lauantai 23. toukokuuta 2009


Kiitos läsnäolostasi, ystäväni!

Minulla on ollut läheisyydessäni kaksi skitsofreenikkoa. En voi silti mitenkään verrata kokemuksiani omiisi, jotka ovat pitkään olleet osa jokapäiväistä elämääsi.

Pystyn halutessani hallitusti liikkumaan tajunnantiloissa jotka nykypsykiatria määrittelee psykoottisiksi. Nykykäsityksen mukaan hallittu psykoosi ei ole edes mahdollinen. Tiedän omasta kokemuksestani että todellisuus on monin verroin rikkaampi ja monisyisempi kuin mistään kirjasta voi lukea. Todellisuus on moniulotteinen. On mahdollista käydä hallitusti rinnakkaistodellisuuksissa jos tietää mitä tekee ja on tietoinen suhteestaan todellisuuteen.

Näitä asioita ei voi koskaan ymmärtää vain kirjoja lukemalla. Ne on itse koettava. Silti on asiantuntijoita joilla ei ole mitään henkilökohtaista kokemusta syvemmistä tietoisuuden tiloista ja joilla siksi ei voi olla käsitystä todellisuuden moniulotteisesta luonteesta. Kuitenkin nämä henkilöt esiintyvät alan suurimpina auktoriteetteina.

Ihminen jota pidetään yleisen käsityksen mukaan henkisesti sairaana, liikkuu toisissa todellisuuksissa ja usein nuo todellisuudet sekoittuvat keskenään. Ihminen ei välttämättä ymmärrä lainkaan kokemaansa ja on siksi peloissaan ja kärsii. Kuinka häntä voi auttaa henkilö joka pitää kaikkea vain puhtaana mielen sairautena ja koettaa normalisoida tilanteen pääasiassa voimakkailla lääkkeillä. Sairastuneelle pitäisi kertoa eri todellisuuksista ja kuinka nämä todellisuudet saattavat sekoittua keskenään. Jo pelkästään tuo tieto voisi auttaa häntä hahmottamaan tilannettaan.

Useimmilta puuttuu omakohtainen kokemus tajunnan laajentumisesta ja mielen mahdollisuuksista, mielen rajattomuudesta. On ihmisiä jotka takertuvat egoonsa, asemaansa, oppiarvoihin, teorioihin, kemiaan. Kaikki mikä on heidän kokemuspiirinsä ulkopuolella, on harhaa heidän todellisuudessaan. He ovat tietysti oikeassa katsoessaan asioita omasta tarkkailupisteestään. Voimme kuitenkin vaihtaa näkökulmaamme eikä meidän ei ole pakko tukeutua pelkkiin teorioihin.

Mielestäni maailma, yhteiskunta, elämäntapamme on sairastuttanut meidät, jokaisen meistä. Me voimme herätä, me voimme katsoa todellisuutta suoraan ilman määritelmiä jos meillä vain on tarpeeksi edellytyksiä ja rohkeutta kohdata kaikki elämän meille tarjoamat mahdollisuudet. On yksinkertaista ja helppoa määritellä todellisuus ja ajatella että se voidaan kokea vain yhdellä oikealla tavalla ja kaikki muu on mielen luomaa harhaa. Eikö kaikki tuollainen ole äärimmilleen vietyä henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä. Toiset meistä ovat herkempiä kuin toiset. Enemmistö turruttaa ja koteloi tunteensa ja kadottaa samalla yhteyden omaan itseensä, kokonaisuuteen. Kuka voi sanoa että minun tapani kokea todellisuus on ainoa oikea? Voiko lähimmäisenrakkaus olla pelkkää sopeuttamista sairaaseen ympäristöön?

Ymmärrän hyvin, jos tämä tuntuu asiantuntemattomalta puheelta. Minulla ei ole takanani minkäänlaista psykiatrian koulutusta. En pyri tarjoamaan mitään valmiita ratkaisumalleja. Mitään ei kuitenkaan kannata pitää liian itsestään selvänä. Minua huolestuttaa elämänmuotomme jossa auktoriteetit määrittelevät kaiken. En voi enkä halua kulkea lauman mukana. Kuuntelen sydämeni ääntä ja niin teet varmasti sinäkin.

Tiedän että olet avoin ja ennakkoluuloton ja arvostat luovuutta. Tuo kaikki on osa elämääsi. Et määrittele asioita valmiiksi ja rakkaus on suurin voima jonka tunnet. Kiitos kuvistasi jotka pulppuavat puhdasta elämäniloa!

4 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Olisi kiinostavaa kuulla lisää siitä miten olet saavuttanut tuon maailmojasyleilevän rakastavan tilan, ja siitä miten käynnistät ja lopetat psykoosisi halutessasi.

Mikko kirjoitti...

Käsittelet muuten vaikeita aiheita. Saattaisit saada enemmän kommentteja jos kommentointi ei vaadi kirjautumista nimimerkille.

hanne kirjoitti...

Minulle riittää tämä tietoisuus, läsnäoleminen aidosti tässä hetkessä. Ilo ja kauneus...

Uskon, että meidän ei ole tarkoitus rikkoa liian suuresti "rajojamme", eikä sukeltaa liian syvälle.
Todellisuus on jo ihme, kun vain heräämme siihen..ja myös ymmärrämme kuinka meitä on kasvatettu, manipuloitu, opetettu pakenemaan sitä aitoa itseämme...
Elämän tarkoitus on löytää takaisin kotiin, oman aidon itsensä luo, joka on rakkaus, kirkkaus , yhteys kaikkiin muihin...

Minä uskon, että sairaus on aina mielen tasolla.
Keho on vain se näyttämö, jossa oire näkyy...parannus täytyy tapahtua aina mielessä, jotta ei ainoastaan hoidettaisi oiretta.
Joskus pieni ajatuksen muutos voi laukaista vapauteen.

Uskon, että sairaus on myös viesti, ei ainoastaan sen kantajalle vaan kaikille, jotka ovat lähellä...
minä olen oppinut paljon tyttärieni sairauksien kautta. olen tarvinnut herättäjiä, jotta avautuisin ja kulkisin kohti itseäni...

Ihmismieli on niin ihmeellinen. Kukaan ei osaa sitä selittää tyhjentävästi. Keho ja mieli ovat toisissaan vahvasti kytköksissä kun toinen reagoi niin vaikutus on toisessa, puolin ja toisin.
Aivojen toiminnasta olemme löytäneet paljon uusia totuuksia mutta valtaosa niiden toiminnoista kuitenkin on ihmisten tietämättömyyksissä..
Luonnossa on virheitä. onko virheiden merkitys tarkoituksellisuutta?

Oma tyttäreni voi sairaudessaan hyvin. Ajoittain harhat häiritsevät.Hän on sopeutunut sairauteensa ja ymmärtää että joskus tulee harhoja mutta ne menevät pois. Ne ovat tuskallisia. Lääkkeet vaimentavat ja rauhoittavat tilannetta, eivät paranna välttämättä.

Sivusta seuranneena psykoosi on hyvin tuskallinen, kuoleman pelkoa herättävä tila. En ymmärrä miksi keho/mieli reagoi niin?

Mielensairauksia sairastavat ovat hyvin herkkiä sieluja. He ikäänkuin pakenevat tätä kovaa, kiihkeää maailmaa sairauteensa...
he tarvitsevat lukitut ovat, jotta kokisivat olevansa turvassa..sillä heidän sisäinen maailmansa on niin seotkuista, sekaista tai pelottavaa. uhka tulee sisältä.
Mitä vahvempi yhteys itsellä on omaan sisimpäänsä sitä vähemmän mitään rutiineja, raja-aitoja, pelejä ihminen tarvitsee...

Ehkä kukaan meistä ei ole sairas...me reagoimme vain erilailla kaipuutamme aidon itsemme luo, jonka olemme unohtaneet. Me olemme henkiä!

maailmankaikkeuden pikku apulainen kirjoitti...

Hei Mikko! Vastasin sinulle Blogini puolella, sillä ajattelin, että vastaukseni voi kiinnostaa laajemminkin.

Tuntuu että olet ihminen joka on kiinnostunut maailmasta kokonaisuudessaan. Olet avoin uusille asioille. Toivotan sinulle valoa ja hyvää energiaa! Kaikki kommenttisi ovat tervetulleita. Kiitos vinkistä! Muutin asetuksia. Ehkä kommenttejakin tulee lisää.

Kiitos Hanne kärsivällisyydestäsi.. Valitettavasti en tällä hetkellä pysty selkeämpään ilmaisuun. Oppia ikä kaikki!

Tuntuu hyvältä kun kerrot näkemyksistäsi avoimesti ja rehellisesti. Nostat muittenkin energioita, värähtelyjä. Tiedät kyllä mitä tarkoitan!