sunnuntai 4. lokakuuta 2009


80-luvun alkupuolella harrastin vuosien ajan meditaatiota eri muodoissaan. Havaitsin yhteneväisyyksiä buddhalaisuuden ja shamanismin välillä. Tuolloin irtauduin myös ruumiistani Carlos Castanedan opettamien menetelmien avulla. Kokemus oli ainutlaatuinen, suorastaan ylimaallinen, eikä sitä kannata edes yrittää sanoin kuvailla.

Halusin lopettaa sisäisen dialogin. Pystyin olemaan joitakin hetkiä ilman käsitteellistä ajattelua, mutta pian painostava tuonne esti sisäisen hiljaisuuden jatkumisen. Kuten aikaisemmin ja myöhemmin niin monessa muussakin asiassa suorituskeskeisyydestä oli pelkää haittaa.

*

Joskus 90-luvun alussa mennessäni aamulla vessaan, vatsassani ja koko olemuksessani oli tunne, jota en kykene tarkemmin määrittelemään. Kuulin oven takaa voimakkaan kumahduksen. Pesukoneen kylkeen oli lentänyt jokin esine kovalla voimalla. Avasin oven ja huomasin hammasharjan lattialla pesukoneen edessä. Ymmärsin, että hammasharjan paiskautumisella ja omalla energiallani oli keskinäinen yhteys.

Toinen tapaus: Minulla oli kova riita isäni kanssa. Hän lähti vihaisena ja ovet paukkuen vierailultaan. Seisoin makuuhuoneessa ja havaitsin sivusilmällä, että jokin sinkoutui kovalla voimalla kaapin päältä ja peltisestä paperikorista kuului voimakas pamahdus. Katsoin mitä koriin on paiskautunut. Roskiksen pohjalla oli pelkkä isäni minusta ottama valokuva. Hämmentyneenä tapahtuneesta ihmettelin kuinka pelkkä paperikuva ilman kehystä voi iskeytyä valtavalla voimalla ja aiheuttaa niin voimakkaan äänen. Pian tapahtuman sisältämä viesti selvisi minulle: Isäni ei halunnut olla kanssani missään tekemisissä, hän ei enää vastannut yhteydenottoyrityksiini.

Varsinkin edellä mainittujen tapahtumien seurauksena todellisuuskäsitykseni muuttui ja avartui. Minulle oli tärkeää jakaa kokemukseni toisten kanssa. Vähitellen kuitenkin havaitsin, että yritys oli tuhoon tuomittu, sillä onhan luonnollista että jokainen haluaa pitää kiinni omista näkemyksistään. Sain osakseni lähinnä oudoksuvia ja kiusaantuneita katseita ja vaikenemista. Kertomani oli liian suuressa ristiriidassa ystävieni kokemusten ja yleisesti hyväksytyn, vallalla olevan nk. tieteellisen maailmankuvan kanssa.



Seuraava tapaaminen: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Aika: 10.10. klo 15–18.
Tervetuloa!

5 kommenttia:

Jakki kirjoitti...

Miten on silloin, kun sinulla ei ole ajatuksia/egoa, niin onko muillakaan silloin ajatuksia/egoa?

maailmankaikkeuden pikku apulainen kirjoitti...

Energiamme vaikuttavat toisiinsa, mutta en silti aivan ymmärrä kysymystäsi. Tarkoitatko että olisi olemassa vain yksi tietoisuus? Tarkoitatko että tietoisuuteni muutos muuttaisi muittenkin tietoisuuden?

Jakki kirjoitti...

Kun koet, ettei sinulla ole ajatuksia tai egoa, niin koetko silti samaan aikaan, että muilla on ajatuksia ja egoa?

Musta Omega kirjoitti...

Pakko osallistua tähänkin ego -keskusteluun:

Itse koen, että JOS ihmisellä/olennolla/ilmiöllä on egoa, sen kyllä tunnistaa. Egoon sisältyy aina vallan tavoittelu muodossa jos toisessa.

Itse en usko, että kukaan on kyllin viisas itse ajattelemaan, vaan kaikkia ajatukset on meille annettu ja valtaosa, valitettavasti, opittu (lue: apinoitu) - on vain egon harhaa kuvitella, että ajatukset olisivat meidän omia keksintöjämme. Siksi tuntuukin niin kummalliselta, että jotkut väittävät ja vaativat tekijänoikeuksia sanoista tai ajatuksista, jotka ovat muka itse keksineet.

100:nen sille, joka keksii jotain uutta sanottavaa TAI jonkin uuden ajatuksen...

maailmankaikkeuden pikku apulainen kirjoitti...

Egottomassa tilassa toisen ihmisen egolla ei taida olla paljoakaan merkitystä sillä voimakas hyvän olon, rakkauden ja myötätunnon energia ohjaa kaikkea toimintaa. Toisen egon havaitsee ja ottaa kyllä huomioon, se on tosiasia tosiasioitten joukossa. Siinä kaikki. On mahdotonta kertoa kokemisesta joka pakenee kaikkia määritelmiä.

Ennen kuin minulla oli ainoatakaan kokemusta egottomuudesta kuvittelin tietäväni paljonkin asiasta pelkästään lukemani perusteella. Nyt tiedän että ainoa tapa ymmärtää egottomuutta on kokea se henkilökohtaisesti. Olen havainnut että tällainen vastaus ärsyttää monia. Mieli, ego kaipaa aina määritelmiä

Olet tehnyt paljon kysymyksiä siitä miten koen eri asiat. Ehkä haluat vastausteni perusteella muodostaa käsityksen tietoisuuteni tilasta. Voi kuitenkin olla, että vastaukseni sekoittavat asioita entisestään. Sanoilla on jokaiselle hieman eri merkitys ja jokainen määritelmä herättää uusia kysymyksiä. Se on loputon suo jolla on ehkä aika vähän yhteyttä todellisuuteen.

Jos haluat, voit jättää puhelinnumerosi sähköpostiini. Suorassa keskustelussa asiat selkenevät huomattavasti ja monilta turhilta väärinkäsityksiltä vältytään.