoitti...

Kiitos kysymyksestäsi, Nuorallatanssija!

Me olemme kaikki erilaisia, siksi oman herkkyytensä löytäminen on aina oma prosessinsa. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Voin puhua vain omasta kokemuksestani. Siitä voi olla hyötyä tai sitten ei.

Oleellista on löytää keinot joilla voi lopettaa hälyn tietoisuudessaan, luopua kaikesta häiritsevästä. Määritelmiä meihin on tungettu lapsuudesta saakka. Kun hyväksymme kaiken sellaisenaan ja katsomme mitä tapahtuu, olemme herkistyneempiä jos tätä sanaa haluamme käyttää.

On siis kysymys tietoisuutemme hiljenemisestä, määritelmistä luopumisesta, egon kuolemasta. Näkökulmia on loputtomasti. Kokeilemalla jokainen löytää itselleen parhaimman tavan rauhoittua ja olla tässä hetkessä. Silloin ollaankin jo pitkällä.

Jos ajattelemme että muutos on vaikeaa tai mahdoton, se luonnollisesti vaikuttaa tietoisuuteemme ja sitä kautta toimintaamme. Pakolla ei saavuteta mitään hyvää eikä pysyvää. Pakko luo aina ristiriitoja. Myös itsensä tuomitseminen johtaa samaan lopputulokseen, hälinään tietoisuudessa.

Ei ole mitään kiirettä, kaikki tapahtuu ajallaan ja omaa tahtiaan. Meidän ei tarvitse yrittää, riittää kun hiljennymme ja olemme rauhassa. Vähitellen prosessi alkaa ruokkia itse itseään ja eräänä päivänä huomaamme että havaitsemmekin sellaista mistä ei aikaisemmin ollut tietoa eikä kokemusta.

Itselleni muutos oli aluksi hidas ja sitten hyppäyksellinen, kuten olen aikaisemmin kertonut. Jollakin toisella kehitys voi kulkea muita teitä. Rauhoittuminen ei ole mikään staattinen tila. Aina tulee uutta ja mielenkiintoista, kun vain käyttää kaikkia aistejaan, muitakin kuin niitä viittä jotka yleisesti tunnetaan.