tiistai 30. kesäkuuta 2009


Kukaan ei voi olla irti kokonaisuudesta, kukaan ei voi koskaan tehdä mitään mikä ei ole yhteydessä siihen mitä on aikaisemmin kokenut ja siihen millaisessa ympäristössä on elänyt ja vaikuttanut. Ei siis tarvitse olla huolissaan, ei pohtia sitä kuinka tulisi toimia. Riittää kun on avoin ja vastaanottavainen viesteille jotka tulevat ulkopuolelta ja sisältä. Näitten viestien yhteisvaikutuksesta syntyy toiminta. Niitä voi yhtä hyvin kutsua myös impulsseiksi tai vaikuttimiksi. Nimityksillä ei ole merkitystä. Merkitystä on omalla kehitystasolla, omalla värähtelytaajuudella.

Mitä tämä värähtely sitten on, kuinka se vaikuttaa, mikä on sen tarkoitus. Kaikki maailmankaikkeudessa on värähtelyä. Osa tästä värähtelystä voidaan mitata erilaisin teknisin apuvälinen. Suurin osa värähtelystä jää kuitenkin havaitsematta. Jokaisella on henkilökohtainen ”kielitaito”, henkilökohtainen värähtely. Mitä ”korkeampi” on värähtelytaso, sitä tietoisempi on kokonaisuudesta, sitä enemmän näkee, kokee ja ymmärtää

Ymmärtämään oppii vain kokemuksen kautta. Kokemusta ei voi hankkia väkisin. Kaikki tapahtuu suunnitelman mukaisesti. Tuo suunnitelma on kokonaisuuden kattava, universaali eikä sitä voi tiedostaa yhdestä tarkkailupisteestä havainnoiden. Värähtelytaso on yhteydessä myös tarkkailupisteitten määrään, tietoisuuskentän kokokoon. Mitä korkeampi on värähtelytaso, sitä useammasta tarkkailupisteestä saatetaan kokonaisuutta tarkkailla, sitä enemmän saadaan tietoa ja ymmärrystä kokonaisuuden luonteesta.

Puhdas rakkaus on korkeinta värähtelyä. Se sisältää kaiken, se ymmärtää kaiken.

Ei voi tulla tietoisiksi rakkauden todellisesta luonteesta niin kauan kun tarkkailee kokonaisuutta yhdestä pisteestä, egon näkökulmasta. Kaikkea voi harjoitella, kaikkea voi oppia, myös rakkauden kokemista ja edelleen välittämistä. Ne ovat saman asian eri puolia ja liittyvät erottamattomasti toisiinsa.

Usein asiat sekoittuvat keskenään. On olemassa välivaiheita joitten kautta ja avulla tietoisuus kasvaa, värähtelytaso kohoaa. Sattumaa ei ole. Jos sattuma voisi vaikuttaa kokonaisuuteen, Kaikkeuteen, syntyisi kaaos eikä kehitys olisi mahdollinen ja olemassaolo vaarantuisi.

Kehitys tapahtuu yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan. Se on luonnollinen prosessi. Sen voi ajatella virraksi joka löytää uomansa sieltä mistä vastus on kaikkein vähäisintä. Samoin on yksilökehityksen laita. Pakolla ei muutu, kuitenkin muuttumista tapahtuu kaiken aikaa. Muutos on olemassaolon ominaisuus. Myös yksilön voi kokea olemassaolon ominaisuudeksi.

Yllä oleva saattaa tuntua saivartelulta, mutta tutkittaessa tarkemmin, huomataan että moni asia jota ei aikaisemmin ole ymmärretty saa luonnollisen selityksensä. Tätä kautta saavutetaan rauha ja tasapaino yksilön ja kokonaisuuden välille. Jokainen on ominaisuus joka muodostuu ominaisuuksista ja on ominaisuuden osa, loputtomasti. Kun värähtelytaso nousee, kun saavuttaa tilan jossa on puhdasta rakkautta, eri ominaisuudet ovat tasapainossa keskenään. Sisäinen ristiriita häviää, samoin häviää yksilön ja ympäristön välinen ristiriita. Tilalle tulee tasapaino ja rauha.

Mikä sitten estää ihmistä olemasta harmonisessa suhteessa kokonaisuutensa kanssa. Ajatukset luovat ristiriidan, ne estävät värähtelemästä korkeammalla tasolla. Ajatukset resonoivat, ovat ristiriidassa keskenään eivätkä koskaan voi vastata tilannetta jossa kaikki osatekijät, niin sisäiset kuin ulkoisetkin ovat luonnollisessa vuorovaikutussuhteessa keskenään. Itse asiassa ajatukset hajottavat ykseyden, rakkauden energian joka värähtelee kaikkialla missä mikään ei estä, pilko ja hajota tätä mahdollisuutta.

Saattaa havaita, että tässä kirjoituksessa palataan samoihin perusteemoihin kuten niin monta kertaa aikaisemmin. Olen koettanut löytää uuden näkökulman jotta asia tulisi mahdollisimman havainnollisesti esitetyksi. Mikä lähestymistapa sopii yhdelle, ei sovi välttämättä toiselle. Sanat ominaisuus, värähtely jne. ovat vain sanoja. Jokainen antaa niille oman merkityksensä, suhteuttaa ne omaan käsitejärjestelmäänsä.

Värähtelyn voi kokea. Sen ilmenemismuodot ovat loputtomat. Kun tietoisuus laajenee, voi astia värähtelytasojen muutokset hyvin konkreettisesti, niin mielen kuin kehonkin alueella. Kun värähtelytaso kohoaa tarpeeksi, ei ole enää olemassa mitään eroa sisäisen ja ulkoisen, mielen ja kehon välillä. Havainnointi tapahtuu kokonaisuuden kautta ja avulla kaikkia aisteja tunteita käyttäen. Joskus puhutaan kuudennen aistin käyttöönotosta. Kysymys on kyvystämme ottaa käyttöön kaikki voimavaramme. Ilman rakkautta se ei ole mahdollista. Vain rakkaus hyväksyy kaiken. Se ei luokittele, se ei sulje mitään pois vaan mahdollistaa ihmisen kokonaisuuden täydellisen läsnäolon, kaikkien ominaisuuksien hyväksikäytön.

Yhteys ilmenee hyvin konkreettisesti omassa elämässä. Kun yhteys on syntynyt, kykenee liikkumaan tietoisena kehon ulkopuolella, kykenee ”näkemään” toisen ihmisen sisäiseen maailmaan, kykene välittää parantavaa energiaa jne. Mahdollisuudet ovat rajattomat, sillä ei ole mitään eroa sisäisen ja ulkoisen välillä.

Värähtelytason nousu, tietoisuuden laajentuminen mahdollistaa säätelyn. Tilanteen mukaan on mahdollista virittäytyä kulloinkin tarvittavalle tasolle. Jokaisella ihmisellä ja jokaisella ei-fyysisellä objektilla on oma värähtelytasonsa. Puhdas rakkaus sisältää kaikki muut värähtelytasot, sulkee ne sisäänsä, siksi se on yhteydessä kaikkeen, on tietoinen kaikesta olemassa olevasta.

Ei kommentteja: