perjantai 14. elokuuta 2009

Keskustelu Anonyymin kanssa, jatkoa


Kiitos aktiivisuudestasi, uusista kysymyksistäsi ja kommenteistasi!

Ymmärrän moniuloitteisen näkemyksesi
ja kuinka tietoisuus on alati muuttuva.

En tarkoittanut "totuuksilla", että kertoisit absoluuttisia totuuksia.
Mutta mitä kaipasin, oli persoonallista "sävyä" teksteihin. Aikasemmin joku toinen lukia kommentoi sulle samaan aihealueeseen viitaten.
Musta oli mielenkiintosta seurata
teidän vuorovaikutusta.

Ymmärrän toiveesi. Et varmasti ole ainoa jolla on samansuuntaisia odotuksia. Kirjoitan aina niin kuin kunakin hetkenä luontevimmalta tuntuu. Olen ”heilurivaiheessa”, tietoisuuteni tila vaihtelee. Tuo heiluminen ilmenee myös tavassani kirjoittaa. Sinäkin olet sen huomannut. Ehkä löytyy myös lukijoita joita kiinnostaa muukin kuin pelkkä henkilökohtainen lähestymistapa.

Moniulotteinen tietoisuus, eikö se silti ole persoonallinnen kokemus vaikka olisi egosta "luopunut"?

Minulla ei ole kokemusta jatkuvasta, täysin egottomasta tilasta. On mahdollista, ehkä jopa todennäköistä, että persoonallinen kokeminen liittyy henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Me olemme kaikki erilaisia, tarvitsemme toisiamme. Esimerkiksi ystäväni kanssa olemme liikkuneet samoissa tietoisuuden tiloissa. Näemme samat asiat, mutta eri tavoin. Hän kokee asiat kuin lintuperspektiivistä ja kauempaa, itse olen tapahtumien keskellä ja sisällä. Olen oppinut ystävältäni hyvin paljon mm. juuri näkökulmiemme erilaisuuden vuoksi.


Häviääkö ego kokonaan vai onko se luonnollinen osa kokonaisuutta, vaikka se ei olisi enää sun mielen kiintopiste?

Kirjoissa ja ihmisten puheissa esitetään erilaisia näkemyksiä jotka ovat usein ristiriitaisia. Oma käsitykseni ei ole vielä varmentunut enkä tällä hetkellä edes tiedä mikä on paras tapa lähestyä tietoisuuden luonnetta ja suhdetta kokonaisuuteen.

On aikoja jolloin olen ajatuksettomassa tilassa, välillä taas mieleni on rauhattomampi. Jätän siis kysymyksen siitä häviääkö ego kokonaan toistaiseksi avoimeksi. Asia selviää vain oman kokemuksen kautta.

Ootko nykyään yhä ulos päin suuntautunut vai työstätkö kehon sisäisiä hommia?

En tiedä aivan varmasti mitä tarkoitat kehon sisäisillä hommilla. Jos tarkoitat meditointia lootusasennossa, tai jotakin tiettyä menetelmää, niin sellaista en ole harrastanut vuosikausiin. Huomasin aikoinaan kuinka vaikeaa oli siirtää korkeampi energiataso jokapäiväiseen arkeen, ristiriita mahtavan meditaatiokokemuksen ja arkielämän välillä vain korostui. Minulle jokapäiväinen arki on paras tapa opetella elämään ajatuksettomassa tilassa. Tärkeintä on olla jatkuvasti tietoisena tässä ja nyt ilman mielen luomia määritelmiä ja käsityksiä.

En tällä hetkellä liiku paljoakaan kaupungilla ja ihmisten parissa. Koen nyt tärkeäksi selvittää mahdollisimman tarkasti mitä tapahtui laajentuneessa tietoisuuden tilassa kevään ja alkukesän aikana. Kirjoitan kokemuksistani ja julkaisen täällä sitten kun olen saanut tapahtuneen selkeään ja ymmärrettävään muotoon, se vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Tehtävä on yllättävän laaja ja haastava, sillä kokemukseni poikkeavat ratkaisevasti ”normaalista”.

Onko näillä kahdella asialla sun mielestä eroa?

Henkisyys ei mielestäni ole kehosta erillinen. Moniulotteinen kokeminen tapahtuu kaikilla aisteilla, siinä on mukana ihmisen kokonaisuus. Esimerkiksi tieto tulee usein välähdyksenomaisesti, intuitiivisesti, ei pitkän ja loogisen ajatusprosessin tuloksena. Tunnen vastauksen kehossani ja muutan sen sanalliseen muotoon vasta tarpeen vaatiessa.

Missä sun tietoisuus lepää luonnostaan?

Tässä hetkessä.

"Saattaa myös olla että tapahtumissa on ollut mukana henkilö joka ei halua että asioita käsitellään julkisesti. Kunnioitan tällaista pyyntöä."

Miks kirjoitat että "saattaa olla"
jos tapahtumissa on kuitenkin ollut mitä ilmeisemmin joku henkilö mukana?

Hyvä kysymys. En ollut täsmällinen. Parempi ilmaisu olisi ollut esim. seuraava: Eräässä tapauksessa on ollut mukana henkilö joka ei halua että hänen asioitaan käsitellään julkisesti, siksi jätin häneen liittyvän blogin julkaisematta.

Jatkan mielelläni keskustelua kanssasi.

4 kommenttia:

Etsijä kirjoitti...

Uskon, että monia meistä lukijoistasi askarruttavat samat kysymykset. Jokainen joka on perehtynyt aiheeseen enemmän kuin pintapuolisesti tietää että raportoimasi kokemukset ovat poikkeuksellisia.

Tulkitsen viimeisen kirjoituksesi niin, että kokemushorisonttisi on laajentunut nopeasti, eikä ymmärryksesi ole välttämättä ehtinyt laajentumaan samassa tahdissa kokemusten kanssa.

Koska et osaa selittää kokemustasi tarkemmin, seuraavaksi kiinnostavaa on tietää olosuhteet joissa kokemus on syntynyt.

Luulen että oikeastaan monia kiinnostaa, oletko saanut kokemuksesi esimerkiksi tajuntaa laajentavia huumeita käyttämällä tai onko nopean tajunnan laajenemisen taustalla jonkinlainen traumaattinen kokemus, joista esim. Eckhart Tolle on raportoinut.

Aiemmat kirjoituksesi olivat varsin itsevarmoja, vaikka kuitenkin ainakin minulle tuli jo aiemmin fiilis ettet oikein osannut selittää kokemuksiasi. Itsevarmuus oli ristiriidassa saavuttamasi tason, jos tällaista termiä nyt voi käyttää, kanssa. Nämä viimeisimmät kirjoituksesi ovat tasapainoisempia, tunnut havainneen rajoitteesi kokemustesi ymmärryksen suhteen.

Itse en ole käyttänyt lainkaan huumeita, enkä aiokaan käyttää. Syy ei ole niinkään moraalinen kuin pragmaattinen. Uskoakseni itsensä kehittäminen tajunnan pikalaajenemisen avulla on pidemmällä tähtäimellä haitaksi. Hyvänä puolena pystyy tietyllä tavalla näkemään eteepäin, ja paremmin motivoimaan itseään kehittymään oikeaan suuntaan.

Toisaalta sillä, kuten kaikella muullakin on elämässä hintansa, eli vaikuttaisi siltä että huumeiden käyttö tässä tarkoituksessa on tietyssä mielessä lainaa tulevaisuudesta. Lainan joutuu maksamaan takaisin, korkojen kanssa.

(Voit halutessasi poistaa tämän kirjoituksen jos haluat ettei tätä huumeasiaa käsitellä täällä.)

Anonyymi kirjoitti...

"Ehkä löytyy myös lukijoita joita kiinnostaa
muukin kuin pelkkä henkilökohtainen lähestymistapa."

Ajatteletko, että asioihin on olemessa henkilökohtainen
ja ei-henkilökohtainen lähestymistapa?
Kirjoitatko itsellesi vai lukijoillesi?


"On aikoja jolloin olen ajatuksettomassa tilassa,
välillä taas mieleni on rauhattomampi. Jätän siis
kysymyksen siitä häviääkö ego kokonaan toistaiseksi avoimeksi.
Asia selviää vain oman kokemuksen kautta."

Tavoitteletko tilaa jossa ei ole ajatuksia? Onko tila,
jossa on ajatuksia = ego?
Tunnistatko kehossas ajatuksia?
Onko tämä myös egon ilmenemismuoto?
Vai osaatko rajata tietoisuudestas, että "tämä jokin tietty
osa/asia/mielentila" on ego vai millä tavoin määrittelisit sen?

"En tiedä aivan varmasti mitä
tarkoitat kehon sisäisillä hommilla."

Puhuit aikaisemmin, että sulla oli ollut
epämielyttäviä tuntemuksia sydän chakran alueella.
Joten tästä mulla tuli mieleen, että millä
tavalla suhtaudut kehossa syntyviin aistimuksiin tai
tunteisiin / tuntemuksiin. Koetko lepääväs
kehossas ja tätä kautta ilman sen kummempaa
meditaatio menetelmää tms. mahdollisesti aistit
kehon sisäisiä asioita?

Aikaisemmin kirjotit seuraavaa:

"Aina ei tunneta omia rajoja ja sietokykyä.
Voi olla että otetaan vastaan paljon sellaista
joka tuntuu vieraalta ja sopimattomalta, eikä
kyetä vastustamaan ulkoapäin tulevaa painetta.
Tilanne voi muuttua hallitsemattomaksi. Pieni kipinä
voi aiheuttaa suuren purkauksen. Valpas tietoisuus
estää tällaisten tilanteitten
syntymisen silloin kun sekä sisäinen että ulkoinen ovat
luonnollisessa vuorovaikutuksessa keskenään."

Mitä tässä tarkotat sisäisellä ja ulkoisella?


Sanoit myös
että tietoisuutesi lepää luonnostaan tässä hetkessä.
Ja tärkeintä on olla tietoisesti tässä ja nyt
ilman mielen luomia määritelmiä.

Koetko, että nykyhetki on tällöin mielestä erillään
oleva asia?
Mitä sana mieli sulle tarkottaa?

"itse olen tapahtumien keskellä ja sisällä"

Koetko, että sulla on jokin "keskipiste" omassa
olemisessa missä kaikki syntyy? Missä se kenties
sijaitsee?


"En tällä hetkellä liiku paljoakaan kaupungilla ja ihmisten parissa."

Jos ja kun liikut ihmisten parissa tai kaupungilla
saatatko aistia ympäröivää epämukaavuutta?
Jos näin niin minkälainen suhtautuminen sulla siihen
on? Toki ymmärrän että sekin voi elää.

Jakki kirjoitti...

Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa. Ymmärrän, mitä anonyymi kommentoija tarkoitti kaivatessaan “persoonallisempaa ottetta”. Itse olen eniten kiinnostunut siitä prosessista, jota käyt läpi sellaisena kuin se on kaikkine inhimillisinekin puolineen. Kaikenkattavat “totuudet” johon anonyymi viittaa, eivät ole minustakaan kovin mielenkiintoisia, vaan se, millainen hengellinen tiesi on niinkuin “elävänä elämänä”.

Olin iloinen huomatessani, miten paljon “rehellisemmältä” tekstisi vaikutti esimerkiksi, kun kerroit ettei sinulla ole kokemusta jatkuvasta täysin egottomasta tilasta ja ettet tällä hetkellä edes tiedä, mikä on paras tapa lähestyä tietoisuuden luonnetta ja suhdetta kokonaisuuteen. Aikaisemmista blogiteksteistäsi on saanut hyvin erilaisen kuvan. Mutta elämän kauneus on siinä, että kaikki aina muuttuu :)

Itselläni on kokemus, jossa myös ajattelu, tunteet ja persoonallisuus ovat luonnollinen osa samaa suurta kokonaisuutta ja ykseyttä, eivätkä mitenkään siitä erillään. Kuinka sinä näkisit tälläisen kokemuksen?

Sanoit, että tietoisuutesi lepää tässä hetkessä. Itse olen kokenut, että ajatukset ja tunteetkin tapahtuvat tässä hetkessä. Mitä mieltä olet sellaisesta kokemuksesta?

Siunausta tiellesi!

maailmankaikkeuden pikku apulainen kirjoitti...

Kiitän kaikkia kirjoittajia kysymyksistä ja kommenteista! Olen pahoillani että en ole ehtinyt kaikkea vielä käsittelemään. Toivottavasti vuorovaikutus jatkuu edelleen ja saa ansiostanne uusia sävyjä.