keskiviikko 16. joulukuuta 2009

3.


Pikkuhiljaa Leila pystyy sulkemaan muitten energiat pois tietoisuudestaan. Myös univaikeudet vähenevät. Suhteemme muuttuu mielenkiintoisella tavalla. Kun aluksi kerroin Leilalle asioita joista minulla oli tietoa ja kokemusta, olenkin nyt itse enemmän kuulijan roolissa.

Joka kerran ollessamme yhteydessä toisiimme esitän kysymyksiä siitä miten Leila on jonkin asian kokenut ja nähnyt, mitä hänelle on näytetty. Usein en ymmärrä puoliakaan hänen puheistaan. Kun aikaa kuluu, oivallan enemmän. Saan myös omia kokemuksia jotka ovat yhtäpitäviä Leilan kertomien asioitten kanssa.

Leila on luontainen opettaja. Hän on kehittänyt oman metodinsa ja toiminut opettajien opettajana ilman muodollista pedagogin koulutusta. Hänen oppilaillaan oli maan parhaat oppimistulokset. Minullekin hän osaa antaa uutta tietoa juuri sen verran kuin olen kunakin hetkenä valmis vastaanottamaan. Hän on myös äärimmäisen kärsivällinen.

Kaikkein hauskimmalta tuntuu ja parhaimmat naurut saan kun oivallan asian jonka Leila on kertonut paljon aikaisemmin. Ratkaisu on koko ajan ollut nenäni edessä, en vain sitä siltikään ymmärtänyt. Kun oivallus tapahtuu, en voi muuta kuin nauraa vatsani pohjasta omalle ymmärtämättömyydelleni ja lyhytnäköisyydelleni. Se on paras vaihe oppimisprosessissa. Taitava opettaja kertoo vain sen verran kuin oppilas osaa kysyä. Hän on äärimmäisen kärsivällinen. Hän ei koskaan vie oppilaalta oivaltamisen iloa.

*

Tässä puhutaan asioista jotka liittyvät henkiseen kasvuun ja oppimiseen syvemmässä mielessä. Silloin tieto liikkuu vaakatasossa. Kysymys on tasavertaisesta suhteesta. Kummallakaan ei ole tarvetta asettua toisen ylä- tai alapuolelle. Arvovaltakysymykset hankaloittavat tiedonhankintaa. Terveessä ihmissuhteessa ymmärretään että jokainen on vuorollaan sekä oppilas että opettaja.

Mistä oppimishalu sitten syntyy? Onko motiiveillamme merkitystä? Nämä ovat kysymyksiä joihin ei välttämättä löydy yksiselitteisiä vastauksia, sillä jokainen tilanne on erilainen ja liian tarkka määrittely estää meitä oivaltamasta ja löytämästä oleellisen.

On mielenkiintoista selvittää palveleeko oppimishalu suurempaa kokonaisuutta vai syntyykö se enemmänkin egon tarpeesta päteä uusilla tiedoillaan. Meissä jokaisessa on luonnollinen tarve oppia. Kysymys on kasvamisesta ja omien mahdollisuuksien löytämisestä.

Myös opettamisen halu voi pohjautua tarpeeseen osoittaa oma viisautensa, älykkyytensä jne. Kaikki tuollainen johtaa auttamatta mahdollisuuksien kaventumiseen. Kun oppiminen ja opettaminen tapahtuvat intuitiivisesti, ei oppilaan ja opettajan roolia enää ole olemassa siinä mielessä kuin yleisesti ymmärretään.

Kysymys on tutustumisesta omiin mahdollisuuksiin ja siihen kuinka toinen pystyy toista auttamaan ja tukemaan, siitä kuinka prosessi on molemmille hauska ja luova tapahtuma täynnä iloa ja olemassaolon riemua. Energiataso vaikuttaa oleellisesti oppimiseen.

Oppimistapoja ja on monenlaisia. On mekaanista ajatella, että olisi olemassa jokin yksi muita parempi menetelmä jota voitaisiin aina soveltaa samalla tavalla. On kysymys intuitiosta, kyvystä luottaa kokonaisuuden, nykyhetken voimaan.

Opettajan ja oppilaan on hyvä virittäytyä samalle aaltopituudelle Kun molemmilla osapuolilla on tarpeeksi korkea energiataso, tapahtuu oppiminen kuin itsestään puhtaan innostuneessa ilmapiirissä. Silloin molemmat ovat tietoisia toistensa tarpeista. Vuorovaikutus tapahtuu luonnollisesti, voidaan käyttää kaikkia olemassa olevia mahdollisuuksia ilman mielen luomia rajoituksia. Kaikenlaiset ennakkokäsitykset estävät luonnollista oppimisprosessin toteutumista.

Jokaisella on sellaista tietoa jota ei ole kenelläkään muulla. Jokaisella on ainutlaatuisia kokemuksia. Rauhoittumalla ja meditatiivisessa tilassa kykenemme löytämään juuri sen mitä tarvitsemme ja antamaan sitä mitä toinen eniten tarvitsee. Kaikenlaiset ennakkoluulot ja asenteet joita oppimiseen ja toiseen ihmiseen kohdistuu hankaloittavat prosessia ja alentavat energiatasoa.

Ei kommentteja: