keskiviikko 30. joulukuuta 2009

4.


Leila kertoo kokemuksistaan. Hänelle psykoosi ei ole pelkkä mielen luoma harha. Se on liian yksinkertainen selitys. Kaikki liittyy kaikkeen. Hän selittää minulle kuinka tietoisuuden muuttuessa havainnotkin muuttuvat. Hän kertoo aikaulottuvuuksien päällekkäisyyksistä, rinnakkaistodellisuuksista. Hänen kokemuksillaan on yhteys hiukkasfysiikan teorioihin. Hän on löytänyt yhteyden omien kokemustensa ja hiukkasfysikko Matti Pitkäsen TGD-teorian välillä. Teoria käsittelee mm. tietoisuuden olemusta, avaruus-aikalehtiä jne. (Matti Pitkäsen omat sivut)

Kiinnostun aiheesta yhä enemmän. Kysyn Leilalta voisinko hänen mielestään liikkua näissä tietoisuuden tiloissa. Leila pitää sitä täysin mahdollisena. On kuitenkin tärkeää olla tietoinen tekemästään. Leila käyttää nimitystä hallittu psykoosi. (Olen kirjoittanut tästä aiheesta jonkin verran aikaisemminkin.) Ymmärrän että pelkkä nimitys ei kerro itse tilasta vielä mitään.

Leilan käsityksen mukaa (hallitsemattomassa) psykoosissa eri aikatasot sekoittuvat ja lomittuvat keskenään. Kokemus on äärimmäisen sekava ja epämiellyttävä. Henkilö joka tahtomattaan joutuu tähän tilaan, on pahasti eksyksissä, koska ei tiedä mitä tapahtuu, eikä saa keneltäkään todellista apua ahdistukseensa. Hänelle tarjotaan vain turruttavia lääkkeitä, siinä kaikki.

*

Koemme kaiken tietoisuudessamme. Mitään kokemaamme ei voi irrottaa tietoisuudesta.
Erillisyydentunteemme liittyy ajatukseen sisä- ja ulkopuolisesta maailmasta. Tässä tietoisuuden tilassa yhteytemme kokonaisuuteen ei ole suora ja välitön vaan tapahtuu käsitteiden avulla ja välityksellä.

Määrittelemällä, ilman henkilökohtaisia kokemuksia, saatamme ajatella että psykoosi on ainoastaan poikkeava tajunnan tila ja ilmaus psyykkisestä sairaudesta. Näinhän virallinen lääketiedekin asiaan suhtautuu. Käsitteiden maailmassa todellisuus ja tietoisuus ovat kaksi erillistä asiaa. Ajatellaan että sairas luo oman maailmansa ja häntä hoidetaan lääkkeiden avulla. On todellista ja ei todellista. Ihmiset jaotellaan henkisesti sairaisiin ja terveisiin ja kaikkeen siltä väliltä. Ihmisiä tutkitaan irrotettuna tietoisuuden kokonaisuudesta koska eletään käsitteitten vääristämässä maailmassa. Sairauden pelko ohjaa ihmisiä torjumaan sellaisen mikä ei ole yleisesti hyväksyttyä, mikä liittyy yliaistillisiin kokemuksiin ja on ristiriidassa vallalla olevan maailmankuvan kanssa.

Kun meillä on henkilökohtaisia kokemuksia, tiedämme enemmän. Saatamme tutkia sairauden ja terveyden määritelmiä suhteessa omiin kokemuksiimme ja toimintaamme. Miten suhtautua nykyiseen elämäntapaamme, jatkuvaan kilpailuun, luonnonvarojen liikakäyttöön, tehomaatalouteen jne. Oman tietoisuuden tutkiminen, liikkuminen alueilla joilla yleisesti liikuta saattaa paljastaa meille jotakin oleellista itsestämme ja suhteestamme kokonaisuuteen.

Yhä yleisemmäksi on tullut käsitys että kaikki on pohjimmaltaan värähtelyä ja energiaa. Yhä useammalla on yliaistillisia kokemuksia. Asioista puhutaan avoimemmin kuin aikaisemmin. Tutkimustulokset ovat kertoneet meille että maailmankaikkeudesta ylivoimaisesti suurin osa on jotakin mitä ei ainoallakaan mittauslaitteella voida havaita. Kuitenkin tuo 96 % vaikuttaa kaikkeen olemassa olevaan, emme vain tarkalleen tiedä miten. Tietoisuutemme laajetessa voimme ylittää aistiemme rajat. Voimme liikkua alueilla joista ei ole mahdollista tehdä tutkimuksia nykytieteen menetelmin ja välinein. Myös mielikuvitus liittyy kokonaisuuteen.

Egon on vaikea hyväksyä mitään mikä muuttaisi vallitsevaa ihmiskäsitystä ja paljastaisi todelliset mahdollisuutemme. Kuitenkin käy yhä selvemmäksi että maailmankaikkeus on muuttuva, kehittyvä järjestelmä ja että muutoksia tapahtuu kaikkialla. Tietoisuuttamme ei voi erottaa kokonaisuudesta. Meillä jokaisella on oma paikkamme muutosprosessissa.

Kaikki tavallisuudesta poikkeava on helppo leimata ja lokeroida. Myös sairaus ja terveys ovat näkökulmakysymyksiä. Suurimmalle osalle ihmisistä sairaus on yksiselitteinen asia, kunnes asiaa aletaan tutkia syvemmälti. Entäpä jos koko kulttuurimme on sairastunut ja tämä sairastuminen heijastuu tietoisuuteemme käsitteinä ja määritelminä. Ehkäpä nämä käsitykset ja määritelmät tukevat tätä sairautta. Eikö sairaus pohjimmaltaan ole juuri egon aikaansaama ja eikö juuri egon häviäminen paranna meidät erillisyyden harhasta.

On alkamassa uusi aikakausi. Vanhat määritelmät kadottavat merkityksensä. Oleellinen kriteeri hyvään elämää on henkilökohtainen kokemus. Yhä useampi uskaltaa jakaa uudet kokemuksensa ilman leimaantumisen pelkoa. Syntyy uusi tietoisuus, uusi värähtelytaso, uusi maailma.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

erittäin mielenkiintoinen näkemys..on hyvä olla avoin äärimäisille mahdollisuuksille..ne saattaa loppujen lopuksi pitää paikkaansa, ainakin osittain. Kunpa tämmöisiä pystyttäis käsittelemään ilman että syntyisi pelkoa ja epäilystä.

marjaisa kirjoitti...

Lueskelin täällä paljonkin. Tervehdys taas!

TÄHTISILMÄ kirjoitti...

Luin 22.10.2009 kirjoittamasi Voimaeläin juttusi.. Kiitos siitä..

Kirjoitat mielenkiintoisia näkemyksiä
...

Olemme menettäneet aikanaan kykymme vastaanottaaksemme Alkulähteen kirkasta puhdasta energiaa suoraan chakrojemme kautta ilman välikäsiä...

Hienoa, että uskallamme vihdoin jakaa kokemuksiamme ja näin syntyy tosiaan uusi tietoisuus, värähtelytaso ja uusi ihana maailma.

Opimme pikkuhiljaa Atlantiksen aikakauden hienoudet ...

Kiitos ....