perjantai 3. heinäkuuta 2009


Jokaisella sanalla on merkityksensä. Kaikille sanat eivät merkitse samaa. Usein ajatellaan että meillä ei ole muuta keinoa, muuta tapaa pohtia asioita kuin käsitteellinen ajattelu. Turvaudutaan logiikkaan. Mitä tämä logiikka pohjimmaltaan on? Voiko se johtaa johonkin uuteen?

Uskotaan että on mahdollista tietää syyt ja syillä on seurauksensa. Uskotaan että ei ole muita keinoja joitten avulla voitaisiin ratkoa ongelmia. Usko on niin vahva, ettei tutkita muita vaihtoehtoja, ei edes oteta huomioon toisenlaisia toimintatapoja ja malleja. Seuraukset ovat pahimmillaan katastrofaaliset, sillä maailma on moniulotteinen. Myös ihminen on moniulotteinen. Loogisella ajattelulla pystytään käsittelemään vain muutamaa asiaa kerrallaan. Kokonaisuus jää havaitsematta.

Talouskasvu on eräs esimerkki. Pyritään taloudelliseen hyvinvointiin, bruttokansantuotteen jatkuvaan kasvuun. Voimme kuitenkin havaita, mihin tuo tie on johtanut kun koko yhteiskunta on rakennettu palvelemaan samaa päämäärää. On ihmisiä jotka pitävät kiinni ajattelumalleistaan niin voimakkaasti etteivät näe lainkaan nykyisen toimintamallin aiheuttamia sivuvaikutuksia, laajalle levinnyttä henkistä pahoinvointia, taloudellista epätasa-arvoa ja uhkaavaa totaalista ekokatastrofia. Nämä ihmiset kokevat ajattelevansa ja toimivansa hyvin rationaalisesti ja loogisesti.

Loogisen ajattelun seurauksena tunteetkin määritellään hyödyllisiin ja ei-hyödyllisiin. Tunteet jotka estävät tehokkaan tuotannollisen toiminnan luokitellaan jopa sairaiksi. Tuottavuus menee kaikkien muitten pyrkimysten ja tavoitteitten yläpuolelle, se määrää niin koululaitoksen kuin terveydenhoidonkin suuntaviivoista.

Myös käsitys todellisuuden luonteesta pyritään sopeuttamaan suppean loogisen ajattelun sisäpuolelle. Kaikki tunteet ja henkilökohtaiset kokemukset jotka ovat ristiriidassa vallitsevan maailmankäsityksen kanssa, torjutaan mahdottomina ja pelkkinä mielikuvituksen tuotteina. Kuitenkin vain omaan kokemukseen luottaminen silloinkin kun se on ristiriidassa vallitsevan nk. rationaalisen ajattelun kanssa, mahdollistaa kokonaisuuden havaitsemisen ja todellisen muutoksen, tien ulos umpikujasta.

On ymmärrettävää, että vanhoista käsitejärjestelmistä luopuminen tuntuu pelottavalta. Turvallisuudentunne horjuu, mieleen tulee erilaisia kauhukuvia, jopa mielisairauden uhka.Nuo käsitykset ja pelot ovat täysin luonnollisia. On tärkeää kuunnella omia tunteitaan ja seurata ajatuksiaan. Pakottamalla ei voi syntyä mitään tervettä ja pysyvää varsinkaan kun on kysymys ihmisen kokonaisuudesta, kokonaisesta maailmasta joka on sisällämme.

Aluksi voi tuntua hyvin oudolta luopua jostakin päättämättä tai edes tietämättä mihin tämä luopuminen johtaa, millaiseen maailmaan herää kun näkee kaiken ilman valmiita käsitejärjestelmiä. Tuntemattoman pelko voi hetkittäin viedä kaiken huomion. Tuosta tunteesta ei kannata väkisin pyrkiä eroon. Sitä voi tutkia kaikessa rauhassa ja pitää samalla mielensä hiljaisena. Aluksi tunne on voimakas, vähitellen se heikkenee kun sille ei anneta ajatuksilla lisäenergiaa. Ajatukset ruokkivat pelkoja.

Itseään ei tarvitse eikä pidäkään pakottaa mihinkään mikä ei tapahdu luonnollisesti. Tämä ei tarkoita sitä että epämiellyttävät tunteet pitäisi torjua mutta niihin ei myöskään kannata suhtautua liian vakavasti. Oman henkisen tien löytäminen on prosessi jota ei voi väkipakolla nopeuttaa. Toimiminen ilman valmiita aikatauluja ja toimintasuunnitelmia johtaa pysyviin muutoksiin.

Jokainen ihminen on erilainen. Myös muutosprosessit vaihtelevat, mutta vain lopputulos ratkaisee.

Ei kommentteja: