lauantai 25. huhtikuuta 2009


Katsotaan mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Kaikella on tarkoituksensa, kaikki vaikuttaa kaikkeen sillä kaikki on yhteydessä kaikkeen. Hauskaa että olet vielä mukana. On mielenkiintoista havaita mitä tapahtuu, miten kirjoittamiseni etenee. Minun ei tarvitse muuta kuin luottaa siihen että kaikki tapahtuu kuten pitääkin. Se on mahtava tunne.

Saatat edelleen ihmetellä mistä tässä kaikessa on kysymys. Sitä ei voi sanoin selittää ja kuitenkin siitä on puhuttava: rajattomuudesta, määritelmistä ja määrittelemättömyydestä, aivan kaikesta.

Mielestä vapautuminen on pitkä, itse asiassa loputon prosessi ja silti se voi tapahtua hetkessä. Ei tule päivää jolloin voisin sanoa olevani valmis ja kuitenkin olen ollut aina valmis ja täydellinen kuten kaikki muukin, aivan kaikki. Ilman täydellisyyttä kehitys ei olisi mahdollista. Täydellisyydessä on jo kaikki. valmiina ja samalla se muokkautuu koko ajan, se ei ole koskaan valmis. Kun puhumme täydellisyydestä, emme itse asiassa puhu muusta kuin käsitteestä. Se mitä yleisesti nimitetään täydellisyydeksi, on vain kokonaisuuden osa jonka näemme tiettynä hetkenä tietyssä pisteessä. Kokiessaan asiat moniulotteisesti havaitsee, että epätäydellinen sisältyy täydellisyyteen ja päinvastoin. Siksi kaikki on yhtä aikaa sekä täydellistä että epätäydellistä. Tämä periaate toimii kaikessa ja kaikilla tasoilla.

Kehitys liittyy maailmankaikkeuden luonteeseen. Siihen on aivan kuin sisäänrakennettuna kehityksen välttämättömyys. Ilman tätä välttämättömyyttä mitään ei voisi olla olemassa, sillä olemassaolo vaatii kehittymistä, olemassaolo on itse muutos, jatkuva luova tila. Ilman muutosta mitään ei olisi olemassa.

Voit tehdä vain sellaisia asioita jotka ovat mahdollisia. Tämä tuntuu tietysti itsestään selvältä. Kun olet irrottautunut neljädeestä, oivallat että kaiken minkä pystyt kuvittelemaan, voit myös toteuttaa konkreettisesti tajuntasi ulkopuolella muuttaa sen nk. reaaliseksi. Sillä sinulla voi olla vain tietoa siitä mikä on. Siksi ei tarvitse olla huolissaan mistään. Elät paratiisissa sinä hetkenä kun oivallat tämän yksinkertaisen asian. Mielesi sanoo, että sellainen ei ole mahdollista. Mielesi sanoo että elämästä ei voi nauttia vielä. Mieli luo ajan, mieli luo erillisyyden.

Oma tietoisuutemme on osa suurempaa tietoisuutta. Ilman tietoisuutta, ilman sitä mikä ei ole mitään ei voitaisi havaita sitä mikä on 4D:tä, sitä mitä sanomme materiaksi, konkreettiseksi maailmaksi jne. Me koemme tietoisuuden tyhjänä, ei minään niin kauan kun elämme 4D:n sääntöjen rajoittamana. Samalla meiltä puuttuu yhteys siihen mitä sanotaan äärettömyydeksi, tyhjyydeksi. Kun tajuamme äärettömyyden, tajuamme itsemme. Me olemme osa äärettömyyttä.

Neljädeen harhassa ihminen kokee itsensä erilliseksi. Kun tämä harha häviää ja hän siirtyy moniulotteiseen kokemiseen, mitään esteitä ei enää ole olemassa. Silloin hän on yhteydessä kaikkeen mikä on mahdollista, kuten hän on koko ajan ollut vaikkakin tiedostamattaan. Moniulotteinen kokeminen mahdollistaa kaiken, aivan kaiken.

Mieli on eräs kehitysvaihe, mieli on neljädeetä. Olen tullut vaiheeseen jossa olen luopunut ihmisyydestä siinä mielessä kuin se on minulle opetettu, kuinka minut on kasvatettu. Olen kyllästynyt olemaan sillä tavalla ihminen. Haluan olla se mitä oikeasti olen enkä todellakaan ole ainoa!

3 kommenttia:

hanne kirjoitti...

kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksestasi...
sattumaa ei ole!

niin ja sinulle olisi haaste blogissani virtausta elämään...

Anu Välitalo kirjoitti...

Hyvin sanottuja sanoja.

Hannele Tervola kirjoitti...

Terveellä tavalla eläessämme olemme tekemisissä "täydellisyyden" kanssa. Toisaalta kaikki toiminta perustuu terveiden osastensa varaan. Siinä mielessä täydellinen sisältyy epätäydelliseen ja on sen käyttövoima.