keskiviikko 14. lokakuuta 2009


Toinen tapaus: Pääsen yksityisistuntoon Spiritualistisessa Seurassa. Meedio sanoo näkevänsä harmaatukkaisen ja ryhdikkään miehen seisomassa vierelläni. Mies kirjoittaa vihreälle liitutaululle kauniilla käsialalla. Hän on ollut opettajani kauan aikaa sitten. Kerron, etten muista kansakoulusta ketään sellaista. Useimmat opettajistani olivat naisia. Meedio sanoo, että ehkä henkilö tulee myöhemmin mieleeni. Joskus siihen saattaa mennä viikkojakin. Meedio kertoo opettajan kertovan tapahtumasta jossa olen kaatunut ja mahdollisesti loukannut polveni. Tuolloin opettaja oli huomannut erikoislaatuni, sen etten jollakin tavalla kuulunut joukkoon, olin muita herkempi. Samassa tapahtuma ja opettaja tulevat mieleeni. Muistan, kuinka Kulosaaressa asuessamme olimme luokkani kanssa hiihtämässä Korkeasaaressa. Olin kaatunut ja siteeni oli irronnut. Jäin muista jälkeen. Jouduin kävelemään koululle. Itkin, olin paniikissa. Matkalla takaisin kouluun tapasin kyseisen opettajan urheilukentällä toisen luokan kanssa. Hän oli voimistelunopettajani. Olin aina pelännyt häntä. Hän tuli luokseni ja lohdutti minua. Muistan kuinka hämmästynyt ja samalla onnellinen olin siitä kuinka hyvin hän osasi tukea ja ymmärtää tilanteeni. Meedio kertoo, että opettaja on ollut koko ajan mukanani ja haluaa olla edelleen tukenani. Olen liikuttunut ja onnellinen.

*

Melko tarkkaan vuosi sitten näihin samoihin aikoihin kävelen kaupungilla. Mieleni valtaa sanomaton rauha. Esineitten liikkumiset ja henkimaailmasta saamani viestit ovat vakuuttaneet minut: Kuolemaa ei ole. Voin olla kaikessa rauhassa, minulla ei ole kiire minnekään. Minusta pidetään huolta, minua autetaan ja opastetaan.

Viime syksynä edellä mainittujen tapahtumien jälkeen tietoisuuteni laajeni. Löysin itsestäni monia uusia puolia joista en aikaisemmin ollut lainkaan tietoinen.

Ei kommentteja: