keskiviikko 15. heinäkuuta 2009


Jos voima ja vastavoima ovat tasapainossa, syntyy harmonia. Kun kaikki osapuolet toimivat yhteistyössä saman päämäärän saavuttamiseksi, saadaan pysyviä tuloksia. Vanhan väistyminen, kuolema, voi tapahtua monin eri tavoin. Tilanteessa säästytään ristiriidoilta, jos tämä tosiasia voidaan yhdessä hyväksyä. Niin voidaan luopua vanhasta arvokkaasti ja mennyttä kunnioittaen, sen arvo ymmärtäen. Oivalletaan että kyseessä on historiallinen ja väistämätön tosiasia johon tulee suhtautua sen vaatimalla arvokkuudella.

On tilanteita jolloin on pakko tehdä ratakisuja. Uusi on valmiina odottamassa, että vanha väistyy. Viivyttely vain hankaloittaa tilannetta. Muutos tapahtuu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Jokaisella on oma tehtävänsä, omat askelkuvionsa. Kokemuksen tuoma vakaus ja uuden luoma riemu vuorottelevat niin sisäisessä kuin ulkoisessakin maailmassa. Henkinen joustavuus mahdollistaa erilaiset tavat reagoida ja kokea. Harmonian löytäminen vaatii suhteellisuudentajua.

Tietojen ja tunteitten ollessa tukahdutettuina, mahdollistuu kaikenlainen spekulointi ja kauhukuvien maalailu. Uusi, ennestään tuntematon koetaan uhkaavalta. Tämä synnyttää pelkoa ja pelko vihaa. Pahimmassa tapauksessa viha muuttuu väkivallaksi.

On tilanteita joissa sisäinen vastustus estää uuden oppimisen. Henkilö saattaa olla pakattu täyteen tietoa, tietoa ilman kokemusta. Tuolloin vastareaktio on täysin luonnollinen ja sen tuomaa viestiä kannattaa kuunnella. Huumorista saattaa olla apua näissäkin tilanteissa. Ilo löytyy kun saadaan etäisyyttä hankalalta tuntuviin olosuhteisiin. Suhteellisuudentaju paranee ja auttaa pääsemään eteenpäin.

Esteet joita kohdataan, ovat usein ihmisen sisällä. Ne ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa ja muodostuvat erilaisista käsitteistä ja määritelmistä. Jokaisella on omat liikennesääntönsä, käsityksensä siitä mihin suuntaan saa liikkua ja millä nopeudella. Säännöt saattavat olla hyvinkin ehdottomia. Usein niitten taustalla on jokin käsittelemätön traumaattinen kokemus. Lopulta kuitenkin havaitaan, että elämän energioita ei kannata padota eikä vastustaa. Parhaassa tapauksessa luottamus kokonaisuuteen lisääntyy ja pystytään reagoimaan uusiin tilanteisiin luovasti ja ilman ennakkoluuloja.

Aina ei tunneta omia rajoja ja sietokykyä. Voi olla että otetaan vastaan paljon sellaista joka tuntuu vieraalta ja sopimattomalta, eikä kyetä vastustamaan ulkoapäin tulevaa painetta. Tilanne voi muuttua hallitsemattomaksi. Pieni kipinä voi aiheuttaa suuren purkauksen. Valpas tietoisuus estää tällaisten tilanteitten syntymisen silloin kun sekä sisäinen että ulkoinen ovat luonnollisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Tiedostetaan että kaikki on yhtä ja samaa tapahtumaa, nykyhetkeä. Energiataso pysyy korkeana eikä mielen luomia tukoksia pääse enää syntymään.

4 kommenttia:

hanne kirjoitti...

Ihana huomata kehossaan tuo harmonia...
esim tanssissa tuo voima/vastavoima synnyttävät valtavan intensiteetin...ja vaikka ollaan harmoniassa on valtaisasti intensiteettiä olemassa...
esim. mimiikka tutkii ja toteuttaa tekniikkansa, ilmaisunsa noiden voimien tiedostamisessa...
Yleensä ihmisten keho on epätasapainossa..., jos mennään ihan näin fyysiselle sektorille...
jo eri lihakset, jotka toteuttavat tätä voimaparien "leikkiä"..selkälihas/vastalihas...ojentajat/koukistajat..Kireyttä ja heikkoutta...

Kuolema on aina uuden syntymistä..
luopumisessa tai sen jälkeen.. on läsnä valtavat mahdollisuudet...

maailmankaikkeuden pikku apulainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Hanne. Olet kokenut tänä kesänä todella paljon.

On mielenkiintoista kuinka liike ja liikkumattomuus, voima ja vastavoima liittyvät toisiinsa. Liike on olemassaolon ominaisuus, kuten muutoskin.

Syntymää ja kuolemaa ei voi erottaa tosistaan, ei alkua eikä loppua. Mitä vähemmän
määrittelemme, sitä selkeämmin näemme kokonaisuuden.

Hyvää kesänjatkoa! Tuuli on kääntynyt!

Anonyymi kirjoitti...

Mikset enää kirjota omia kokemuksia?
Oon pitkään katellu sun juttuja, välilä niitä oli hauska lukea ku oli vähän persoonallisempaa otetta.

Nyt tuntuu, että tyyli mihin oot
palannu ei ole niin mielenkiintoista luettavaa. Eikös kirjaston hyllyt jo oo tarpeeksi pullollaan samaan henkeen kirjotettuja "totuuksia"...

Sulla tuli vaihe, että täyty kääntyä sisäänpäin. Sen jälkeen et oo enää kirjotellu henkilökohtasella tasolla. Miks näin? Ois mukava kuulla miten sulla menee.

maailmankaikkeuden pikku apulainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi Anonyymi! Vastasin siihen blogin puolella.